torstai 27. tammikuuta 2011

Kamreerintielle kysyntää

SKKY:n hallitus piti vuoden ensimmäisen kokouksensa keskiviikkoiltana tutussa kokouspaikassa Kasarmitorin laidalla.
Rutiininomaisten järjestäytymiskokousasioiden lisäksi kokouksessa mietittiin myös vastausta Kennelliitolta tulleeseen kyselyyn harrastuspaikkojen tarpeesta nyt ja tulevaisuudessa.
Totesimme, että näyttelypaikaksi tarvitsemme noin 18 kehää ja näyttelyn oheispalveluja varten olevan alueen Helsingistä. Neliömetritarpeen laskemiseen kenenkään laskupää ei riittänyt. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että ”erkkarimme” pidetään edelleenkin kesällä ulkoilmanäyttelynä.
Samoin olimme yhtä mieltä siitä, että Helsingissä hyvien julkisten kulkuyhteyksien ulottuvilla tarvitaan riittävä sisätila omiin ja jäsenyhdistystemme koulutuksiin, kokouksiin ja kerhoiltoihin.
Samalla päätettiin esittää, että Kennelliiton toimiston yhteydessä Kamreerintiellä oleva, alun perin koulutus- ja kokoustilaksi suunniteltu ja remontoitu tila palautetaan alkuperäiseen käyttöönsä.
Tuossa tilassa järjestettiin tuomarikoulutuksia, keskikokoisten ja pienten koirien treenejä ja yhdistysten kokouksia vuosien ajan, kunnes se yhtäkkiä siirrettiin Kennelliiton omistaman yhtiön toimistokäyttöön. Koulutus- ja kokoustilaa oli tarjolla ensin Tuusulassa ja nyttemmin metsän keskellä Lohjalla. Sinne meikäläinenkin joutuisi kävelemään bussipysäkiltä pimeää metsätietä parin kilometrin verran, mikä ei talven pimeydessä ja tuiskussa houkuttele.
Eipä silti, kuulin juuri eilen yhdestä innokkaasta koiraharrastajasta, joka oli ensin lentänyt Kemistä Lohjalla pidettävää iltatilaisuutta varten ja suhannut sitten taksilla lentoasemalta Lohjalle. Kyllä tulee harrastukselle hintaa!
En ole aivan selvillä, missä käytössä Kamreerintien koulutustila nyt on.
Meidän hallituksessamme olevat jäsenyhdistysten edustajat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että tila on palautettava alkuperäiseen käyttöönsä, koska sellaisten kokous- ja koulutustilojen saanti, joihin saa viedä koiria ja joihin pienillä yhdistyksillä on varaa, on kiven alla ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.
Ja niin uskomattomalta kuin se saattaa kuulostaakin niiden korvissa, jotka tekevät jokaisen maitokauppareissunsa autolla, tänä päivänä monet käyttävät edelleen julkista liikennettä jo ympäristösyistä. Eivätkä vanhemmatkaan aina ehdi roudaamaan nuorisoa harrastuksiin omilla autoillaan.
PS. Onnittelut SKKY:n hallituksen jäsenelle YT Kivisaarelle, joka valittiin eilen kotikuntansa eli Nurmijärven kunnanhallitukseen.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Silminnäkijän pentutehtailua

Toivottavasti halpaa ja suloista koiranpentua havittelevat näkivät eilisen illan YLE:n kakkosen silminnäkijän ohjelman ja ne olot, joista meille pentuja kaupataan.
Tuskinpa fabriikille tapahtuu yhtään mitään, vaikka sille kuullun mukaan on annettu kuukausi aikaa hoitaa asiansa kuntoon. Tehtailu siirtyy toisiin tiloihin: ostajia löytyy ja pentutrokarit käärivät isot rahat.
Ohjelmassa annettiin ymmärtää, että näitä halpatuontipentuja (jotka eivät käytännössä ole niin halpoja kuin kuvitellaan, kun pentu saatetaan joutua lopettamaan kohta Suomeen tulon jälkeen tai sitä joudutaan käyttämään toistuvasti eläinlääkärissä) tulee Viron kautta Baltian ja Venäjän pentutehtailta.
Tiedot olivat vanhentuneita, sillä miltei yhtä paljon pentuja tulee muualta Itä-Euroopasta, erityisesti Unkarista ja Tshekistä. Unkarilaisia ”paperillisia” pentuja kuljetetaan pakettiautoilla myyntiin ympäri Eurooppaa.
Olemme kampanjoineet jo vuosia pentujen halpatuontia vastaan. Ihmettelen edelleenkin, miten kuluttajat käyttävät paljon enemmän harkintaa pesukoneen tai taulutelevision kuin koiran pennun ostoon ymmärtämättä, että pesukoneellakin on takuu, mutta halpatuontipentujen välittäjiä ei saada vastuuseen.
Vastikään Ruotsissa tuomioistuin tuomitsi kaksi ruotsalaista naista yhdeksäksi kuukaudeksi vankeuteen osallisuudesta törkeään koirien salakuljetukseen. Puolalainen mies tuomittiin kymmenen kuukauden vankeuteen törkeästä koirien salakuljetuksesta ja eläinsuojelurikoksesta. Mies pysäytettiin viime vuonna kesäkuussa, kun hänellä oli autossaan banaanilaatikoihin pakattuina 22 pentua. Oikeuden mielestä kysymyksessä oli salakuljetusliiga, joka oli kolmen vuoden ajan salakuljettanut järjestelmällisesti koiria Ruotsiin.
Meillä valvonta on hankalaa, ja oikeastaan ainoa tepsivä keino on, etteivät ostajat osta näitä halpatuontipentuja – edes säälistä.

Marimekko sittenkin Strindbergin tilalle

Kauppalehti kertoo tänään Marimekon avaavan ”lippulaivamyymälän” Marikulman Espalle Strindbergin kahvilan entisiin tiloihin. Kuulemma Marimekon entinen omistaja Kirsti Paakkanenkin saattaisi olla tulossa juhlistamaan avajaisia.
Kesällä, kun syntyi kansanliike Strindbergin puolesta, kiinteistön omistajan kerrottiin havittelevan tilalle kansainvälisen tason luksusmyymälää.
Ei näköjään löytynyt luksusmyymälää, sillä Marimekon tuotteita ei parhaalla tahdollakaan voi pitää luksuksena - niin huonosti istuvia, kömpelöitä ja räikeydessään tyylittömiä sen asut ovat. Sellaisen pukee päälleen, jos haluaa näyttää aitan polulla astelevalta emännältä…

maanantai 24. tammikuuta 2011

Rekisteröinnit 2010 – karmeaa luettavaa

Viime viikolla julkaistut tiedot vuonna 2010 Kennelliiton koirarekisteriin rekisteröidyistä koirista osoittavat jälleen, että Suomen Kääpiökoirayhdistys on vahvistanut asemaansa rekisteröinneiltään suurimpana Kennelliiton jäsenjärjestönä.
SKKY:n rotujen rekisteröinnit kasvoivat viime vuonna edellisvuotta maltillisemmin, eli lähes neljä prosenttia, mutta Kennelliiton kaikista rekisteröinneistä niiden osuus oli yli kahdeksan prosenttia, eli aika isoja maksumiehiä rotujemme harrastajat ovat – varsinkin, kun lähes kaikki maksavat liiton jäsenmaksun ja tyyriitä kennelnimiäkin anottiin taas viime vuonna roppakaupalla.
Päivittäessäni rekisteröintitietoja internetiin huomasin ilokseni, että monen vanhan ja vakiintuneen rodun rekisteröinnit ovat hieman kasvaneet. Toivottavasti koiranostajatkin huomaavat, että kannattaa ehkä katsoa näitä rotuja tämän hetken muotirotujen sijasta.
Karmeaa luettavaa näistä tilastoista myös löytyy. Yli 25 prosentin lisäys rodun rekisteröinteihin ei voi olla terve ilmiö.
Ranskanbulldogit ovat varsinainen murheenkryyni. Rotua rekisteröitiin vielä vuonna 2000 vaivaiset 69 kappaletta. Viime vuonna rekisteröinnit kohosivat jo 556 koiraan.
Eikä siinä kaikki. Näistä 556 koirasta peräti neljännes eli 140 koiraa oli tuontikoiria. Eivätkä nämä tuontikoirat ole lähtöisin vanhoista kennelmaista, joissa on kiinnitetty huomiota myös koiran terveyteen, rodunomaisuuteen ja hyvään luonteeseen.
Valtaosa tuontikoirista näyttää olevan lähtöisin Baltian ja Itä-Euroopan pentutehtailta, ja usein samasta pentueesta tai saman nartun jälkeläisiä on tuotu useita kappaleita. Mitenkähän moni pennun ostaja on käynyt paikan päällä tutustumassa olosuhteisiin ja koiriensa esivanhempiin – etenkin, kun sukutauluissa näyttää olevan paljon aukkoja?
Jos samalta urokselta on tuotu 31 jälkeläistä, tuskin on kysymys mistään suunnitelmallisesta jalostusmateriaalin tuonnista. Kun tilanne on ollut sama jo usean vuoden ajan, rodun kannasta aika suuri osa on näiden fabriikkien koirien varassa.
Me olemme käyneet jo vuosien ajan kampanjaa paperittomien koirien halpatuontia vastaan, mutta joskus tuntuu siltä, että sekin on pienempi paha kuin nämä ”rekisteröidyt” pentutehtailta tuodut koirat.
Kun niistä sikäläiset kasvattajat ovat käärineet hyvät voitot ja meikäläinen koiran ostaja tietää tienaavansa suuren kysynnän takia pennuista 1500-1800 euroa ja ylikin, kiusaus käyttää näitä koiria jalostukseen on suuri.
Siinä ei sitten mietitä, kulkeeko hengitys vai lonksahtevatko polvet, sillä ainahan niitä voi leikkauttaa, vaikka kahteen kertaan, jos vika ei kerralla korjaannu. Eli ainakin eläinlääkäreillä riittää asiakkaita, ja me kaikenlaisten Jalostuksen tavoiteohjelmien ja terveysvaatimusten kanssa painiskelevat joudumme miettimään, ovatko ponnistukset menneet hukkaan.

torstai 20. tammikuuta 2011

Guggenheim-museo Helsinkiin?

Olipa hieno uutinen, että Solomon R. Guggenheimin säätiö ja Helsingin kaupunki alkavat selvittämään Guggenheim-museon perustamista Helsinkiin!
Tietenkin joku sanoo heti, että ne rahat voisi käyttää paremminkin, vaikka terveydenhoitoon ja sosiaalihuollon palveluihin. Tähän sanoisin, ettei ainakaan meidän kulmilla voi valittaa julkisesta terveydenhuollosta – mieleisensä lääkärin saa valita, yleensä lääkäriin pääsee jo seuraavana päivänä ja labra-yms. kokeet hoituvat kätevästi kulman takana olevalla Kirralla eli Kirurgin sairaalassa. Ja jos erikoislääkärin palveluja tarvitsee, toisen kulman takana on yksityinen Eiran sairaala.
Vaikka Helsingissä on taloudessa tiukkaa, satsaus museohankkeeseen on varmasti viisas teko, joka maksaa kustannukset takaisin monin kerroin.
Guggenheim-säätiön kiinnostus Helsinkiin on sulka Suomen ja sen pääkaupungin hattuun. Oman panoksensa hankkeeseen lienee tuonut suomalainen Carl Gustaf Ehrnrooth, joka on istunut säätiön hallituksessa jo pari vuotta. Seikka, joka ei taida olla kovin monen taidepiirien ulkopuolisen tiedossa.
New Yorkin kävijöille Frank Lloyd Wrightin suunnittelema Guggenheim-museo on varmaankin tuttu. Euroopassa säätiön museoita on Bilbaossa Espanjan baskimaalla, Venetsiassa ja Berliinissä.
Venetsian museolla on mielenkiintoinen historia myös koiraharrastajien kannalta. Museo ja sen kokoelmathan sijaitsevat Grand Canalin varrella olevassa 1700-luvun Palazzo Venier dei Leonin palatsissa, jossa Guggenheim-suvun perillinen, taidemesenaatti Peggy Guggenheim asui 30 vuotta. Hän osti palatsin palattuaan Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen ja asui siellä kuolemaansa saakka.
Peggy Guggenheimin tuhkat on siroteltu palatsin puutarhaan, missä on myös hänen miehensä, surrealisti Max Ernstin taideteoksia. Siellä on myös muistolaatat 14 lhasa apsolle, jotka on haudattu puutarhaan. Peggy oli intohimoinen lhasa apso-harrastaja. Hän myös kasvatti rotua ja toi koiria mm. Englannista. Pennut lahjoitettiin yleensä tuttaville lemmikeiksi. Viimeisinä vuosinaan hän kyllä risteytti jonkun lhasa apsonsa pekingeesin kanssa valittaen, että ei löytänyt lhasa-urosta nartulleen.
Bilbaossa maailmankuulun amerikkalaisen arkkitehdin Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim-museo oli varsinainen piristysruiske pienelle taantuvalle teollisuuskaupungille. Kaupunki on sen verran pieni, että sen keskusta-alueet voi kiertää jalkaisinkin. Turvallistakin siellä on nykyisin, kun baskiseparatistien liike on kuivumassa kokoon (ja ainoastaan meikäläinen hätkähtää kuullessaan laukausta muistuttavan pamahduksen!)
Varsinkin kesäisin Bilbaon kaduilla näkee paljon turisteja. Heidän kohteenaan on tietenkin tuo Guggenheim-museo, jonka terassilla olen museokäynnin jälkeen lounastanut useamman kerran ja nauttinut auringosta.
Bilbaon museota vartioi sen edessä oleva 12 metriä korkea Jeff Koonsin ruostumattomasta teräksestä, mullasta ja erivärisistä kukista tekemä veistos, jota espanjalaiset kutsuvat nimellä ”pupi”. Oikea nimi on ”Puppy”, ja kysymyksessä on värikäs valkoinen länsiylämaanterrieri.
Jos ja kun Helsingin museohanke toteutuu, toivoisin, että sen suunnittelusta vastaisi Frank Gehry, jolle Helsinki on tuttu paikka.
Ja jos minulta kysyttäisiin museon sijaintipaikkaa, ehdottaisin sitä kauppatorin laidalle vaikkapa näkymää rumentavan Stora Enson pääkonttorin paikalle. Jotkut pitänevät tätä pyhäinhäväistyksenä, kun kysymyksessä on Alvar Aallon luomus… mutta kun rakennuslupa tuli, presidenttinä oli Kekkonen ja Stora Enson pääjohtajana Kekkosen kaveri Olavi J. Mattila. Tänä päivänä tuo lupa tuskin heltiäisi.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Tulvia ja tennistä

On se hyvä, että joku muukin on höynähtänyt seuraamaan tennistä.
Eilen soitti naispuolinen tuomarikollega länsirannikolta ja kysyi: ”Milläs kortilla sää oot katsonu Wimbledonia? Saako sellaisen Ärrältä, kun haluun nähdä Australian avoimet?”
Selitin, että Eurosport ykköseltä ja kakkoselta sitä tennistä tulee nyt kaksi viikkoa aamuyöstä kahdesta alkaen myöhään iltapäivään, ja Eurosport esittää kaikki Grand Slamit Wimbledonia lukuun ottamatta (ja Wimbledoniin taas tarvitsin eri ohjelmapalvelun).
Kun oli antennitalous, en osannutkaan neuvoa, millainen ohjelmakortti Eurosportin katsomiseen tarvitaan, kun itsellä on kaapelitelevision tärkeimmät uutiskanavat ja urheilut sisältävä ohjelmapaketti. Toivottavasti ongelma on ratkennut.
Eilen oli tosiaankin Australian avoimien ensimmäinen pelipäivä. Aikataulun kanssa on jonkin verran ongelmia, kun aikaero Melbourneen on yhdeksän tuntia. Valvooko aamuyöstä, vai meneekö sovinnolla nukkumaan ja katsoo aamupäivällä siellä pelattavat iltaottelut?
Joku vuosi sitten näitä ongelmia ei ollut, kun olin ajoittanut leikkauksesta toipumisen Australian avoimien aikaan. Siinä sitten makasin sohvalla muutamia vuorokausia jääpussit naamalla, nukuin muutaman tunnin tylsien ottelujen aikana ja heräilin taas, kun tapahtui…
Tänä vuonna miesten puolella odotetaan taas Roger Federerin ja Rafael Nadalin kaksintaistelua. Silti täytyy sanoa, että viime vuosien parhaat ottelut olivat vuonna 2005 kun sellaiset värikkäät hahmot kuten Marat Safin ja Andre Agassi olivat vielä mukana. Safin päihitti niin Federerin kuin Agassinkin jännittävissä viiden erän otteluissa ja kukisti vielä Australian ylpeyden Leyton Hewittin loppuottelussa…

***
Melbournen lähiseudulla Victorian osavaltiossa ovat tuhannet ihmiset joutuneet lähtemään kodeistaan tulvien takia. Katastrofi ei ole kuitenkaan yhtä laaja kuin Queenslandissa, missä Ranskan ja Saksan kokoinen alue oli tulvavesien peitossa.
Vaikka australialaiset ottavat elämän rennosti, ”no worries mate” – asenne on saanut väistyä, kun tulvien massiivisia tuhoja korjataan.
Australialaiset salukiharrastajat lähettivät sähköpostia virtuaalisesta koiranäyttelystä, jolla kerätään varoja kodittomiksi joutuneiden koiraharrastajien auttamiseksi. Lisätietoja näyttelystä saa tästä osoitteesta. Ilmoittautua voi internetin kautta, ja ilmoittautumismaksun (10 Australian dollaria eli 7,50 euroa per luokka per koira) voi maksaa luottokortilla. Luokkia on useita, kuten autuaammille metsästysmaille siirtyneille koirille tarkoitettu sateenkaariluokka (Rainbow Class). Kannattaa osallistua hyvän asian puolesta.
Itse jo olen korjaillut edesmenneiden koirieni partakarvoja, jotta saan näyttelyyn edustavia kuvia - kun näyttelyssä ei ole dopingsääntöjä…

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

FCI ja Kiina

Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Ei näköjään, sillä olkapään rasitusvamma on rajoittanut koneen ääressä tehtäviä kirjoitus- ja muita töitä, joten aikaa on kulutettu muissa toimissa.
Ulkoileminen ei ole herkkua, kun jalkakäytävillä on välistä sulaa, välistä petollista mustaa jäätä ja välistä kuhmuraista lunta. Samaan aikaan pitäisi katsoa jalkojaan ja vilkuilla taivaalle, ettei katolta tule jää- ja lumikimpaleita niskaan. Ja sitten törmääkin puomiin, joten joutuu siirtymään sohjoiselle ajotielle autojen sekaan.
Kun on ollut hyvä tekosyy luistaa, olen todennut, että sohvallakin voi löhöä katsoen NHL-matseja Nelosen Pro 1:llä. (Sivun mennen sanoen: nämä televisiokanavat vaihtavat nimiään ja niiden ohjelmat ohjelmapaikkojaan yhtä usein kuin Stockmannin tavaratalo osastojensa sijaintia. Siinä sitten pieni ihminen poukkoilee hyllyjen välissä hakemassa ruokatarvikkeita, jotka eivät enää ole siellä missä olivat ennen. Suunnittele siinä sitten logistiikkaa säästääksesi muutaman askeleen!)

***
Myös kirjoja ja lehtiä on tullut luettua – kuten nyt viimeistä kertaa nykymuodossaan ilmestynyttä kennelliittojen kansainvälisen kattojärjestön FCI:n lehteä.
Lehteä ei tule ikävä, sillä niin kapulakielinen se on ollut, kun kaikki alun alkaenkin pompöösit tekstit on käännetty moneen kertaan FCI:n virallisille kielille englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.
Viime vuosina lehdessä on julkaistu myös FCI:n hallituksen päätöksiä. Aina niistä ei edes ota selvää, joskus kuitenkin. Kuten nyt, kun FCI:n hallituksen kerrottiin päättäneen tukea Kiinan kennelunionin (China Kennel Union CKU) liitännäisjäsenyyttä FCI:n yleiskokouksessa, kun asia tulee ratkaistavaksi liiton yleiskokouksessa kesällä Pariisissa.
Päätös kuulostaa hätiköidyltä monestakin syystä. Ensinnäkin Kiinan eläinsuojelunormit ja lainsäädäntö ovat kaukana länsimaisesta, kasvatetaanhan siellä koiria turkiksiksi ja koiran pitoa esimerkiksi pääkaupungissa on rajoitettu hyvin kovalla kädellä.
Toiseksi Kiinassa ei ole yhtenäistä kennelliittoa, vaan useita kilpailevia yrityksiä, joista tämä CKU on yksi. Se on ollut alun perin saksanpaimenkoiraharrastajien liitto, mutta rahaa sillä on ollut, kun liitolla on ollut jo vuosikausia hienoja nelivärimainoksia FCI:n lehdessä. Myös parin sadan koiran näyttelyitä se on järjestänyt.
”Asiasta perillä olevien lähteiden mukaan” sen taustavaikuttajana on kiinalainen miljonääri. Ilmeisesti se on myös saanut siunauksen Kiinan kommunistiselta puolueelta, koska FCI:n johtajat kuvattiin kumppanuussopimuksen allekirjoittamismatkalla Pekingin valtion vierastalossa.
Samojen lähteiden mukaan toinen miljonääri pyörittää omaa kennelliittoa, jolla on yhteistyösopimus USA:n kennelklubin AKC:n kanssa niin, että se ostaa rekisteröinti- ja tulosten tallennuspalvelut AKC:ltä. Se järjestää myös näyttelyitä, mutta niihin FCI-tuomareilla ei ole asiaa.
FCI:n ja CKU:n välisestä sopimuksesta tai mahdollisen liitännäisjäsenyyden ehdoista ei ole tietoa. Itseäni huolettaa alkuperältään kiinalaisiksi mainittujen rotujen rotumääritelmien kohtalo, sillä näiden rotujen vastuumaa on Iso-Britannia. Sen mukaisesti myös brittirotumääritelmät ovat käytössä myös FCI:ssä.
Mitä tapahtuu, jos CKU alkaa omimaan näiden rotujen rotumääritelmäoikeudet ja muuttamaan vaikkapa laittomasti Kiinaan liitetyn Tiibetin rotujen rotumääritelmiä? Tuskinpa tämä on hyvä asia.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Vuotta vanhempi eikä penniäkään rikkaampi

Vuoden vaihtuessa tulee mieleen vanha sanonta: ”A year older and not a penny richer…” eli vuotta vanhempi eikä penniäkään rikkaampi.
Vuoden vaihde sujui pääkaupungissa rauhallisesti: kylmää oli, ja uudenvuoden yön ilotulituskin oli tavallista vaisumpi. Kaupungin kerrotaan käyttäneen ilotulitukseen 12000 euroa, joten ei ihme, että lopputulos kalpeni maailman suurkaupunkien kuten Sydneyn sataman, Lontoon, Berliinin Brandenburgin portin tai New Yorkin Times Squaren uudenvuoden juhlallisuuksien rinnalla.
Myöskin paukuttelu oli tavallista vaisumpaa ja loppui hyvissä ajoin aamuyöllä. Hyvä niin, sillä ainakin monet koiranomistajat olivat tyytyväisiä.
Omista koiristani aikanaan bassetit eivät lotkauttaneet korvaansa, vaikka vieressä paukkui. Lhasa apsoista taas vanha herra Boomer tapasi juosta ympäri huushollia yrittäen ottaa kiinni välkkyviä valoja. Sen tytär Brenda puolestaan tärisi koko yön ensimmäisestä paukahduksesta alkaen. Sille oli tullut paukkukammo vuosia aikaisemmin vappuna, kun pikkupojat räjäyttivät paukkuraketin sen nenän edessä. Siitä lähtien Brendalle tuli aina kiire kotiin, kun vaikkapa kuuli ”rantapyssyn” harjoitusammuntoja kaukaa mereltä. Sen isoäiti puolestaan laittautui ilotulitusten ja ukkosten aikaan kiireellä omaan kuljetuslaatikkoonsa turvaan.
Vaikka tänä vuonna henkilövahinkojen ja –vaurioiden kerrottiin jääneen edellisvuosia vähemmiksi, olen edelleenkin sitä mieltä, että yksityishenkilöiden ilotulitukset taajama-alueilla tulisi kieltää lailla. Norjassa näin tehtiin pari vuotta sitten, eikä kenelläkään liene ollut valittamista.
***
Uudenvuoden päivän ohjelma meni uusiksi Pittsburghin sateen takia. Olin nimittäin varautunut katsomaan NHL:n ”talviklassikon”, ulkoilmassa pelatun Washington Capitalsin ja parin vuoden takaisen Stanley Cupin voittajan Pittsburgh Penguinsin välillä. Sen piti alkaa Suomen aikaa kahdeksalta illalla, mutta sateen takia ottelun alkua siirrettiin myöhempään iltaan, joten tosi toimiin päästiin vasta kello kolmelta yöllä.
Ottelua oli mainostettu etukäteen joukkueiden kapteenien, Capitalsin Alex Ovetshkinin ja pingviinien Sidney Crosbyn kaksintaisteluna, mutta eihän siitä oikeaa mittelöä tullut, kun kumpikaan ei onnistunut maalinteossa. Katsomossa oli 70000 henkeä seuraamassa, miten vesisateessa kiekko liukui vesiliirussa pehmeällä jäällä ja kotijoukkue hävisi 1-3. Olisi voinut säästää katsomisen sunnuntain uusintaan, ettei olisi jäänyt yöunet väliin…