torstai 30. kesäkuuta 2011

Vaarallista koiranpitoa

Avatessani aamupäivällä olohuoneen parvekkeen ovea, näky vastapäisestä talosta oli tällainen:


Pieni koira roikkumassa vapaana ikkunalaudalla ilman hihnaa tai turvavaljaita.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Huutaminen kadun yli ei auta, kun kadulla on liikennettä ja naapuritalon piharemontissa porataan. Ovikelloa ei pääse soittamaan, kun alaovi on kiinni, ja hälytyskeskuksella on muutakin tehtävää kuin lähetellä pelastusautoja koirien ja kissojen perään.
Tämän pikkukoiran kohdalla kävi hyvin, sillä sen isäntä noukki sen pois ikkunalaudalta puolen tunnin kuluttua ennen kuin mitään ehti tapahtua. Entäpä jos koira olisi säikähtänyt pamahdusta tai nähnyt kadulla toisen koiran ja innostuksissaan pudonnut kadulle, jonne pudotusta oli sentään useampi metri?
Koiranomistajakursseille olisi todellakin tilausta.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Pikakierros kaupungilla

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Niinpä sain iltapäivällä hoidettua nipun asioita Akateemisesta kirjakaupasta hotelli Haveniin ja Helsingin kaupungin matkailutoimistoon, ja siinä sivussa tarkistin vielä Salutorget-ravintolan. Kiire oli, kun piti ehtiä katsomaan Roger Federerin avauskierroksen ottelua, eikä aikaa kulunut kuin puolitoista tuntia.
Neljää eri ratikkaa ehdin käyttää, ja kaikki yhden ratikkalipun hinnalla.
Tämä kulmakunnan liikenne on mennyt monimutkaiseksi, kun katutöiden vuoksi kolmosen ratikat kulkevat nyt kesän aikana poikkeusreittejä. Meidän iloksemme on kaivettu naftaliinista vitosen ratikka, joka aikanaan kulki Töölöntorin ja Katajanokan välillä. Nyt se kiertää ympyrää Eirasta Stokkalle, Rautatieasemalle, Kauppatorille ja Olympiaterminaaliin.
Kun Helsingin kaupungilla ei ole riittävästi uusia, ilmastoituja matalaraitiovaunuja, se on vuokrannut Zagrebista kroatilaisia ratikoita.
Ja kun apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on raitiovaunuintoilija, hän on ottanut käyttöön myös museovaunuja, joita on maalattu normaalista poikkeavin värein – on Fazerin sinisiä, on harmaita, ja seassa vielä punainen pubi.
Muuten sujui sujuvasti, mutta Olympiaterminaalin luona kuljettaja ilmoitti aikataulun vaativan pysähtymistä kymmeneksi minuutiksi. Menkää vaikka ulos tupakalle, hän kehotti. Vain suomeksi. Joskus kolmosen ratikassa on sentään kielitaitoinen kuljettaja kuuluttanut joka pysäkillä kuin lentokoneissa ikään kolmella kielellä: ”Tervetuloa kolmosen raitiovanuun, määränpäämme on Eläintarha… Välkommen ombord … Welcome onboard…”
Odottamisen sijasta katsoin viisaimmaksi kävellä Olympiaterminaalista kotiin. Samalla sain katsastettua Venäjän lähetystön rakennustyöt entisellä Kätilöopiston tontilla. Tuo tonttihan myytiin silloiselle Neuvostoliitolle Kekkosen aikaan. Monen vuoden ajan se oli koiran ulkoiluttajien suosiossa, kunnes Venäjä aitasi alueen. 1990-luvulla se toimi jonkinlaisena käytettyjen Ladojen varastona. Itse heittelin sinne aidan raosta koirien kakipussit, kun poliiseja ei ollut lähettyvillä. Ajattelin säästää kaupungin puhtaanapidon rahoja.
Nyt Sikalan terassilla on saanut pidellä korviaan, kun kalliota on räjäytetty. En tiedä, millainen pytinki paikalle tulee, mutta iso on kuoppa. Eli naapuri sen kuin levittäytyy, onhan sillä jo ennestään stalinistityylinen massiivinen lähetystörakennus, henkilökunnan asuintalo ja vielä kaupallisen edustuston rakennus.
Tuossa terassin kulmalla oli passissa myös seudun tunnettu puliukko. Ex-naapurin Caterpillar-kengät oli jalassa, mutta lieneekö myynyt Hugo Bossin ulsterin, kun nyt oli sonnustaunut ruskeaan mokkatakkiin – sekin ilmeisesti samasta lähteestä kuin nuo aiemmat merkkivaatteet!

Tennistähtien koiraystäviä

Lontoossa satoi Wimbledonin avauspäivän iltana, mutta onneksi brittien tennisylpeys Andy Murray sai pelata katetulla keskuskentällä ja voitti ensimmäisen kierroksen ottelunsa.
Siitäkös innostuttiin, ja Wimbledonin virallisilla internetsivuilla kerrottiin jopa tennistähtien koirista.
Ilmeisesti Venus Williamsilla on kaksi cavalierkingcharlesinpanielia – kun kukaan rodun pelastajiksi julistautuneista hysteerikoista ei ole huomannut kertoa hänelle, miten joka toinen rodun koira on sairas! Sisarella on ”maltanterrieri” ja jackrussellinterrieri.
Tuo arroganti maineessa oleva serbi, Novak Djokovic, puolestaan kuuluu istuskelevan Monacon kahviloissa vierellään viimeisen päälle puunattu lumivalkoinen kääpiövillakoira. Jotenkin sopii kuvaan.
Andy Murraylla ja hänen tyttöystävällään on kaksi borderterrieriä: vuonna 2008 hankittu Maggie May ja nyt huhtikuussa tullut borderpentu, Rusty. Maggie May’lla on oma twitter-tili, jonka kautta se viestii isäntänsä menestyksestä tenniskentillä maggiemay_hem’in nimellä. Sille kerrotaan kertyneen jo kolmisen tuhatta säännöllistä seuraajaa, joten suosittu on. Kannattaa katsoa, miltä Wimbledon koiravinkkelistä näyttää.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kevätsiivousta

Kesäsää loppui parahiksi, joten kuluneella viikolla voi suunnata energiaansa muihin asioihin – niihin, joita on lykännyt ja lykännyt…
Keskiviikkoiltana matkalla Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen raijasimme Yt Kivisaaren kanssa hänen autoonsa kymmeniä kiloja yhdistyksen historiaa. Tai oikeammin sanottuna, Yt raijasi mappeja ja minä valvoin sivusta. Yksi iso kaappi tyhjeni kuin tyhjää vain.
Vanhat mapit ovat matkalla yhdistyksen vuokraamaan varastoon, jonne viedään muutkin yhdistyksen arkistot pois nykyisten ja entisten hallituksen jäsenten nurkista. Arvokkaimmat asiakirjat ja tilikirjat sen sijaan on säilötty Nordean Senaatintorin tallelokeroon.
Siivousoperaatio jatkui torstaina, kun Kennelliiton vt. viestintäpäällikkö Kaija Unhola kävi hakemassa toistakymmentä painavaa kassillista koirakirjoja ja vuosikirjoja Kennelliiton kirjastoon.
Kirjahyllyni on nimittäin pursunut yli äyräidensä jo pitemmän aikaa ja jostain piti karsia, kun hyllyjen valmistaja on lopettanut tuon hyllykön valmistuksen, eikä lisähyllyjä ollut saatavana.
Kulmakunnan divari ei ollut kiinnostunut koirakirjoista (etenkään vieraskielisistä), eikä niitä raskinut heittää paperikeräykseenkään. Ajattelin, että niistä voi olla iloa kirjastossa jollekin koiraharrastajalle.
Siinä kirjoja pakatessa selasin joitakin läpi lukuelämyksiä verestääkseni. Mukana oli vanhoja villakoirakirjoja Englannista, ja täytyy sanoa, että kylläpä ovat villakoirien leijonaleikkaukset muuttuneet vuosien varrella!
Samalla harmittelin, ettei koskaan saisi lainata kirjojaan puolitutuille, sillä niitä ei saa koskaan takaisin. Omille teilleen ovat jääneet monet bassetkirjat, ja jonkun onnekkaan hyllyssä on myös Frank Sabellan koirien esittämisopas.
Itse kirjahyllyyn ei tullut suurtakaan koloa, joten sama ongelma jatkuu varsinkin, kun innostuin laittamaan sisään uusien kirjojen tilauksen.
Kun vielä perjantaina sain raahattua pyykit pesulaan, olin jo kovin tyytyväinen viikon huushollihommiin. Onneksi tuli vielä sade, ettei ikkunoitakaan kannata pestä ainakaan tulevalla viikolla.
Siitä ja muusta siivouksesta ajattelin välttyä käyttämällä Finnairin bonuspisteitä siivousfirman alennuskorttiin. Nyt voi sitten hyvällä omalla tunnolla seurata golfin USA:n avoimia, joissa Irlannin nuori Rory McIlroy on ollut liekeissä ennen viimeistä pelipäivää. Toivottavasti ensi yönä tulee ensimmäinen major-voitto.

***
Myös televisiotarjonnan olen saanut järjestykseen – viimeinkin.
Jouduin nimittäin muutama viikko sitten uutispimentoon, kun kaapelikanavilta katosi BBC:n uutiskanava. YLE ja kotimaiset yhtiöt kyllä lähettävät uutisia, mutta varsinkin ulkomaanuutisten tarjonta on puutteellista, joten ilman BBC:tä ei ole tullut toimeen, eikä CNN ole samaa tasoa.
Tämän asian selvittäminen olikin sitten monimutkaisempi juttu. Sanoma Oy on myynyt paikallisen kaapelikanavan DNA:lle, joka tuntuu tekevän monopoliasemansa ansiosta mitä haluaa.
Myös asiakaspalvelu tökkii. Ensimmäisen puhelun aikana taisin jonottaa puoli tuntia ja toisen 46 minuuttia, kunnes minulle vastattiin ja kerrottiin, että BBC oli siirtynyt maksullisten palvelujen joukkoon ja myös kanavapaketteja oli uusittu. Asiakkaille ei katsottu aiheelliseksi asiasta kertoa.
Menneellä viikolla jouduin järjestelemään Wimbledonin näkyvyyttä. Ensin kerrottiin, että joudun ostamaan koko Canal+ -paketin seitsemäksi kuukaudeksi, enkä voinut ostaa yhtiön urheilukanavaa erikseen.
Unohtakaa koko juttu, totesin. Taisin kuitenkin motkottaa niin paljon, että kaveri soitti kohta takaisin ja kertoi, että saankin tuon palvelun yhdeksi kuukaudeksi, joskin hieman normaalia kuukausimaksua kalliimmalla. Kiinni veti, sanoin, kun tulee huomattavasti halvemmaksi kuin seitsemän kuukauden satsi kanavia, joita ei ehdi katsoa.
Joten nyt on sitten tämäkin asia järjestyksessä ja meikäläistä on turha tavoitella puhelimitse iltapäivän ja illan tunteina seuraavan kahden viikon aikana. Eikä haittaa vaikka Lontoossa sataisi, kun Wimbledonin keskuskenttä on nykyisin katettu.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Vehreää Kaivarin kulmilla


Tiistai-iltana kokoonnuttiin Ursulan kahvilaan Kaivopuiston rantaan viilailemaan Kaivarin elokuun koiranäyttelyä. Kuten kuvasta näkyy, puisto oli vehreääkin vehreämpi ja alkukesän kukkaistutukset viestivät tulevasta kukkaloistosta, kun taas kallioiden reunalla olevan sireenipensaan kukinta oli jo haalistumassa.
Ilma oli viileä eikä meri tuoksunut vielä mereltä, mutta viihtyisää oli. Näyttelyasiat käytiin läpi nopeasti rutiinilla. Kun monet yhteistyökumppanit ovat olleet samoja jo vuosia, sabluuna ei muutu paljoakaan, joten vaikka näyttely teettää paljon töitä, kaikkea ei tarvitse aloittaa pyörän keksimisestä lähtien alusta.
Näyttelyn mainokset on julkaistu ja esitteitä postitellaan pikapuoliin, joten nyt sitten odottelemme ilmoittautumisia – toivottavasti hyvissä ajoin, ettei jouduta tarjoamaan ei-oota myöhästyneille.
Tuomarilistanhan pitäisi olla houkutteleva monine erikoistuomareineen, ja ilmoittautumismaksutkin ovat uskomattoman halvat moneen muuhun näyttelyyn verrattuna.
Poislähtiessä ihmettelimme, miksi liikenne seisoi Ehrenströmintiellä. Liikenne oli pysähtynyt, koska Kaivarin eteläkärjessä olevat valkoposkihanhet poikasineen olivat päättäneet marssia kadun yli meren rantaan. Fiksuja kun olivat, käyttivät suojatietä.
Toivottavasti ei kuitenkaan tule kuiva kesä, koska silloin pysyvät koko kesän Kaivarin rannassa sen kastelujärjestelmän pitäessä ruohon vihreänä – ja siivo on sen näköinen. Turhia lintuja suomalaisessa maisemassa, mutta kuka raskii ajaa autolla poikasten yli?

lauantai 11. kesäkuuta 2011

”Kesäloma” lähestyy

Kesäloma on kovaa vauhtia lähestymässä – ainakin kokousten osalta. Ensi viikolla on vielä Kaivopuiston näyttelytoimikunnan ja Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokoukset. Ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän viikon ihanan lämmin sääkin jää tältä kesältä historiaan!
Nyt torstaina Kennelliiton hallitus piti kevätkauden viimeisen kokouksensa ennen elokuun lopulle jatkuvaa kesätaukoa. Esityslista lisälistoineen vaikutti tavallista lyhyemmältä, mutta silti kokoustamiseen meni koko päivä.
Asioiden lomassa tarjolla oli vadelmia ja mansikoita. Niiden alkuperää en kysellyt, kun olen itse syönyt aamiaiseksi jo tovin espanjalaisia mansikoita cantaloupe-melonien ja myslin kanssa. Yritin kyllä ehdotella, että näin Wimbledonin lähestyessä mansikoiden kanssa on tapana tarjota paksua kuohukermaa ja Veuve Cliquot-shampanjaa, mutta kukaan ei ollut kuulevinaankaan.
Monesta asiasta keskusteltiin pitkälti, välillä vähän asian vierestäkin, kun kävi ilmi, että jossain asiassa on tehty päätöksiä, joita eri tahot ovat lukeneet ja tulkinneet eri tavalla, kun aiempien päätöksentekijöiden tarkoitusta ei ole kirjattu riittävän yksityiskohtaisesti pöytäkirjaan.
Tällä kertaa ei ollut – yllätys, yllätys – kurinpitolautakunnalle ilmoitettavia asioita, mutta kurinpitolautakunnan päätöksiä kyllä oli tullut. Näistä tehtiin jälleen muutamien osalta Kennelliiton sääntöjen antamin valtuuksin päätös koko päätöksen ja sen kohteen nimen julkaisemisesta Koiramme-lehdessä.
Päätösten oikea-aikainen julkaiseminen on mielestäni hyvin tärkeää, sillä silloin nähdään kurinpitomenettelyn toimivan ja toivottavasti ennaltaehkäistään tulevia rikkomuksia.
Herätin myös keskustelua kurinpitolautakunnan päätöksistä tiedottamisesta yleensäkin. Päätöksiltähän putoaa pohja pois, jos asianomaisten piiri on rajattu niin pieneksi, ettei niistä kukaan, edes rotujärjestö, tiedä.
Monilla rotujärjestöillä ja -yhdistyksillä on säännöissään pykälä, jonka mukaan jäsen voidaan erottaa, mikäli hänet on erotettu Kennelliiton jäsenyydestä. Rodun harrastajien piirissä yleensä tiedetään kenestä on kysymys, mutta milläs yhdistys tekee virallisen erottamispäätöksen, jos ei ole saanut tietoa Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksestä?
Samoin jotkut yhdistykset ovat jo lisänneet sääntöihinsä pykälän, jonka perusteella jäsen voidaan erottaa, mikäli hänet on tuomittu eläinsuojelurikoksesta tai –rikkomuksesta.
Jälleen nousee esille kysymys virallisen tiedon saamisesta. Oikeuden päätökset ovat julkisia ja niitä voi ostaa tuomioistuimesta, mutta aina ei tiedetä, missä ja milloin päätös on annettu, eikä huhupuheiden mukaan ketään voida erottaa.(Muistanpa takavuosilta tapauksen, jossa Kennelliitto kieltäytyi toimittamasta rotujärjestölle sen jäsentä koskevaa oikeuden päätöstä. Ei auttanut kuin tilata päätös käräjäoikeudelta ja maksaa siitä ihan kohtuuhinta, olikohan tuolloin 60-65 euroa.)
Luulen kaikkien olevan yhtä mieltä siitä, että mahdollisimman avoin tiedottaminen kenenkään yksityishenkilön oikeusturvaa vaarantamatta palvelee kaikkien etua, ja se pätee myös harrastuksen sisäiseen tiedotukseen.
Torstain kokouksessa kuulimme viestinnän ja edunvalvonnan osalta, että Kennelliiton edustajat olivat olleet edellisenä päivänä eduskunnassa kertomassa Kennelliiton tavoitteista hallitusneuvotteluissa. Kysyin, ketä oli tavattu. En tuntenut yhtäkään kansanedustajista, joten oletin heidän olleen ns. takarivin kansanedustajia. Ne puolueiden nokkamiehethän olivat kiinni hallituksen muodostamiskuvioissa.
Kotimatkalla vasta hoksasin, ettei esityslistalla ollutkaan hallituksen evästystä nyt piakkoin Pariisissa pidettävään FCI:n yleiskokoukseen meneville edustajillemme, vaikka kokouksessa on tärkeitä asioita kuten FCI:n hallituksen jäsenten valinta erovuoroisten ja eronneen tilalle.
Sen verran on aiemmin päätetty, että Suomi on esittänyt FCI:n hallituksessa jatkamaan Kari Järvisen. Huhuja ehdokkaista myös FCI:n pysyviin toimikuntiin on kuulunut, mutta tietääkseni hallitus ei ole tehnyt virallista päätöstä mahdollisista muista ehdokkaistamme. Kuulemme varmaan heinäkuun alkupuolella, mitä tuon kansainvälisen kattojärjestömme yleiskokouksessa on päätetty ja ketä valittu.

***
Englannin kennelklubi puolestaan valitsi viime tiistaina uuden puheenjohtajan jatkamaan yhdeksän vuotta klubia luotsanneen Ronnie Irvingin työtä.
Hän on professori Steve Dean, joka on Irvingin tapaan borderterrierikasvattaja, -näytteilleasettaja ja -tuomari. Hänellä on pitkä ura eläinlääkärinä, ja hän toimii tällä hetkellä Britannian maatalousministeriön virkamiehenä. Hän on myös Windsorin näyttelyn puheenjohtaja. Englannin kennelklubin hallituksessa hän on ollut vuodesta 2005.
Klubin sääntöjen mukaan sen hallitus nimittää keskuudestaan puheenjohtajan salaisella lippuäänestyksellä, eikä edes ehdokkaiden nimiä julkisteta.

PS. Kesäloma on otsikossa lainausmerkeissä, sillä Kaivopuiston näyttely teettää sen verran töitä, ettei kesälomaa ehdi pahemmin viettää. Ilmoittautumiset näyttelyyn sen sijaan on hyvä hoitaa jo ennen varsinaisen lomakauden alkua.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Koirarekisteriohje vai –sääntö?

Viime sunnuntaina Kennelliiton valtuuston kokouksessa monet uudemmat valtuuston jäsenet olivat vähän ymmällään, kun Labradorinnoutajakerhon valitusta Kennelliiton hallituksen rotua koskevasta rekisteröintipäätöksestä ei otettu päätettäväksi, vaan se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi.
Labradorinnoutajakerho ei voinut hyväksyä päätöstä, sillä sen seurauksena FCI:n hyväksymättömiin rekistereihin merkittyjen opaskoirakoulujen kasvattamien koirien jälkeläiset hyväksytään Kennelliiton rekisteriin ja myös jalostuskäyttöön. Viime vuonna tällä perusteella rekisteröitiin lähes 200 Opaskoirakoulun kasvattamaa labradorinnoutajaa.
Valituksen perusteluna oli mm., että opaskoirakoulujen kasvattamat vanhemmat eivät täytä normaaleja rekisteröintikriteereitä, minkä lisäksi opaskoirilla jalostusvalinnat tehdään muiden ominaisuuksien kuin rodun rodunomaisten käyttöominaisuuksien perusteella.
Kennelliiton hallitus perusteli valtuustolle päätösesitystään sillä että asia ei kuulu valtuuston päätettäviin asioihin, vaan koirarekisteriohjeen sisällöstä päättää hallitus.
Näin onkin. Eri asia on, miten viisasta tämä on.
Vuoteen 1996 saakka koirien rekisteröintiä säädeltiin koirarekisterisäännöllä, joka oli valtuuston hyväksymä asiakirja. Kun Kennelliiton hallitus esitti säännön muuttamista hallituksen hyväksymäksi koirarekisteriohjeeksi, valtuusto hyväksyi esityksen kiltisti ja luovutti näin päätösvallan asiassa hallitukselle.
Muistan vastustaneeni päätöstä, koska mielestäni isoissa asioissa ”yön yli nukkuminen” oli viisasta, jottei tehtäisi hätiköityjä päätöksiä. Jos rekisteröintisäännöt hyväksytään valtuustossa, ne valmistellaan huolellisesti ja vältytään jatkuvilta, ehkä hetken mielijohteesta tehtävillä muutoksilta, väitin tuolloin.
En ole muuttanut mieltäni. Tällä hetkellä meidän koiriemme rekisteröintiä koskevat määräykset muuttuvat vähintään kerran vuodessa ja joskus useamminkin. Ei ihme, etteivät jäsenet pysy perässä!
Tuumin tuon viime sunnuntain valtuuston kokouksen jälkeen, olisikohan jossain vikaa, kun valtuusto päättää kourallista harrastajia koskevasta ketunajokoesäännöstä, mutta ei useimpia liiton jäseniä koskettavasta koirarekisterisäännöstä.
Menetettyä valtaa on hankala saada takaisin, mutta tässä tapauksessa se kyllä onnistuu, jos valtuuston jäseninä olevat rotujärjestöt niin haluavat. Tarvitaan vain määräajassa jätetty valtuustoaloite, jolla esitetään nykyisen koirarekisteriohjeen muuttamista koirarekisterisäännöksi.
Ja muuten olen sitä mieltä, että isoista, perustavaa laatua olevista asioista pitäisi voida keskustella Kennelliiton valtuustossa, demokratiassa kun eletään ja avoimuudesta puhutaan.

***
Tuossa valtuuston kokouksessa meille kerrottiin, miten Kennelliittoa kuullaan ja miten paljon se on saanut julkisuutta suurissa tiedotusvälineissä.
Julkisuutta on monenlaista: myönteistä ja kielteistä – ellei sitten noudateta pikkujulkkisten periaatetta, että ei sillä väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan.
Julkisuudesta (siitä kielteisestä) saimme viime viikonvaihteessa taas uuden esimerkin, kun Turun Sanomat mollasi rotukoirien jalostuksen ja iltapäivälehdet seurasivat perässä.
Tällä kertaa maalitauluna oli tuo suosittu seurakoirarotu, cavalierkingcharlesinspanieli. Jos näitä juttuja uskoo, rodussa ei ole tervettä koiraa syntynytkään – vaikka maailmalla tehdyt terveystutkimukset osoittavat rodun keski-iän nousseen reippaasti parinkymmenen vuoden aikana.
Samassa yhteydessä meidän Jalostustieteellisen toimikuntamme puheenjohtaja muisti muistuttaa, miten kasvattajat teilasivat viime vuonna jalostusstrategiaesityksen, jota pitivät toteuttamiskelvottomana. Tappio taisi olla kitkerä, kun siitä vieläkin muistutetaan, mutta onko suuri sanomalehti oikea foorumi sisäiseen keskusteluun?
Noita juttuja lukiessa ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että asialla taisivat olla taas ns. kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen apostolit – samat, jotka saivat aikaan muutaman vuoden takaisen television m.o.t.-ohjelman ja viime vuonna Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistun, rotukoirat teilanneen artikkelin. Ilman sisäpiiritietoa ei tavallinen toimittaja olisi osannut valita jutun aihettaan ja haastateltaviaan – Hollantia myöten.

***
Tänä viikonloppuna lehdet tietävät kertoa eduskunnan ex-puhemiehen Sauli Niinistön ja hänen vaimonsa hankkineen koiran. Eivät reppanat tainneet hoksata kuunnella näitä asiantuntijoita, kun valitsivat bostoninterrierin, joka sekin on ollut näiden asiantuntijoiden hampaissa!

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Kesämuotia terassin laidalla

Kaivarin kulmille tuli viimein keskiviikkona kesä. Sikalan terassilla Kapteeninpuistikossa oli miltei hiostavaa iltapäivän auringossa – kun ei ole tottunut lämpimään säähän ja vaatetuskin on vielä osin talviteloilla.
Sissi-chihuahuaa ei lämmin sää häirinnyt, päinvastoin. Innokkaana se listasi ohikulkevia koiria: yorkshirenterrieri ja maltankoira lyhyeksi leikatuissa turkeissaan, pitkäkarvainen chihuahua, lagotto, beagle, yksi valkoinen koira, jonka rodusta ei saanut selvää… Siinä tohinassa sen silmien ohi pääsi musta labradorinnoutaja ja staffordshirenbullterrieri.
Me muut ihastelimme paikallisten puliukkojen vakiokaartiin kuuluvan herran vaatetusta, sillä hänellä oli ihkauudelta näyttävät beigenväriset Caterpillar-kengät ja käsivarrella tummansininen Hugo Bossin ulsteri. Ulsterin hän taittoi parin metrin päässä terassilta olevalle penkille päänalusekseen, kun otti pienet torkut penkillä.
Selityskin merkkivaatteille löytyi. Naapuri on muuttamassa pois Kaivarin kulmilta (vaikkakin vain 10-15 minuutin kävelymatkan päähän) ja on muuttopuuhissa laittautumassa eroon turhasta roinasta.
Kengät ja vaatteet, joita hän ei ollut aikoihin käyttänyt, jotka olivat poissa muodista tai jotka olivat käyneet pieniksi tai isoiksi vyötärönmitan vaihdellessa, hän oli pakannut roskapusseihin viedäkseen ne Sikalan kulmilla olevaan UFF:n vaatekeräyslaatikkoon.
Kapteeninpuistikossa hän oli nähnyt vakiojengin ja päätti kysyä, kelpaavatko vaatteet ja kengät. Siinä sitten vaatteet oli lajiteltu ja pulijengi valitsi parhaat päältä loppujen päätyessä keräyslaatikkoon.
Laatutietoista väkeä, mutta he ovatkin paikallisia. Kulmakunnilla koulunsa käynyt taksisuhari tiesi kertoa, että joukossa on hänen vanhoja koulukavereitaan Tehtaankadun koulusta. Joku on kuulemma entinen lääkäri, toinen pappi.
Siitä ei ole tietoa, missä porukka yöpyy, sillä Kapteeninpuistikko ja lähellä oleva Tehtaanpuisto ovat yleensä iltamyöhällä tyhjiä, mutta päivällä heidät sieltä löytää nauttimasta kesästä meidän muiden tavoin. Kesä kaikilla, kunhan sitä kestäisi.