lauantai 30. lokakuuta 2010

Budjettia ja poikkeuslupia

Torstai-iltana olin pääesikunnan kulmilla Kasarmitorin laidassa, mutta nyt Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Painavia asioita oli käsiteltävänä, mutta silti kokous ruokailuineen saatiin hoidettua alle kolmessa tunnissa ja asian vierestäkin ehdittiin puhua.
Kun tämä oli viimeinen varsinainen hallituksen kokous ennen syyskokousta, tärkeimpinä asioina olivat ensi vuoden toimintasuunnitelma ja talousarvio. Samoin keskusteltiin syyskuun alusta voimaan tulleesta yhdistyslain muutoksesta. SKKY:n osalta se ei aiheuta muita muutoksia kuin että tilintarkastajien uusi nimike on toiminnantarkastaja, sillä vaikka taseen loppusumma tuleekin olemaan suurempi kuin laissa mainittu minimi, liikevaihto ei yllä summaan, joka vaatisi nimeämään ja palkkaamaan KHT-tilintarkastajan. (Muutoksista lisätietoja Patentti- ja rekisterihallituksen internetsivuilta osoitteesta www.prh.fi)
Toimintasuunnitelma noudattelee edellisvuosien päälinjoja. Talousarviossa odotetaan jäsenmaksujen laskevan jonkin verran, sillä henkilöjäsenten jäsenmaksuja ei nosteta ja jäsenyhdistyksistä suurimpiin kuuluva Havannalaiset ry siirtyy omaksi itsenäiseksi rotujärjestökseen, mikäli Kennelliiton valtuusto hyväksyy marraskuussa yhdistyksen rotujärjestöanomuksen.
Ilmoitus- ja mainostuotot ovat jo osoittaneet kasvua tämän vuoden lopulla, ja saman trendin oletetaan jatkuvan ensi vuonna. Myös pörssiosakkeista saatavissa osinkotuloissa odotetaan jonkin verran nousua ensi vuonna varsinkin, kun osa ”irtonaisesta rahasta” päätettiin sijoittaa tänä matalien pankkitilien korkojen aikana suuren suomalaisen yhtiön pörssiosakkeisiin.
Kaivopuiston näyttelyn ei edellytetä tuottavan suuria voittoja ensi vuonna, sillä ilmoittautumismaksut pidetään edelleenkin hyvin edullisina ja ulkomaisiin erikoistuomareihin satsataan.
Syyskokousasioiden lisäksi keskusteltiin Kennelliiton tulevasta yleiskokouksesta ja ns. vapailta listoilta valittavista valtuuston jäsenistä. Mitään ehdokkaita ei kirjattu pöytäkirjaan, mutta olettaisin hyvin edustettuina olevien SKKY:n jäsenyhdistysten ja henkilöjäsenten edustajien käyttävän tervettä harkintaa miettiessään Kennelliiton kokonaisetua.
Kokouksessa oli käsiteltävänä myös useampi poikkeuslupa-anomus, kun narttujaan astuttaneet kasvattajat halusivat rotujärjestön puoltoa voidakseen rekisteröidä ”ihanat, ihanille pennunostajille myydyt pennut” normaalihintaan normaaliin FI-rekisteriin, vaikka rodun perinnöllisten sairausten vastustamisohjelman PEVISA:n edellyttämiä terveystarkastuksia ei oltu tehty ennen astutusta, tai silmätarkastukset olivat vanhentuneet.
SKKY:n kanta näissä tapauksissa on ollut johdonmukainen: emme puolla poikkeuslupia, koska katsomme, että kasvattajan tulee ottaa rotunsa rekisteröimisvaatimuksista selvää ennen pentujen teettämistä, eikä hän saa ottaa riskejä rodun terveyden kustannuksella. Jos osaa teettää pennut ja myydä ne kalliiseen hintaan, toki on osattava myös ottaa selvää rekisteröimisen edellytyksistä.
Saimme myös terveisiä, että syyskokouksessa kuulemme kunniamme yhden jäsenyhdistyksen puheenjohtajalta, koska emme ole myöntäneet avustusta rodun piirissä yhtäkkiä käyntiin polkaistun terveystutkimusprojektin tukemiseen.
Hallitus oli aiemmin hylännyt ko. yhdistyksen anomuksen sillä perusteella, että yksityisten yhdistysten terveysprojektien tukemiseen ei oltu budjetoitu varoja ja, jos kysymyksessä on tieteellinen tutkimus, tutkijat voivat anoa tutkimukseen apurahaa esimerkiksi Kennelliiton tutkimusrahastosta tai Kennelliiton ja Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan yhteisestä koirien terveystutkimusrahastosta.
Katsottiin, että jos yksityinen yhdistys haluaa subventoida koirien röntgenkuvauksia maksamalla esimerkiksi 50 euron palautuksen koiranomistajalle jokaisesta röntgenkuvauksesta, sen tulee hankkia itse rahat match show’lla, lahjoituksilla ja muulla toiminnalla.
Jos rotujärjestö tukee kunkin edustamansa rodun yhdistyksiä ja kasvattajia yhdenvertaisesti, rahat loppuvat hyvin nopeasti, kun rotuja on 25. Omalta osaltani kyselisin, voitaisiinko kasvattajienkin olettaa panostavan rodun omiin terveystutkimuksiin, jos pennun hinnat liikkuvat 1500-1800 euron tietämissä ja siitä ylikin?

torstai 28. lokakuuta 2010

Tuomarikoulutusta ja turvallisuuspolitiikkaa

Tälle viikolle näyttää kertyneen iltamenoja lähes joka illalle. Tiistai-iltana olimme Tuula Plathanin kanssa Pasilassa testaamassa tuomarikokelaiden tietoja ja taitoja japanese chineissä. Kokelaat suoriutuivat hyvin ja ilta meni mukavasti, joten olin kotona jo ennen yhdeksää. Silti tuomarikoulutuskiintiö alkaa olla täynnä, sillä niitä on ollut kerran viikossa joka viikko nyt lokakuun aikana.
Keskiviikon alkuillan vietin eduskuntatalossa kuulemassa asiantuntijoiden arvioita turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Sotatieteen tohtori Jarno Limnell alusti aiheesta ”Kamppailua uhkakuvista: Suomalainen uhkakuvapolitiikka 2000-luvun alussa”, josta hän on tehnyt väitöskirjan.
Hän esitteli lyhyesti niin USA:n, NATO:n kuin EU:nkin ns. laajaan turvallisuuteen liittyviä uhkakuvia (terrorismi, joukkotuhoaseet, alueelliset konfliktit, ns. roistovaltiot, joihin EU on lisännyt vielä järjestäytyneen rikollisuuden).
Hänen mukaansa Suomikin on omaksunut laajan turvallisuuden käsitteen, jolla on eroa kuin yöllä ja päivällä vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten olleeseen suurimpaan turvallisuusuhkaan. Tuolloin se oli Venäjä, joskaan siitä ei kovin kovaäänisesti puhuttu. Suomen osalta Venäjä on edelleenkin mukana uhkia määritellessä sen tulevaa kehitystä ympäröivän epävarmuuden vuoksi.
Toisen, hyvin mielenkiintoisen alustuksen piti nyt vielä puolustusvoimien operaatiopäällikkönä pääesikunnassa toimiva kenraaliluutnantti Arto Räty, joka siirtyy vuoden vaihteessa puolustusministeriön kansliapäälliköksi. Hänet muistan tavanneeni jo toistakymmentä vuotta sitten Brysselissä, jossa hän oli Suomen NATO-yhteysupseerina.
Hänen aiheenaan olivat puolustusvoimien tulevaisuuden näkymät, ja niissähän on pohtimista, kun halutaan säilyttää uskottava puolustus suhteellisen vaatimattomilla taloudellisilla resursseilla. Räty esitteli myös pitkän aikajanan, jolla uusitaan ensin vanhentunutta maavoimien ja merivoimien kalustoa, jotta rahaa riittää siinä vaiheessa, kun ilmavoimien nykyiset Hornetit (oikealta nimeltään F/A-18-torjuntahävittäjät, joskaan tätä nimitystä ei Suomessa ole käytetty) tulevat elinkaarensa päähän.
Yleisvaikutelma hänen esityksestään oli, että meillä on säästetty ja säästetään niin toimintojen järkiperäistämisellä kuin kansainvälisellä yhteistyölläkin, jotta puolustuskyky on saatu säilytettyä hyvänä. Silti tulevaisuudessa tarvitaan rakennemuutoksia.
Kyselin meidän puolustusmenojemme osuutta bruttokansantuotteesta verrattuna naapurimaihin, ja sain vahvistuksen, että tällä mittarilla me olemme Euroopan häntäpäässä.

***
Venäjän aikeista tuli mieleeni, miten se on käyttänyt viime vuosina asevoimien sijasta muitakin aseita kuten taloudellista painostusta valta-asemansa vahvistamiseen. Energiatuloja on käytetty runsain mitoin asevoimien kalustoon, joskaan tavallisten varusmiesten olot eivät vieläkään taida olla kovin kummoiset.
Samoin tuli mieleeni jokin aika sitten näkemäni uutisraportti uusista venäläisistä aseista, joilla huijataan muita: kokoonmeneviä, puhallettavia tankkeja ja ohjusten laukaisualustoja, jotka voidaan kuljettaa kassissa paikasta toiseen ja pystyttää sinne, mistä halutaan antaa vastapuolelle kuva, että siellä on paljon rautaa! Ilmeisesti telttakankaan tapainen muovi on käsitelty kemiallisilla aineilla niin, että tiedustelukuvissa näyttää kuin olisivat aivan oikeita aseita!

lauantai 23. lokakuuta 2010

Mairittelevaa Hundsportissa

Ruotsin kennelliiton jäsenlehden Hundsportin lokakuun numerossa on niin mairitteleva raportti Kaivopuiston koiranäyttelystämme, että se jättää ihan sanattomaksi. Ei voi muuta kuin todeta, että kiitämme ja kumarramme.
Päätoimittaja Torsten Widholmin kirjoittaman jutun otsikko on ”Charmikkaasti Helsingin Kaivopuistossa: Pohjolan suurin kääpiökoirashow”.
Hän toteaa näyttelyn olevan Suomen kansainvälisesti kaikkein tunnetuin erikoisnäyttely, ”prestige show”. Syitä tähän on useita: näyttelyn koko n. 1300 koiran osanottajamäärineen, kansainvälisistä erikoistuomareista koostuva tuomarilista, jota saa yrittää panna paremmaksi ken pystyy, ja ennen kaikkea ”maailman eksklusiivisimpiin kuuluva” näyttelypaikka Helsingin keskustassa.
Jutussa kerrotaan Kaivopuiston historiasta ja siitä, miten Kääpiökoirayhdistyksen edeltäjä järjesti ensimmäisen koiranäyttelynsä Kaivohuoneella vuonna 1922 kahden saksalaisen tuomarin arvostellessa 118 koiraa ja miten SKKY palasi juurilleen Kaivariin vuonna 2000. Myös puiston historiaa kerrataan.
Ruotsalaisille kääpiökoiraharrastajille hän suosittelee laivamatkaa ensi vuoden Kaivopuiston näyttelyyn, kun Siljan terminaalikin on vain kävelymatkan päässä. Samoin hän huomauttaa, että ruotsalaisilla koiranäyttelypaikoilla voisi ottaa oppia suomalaisista, jotka arvostavat tällaista näyttelypaikkaa pitäen paikat siistinä ja keräten roskansa talteen.
Jutun kuvituksena on tavanomaisen näyttelykuvien lisäksi kuvia puistossa esiintyneistä historiallisista hahmoista, kunniavieraista ja Bertel Nilssonin vuonna 1916 veistämästä, kalastavaa karhua esittävästä punagraniittipatsaasta sekä Kennelliiton ja Helsingin yliopiston eläintieteellisen tiedekunnan koirien terveystutkimusrahaston laskuun myynnissä olleista Turo-koirista, jotka toimittaja kyllä oli sotkenut nallekarhuihin.

tiistai 19. lokakuuta 2010

Irina Björkelund in memoriam

Tänään tulleessa Puudeli-lehdessä oli Henrik Hanneliuksen kaunis muistokirjoitus Irina Björkelundista, joka kuoli kesällä 102 vuoden ikäisenä.
Irina Björkelund oli villakoirien uranuurtaja Suomessa. Hän kasvatti mustia, harmaita ja aprikoosinvärisiä villakoiria kennelnimellä di Torozani. Itsellänikin oli aikanaan Danilo di Torozanin tytär, jonka sukutaulussa oli kuuluisia koiria eturivin kenneleistä Ruotsista ja Englannista.
Irina oli syntynyt vuonna 1908 Pietarissa. Hänen isänsä oli Henrikin kertoman mukaan baltiansaksalainen R.R. von Raupach, joka oli Aleksanteri III:n kummipoika ja Venäjän armeijan korkein juristi Suomessa. Äiti oli italialainen. Venäjän vallankumouksen jälkeen perhe pakeni Suomeen.
Suomessa Irina avioitui tsaarin entisen laivastoupseerin Boris Björkelundin kanssa. Sodan jälkeen sisäministeri Leino luovutti Boris Björkelundin Neuvostoliittoon yhdessä muutamien muiden emigranttien kanssa, jotka olivat sodan aikana toimineet Suomen puolesta Neuvostoliittoa vastaan. Hän vietti kymmenen vuotta Neuvostoliiton gulagissa vankileirillä.
Vielä viime keväänä Hufvudstadsbladet julkaisi laajan artikkelin näiden ns. Leinovankien kohtaloista, ja myös Irinaa oli haastateltu artikkelia varten.
Irina Björkelund oli Suomen Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäsen ansioistaan SKKY:n edeltäjässä, Suomen Kennelklubin Liitto-osastossa. Villakoirat olivat hänen suuri rakkautensa. Hänet nähtiin monena vuonna Kaivopuiston näyttelyssämme villakoirakehän laidalla, kunnes muutama vuosi sitten hän viestitti, ettei enää voinut tulla näyttelyyn, koska liikkuminen oli jo vaikeaa.
Olen iloinen, että sain jokunen vuosi sitten houkuteltua Koiramme- lehden tekemään hänestä ja hänen kennelurastaan laajan artikkelin niin että tämäkin osa kunniakasta kennelhistoriaamme tuli kirjattua jälkipolville.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Mediatapahtumaa ja muuta

Viikko hujahti niin nopeasti, että ehdin vasta perjantai-iltana kuntosalille ja hierontaan. Hyvää teki. Paluumatkalla huomasin lämpötilan laskeneen pariin asteeseen, mutta onneksi lunta ei ole näillä kulmilla toistaiseksi nähty.
Samalla reissulla huomasin entisen toimittajakollegani, YLE:n freelance-toimittajan Kimmo Wilskan päätyneen iltapäivälehtien etusivuille. Kun YLE:n englanninkielisillä uutisilla ei liene miljoonayleisöä, hänen naurettava olutpullotempauksensa suorassa lähetyksessä tuskin olisi herättänyt kovin paljon huomiota, jos kärpäsen tappamisessa ei olisi turvauduttu tykkiin!
Kimmo muuten on asunut jo vuosikymmeniä Suomessa, mutta vietti lapsuutensa Arizonassa. Siellä hänen peräänsä katsoi mm. perheessä au pairina toiminut Uma Aaltonen.
Tällä viikolla ei ole voinut avata television kansainvälisiä uutiskanavia ilman, että uutisissa olisi kerrottu viimeisimpiä tietoja Chilen San Josen kaivokseen loukkuun jääneiden kaivosmiesten pelastusoperaatiosta. BBC:llä taisi kaivoksen reunalta lähetetty suora lähetys kestää yhtäjaksoisesti puolitoista vuorokautta. (Kun brittejä yleensä moititaan huonosta vieraiden kielten taidosta, nyt BBC:llä oli marssittaa uutislähetystensä ankkureiksi sujuvaa espanjaa puhuvia toimittajia, jotka eivät kaivanneet tulkkia haastatellessaan Chilen silmäätekeviä ja kaivosmiesten sukulaisia.)
Tuo pelastusoperaatio oli mitä suurimmassa määrin mediatapahtuma, jossa ammattilaisten kädenjälki näkyi. Ihmekös tuo, sillä Chilen monimiljonääripresidentti Sebastian Pinera omistaa mm. televisioaseman. Haastattelulausunnotkin olivat niin kurinalaisia, että kysyttäessä Chilen kaivosten surkeista olosuhteista ja puutteellisista turvallisuustarkastuksista, vastaajat sivuuttivat sujuvasti aiheeseen liittyvät kysymykset. Eihän lehdistölle tarvitse kertoa, mitä ei halua!
Torstai-iltana meillä oli perinteinen Kaivopuiston näyttelyn loppukokous paikallisessa Sikalassa eli Sea Horse’ssa, jossa tarjoillaan kaupungin parhaat silakat.
Näyttelyasioiden ohella ehdittiin kuulla viimeisimmät uutiset. Puppu Schauman ja Heidi Streng raportoivat Eckerön näyttelystä Ahvenanmaalta, missä molemmat kuuluvat kalustoon. Leena Sarven kanssa puolestaan vaihdettiin mielipiteitä edellislauantain kasvattajagaalasta. Ruokailun ohessa ehdittiin myös miettiä, mitä hauskaa keksittäisiin ensi vuoden näyttelyyn.
Poislähtiessämme huomasimme ravintolan täyttyneen jo ääriään myöten kuten tavallista. Kanta-asiakas Andy McCoy ei ollut paikalla, mutta sisään harppoi YLE:n entinen toimitusjohtaja ja nykyinen SDP:n puoluesihteeri.
Kotiin tultua sain vielä lyhyen raportin FCI:n hallituksen kokouksesta Saksasta palaavalta naapurilta. Hän kertoi kokouksessa käsiteltyjen asioiden sisältäneen Suomessa järjestetyt palveluskoirien IPO- Maailmanmestaruuskisat ja niissä tapahtuneet purematapaukset, jollaisia ei voi puolustella.

tiistai 12. lokakuuta 2010

Viikonlopun kasvattajagaala

Viikonlopun ohjelmassa oli lauantai-iltana Suomen Koirankasvattajat ry:n eli SuKoKa:n kasvattajagaala, jonne olin saanut kutsun jonkin sortin kutsuvieraana.
Niinpä suuntasimme lauantaina illansuussa Vihdin Nummelaan. Kennelliiton kunniajäsen ja pitkäaikainen entinen hallituksen jäsen Rainer Vuorinen toimi soföörinä. Hänellä oli daaminaan toinen Kennelliiton kunniajäsen ja entinen hallituksen jäsen Nunne Holm.
Kun autossa oli näin arvovaltaista lastia, olin hankkinut sekunnin tarkat ajo-ohjeet – niin tarkat, ettei joka liikenneympyrää edes huomattu. Perillä Nummelassa pysäytettiin yksi ohikulkija, joka ohjasi meidät perille.
Perillä isäntäväki, Juha Kares ja Carina Kitti, ohjasivat meidät pyöreään pöytään, jossa jo istui Kennelliiton kunniajäsen Ritva Raita. Hän kertoi tulleensa juuri arvostelumatkalta Australiasta ja olevansa lähdössä Kanadaan. Eli vannoutuneita koiratuomareita ei pysäytä mikään!
Pian pöytään ohjattiin myös kaksi muuta kunniajäsentä, Hasse Lehtinen ja Kirsti Bremer (entinen Wuorimaa), joista Kirsti oli ensimmäinen Kennelliiton hallitukseen valittu nainen ja palveli hallituksessa yhdeksän vuotta.
Kirstiä en ollut tavannut vähään aikaan. Aikaisemminhan meillä oli paljon yhteistä, kun olimme molemmat mukana bassetharrastuksessa ja kun Kirsti ja hänen edesmennyt miehensä Atos kävivät ahkeraan näyttelyissä basset fauve de Bretagne’idensa kanssa. (Ja sivun mennen sanoen Kirsti on kanssani edelleenkin samaa mieltä, että fauve on fauve eikä mikään Bretagnenbassetti.)
Aikanaan tapasimme Kirstin ja Atoksen kanssa useinkin Stockmannin ruokaosastolla, jossa ruokahyllyjen välissä laitettiin Kennelliiton ja kennelharrastuksen asiat järjestykseen. Ei ihme, että ruokaostoksilla vierähti joskus tunti, parikin.
Selitys plaseerauksella gaalapaikan ainoaan pyöreään pöytään valkeni heti kohta, kun olimme saaneet alkudrinkit. Tilaisuuden seremoniamestarina toiminut Leena Sarvi nimittäin haastatteli meitä kaikkia tekemisistämme.
Minulta kysyttiin tietenkin Kaivopuiston näyttelystä ja tästä blogista samoin kuin harrastamistani roduista. Taisin olla hieman liian pitkäsanainen kertoessani, miten Englannista muuton jälkeen siirryin villakoirasta basset houndeihin ja millainen ensimmäisen bassetin hakumatka ralliin trimmatulla Mini Cooperilla oli.
Leena kyseli myös entisiltä hallituskonkareilta, millainen Kennelliiton ja kennelharrastuksen tilanne heidän mielestään nyt on. Oli surullista kuulla parinkin suusta, miten heidän mielestään Kennelliitto on tänä päivänä sekaisin ja varsin sekasortoisessa tilassa. Kulta-ajat tässä harrastuksessa ovat ohi, tuntui olevan veteraanien mielipide.
Kun minulta kysyttiin Kennelliiton tilanteesta, totesin, että näkisin mielelläni Kennelliiton, jossa ei puututa joka asiaan niin monimutkaisilla määräyksillä, etteivät jäsenet pysy perässä, ja Kennelliiton, jossa asioista keskustellaan ja pyritään aitoihin kompromisseihin sen sijaan, että päätökset ja määräykset sanellaan ylhäältä päin. Ja että meidän tulee luoda keskusteleva, vuorovaikutteinen ilmapiiri, jossa voidaan keskustella myös valmisteilla olevista asioista, kun nämä yhteiset asiat ovat harvoin valtiosalaisuuksia, joista ei saisi puhua.
Myöhemmin jälkiruoan aikana Leena haastatteli paikalla olleita kasvattajia, joiden keskuudessa ”pyöreän pöydän” mielipiteet tuntuivat saaneen vastakaikua. Samanlaisia mielipiteitä kuulin myös taukojen aikana pistäytyessäni muutaman kerran gaalapaikan pihalla.
SuKoKa oli valinnut tämän vuoden ansioituneiksi kennelkansalaisiksi Ritva Raidan, Hasse Lehtisen, Rainer Vuorisen ja Thea Dahlbomin, jotka varmasti ansaitsivat huomionosoituksen.
Jouduimme poistumaan gaalasta siinä vaiheessa, kun orkesteri vasta viritteli ensimmäisiä nuottejaan, sillä Nunnella oli seuraavana aamuna aikainen lähtö Hämeenlinnaan – koiranäyttelyyn, mihinkäs muualle.
Paluumatkalla nuoteistani ei ollut paljon apua, mutta oikealle tielle löydettiin, kun kysyttiin Nummelan keskustasta parilta nuorelta mieheltä ohjeita. Kotimatkalla todettiin, että mukava ilta oli ollut, ja oli ollut mukava nähdä koiraharrastajia kerrankin niin hienoissa juhlatamineissa, ettei ollut tuntea!

***
Gaalan aikana ja väliajoilla keskusteltiin myös tulevasta Kennelliiton yleiskokouksesta, jossa valitaan kennelpiirien ja rotujärjestöjen valtuustoedustajien lisäksi 12 edustajaa ns. vapailta listoilta seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi Kennelliiton valtuustoon.
Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että valtuustoon tulee valita aktiivisia kennelharrastuksen edustajia ja kasvattajia.
Ehdokkaat esitetään yleiskokouksessa, mutta jokainen Kennelliiton jäsen voi varmistua siitä, että hänen äänensä tulee käytettyä, toimittamalla valtakirjat etukäteen, mikäli ei itse voi osallistua kokoukseen.
Valtakirjakaavakkeet ja ohjeet löytyvät mm. SKKY:n uutissivuilta osoitteesta www.toydogs.net > Uutisia ja tapahtumia.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Väärässä olin – jälleen!

Koko torstaipäivä kului Kennelliiton hallituksen kokouksessa Espoossa. Pitempääkin olisi voinut mennä, sillä papereita ja asioita oli sen verran, että esityslistassa oli pituutta 86 sivua (pienellä präntillä) ja liitteitä useamman kilon verran. Kotona olin kuitenkin jo ennen puolta kahdeksaa, eli kymmenkunta tuntia siellä meni.
Nyt monella hallituksen jäsenellä oli Kennelliiton kannettava tietokone, mutta en ole varma, miten paljon se asioiden nopeuttamista edistää, kun yksi ja toinen ei saanut tarpeellisia liitteitä auki eikä pystynyt tekemään huomautuksiaan ja korjauksiaan esityslistan asioihin.
Itse olen toistaiseksi pidättäytynyt kannettavan ottamisesta kontolleni, kun on käynyt ilmi, miten rajoittava ohjelmistoiltaan ja käyttövalmiuksiltaan tämä kannettava on. Ja kuka jaksaa lukea satoja sivuja tekstejä tietokoneen pieneltä ruudulta?
Tänään joudun jälleen toteamaan tulleeni johdon taholta ojennetuksi virheellisen tiedon jakamisesta tässä blogissa, joka tuntuu olevan varsinainen kivi monen kengässä. Tästä nöyrä anteeksipyyntöni valtaapitäville.
En ole esimerkiksi tiennyt, että Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan alaisen rotumääritelmätyöryhmän tehtäviin ja päätösvaltaan kuuluu suomenkielisten nimien keksiminen ja rotujärjestön esittäminen uusille Suomeen tuoduille roduille – vaikka olen käynyt yhdessä silloisen rotumääritelmätoimikunnan kokouksessa. Taisi muuten olla kymmenen vuotta sitten, kun minut oli valittu toimikuntaan, mutta poistuin sieltä kiireesti todettuani, ettei se todellakaan ollut minua varten!
Siksi en olisi saanut rotujärjestön puolesta valittaa, kun työryhmä nimesi pražský krysarík- rodun hienostellen prahankääpiökoiraksi. Sitä ylimmät johtajat eivät huomanneet, että kun rotua esitettiin SKKY:n alaiseksi roduksi, rotunimenä oli pražský krysarík, ja sellaisena sen hyväksyimme. Tuo ”prahankääpiökoira” on keksitty myöhemmin.
Samoin sain pyyhkeitä, koska minun oli katsottu arvostelleen johtoa protokollan puutteesta, kun kukaan johdosta ei ollut paikalla toivottamassa Baltian maiden edustajia tervetulleiksi Helsinkiin.
Minulle kerrottiin, että puheenjohtajalla oli flunssa, mistä syystä hän ei päässyt paikalle sen enempää PKU:n illallisille kuin Baltia-kokoukseenkaan, mutta Sloveniassa seuraavalla viikolla kaikki olivat ymmärtäneet syyn. Näinhän kaikki on hyvin, kun suhteet on hoidettu, vaikka julkisuudessa ei kokouksista mitään raportoitukaan. Flunssat ymmärrän hyvin, kun olin itse rähjäkunnossa Kaivarissa – ja diplomatiastahan flunssat ovat hyvin tuttuja.
Hallituksen kokouksessa minua opastettiin edelleen, että en voi kertoa julkisuudessa valtuustoon menevästä rekisteröintimaksuesityksestä ennen kuin se on lähetetty valtuuston esityslistan mukana valtuuston jäsenille, joten pidättäydyn asian kommentoimisesta siihen saakka. Eriävän mielipiteen päätökseen kuitenkin esitin, ja aikanaan aion kommentoida asiaa riippumatta siitä, miellyttääkö se vai ei.
Samoin esitin eriävän mielipiteen joka vuosi esille tulevaan asiaan, eli henkilökunnan joulurahaan. Kennelliitossahan on ollut tapana ammoisista ajoista maksaa henkilökunnalle ns. jouluraha. Olen joka vuosi esittänyt kohtaan eriävän mielipiteeni, koska mielestäni joulurahat ovat menneen ajan jäänne niiltä ajoilta, kun patruunat hyvittelivät palveluskunnan ja työväen mieltä joululahjoilla ja –rahoilla.
Oma käsitykseni on, että tämäntapaisen ylimääräisen palkitsemisen tulee olla luonteeltaan ja myöntämisperusteiltaan työsuorituksen arviointiin perustuva, huolellisesti kohdistettu kannustin. Olen myös edellyttänyt, että toimiston johdossa ryhdytään toimenpiteisiin ajanmukaisen kannustavan, työsuorituksen tavoitteet määrittelevän ja mittaavan järjestelmän luomiseksi. Vaikka johtajat ovat vaihtuneet, mitään asian eteen ei ole tehty.
Kokouksessa kuultiin myös Kennelliiton omistamien yhtiöiden talouskatsaukset ja toisen yhtiön talousarvio vuodelle 2011. Toivon, että tulosennusteet ja talousarviot toimitetaan ihan paperilla myös Kennelliiton valtuuston jäsenille, sillä omistajaohjaus kuuluu myös heille.
Asialistalla oli myös pitkä liuta kurinpitoasioita ja niihin liittyviä oikeuden päätöksiä eläinsuojelurikkomuksista. Joissakin asianomaiset ovat saaneet eläintenpitokiellon. Asiat etenevät kurinpitolautakuntaan, mutta oma toivomukseni on, että menettelyä voidaan nopeuttaa ja virtaviivaistaa niin, että tapaukset eivät vie kuukausikaupalla Kennelliiton omassa byrokratiassa.
Asioiden käsittelyä värittää myös vaalikuume. Muuan puheenjohtajaehdokas halusi kokouksen ulkopuolella kuulla, ketä muita on ehdokkaina vapautuviin hallituspaikkoihin ja kuka halajaa puheenjohtajaksi. Tiesi myös kertoa, että ”lehdistö” aikoo haastatella puheenjohtajaehdokkaita etukäteen. Tämähän on hienoa, mutta ongelmana on, että puheenjohtajaehdokkaita ei edes tiedetä ennen kuin Kennelliiton valtuusto kokoontuu marraskuussa Espoossa.
Kotiin tultua luin Kauppalehdestä parin asiantuntijan arvion siitä, miten yrityksen toimitila vaikuttaa yrityksen imagoon. Kennelliitto ei ole yritys, mutta se on suuri valtakunnallinen yhdistys, joten tätäkin asiaa kannattaa miettiä, kun harkitaan erilaisia halleja ja ”kansainvälisiä” toimintakeskuksia.
Ja kotiin tultua harmittelin myös, että taas jäi väliin Helsingissä käyty NHL-lätkämatsi, joka olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi kuin tuo hallituksen kokous. Mutta näin joskus käy.

maanantai 4. lokakuuta 2010

Viikonlopun Ryder Cup

Pöydällä odottaa muutaman kilon pino Kennelliiton ensi torstain hallituksen kokouksen papereita. Niiden kahlaamisen päätin jättää sovinnolla alkuviikkoon ja ottaa viikonlopun ”iisisti” seuraamalla golfin joka toinen vuosi pelattavaa Ryder Cupia televisiosta.
Golfiin perehtymättömille kerrottakoon, että osallistuminen Ryder Cupiin on jokaisen amerikkalaisen ja eurooppalaisen ammattigolfinpelaajan uran kohokohta. Kolmipäiväinen turnaus pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1927 brittiläisten ja amerikkalaisten golfareiden kesken. Nimensä se sai palkintopokaalin lahjoittajan Samuel Ryderin mukaan. Vuonna 1979 Euroopan joukkueeseen tulivat mukaan myös Brittien saarten ulkopuolelta muut eurooppalaiset pelaajat.
Turnaus pelataan vuorotellen USA:ssa ja vanhalla mantereella. Tänä vuonna oli Euroopan vuoro isännöidä turnausta, joka järjestettiin Newportin lähellä Celtic Manorin kentällä Walesissa.
Perjantain pelit jäivät käytännössä pelaamatta rankkasateiden vuoksi, joten lauantaina ohjelmaa olikin sitten aamukymmenestä iltaseitsemään. Istuin uskollisesti katsomassa suoraa lähetystä, jota häiritsi (tavan mukaan) pari koiraihmistä omilla näyttelyselostuksillaan.
Sunnuntaiaamuna olin varautunut golfiin jo aamukymmeneltä, mutta herättyäni totesin, että pelit myöhästyisivät, kun kenttä tulvi yöllisten ja aamuisten rankkasateiden takia. Niinpä ehdin tehdä Merisataman ja Kaivarin lenkin ja todeta, miten hieno syyssää meillä oli!
Meri oli miltei tyyni, aurinko paistoi, ja rannassa turistit ottivat kuvia toisistaan ja kauniista maisemista. Panin merkille herrasmiehen, joka istui villakoiransa kanssa nauttimassa merimaisemasta, ja samaa jäätelötötteröä näyttivät molemmat maistelevan.
Purjehdusseurojen venepaikoilla näyttivät veneet jo harvenneen. Kulkiessani mietin, minne veneet nyt säilötään, kun Merisataman rannassa kaupunki rakentaa hienoa uutta puistoa ja nurmikenttiä. Puistoalueesta tulee varmasti upea, mutta oma viehätyksensä oli talvisäilöön rannalle tuoduilla purjeveneillä, kun kevään tulon tiesi aina, kun ensimmäiset veneenomistajat ilmaantuivat kunnostamaan veneitään.
Vasta jälkeen päin hoksasin, että päiväkävelyllä olisi voinut käydä myös Kauppatorilla avatuilla Silakkamarkkinoilla, jossa myös kansanedustajaehdokkaat olivat jakamassa mainoksiaan. Vaalirahoitus yrityksiltä ei kuulemma ole yhtä runsaskätistä kuin aikaisemmin, kiitos vaalirahasotkujen.
Golf oli jännittävääkin jännittävämpää, ja olin iloinen eurooppalaisten menestyksestä. Jopa vasta-alkajat, eli italialaiset Molinarin veljekset, pitivät pintansa, ja englantilaiset Lee Westwood ja Luke Donald pitivät huolta siitä, että Tiger Woods kärsi kaikkien aikojen rökäletappionsa Ryder Cup’issa.
Huonon sään takia Ryder Cup’in kaksinpelit joudutaan nyt pelaamaan ensimmäistä kertaa maanantaina jo heti aamusta alkaen, joten minua on turha häiritä koira- tai muilla asioilla ennen iltaa. Samalla ehdin saada päätökseen taulujen pesuprojektin: sunnuntaina ehdin golfia seuratessani prässätä hameita ja housuja ja pestä 14 taulua (lasin takana olevia litografioita ja grafiikkaa), mutta maanantaina on tauluja jäljellä vielä enemmän kuin toinen mokoma. Että voi sanoa tehneensä jotain hyödyllistäkin.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Kääpiökoira-asioita ja suurisuuntaisia suunnitelmia

Kuluneella viikolla yksi ilta kului Suomen Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Asioita oli paljon, sillä kokous oli ensimmäinen kesätauon ja Kaivopuiston koiranäyttelyurakan jälkeen, mutta silti selvittiin alle kolmessa tunnissa, vaikka Mannerheimintien suljetun kaistan aiheuttama liikenneruuhka viivästyttikin kokouksen alkua.
Meidän kokouksissamme talousasiat ovat esillä ensimmäisten joukossa, koska halutaan varmistaa, että kaikki on tältä osin kunnossa. Nyt todettiin, että tänä vuonna olemme saaneet ilmoitus- ja yhteistyösopimustuottoja odotetusti, eli maan talous on selvästi elpymässä. Myös jäseniä on tullut lisää.
Kun osinkotuloja yhdistyksen omistamista pörssiosakkeista on tullut budjetoitua enemmän ja Kaivopuiston koiranäyttely osoitti erinomaista tulosta, sovimme, että seuraavassa kokouksessa tehdään lopulliset päätökset tämän ylimääräisen rahan sijoittamisesta pörssiosakkeisiin. Pankkitileillähän ei ylimääräistä rahaa kannata makuuttaa nykyisten alhaisten korkotuottojen vuoksi – ja rahaa on hyvä olla pahan päivän varalta.
Kaivopuiston näyttely, kuten totesin, tuotti odotettua enemmän siitäkin huolimatta, että ilmoittautumismaksu oli halvimmillaan 17 euroa (saman omistajan 2. koira, jolla on DNA-tunniste tai DNA-polveutumismääritystä osoittava P-tunnus rekisterinumerossaan) eikä yleisöltä kerätty pääsymaksuja. Syynä hyvään tulokseen ovat mm. myyntipaikka- ja yhteistyösopimustulot sekä erikseen neuvotellut hinnat eri alihankkijoiden kanssa.
Näyttelyn tuloslaskelmaa emme saaneet tähän kokoukseen, koska emme ole vielä saaneet pyynnöistä huolimatta laskuja näyttelypalveluja tuottavalta alihankkijaltamme. Miten monella yrityksellä on muuten varaa odottaa kuukausi tai kaksi ennen kuin laskuttavat tuotteistaan ja palveluistaan?
Kokouksessa päätimme myös uuden jäsenrekisteripalvelun hankkimisesta rotujärjestön käyttöön. Ratkaisu ei varmasti ollut halvin markkinoilla tarjolla oleva palvelu, mutta kuten entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn totesi ostettaessa Hornetit ilmavoimille: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Markkinoilla on toki hyvinkin halpoja ratkaisuja, mutta valintamme osui ammattitasoiseen palveluun, jossa myös tietoturvakysymykset on hoidettu. Ratkaisu helpottaa tuntuvasti jäsensihteerin työtä ja alentaa mm. jäsenmaksujen perimiskustannuksia. Järjestelmä voidaan myös räätälöidä niin, että SKKY:n jäsenyhdistykset ja alajaostot voivat käyttää sitä omien jäsenrekisteriensä ylläpitoon – ettei käy niin, kuten on joskus käynyt, että jäsenrekisteri on jonkin toimihenkilön omalla koneella, ja kun sukset ovat menneet ristiin, jäsenrekisteriä ei luovutetakaan uudelle hallitukselle sähköisessä muodossa, vaan kaikki joudutaan tekemään käsin uudestaan.
Monien muiden asioiden ohella esillä olivat myös tshekkiläisen pražský krysarík- rodun suomenkielinen nimi ja esitetty rotumääritelmäsuomennos. Kennelliiton rotumääritelmätyöryhmähän oli esittänyt rodun nimeksi kainostellen prahankääpiökoiraa.
SKKY:n hallitus oli sitä mieltä, että rotua on kutsuttava sen oikealla nimellä, eli rotu on prahanrottakoira, millä nimellä myös Tshekin kennelliitto rotua kutsuu englannin- ja ranskankielellä.
Tässä on myös oiva esimerkki siitä, miten Kennelliiton päätöksiä pannaan toimeen. Joskus hallituksen ja päättävien elimien päätökset eivät koskaan etene toimeenpanovaiheeseen. Joskus toiste päätös pannaan toimeen ennen kuin mikään virallinen elin on tehnyt asiasta päätöksen. Tämän prahanrottakoiran kohdalla on käynyt juuri niin. Nimestä ei ole päätetty missään virallisessa elimessä kuten Kennelliiton hallituksessa, ja asian käsittely rotujärjestön kanssa on vielä kesken, mutta siitä huolimatta rotua on jo rekisteröity prahankääpiökoiran nimellä, ja sillä nimellä se näyttää esiintyvän myös näyttelyluetteloissa.

***
Monet suomalaiset ovat tänä viikonloppuna Sloveniassa Euroopan Voittaja-näyttelyssä. Mielenkiintoista näyttelyssä on se, että kun Slovenian kennelklubin johto vaihtui, myös näyttelyn tuomarilista vaihtui, eli joitakin tuomareita peruutettiin ja uusia kutsuttiin tilalle. Myös BIS-tuomari vaihtui kansainvälisesti ehkä kaikkein kokeneimmasta slovenialaisesta tuomarista kennelklubin puheenjohtajan vaimoksi.
Toinen mielenkiintoinen seikka on, että näyttely julkaisi hyvissä ajoin näytteilleasettajien nimet, jolloin kanssakilpailijat voivat nähdä, ketä muita rodussa on kilpailemassa. Ja listaltahan löytyy mm. Kennelliitosta erotettu kasvattaja ja toinen, joka on näyttelykiellossa.

***
Viikonloppulukemista löytyy myös Länsi-Uusimaa- lehdestä, jossa Kennelliiton 100% omistaman yhtiön varatoimitusjohtaja kertoo suurisuuntaisista suunnitelmista. Kun yhtiöllä ei ole suunnitelmien toteuttamiseen riittäviä rahavaroja, ajatuksena lienee, että Kennelliitto ja sen jäsenet maksavat viulut. Ja kun asiasta on kerrottu julkisuudessa, omistajataho ei voi perääntyä.
Ei se niin mene. Ei mennyt muutama vuosi sittenkään, kun julkisuudessa kerrottiin Kennelliiton suunnitelmista perustaa kennelkeskus Lahteen ja siirtää Kennelliiton toimisto sinne. Tietoja yritettiin kumota, mutta paikallisten lehtien mukaan hankkeesta oli neuvoteltu ja tontille oli jo kai ehditty kaivaa kuoppa uutta kennelkeskusta varten. Kennelliiton valtuusto ryhdistäytyi ja torppasi hankkeen, ja niin toivottavasti käy nytkin.