sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kevätvaltuusto Hanasaaressa

Kennelliiton valtuusto kokoontui jälleen tänä viikonloppuna kevätvaltuuston kokoukseen Espoon Hanasaareen. Mukana oli paljon uusia valtuuston jäseniä, sillä valtuuston kokoonpanosta taisi kolmannes vaihtua viime syksyn yleiskokouksessa.
Lauantaina oli ns. valtuustoseminaari, jossa käsiteltiin ajankohtaisia asioita. Katsoin kuitenkin parhaimmaksi pysytellä kotona neljän seinän sisällä parantelemassa kevätflunssaa.
Sunnuntaina varsinaisessa valtuuston kokouksessa olin paikalla. Ennen kokousta yritin ehdotella valtuuston puheenjohtajalle Eeva Anttiselle, että vetäisi kokouksen ripeästi, jotta ehdittäisiin katsomaan iltapäivällä kolmelta alkavaa Monacon Grand Prix’tä.
Kokous päättyikin jo kahdelta, mutta formuloiden alku jäi näkemättä, kun tuleva ex-naapuri tarjosi vielä punaviinilasilliset kokouksen päätteeksi. Kotiin pääsin kuitenkin vauhdikkaasti, kun bullmastiffeja edustava Auri Leppä tarjosi kyydin. Säästyi samalla Kennelliiton rahoja.
Raha-asiat käsiteltiin kokouksessa, ja hyvältähän tilanne näytti, kun tilinpäätös osoitti yli 1,2 miljoonan ylijäämää. Syynä budjetoitua paljon suurempaan ylijäämään oli, että budjetti oli tehty hyvin varovaisesti, kun otaksuttiin talouden taantuman iskevän myös koiraharrastukseen.
Näin ei käynyt, eikä mainittavaa laskua näy myöskään tänä vuonna. Samaan aikaan jäsenmäärä kuitenkin jatkaa kasvuaan. Niinpä ensi vuoden jäsenmaksuja ei korotettu, vaan vuosijäsenmaksu pysyy 32 eurossa.
Nyt vuosikertomuksen nimellä kulkevan Kennelliiton toimintakertomuksen käsittelyyn kului runsaasti aikaa, kun korjattiin tekstivirheitä. Toivottavasti saamme seuraavalla kerralla huolella valmistellut ja oikoluetut tekstit valtuustolle.
Kokouksessa oli mukava nähdä pitkän linjan borderterrieri- ja dalmisharrastaja Aune Luoso, jolle Kennelliiton hallitus oli myöntänyt kultaisen ansiomerkin. Ei olisi voinut osua parempaan osoitteeseen, sillä niin pitkän päivätyön Aune on tehnyt kasvattajana ja yhdistysaktivistina.
Aunen mukana merkin luovutustilaisuudessa oli hänen jo vuosia Ruotsissa asunut tyttärensä Anja Svensson, joka on jatkanut äidin harrastusta ja kilpailee siellä menestyksekkäästi kasvattamillaan borderterriereillä.

***
Sen verran ehdin formuloita katsoa, että näin miten Monacon kaduilla rytisi. Sebastian Vettelille ojensi voittajan palkinnon tietenkin ruhtinas Albert, ja muutenkin Monacon ruhtinasperhe oli hyvin edustettuna. Perheessä on odotettavissa pikapuoliin häät, kun Albert vie heinäkuun alussa vihille entisen eteläafrikkalaisen uimarin Charlene Wittstockin. Suruakin perheessä on tänä keväänä ollut, sillä Albertin täti, prinsessa Antoinette, kuoli aiemmin keväällä. Meidän koiraharrastajien keskuudessa hänet tunnettiin Monacon kennelklubin puheenjohtajana ja Monte Carlon koiranäyttelyn sieluna.

torstai 26. toukokuuta 2011

Tennismuotia

Yksi varmoista kevään merkeistä ovat tenniksen Ranskan avoimet, jotka järjestetään Pariisin Roland Garros’illa toukokuun kahtena viimeisenä viikkona.
Kateeksi on käynyt, kun on nähnyt lehtereillä hellevarusteissa ja panamahatuissa auringonpaisteessa viihtyvää yleisöä, meillä kun puhaltaa kylmä merituuli.
Alkukierrosten ottelut ovat olleet kesyjä lukuun ottamatta Rafa Nadalin ja John Isnerin viisieräistä kamppailua. Siksi olen seuraillut myös turnauksen värimaailmaa ja viimeisimpiä muotivirtauksia.
Tenniksen neljällä Grand Slam-turnauksella on kullakin oma tyylinsä. Australialaiset käyttävät paljon omia värejään eli turkoosia ja keltaista, Wimbledonissa luotetaan englantilaiseen tyyliin ja perinteiseen valkoiseen ja USA:ssa pallopojat ja virkailijat on puettu Ralph Laurenin Polo-asusteisiin. Ranskalaiset luottavat tietenkin omaan krokotiiliinsa, Lacoste’en.
Joitakin Ralph Laurenin merimiestyylisiä paitoja olen joskus hankkinut, ja yhdet punaiset pitkät housutkin minulla oli, mutta niiden lahkeet ryvettyivät heti alkuun kerosiiniin ja öljyyn lentotukialuksen kannella Adrianmerellä.
Lacosten villapaitoihin ja poolopuseroihin olen luottanut. Ne osoittavat oikeaksi väitteen, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa: säilyvät kuosissaan uuden veroisina venymättä ja vanumatta vuodesta toiseen.
Ainoa vahinko poolopaidoille on aiheutunut edesmenneestä lhasa apsostani, jolla oli tapana imeskellä vaatteista nappeja irti ja johonkin puseroon onnistui tekemään napin paikalle reiän. Muuta selitystä nappihimolle en keksinyt kuin että sillä oli varmaan ollut ankea lapsuus Amerikassa.
(Muuten, tiedättekö, mikä on poolopaidan ja golfpaidan suurin ero? Poolopaidassa on resorit hihansuissa, mutta golfpaidoissa ei ole ja hihat ovat muutenkin leveämmät, mutta golfmailan swingin kaarikin on isompi kuin hevospoolossa.)
Pelaajien muotikin muuttuu sesongista toiseen. Suosituimmat merkit näyttävät olevan Nike, Adidas , Fila ja Sergio Taccini. Miesten pelihousujen lahkeet ovat pidentyneet vuosien varrella. Tänä vuonna taivaansininen näyttää olevan muodissa oleva pelipaidan väri.
Nuoret naistähdet puolestaan näyttävät satsaavan rimpsuihin ja röyhelöihin, ja joidenkin peliasut ovat kuin alushameita. Korujakin käytetään, ja kynsilakan väri koordinoidaan peliasun mukaan. Onneksi Williamsin sisarukset ovat poissa turnauksesta, sillä heiltä näki mitä vulgaarimpia asuja ja tietenkin paljon koruja. Yhtenä vuonna Serena Williamsin helminauha katkesi pelin tiimellyksessä, ja helmien keräämisessä olikin työtä! Kovin vaatimattomilta olisivat meikäläisen aikanaan käyttämät Slazengerin ja John Newcomben tennisasut näyttäneet.
Mailoissakin on oma muotinsa. Suomalaisomistuksessa olevan Wilsonin ja Headin mailoja näkee edelleenkin, mutta ranskalainen Babolat on yhä useamman tähden suosikkimaila. Nyt vielä Roland Garros'illa käytetään uusia Babolat -palloja, joiden sanotaan olevan kevyempiä ja lentävän eri tavalla kuin entisten pallojen.
Voittajasuosikkeja minulla ei tänä vuonna ole – kunhan voittajia eivät ole tuo arrogantti serbi, Novak Djokovic, tai puolalaistanskalainen Caroline Wozniacki. Luulen lukijan länsirannikolta olevan samaa mieltä.
PS. Eurosportille olen kyllä jo ehtinyt valittaa suomenkielisestä selostajasta Henry Järvisestä, joka takeltelee kovaäänisesti, lausuu nimet päin honkia eikä osaa analysoida pelien kulkua samalla tavalla kuin englantilaiset kollegansa Eurosport-kakkosella. Joskus valittamisesta on apuakin: takavuosina Eurosportin Jari Hedman korjasi äkkiä kielenkäyttöään kuvatessaan naispelaajia. Isä Hessu kertoi panneensa poikansa järjestykseen!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Kun kokous venyy…

Viikko hujahti niin nopeasti, ettei oikein ehtinyt huomaamaankaan, tuumin eilen istuessani frisöörillä. Ohjelmaa näytti riittävän joka päivälle, eikä kaikkia töitä ehtinyt edes tekemään.
Kevään ja kesän tuloakin saa edelleen odottaa, vaikka aurinko paistoi ja ilman piti lämmetä. Ainakin Tehtaankadun ja Kapteeninkadun kulmassa puhalsi niin kylmä merituuli, että vilunväristykset tuntuivat vielä illalla.
Keskiviikkoiltana olin Kasarmitorin laidalla Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Jokunen hallituksen jäsen valitteli, että kyllä kokoukset venyvät, kun puheenjohtaja on paikalla.
Kokous aloitettiin puoli seitsemältä ja päätettiin vähän kahdeksan jälkeen. Siinä välissä ehdittiin syödä ja puida myös valtakunnanpolitiikkaa, kun hallituksen muodostamiskuviot alkoivat olla selvillä.
Itse kokousasioista tärkein oli Kennelliiton coton de tuléar-päätös, jolla noin 700 rodun koiraa heivattiin Ei jalostukseen -rekisteriin. Rotujärjestöön on tullut paljon palautetta kasvattajilta, jotka eivät ymmärrä, mitä heidän tulisi tehdä, kun itse eivät ole tietääkseen syyllistyneet yhtään mihinkään.
Ohjeet koirien siirtämisestä takaisin jalostuskäytön piiriin ovat epäselvät, ja yllätyksiäkin on tullut, kun kasvattaja on teettänyt jo aiemmin koirilleen DNA-tunnisteet ja polveutumismääritykset, eivätkä nämä olekaan kelvanneet. Epäselvää tuntuu olevan myöskin se, mitä määrityksiä Kennelliitto maksaa, jos mitään, ja mitkä viulut jäävät kasvattajien ja pennunostajien maksettaviksi.
Kääpiökoirayhdistyksen hallitus antoi päätöksestä (jonka tarkkaa sisältöä emme vieläkään tiedä) oman lausuntonsa, joka on luettavissa rotujärjestön uutissivuilta internetistä osoitteessa www.toydogs.net.
Omalta osaltani voin vain toivoa, etteivät muiden rotujen kasvattajat joudu ilman omaa syytään samanlaiseen tilanteeseen.

***
Englannin kennelklubin vuosikokous viime viikon lopulla kuulosti ensimmäisten tietojen mukaan tavanomaista värikkäämmältä.
Kokouksessa käsiteltiin Michael Gadsbyn koiran turkkien käsittelemistä ja testaamista koskeva aloite, joka olisi sallinut talkkia, silikoonia ja hiuslakkaa sisältävien aineiden kuten shampoon ja hoitoaineen käytön koirien turkkien hoidossa ja näyttelykunnostuksessa.
Gadsby oli kerännyt Facebookissa 3500 allekirjoitusta aloitteelleen. Kokousraporttien mukaan nykyinen testausmenetelmä ei aloitteen kannattajien mielestä pitäisi oikeudessa, sillä varmuutta näytteiden koskemattomuudesta ei ole, kun esimerkiksi naapurin koiransa turkkiin suihkuttamaa hiuslakkaa voi ahtaissa tiloissa kulkeutua myös naapurin koiran turkkiin.
Kokous hyväksyi David Cavillin kompromissiehdotuksen, eli turkkien doping-testaukset keskeytetään, kunnes asiasta on tehty kunnon selvitys.
Vielä suurempia muutoksia Englantiin on tulossa, sillä yhdeksän vuotta kennelklubin puheenjohtajana toiminut Ronnie Irving ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä, kun kennelklubin hallitus valitsee puheenjohtajan kesäkuun alkupuolella.
Keskustelu Irvingin ansioista ja puutteista on käynyt kuumana, ja yhtä kuumana tuntuvat käyvän spekulaatiot hänen seuraajastaan.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Kultakuumetta

Liikenne Kaivarin kulmille oli sekaisin jo tiistain alkuillasta, ja ratikat ajoivat poikkeusreittejä, kun arviolta 100000 lätkäfania juhli Kauppatorilla Suomen lätkäjoukkuetta. Meteli oli sen mukainen ja kuului tänne asti.
Möykkä alkoi jo sunnuntai-iltana tuloksen selvittyä. Tällaisten kansanjuhlien aikana on parasta pysyä poissa jaloista. Nyt joku oli pudonnut Kappelin katolta. Jotkut toiset uivat Havis Amandan suihkulähteessä, vaikka ilma oli kylmä ja myöhemmin sataa tihuttelikin – mutta ilmeisesti lämmikettä oli nautittu ihan riittävästi.
Katsoin koko loppuottelun alusta loppuun (kuten katson NHL:n playoff-otteluita silloin kun Nelonen Pro 1 niitä suvaitsee näyttää), lätkäfani kun olen, mutta mietin, mennäänkö liian pitkälle.
Uutisissa lätkäkulta oli ykkösuutinen samaan aikaan, kun Brysselissä neuvoteltiin Portugalin apupaketista, New Yorkissa Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja ja Ranskan ensi vuoden presidentinvaalien ykkösehdokkaaksi mainittu Dominique Strauss-Kahn määrättiin pidettäväksi vangittuna seksuaalirikosepäilyn vuoksi ja meillä Suomessa mietitään hallituskuvioita.
Aprikoin myös mielessäni, onko presidentti Halonen pyrkimässä johonkin vaaleilla valittavaan virkaan presidenttikautensa päättyessä, kun hän ilmaantui Kauppatorille ojentamaan matkalla maistelleille leijonille avainlippua kuin vaalikampanjassa ikään.
Eipä silti, asiat olivat näin suomalaisittain oikeassa tärkeysjärjestyksessä myös toukokuussa 1995, kun Suomi voitti edellisen kultamitalin. Länsi-Euroopassa muistettiin samana päivänä toisen maailmansodan päättymistä Euroopassa ja natsi-Saksan kukistumista 50 vuotta aikaisemmin monilla juhlavilla Ranskassa ja Britanniassa pidetyillä seremonioilla.
Meillä sitä ei edes huomattu, kun kansa ajeli ympyrää torvet soiden ja Suomen lippuja heilutellen – olihan voitettu Ruotsi lätkässä!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Syntymäpäiviä ja jääkiekkoa


Olipa mukava ilta, tuumin perjantaina kotiuduttuani Helsingin Vinttikoirakeskuksesta, missä Henrik Hannelius vietti 70-vuotissyntymäpäiviään ystävien ja musiikin parissa.
Paikalla oli paljon villakoiraväkeä (tietenkin), Henrikin ystäviä ja porvoolaisia naapureita.
Oli mukava nähdä monia sellaisia koiratuttavia, joita ei ole nähnyt vähään aikaan, kuten Aarno Martens ja Saimi ja Ahti Nieminen, jotka viimemainitut ovat edelleenkin aktiivisia snautsereiden parissa, vaikka Mihan –kennel on juhlinut jo jokin aika sitten 40-vuotispäiviään. Naapuri Kari Järvinen oli myös paikalla, ja niin oli Kennelliiton hallituksen jäsen Risto Ojanperä vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Ristollahan on myös villakoira schipperkejen lisäksi.
Muutama sana Henrikistä. Hänet olen tavannut jo vuosien ajan Kennelliiton valtuustossa, jossa hän on istunut Villakoirakerhon mandaatilla, sekä Kaivopuistossa, missä hän on ollut sekä tuomarina että näytteilleasettajana.
Henrik on myös oiva esimerkki kasvattajatuomarista, joka ei ole haalinut useiden rotujen arvosteluoikeuksia vaan on keskittynyt omaan rotuunsa. Silti hänellä on ollut tuomaritehtäviä ympäri maailmaa, ja esimerkiksi viime syksynä hän arvosteli rotuaan ensin Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä ja viikkoa myöhemmin Tukholman näyttelyssä. Ei ihme, että monen kiireellä eteenpäin rynnivän tuomarin käy kateeksi!

***
Juhlista jouduin lähtemään ennen niiden päättymistä, koska halusin ehdottomasti nähdä Suomen ja Venäjän välisen lätkän MM-välieräottelun. Ja mikä ottelu se oli, ja mikä maali Mikael Granlundilta. Tuolla rapakon takana maalia kommentoitiin NHL:n internetsivuilla jo kaikkien aikojen komeimmaksi MM-kisojen maaliksi.
Oli hienoa, että suomalaisten itsetunto riitti ottelun voittamiseen. Ja hienoa, miten sopivasti ärsytettiin Venäjän suuria tähtiä, joilta päreet paloivat niin että sekä Aleksanteri Suuri Ovetškin että Ilja Kovaltsuk joutuivat jäähdyttelemään jäähyaitioon. Toivottavasti itsetunto kestää myös sunnuntain finaalissa.

***
Lauantai-iltana olisi ollut toiset syntymäpäiväjuhlat, kun Kaivarin näyttelyn ryhmäkilpailujen seremoniamestari Leena Sarvi täytti pyöreitä vuosia. Orastavan kevätflunssan takia päätin pysytellä kotisalla, etten levittäisi pöpöjä muihin vieraisiin, mutta Kaivarin kukat sain toimitettua perille. Onnea Leena! Hyvää vuosikertaa, kuten kerran totesit.

torstai 12. toukokuuta 2011

Dragsvikin puolesta

Lukija länsirannikolta soitti äskettäin ja ihmetteli, että ”miten sää oot ollu niin vaisu kun oot puhunut Soinista ja persuista”.
Selitin, ettei sitä kovin paljon tohdi politiikkaan puuttua ainakaan julkisesti, kun joku voi loukkaantua ja joku voi olla jopa persujen tai nukkuvien puolueen kannattaja – varsinkin koirapiireissä, joissa yhteiskunnallinen osallistuminen taitaa usein kilpistyä viime pyhän näyttelyn parkkimiesten haukkumiseen.
Rauhoittelin, että yksityisesti olen kyllä pauhannut sen kuin olen kerinnyt ja ihmetellyt, miten kaukana valtavirran (tai ainakin uutisotsikoiden) ajatuksista sitä tuntee olevansa.
Yhdessä asiassa olen ollut Soinin kanssa samaa mieltä, eli puolustusmäärärahoja ei saa leikata. Siihen yksimielisyys taitaakin loppua.
Mielestäni meillä on oltava uskottava puolustus niin kauan kuin itsepintaisesti pysyttelemme liittoutumien ulkopuolella kököttäen omassa Suomi-mökissämme ovet ja ikkunat suljettuina.
Ja että on älytöntä pitää yllä nykyisen suuruista rauhanajan reserviä, jos rahat riittävät joukon aseistamiseen vain jousipyssyillä. Ja että tyhjiä rakennuksia ei kannata pitää yllä.
Varuskuntien lakkauttaminen herättää aina paljon tunteita, niin meillä kuin muuallakin. Itselläni tunteet nousivat pintaan, kun persulaiset alkoivat puhua entisen Tammisaaren, nykyisen Raaseporin alueella sijaitsevan Dragsvikin varuskunnan lakkauttamisesta.
Ajatus kulkenee niin, että Närpiön poikien on parasta harjoitella koulussa oppimaansa pakkosuomea jossain muualla kuin ruotsinkielisessä ympäristössä.
Monelle varttuneemmalle koiraharrastajalle Dragsvikin varuskunta on tuttu paikka, sillä edesmennyt Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys järjesti siellä koiranäyttelyitä yhteistyössä Västra Nylands Stövarklubb’in ajokoiramiesten kanssa.
Varusmiehet auttoivat monenlaisissa järjestelyissä, ja vastapalvelukseksi me näyttelyn järjestäjinä lahjoitimme Dragsvikin sotilaskotiin televisioita, radioita ja muita vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja tarvikkeita.
Näyttely avattiin aina juhlallisesti sotilassoittajien fanfaarilla ja lipunnostolla. Aina kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan.
Yhtenä vuonna näyttelyn järjestelypäällikkö ylimmäinen Viki Hakiainen oli unohtanut vuokrata Helsingin kaupungilta näyttelyssä arvostelevien ulkomaisten tuomareiden kotimaiden liput. Neuvokkaana miehenä Vikiltä ei häkeltynyt, vaan kävi lainaamassa liput paikallisesta soittoruokalasta Knipanilta. Ulkopuoliset eivät huomanneet improvisointia – me kyllä supisimme keskenämme, miten pieniltä postimerkeiltä liput Dragsvikin lipputangoissa näyttivät!
Oli muuten sama kesä, jona hiusten pehmennys oli tullut muotiin, eikä oltu tuntea Hasse Lehtistä hänen uusissa hienoissa kiharoissaan.
Dragsvikin varuskunnalla (ja Uudenmaan prikaatilla) on ollut monia nimekkäitä komentajia. Olen edelleenkin kahvit velkaa Mattikristo Sauriolle, jonka kanssa kiistelimme kenraali Stewenin etunimestä. Väärässä olin, jälleen kerran, ja vedon hävisin.
Prikaatin komentajana on ollut myös tunnettu koiramies, kenraali Gustav Hägglund, joka ei tietenkään ole voinut komennella puolustusvoimien ylipäällikköä, joten hän on nimennyt koiransa ylipäällikön mukaan, että on edes joku, jota komennella. Yhdessä vaiheessa taisin bongata Tähtitorninmäellä pääesikunnan kupeessa suomenpystykorva Urkin, ja nyt hänellä kuuluu olevan suomenpystykorvanarttu Tarja.

PS. ”Perussuomalaiset käsirysyssä kokouksessaan” julisti iltapäivälehden lööppi päivällä kaupungilla. Eivät taida poiketa koirapiireistä, sillä jonkun kokouksen jälkipuinnissa on kuulemma päädytty käräjille asti. Omalta kohdaltani muistan tuon edellä mainitun Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen jakoneuvottelut, joiden jälkeen bichon-rouvien kerrottiin joutuneen käsirysyyn Kauniaisten nuorisoseurantalon pihalla, mutta rysy ei johtanut poliisitoimiin.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Korjaus Kamreerintie-merkintään

Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja huomauttaa, että olen antanut väärän hinnan Kamreerintien tilan koko illan hintaan. Se on jäsenyhdistysten ei-kaupallisille tilaisuuksille 50 euroa eikä 120 euroa kuten totesin.
Pyydän virhettä anteeksi, sillä en oikein ymmärtänyt hinnastoa, jossa ensimmäisenä hintana on koko illan hinnaksi mainittu 120 euroa yksilöimättä, millaisesta ja kenen tilaisuudesta on kysymys.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kevättunnelmia Eurooppa-päivänä

Kevät on pikkuhiljaa tulossa Kaivarin kulmille, vaikka sää on selkeästi pari astetta viileämpää kuin kivenheiton päässä Helsingin keskustassa. Meri on edelleenkin kylmää, ja siksi puut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla.
Kampin torilla oli tänään paljon sinisiä ilmapalloja, sillä toukokuun 9. päivä on perinteisesti Eurooppa-päivä Euroopan unionin perustajahahmoihin kuuluneen Jean Monnet’n kunniaksi. Tapahtumiin kuului myös paneelikeskustelu, jossa entinen pääministeri Paavo Lipponen, henkeen ja vereen eurooppalainen jo ennen kuin se oli muotia, jyrisi siitä, miten äärioikeistoa pitäisi kohdella. Hän muistutti myös, ettei Suomi ole historiallisesti periferiassa, sillä meillä on ollut vahvat siteet Eurooppaan Ruotsin ja Saksan kautta.
Lipposen perheessä ollaan muuten koiraihmisiä, ja niinpä entinen pääministeri poseerasikin viikonlopun haastattelukuvissa Onni- westie kainalossaan.
Toukokuun 9. päivää juhlittiin tänäänkin Venäjällä voitonpäivänä natsi-Saksan kukistumisen muistoksi. Uho oli entisenlainen, kun presidentti Medvedev ja pääministeri Putin ottivat vastaan voitonpäivän paraatia Punaisella torilla.
En malttanut olla huomauttamatta FCI:n satavuotisjuhlanäyttelystä ja VDH:n Euroopan voittajanäyttelystä raportoineelle naapurille, että olisipa se sopivaa, jos Suomi kukistaisi Venäjän lätkässä juuri voitonpäivänä. Näin kävi, vaikka alku näytti varsin lohduttomalta!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Koirakielto Kamreerintiellä

Monet rotujärjestöt ja rotuyhdistykset olivat tyytyväisiä tiedosta, jonka mukaan Kennelliiton Espoossa Kamreerintiellä sijaitsevan toimiston alakerrassa ollut koulutustila palautetaan takaisin alkuperäiseen käyttöönsä.
Tämä tilahan toimi vuosikausia mainiosti tuomarikoulutuksissa, kerhoilloissa ja kokoustilana, kustannuksetkin Kennelliiton jäsenyhdistyksille olivat hyvin kohtuulliset ja julkiset liikenneyhteydet erinomaiset. Kun vielä lähitaloissa ei ollut asutusta, naapuritkaan eivät valittaneet koirista.
Tila remontoitiin muutama vuosi sitten liiton toimiston remontin yhteydessä, jolloin mm. lattiapinta uusittiin niin, etteivät koirat liukastele. Pian sen jälkeen tila ohjattiin Kennelliiton omistaman yhtiön toimistokäyttöön, vaikka sitä ei siihen ollut tarkoitettukaan. Viimeiset pari vuotta tila on ollut varastona.
Ilo kokoustiloista, joihin saa myös viedä koiria, oli kuitenkin ennenaikainen – tiloissa on nyt koirakielto. Lisäksi joku hinnastoa tutkinut huomasi, että iltavuokra on 120 euroa ja viikonloppuna päivävuokra 150 euroa, eli ylittää pienten yhdistysten maksukyvyn, kun samaan aikaan esimerkiksi Helsingin Seudun Kennelpiirin kokoustilaa saa murto-osaan tästä hinnasta.
Selitykseksi koirakiellolle sain, että koirien karvat tukkivat talon ilmastointia ja koirat aiheuttavat ylimääräisiä siivouskuluja. Kerettiläisesti kyllä tuli mieleen, että nyt halutaan lisää vuokratuloja keskellä metsää Lohjan Muijalassa sijaitsevista halleista korvaamaan niiden korkeita vuokramenoja.
Loogiseltahan ei kuulosta, että Kennelliiton jäsenten koirat likaavat ja tukkivat ilmastointia enemmän kuin ylemmissä kerroksissa toimistoissa liiton palkkalistoilla olevien virkailijoiden koirat.
Maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi, että työpaikalla pienissä toimistohuoneissa olevista koirista syntyy vielä enemmän haittaa, sillä ilmastoinnin lisäksi ne likaavat myös tietokoneiden kovalevyjä. Ja mitenkähän paljon työaikaa kuluu, kun koiria hoidellaan ja ulkoilutetaan talon nurkan takana olevassa omassa koira-aitauksessa?

***
Harrastustilojen puute on puhuttanut viime aikoina, ja Kennelliitto on tehnyt jo kartoituksen eri puolilla maata tarvittavista näyttely- ja koulutustiloista, sekä sisä- että ulkotiloista. Selvitys tehtiin sen jälkeen, kun paikallisessa lohjalaisessa lehdessä uutisoitiin Kennelliiton omistaman Showlink Oy:n suunnitelmista hankkia mahdollisesti lisämaata ja rakentaa alueelle lisähalleja, kun näyttelypaikat tuntuvat olevan kiven alla. Toistaiseksi ei tietääkseni ole tehty mitään konkreettisia päätöksiä jatkotoimista.
Viime viikolla tuli taas mieleeni, miten me koiraharrastajat hoidamme suhteitamme kaupunkien ja kuntien päättäjiin, sillä koiranomistajat ja aktiiviharrastajat ovat veronmaksajia siinä missä muutkin kuntalaiset ja iso näyttely tai muu koiratapahtuma tuo paikkakunnalle myös tuloja.
Onneksi meillä Helsingissä päättäjien suhtautuminen koiraharrastukseen on hyvin myönteistä. Se tuli taas kerran esille, kun kaupungilta otettiin yhteyttä ensi kesän Kaivopuiston koiranäyttelyn tiimoilta – kun kaupungin lupaorganisaatio on muuttunut ja haluttiin varmistaa, että tiedämme oikean osoitteen, mihin kääntyä. Siinä samalla tuli käytyä läpi muitakin yhteistyökuvioita, eli homma hoituu!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Kennelliiton coton de tuléar-päätös

Vappu sujui Kaivarin kulmilla tavallista rauhallisemmin, kiitos sadekuurojen ja viileän sään. Toki Tähtitorninmäellä laulettiin ja Kaivarissa jokunen juhlija putosi kallion kielekkeeltä, mutta täällä reunemmilla oli tavanomaista vappuyötä rauhallisempaa ja kadutkin siistimpiä. Ihmekö tuo, että meillä iloitaan aina, kun juhlapyhiksi ennustetaan huonoa säätä!

***
Viime viikko oli sen sijaan tavallista kiireisempi, kun puhelimet soivat ja toimittajat ja kasvattajat kyselivät ja ihmettelivät.
Syynä oli Kennelliiton hallituksen päätös siirtää noin 700 coton de tuléar- rotuista koiraa kerta heitolla Ei jalostukseen- rekisteriin. Siirto tuli, jos koiralla oli sukutaulussaan kolmessa polvessa yksikin Kennelliitosta kurinpitolautakunnan päätöksellä erotetun ja yli 10 vuoden rekisteröintikiellon saaneen kasvattajan kasvattama koira.
”Porkkanana” tarjottiin mahdollisuutta siirtää koirat jalostuskäytön piiriin, mikäli kasvattajat ja koiranomistajat teettävät koirilleen (ja mahdollisesti niiden isovanhemmille) DNA-polveutumistutkimukset.
Jouduin olemaan tuosta hallituksen kokouksesta poissa ylitsepääsemättömän esteen vuoksi. Läsnäoloni olisi tuskin auttanut, sillä ilmassa tuntui olevan samanlainen uho kuin aikanaan Veikko Vennamon johtamalla SMP:llä, eli ”rosvot kiinni”.
Toki esitin etukäteen hallituksen jäsenille omat varaukseni esitykseen. Totesin, että jos esitys hyväksytään, meiltä poistuu rodusta jalostuskäytön piiristä lukemattomia korkeatasoisia koiria, joiden sukutaulussa sattuu olemaan esim. 3. polvessa ko. kasvattajan kasvattama koira. Joukossa on muotovalioita ja jokunen kansainvälinen valio.
Korostin, että päätös pelkän epäilyn (ei pätevän näytön) perusteella koskettaa mahdollisesti kymmeniä muita hyvässä uskossa ja vilpittömästi toimineita kasvattajia, joille syntyy korvausvelvollisuus, kun heidän myymänsä koirat siirretäänkin EJ-rekisteriin. Oikeusvaltiossahan ollaan syyttömiä, kunnes on syylliseksi todettu. Varoittelin myös mahdollisista oikeustoimista Kennelliittoa vastaan.
Kyselin myös, kuka maksaa polveutumistutkimusten kustannukset. Periaatehan on ollut, että Kennelliitto maksaa tutkimuksen kustannukset, jos se on väärässä; kasvattaja maksaa kustannukset, mikäli hän on väärässä ja sukutaulu on virheellinen.
Samoin ihmettelin, mitä tapahtuu vientisukutaulujen osalta. Peruutetaanko ne, kun useimmissa maissa ei ole Suomen kaltaista EJ-rekisteriä? Meillähän on parhaiden cotonien taso ollut maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja meiltä on viety koiria ympäri maailmaa. Onko viisasta, että päätöksellä tahrataan useiden muiden suomalaisten kasvattajien maine, jotka ovat vilpittömästi ja hyvässä uskossa kasvattaneet pentuja ja vieneet niitä ulkomaille?
Oma esitykseni oli, että kaikki Kennelliiton omistajarekisteriin merkityt koirat, jotka olivat sotkun aikaansaaneen kasvattajan omistuksessa asian vireilletulopäivänä heinäkuussa 2009, jolloin Suomen Kääpiökoirayhdistys teki Kennelliitolle ilmoitukset väärän nartun ja väärän uroksen nimiin merkityistä pentueista, siirretään EJ-rekisteriin, jolloin niitä ei voida käyttää jalostukseen, vaikka kasvattaja olisi siirtänyt niitä tämän jälkeen sukulaistensa omistukseen.
Samoin esitin, että nimeltä mainitut, yksilöidyt koirat ja niiden jälkeläiset, joiden osalta ei ole tehty Kennelliiton vaatimaa polveutumismääritystä tai joiden polveutumismääritystä ja näytteenottoa ei ole tehty Kennelliiton vaatimusten mukaisesti siirretään EJ-rekisteriin tai poistetaan rekisteristä, mutta huomautin, että Kennelliitolla pitää olla selvä näyttö siitä, ettei koiran sukutaulu ei pidä paikkaansa. Pelkkä epäily tai huhu ei riitä, eikä myöskään summamutikassa tapahtunut koirien siirto yksilöimättä, mistä koirasta on kyse.
Toivoin, että tässä asiassa käytetään tervettä jälkeä ja kypsää harkintaa, sillä sama voi toistua jossakin toisessa rodussa.
Nyt kuitenkin päätös on tehty ja on saatu isot otsikot, miten noin 700 koiran sukutaulut eivät pidä paikkaansa, vaikka polveutumis- ja muiden tutkimusten jälkeen sotku koskenee vain murto-osaa näistä koirista.
Samalla on leimattu ulkomaita myöten koko joukko hyvässä uskossa ja rehellisesti toimineita kasvattajia, joista jotkut saivat tiedon koiriensa ja kasvattiensa joutumisesta kyseisen siirron piiriin Kennelliiton internetsivuilta jo ennen kuin tieto ehti tavoittaa heitä kirjeitse.
Toimintaohjeet ovat aiheuttaneet sekaannusta, eikä myöskään ole selvää, kuka viulut maksaa ja korvataanko uusien DNA-tutkimusten kulut kasvattajille ja koiranomistajille yhdenvertaisesti. Tieto päätöksestä levisi luonnollisesti kulovalkean tavoin ja on ollut aiheena rodun keskustelupalstoilla ympäri maailmaa. Kuka korvaa tämän vahingon suomalaisten kasvattajien toiminnalle ja suomalaiselle kennelharrastukselle yleensä?
Entäpä mitä tapahtuu, jos jossakin toisessa rodussa huomataan yhden kasvattajan toimineen epärehellisesti ja aletaan samalla periaatteella siirtää koiria EJ-rekisteriin vain sillä perusteella, että joku onneton kasvattaja on käyttänyt tuon kasvattajan koiria jalostukseen?

SKKY ja Finnzymes-sopimus
Coton de tuléarien rotujärjestöä eli Suomen Kääpiökoirayhdistystä ei kuultu tuon päätöksen valmistelussa eikä toimeenpanon suunnittelussa. Asia tulee luonnollisesti rotujärjestön hallituksen käsittelyyn, kunhan saamme Kennelliitosta päätöstä koskevan pöytäkirjaotteen.
Ainoa, mitä tässä tilanteessa voitiin tehdä kasvattajien ja koiranomistajien auttamiseksi, oli neuvotella lisäalennukset DNA-tunniste- ja polveutumismääritysten hintoihin. Jäsenalennuksesta ja SKKY:n sopimuksesta Finnzymes Oy:n kanssa löytyy lisätietoja rotujärjestön internetsivuilta.