keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Vuosikokoussesonkia

Yhdistysten vuosikokous sesonki on nyt parhaimmillaan. Kun kokouskutsuja laaditaan ja kokouksia valmistellaan, yhdistystoiminnan kiemuroita koskevat kyselytkin lisääntyvät.
Olenkin joskus miettinyt, että jos olisin laittanut jo vuosia sitten pystyyn maksullisen yhdistystoimintaa koskevan maallikkoneuvonnan, olisin ehtinyt tienata jo sievoisen summan. Lakimiehiltähän neuvoja saa, mutta vastaus riippuu aina kysymyksen asettelusta, eivätkä juristit ole aina tunnettuja maalaisjärjestään – vaikka sitä tarvittaisiin silloin, kun sukset ovat menneet ristiin.
Kaikenlaista ihmeellistä yhdistyksissä tuntuu tapahtuvankin. Eilen kuulin yhdestä rotujärjestöstä, jossa keskustelupalstojen ja taustavaikuttajien häirintä oli edennyt siihen pisteeseen, että toinen puoli hallituksesta oli eronnut. Nyt sitten mietitään, miten jatketaan, kun yhdistyksellä ei ole enää päätösvaltaista hallitusta.
Hallituksesta on aina helppo erota, kun hihat palavat, mutta eroilmoituksia tekevät eivät aina muista, että hallituksen jäsenen vastuu ei katkea eroilmoitukseen, vaan on odotettava, että se elin, joka on hallitukseen valinnut, vapauttaa hallituksen jäsenyydestä.
Toisessa rotujärjestössä oli toisenlainen ongelma. Siellä puuhattiin kokouskutsua, johon piti sisällyttää jäsenaloite. Ongelmana oli hallituksen puheenjohtajan päätös, jonka mukaan aloitteen tekijän nimeä ei kerrottu muulle hallitukselle, eikä sitä ollut tarkoitus kertoa vuosikokouksellekaan.
Asiaa on nyt sitten pohdittu juristien avustuksella, ja viimeisin Patentti- ja Rekisterihallituksen neuvonnasta kuuluu olleen, että jos yhdistyksellä on vakiintunut käytäntö nimettömien aloitteiden hyväksymisestä, ne tulee hyväksyä. Maalaisjärjellä ei voi kuvitella yhdistyksen hallituksen ja vuosikokouksen ottavan edes käsittelyyn nimettömiä aloitteita, joten tällaista käytäntöä ei voine muodostua. Kai yhdistyksen jäsenillä on oikeus tietää, kuka aloitteen on tehnyt ja onko hänellä edes oikeutta tehdä aloitetta, eli onko yhdistyksen jäsen?
Yhdestä yhdistyksestä taas kuulin, että yhdistys ja sen puheenjohtaja oli haastettu oikeuteen, koska yhdistyksen rodun vuoden koira-kilpailu on perustuslain vastainen määrätessään eri sarjat kotimaassa ja ulkomailla syntyneille koirille. Myös yhdistyksen syyskokouksen päätöstä moitittiin, vaikka kanteen alulle pannut henkilö oli itse kokouksessa ja myötävaikutti päätöksen syntymiseen, joten moiteoikeutta ei edes pitäisi olla.
Nyt sitten uhrataan yhdistyksen ja kyseisen yksityishenkilön energiaa ja varoja moisen asian käsittelyyn – aivan kuin oikeuslaitoksilla ei olisi tähdellisempää tekemistä!
Onneksi viime sunnuntain ranskanbulldoggiharrastajien vuosikokous sujui ilman suurempia kiemuroita, vaikka rodun harrastajat ovat tunnettuja reagointiherkkyydestään.
Kolmessa tunnissa selvittiin, kun paukuttelin nuijaa reippaaseen tahtiin. Nopeamminkin olisi sujunut, mutta useat lippuäänestykset ja ääntenlaskenta venyttivät kokousta. Yhtään eriävää mielipidettä ei jätetty, joten katsotaan, selvitäänkö ilman moitteita.
Ainoa asia, joka minua harmitti, oli aikaisempien yhdistysaktivistien yhdistyssääntöihin kirjaama vaatimus, että yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta tulee päättää 2/3 ääntenenemmistöllä kahdessa eri yhdistyskokouksessa. Uudet säännöt oli hyväksytty jo kertaalleen vuosi sitten, mutta nyt niihin esitettiinkin muutosta, joten sääntömuutos siirtyy jälleen parilla vuodella – ellei joku sitten keksi seuraavalla kerralla esittää uusia muutoksia!
Mistä opimme sen, että sääntöjäkin kirjoitettaessa kannattaisi pitää pää kylmänä ja säilyttää terve maalaisjärki. Kuten yhdistystoiminnassa muutenkin.
PS. Torstaina virkaan astuvan tasavallan presidentin koira näyttää puhuttavan edelleenkin, ja kun kurantteja kuvia ei ole, lehdet julkaisevat viime kesänä Kaivarissa otettuja kuvia, kuten nyt viikonvaihteen Ilta-Sanomissa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Vaalikampanjakoirat

Jos meidän presidenttiehdokkaidemme koirat esiintyivät erilaisissa mainoksissa ja esittelyissä, USA:n presidentinvaaleissa panokset ovat vielä kovemmat, koirillakin.
Istuvan presidentin Barack Obaman portugalinvesikoira näyttää pysytelleen Valkoisessa talossa. Republikaanien ehdokaslistoja alkuvuoden johtanut monimiljonääri Mitt Romney sen sijaan on saanut vastaansa Dogs against Romney – eli koirat Romney’a vastaan kampanjan.
Kampanja sai laajempaa näkyvyyttä tiistaina, kun Mitt Is Mean – kylttejä kantava joukko koiranomistajia koirineen osoitti mieltään New Yorkin Madison Square Gardenin ulkopuolella Westminsterin koiranäyttelyn aikana.
Kampanjan juuret juontavat 25 vuoden taakse, jolloin Romneyn kerrotaan matkustaneen perheineen farmariautolla Bostonista Kanadaan lomalle. Perhe istui sisällä autossa, mutta perheen Seamus-koira sai matkata laatikossa auton katolla muiden matkatavaroiden seassa.
Kampanjan käynnistäneet koiranomistajat ovat sitä mieltä, etteivät he halua presidentiksi miestä, joka osoittaa tällaista piittaamattomuutta koiransa hyvinvoinnista. Romneyn selitys, jonka mukaan koira tykkäsi matkustamisesta auton katolla, on kaikunut kuuroille korville.
Nyt sitten kampanja on poikinut internetsivut, facebook- ja twitter- ryhmät ja amerikkalaiseen tyyliin myyntituotteita T-paidoista koirien kaulahuiveihin, joissa julistetaan tämän mopen matkaavan sisällä autossa!
Lieneekö kampanjalla ollut vaikutusta, mutta viimeisimmät mielipidetiedustelut osoittavat toisen republikaanien ehdokkaan, entisen senaattori Rick Santorumin kirineen Romneyn rinnalle.

***
Perinteisesti helmikuun toisena maanantaina ja tiistaina pidetyn Westminsterin koiranäyttelyn rotu- ja ryhmäkilpailujen videoita voi seurata osoitteessa www.westminsterkennelclub.org.

perjantai 10. helmikuuta 2012

Coton-kuplan puhkeaminen

Moni mietti viime viikonvaihteessa, pitikö jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosen perheen coton de tuléarin sukutaulu paikkansa vai kuuluiko koira niiden noin 700 koiran joukkoon, jotka Kennelliitto yhtäkkiä suurella julkisuudella ilman pätevää näyttöä siirsi Ei jalostukseen-rekisteriin.
Kukaan ei kehdannut kysyä suoraan. Voin kertoa, että ei kuulunut – eivätkä sinne muutama viikko sitten julkistettujen tietojen mukaan kuuluneet ne runsaat 140 koiraa, joiden polveutuminen oli tutkittu ja oikeaksi todettu.
Kun asia vajaa vuosi sitten tuli julkiseksi ja monet hyvässä uskossa toimineet kasvattajat joutuivat toteamaan tulleensa mustamaalatuiksi, koetin kertoa asiaa kyselleille toimittajille, etten uskonut monenkaan koiran sukutaulun osoittautuvan vääräksi.
Epäilin myös, miten monet koiranomistajat ja kasvattajat edes vaivautuvat tutkimaan koiriaan omalla kustannuksellaan, kun tässä tapauksessa ei noudatettu vakiokäytäntöä, eli Kennelliitto maksaa tutkimuksen, jos polveutuminen osoittautuu oikeaksi ja kasvattaja maksaa, jos koiran sukutaulu todetaan vääräksi.
Jo maalaisjärjellä ajatellen oli selvää, että omaan lemmikkiinsä tyytyväiset kotikoiran omistajat eivät vaivaudu tutkimusta teettämään, eivätkä kasvattajat halua maksaa ylimääräisiä kuluja vanhoista koirista, joita ei enää käytetä jalostukseen.
Mitä sitten tuolla hätiköidyllä operaatiolla saavutettiin? Saatiin lehtiin suuret otsikot huijauksesta ja pilattiin suomalaisten koirankasvattajien mainetta ulkomaita myöten, kun koirien nimilistat julkaistiin internetissä ja asiasta kirjelmöitiin FCI:lle.
Näin jälkeen päin tietojen korjaaminen on hankalaa, sillä lehdet kertovat mielellään huonoista uutisista, hyvistä harvemmin. Ehkäpä edustajamme FCI:n kasvattajatoimikunnassa korjaa myös toimikunnan pöytäkirjaan sanelemansa ehdottoman faktatiedon, jonka mukaan noin 700 suomalaisen cotonin sukutaulut ovat vääriä.
Toivottavasti operaatiosta on nyt opittu, eli ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan.
Ja tutkittavaa riittää, kun meille tuodaan entistä enemmän halpatuontikoiria varsinkin Itä-Euroopan pentutehtaista, joiden periaatteena taitaa olla, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Ja rahalla saa myös papereita, mitä koiranostajat varsinkaan näissä muotiroduissa eivät aina ymmärrä.

Tilinpäätöksiä
Olen seurannut jo Kääpiökoirayhdistyksen puolesta pörssiyhtiöiden tulosjulkistuksia suurella mielenkiinnolla.
Nyt ”meidän” yhtiöidemme tulokset ovat tulleet julki ja tyytyväinen saa olla, sillä tämänvuotiset osinkotulot ovat viimevuotisia ja myös tämänvuotista budjetoitua suuremmat.
Jotkut ovat paheksuneet, että yhdistyksen varoja on sijoitettu osakkeisiin, kun heidän mielestään kaikki raha pitäisi käyttää toimintaan – tai makuuttaa alhaisen tuoton pankkitileillä.
Totuus kuitenkin on, että jokaisella rotujärjestöllä täytyy olla varoja pahan päivän varalle, Jos tuottoa tulee, aina parempi, koska tuotolla voidaan rahoittaa toimintaa ja pitää jäsen- ja muut maksut alhaisina, mikä on kaikkien jäsenten etu.

Onnellinen loppu

Mischiefin kennelissä tiibetinspanieleita kasvattava Tiina Hirvonen lähetti keskiviikkoiltana viestiä, jonka mukaan Kaivopuiston viime kesänä BIS-3-pentusijoituksen voittanut tipsu oli varastettu illalla Turussa K-Marketin pihalta koiraparkista. Nyt illalla tuli viesti, että koira on löytynyt ja kotona.
Tämä tarina päättyi onnellisesti, mutta ilmeisesti tänä päivänä saa olla erityisen varovainen, eikä koiraansa uskalla jättää edes lähikaupan ulkopuolelle.

Presidentin koira

Tätä blogia näytetään lukevan koiraharrastajapiirin ulkopuolellakin.
Sain nimittäin alkuviikosta puhelinsoittoja, joissa kerrottiin säärteni esiintyneen niin Hufvudstadsbladetin kuin monen muunkin suomalaisen sanomalehden sivuilla.
Selitys tuli Ranskassa asuvalta maailmankuululta valokuvaajalta David Daltonilta: Maan johtava kuvatoimisto oli ottanut häneen yhteyttä kertoen minun esiintyneen samassa kuvassa tulevan presidentin koiran kanssa ja pyysi kuvia jakeluunsa, kysyntä maan ykköskoiran kuvista kun oli kova.
Niin sitten monessa kuvassa poseerasi viime kesänä Kaivarissa pistäytynyt presidenttiehdokas ja hänen bostoninterrierinsä - ja näkyihän joissakin kuvissa hameen helmaani ja sääreni, kun Lennu tervehti minua. Hyvää mainosta meille kääpiökoiraharrastajille, sillä kuvateksteissä mainittiin kuvien olevan Kääpiökoirayhdistyksen Kaivopuiston näyttelystä.

tiistai 7. helmikuuta 2012

Kiirettä pitää

Kyllä on pitänyt kiirettä.
Viime viikolla piti seurata presidentinvaalikampanjaa, vaikka loppuviikosta jo alkoi kyllästyttämään, kun ehdokkaiden vastaukset erityisesti viranhoidon kannalta tärkeistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä kävivät entistä ympäripyöreämmiksi.
Maikkarin vaaliväittelyn voittajaksi nousi entinen pääministeri Matti Vanhanen kysymyksillään – joihin niihinkään ei saatu kunnon vastauksia. Itselläni olisi ollut paljon jatkokysymyksiä ehdokkaiden näkemyksestä esim. YK-mandaatilla toteutetusta Libya-operaatiosta ja Suomen sivustakatsojan roolista, Dalai laman tapaamisaikeista ja toisaalta Kiinan systemaattisesta Tiibetin kulttuurin tuhoamisesta, Venäjästä ja siellä orastavasta kansalaisoppositiosta. Globaalista taloudesta puhuttiin, mutta ei muutamien maiden kuten Venäjän ja Kiinan tavasta käyttää talouspolitiikkaa valtapolitiikkansa jatkeena.
Torstai-illan viimeisen YLE-väittelyn aikana huomasin jo torkahtaneeni, mutta olinkin istunut pitkän päivän Kennelliiton hallituksen kokouksessa. Ja sitä ennen kului tunti jos toinenkin opiskellessa esityslistaa ja laatiessa konttorille mallikirjeitä FCI:tä varten.

***
Tuo torstain hallituksen kokous oli vuoden ensimmäinen varsinainen kokous. ”Rutiiniasioiden” – jos sellaisia on - lisäksi tällä kertaa listalla olivat kevään ansiomerkkianomukset ja tietenkin syntymäpäivämuistamiset.
Ansiomerkkien jakoa pähkäillessä mietin, miten moni maan hiljainen puurtaja jää ilman prenikoita ja muita huomioita, kun he eivät pidä itsestään meteliä eivätkä heidän omat yhdistyksensä ole kovin innostuneita ansiomerkkien esittämisestä.
Metsästys- ja käyttökoirapuolella nämä ansiomerkit tuntuvat olevan edelleenkin haluttua tavaraa, kun taas seurakoirapuolella niistä ei näytetä kovin paljon perustavan. Monella yhdistyksellä ei edes ole omia ansiomerkkejä.
Itse olen suhtautunut niihin hyvin nihkeästi, ja itselleni niitä ei ole kertynyt. Jonkun kerran olen kieltäytynyt katsoessani, että ansiomerkit ja kunniajäsenyydet kuuluvat lähinnä niille, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön ja ovat siirtymässä eläkkeelle eli jättämässä aktiivin palvelun.
Syntymäpäivämuistamiset näyttävät myös olevan osa suomalaista, itselleni vierasta kulttuuria, mutta kun se on maan tapa, miksei sitten lähetetä kukkia tai viedä lahjoja, jos kerran juhlakalu haluaa pyöreitä vuosiaan juhlia. Monet tänä päivänä eivät halua.

***
Viikonloppu sujui sitten kamalassa pakkasessa Helsinki-Vantaan lentokentän laidalla Kennelliiton ns. Koira-Expossa, jonne oli kerääntynyt puolisen tuhatta aktiivia kuuntelemaan esitelmiä kennelharrastukseen liittyvistä aiheista ja jonne myös Kennelliiton kunniajäsenet oli kutsuttu.
Osa ajasta kului seurustelu-upseerin tehtävissä, mutta joitakin luentoja ehdin kuunnella. Suosituin luennoitsija näytti olleen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Jukka Jalonen, joka ei kertonut mitään sellaista, mitä normaaliyritysten johtamiseen ei kuuluisi, mutta monelle se tuntui olevan uutta.
Ja kun kysymyksessä oli lätkävalmentaja, nimmarit olivat suosittuja. Ilmeisesti vanhemmat eivät tohtineet mennä kotiin ilman nimmareita!
Kuulin Jalosen perheen olevan coton de tuléar-rotuisen koiran omistajia, joten katsoin viisaimmaksi pitää mölyt mahassani ja olla kysymättä johtajuudesta siinä vaiheessa, kun sekä kultaleijonilta että joukkueen johdolta karkasi mopo käsistä ja meni niin sanotusti överiksi.

***
Sunnuntai-iltana kotimatkalla Vantaalta pistäydyin äänestämässä, mutta Finlandia-talon vaalivalvojaiset olin viisaasti päättänyt jättää väliin, kun ajattelin kotisohvan olevan mukavampi vaihtoehto kokousputken jälkeen.
Presidentiksi tuli sitten bostoninterrierin omistaja, jonka koirasta löytyy kuva ja juttua tästä blogista viime kesältä.
Joku kommentaattori ehti jo ennustamaan, että bostoninterrieri kipuaa kiireellä Kennelliiton rekisteröintitilastoissa ylöspäin. Toivottavasti ei kipua, sillä rodussa on kysyntä ylittänyt tarjonnan jo pitkään, hinnat ovat kohonneet niin korkeiksi, ettei laatutaso välttämättä vastaa hintaa, ja halpatuontiakin näyttää olevan liiaksi asti.
Täytyy tunnustaa, että television vaalivalvojaisten aikaan nukahdin kotisohvalle ja heräsin vasta, kun tulos oli selvillä. Oman äänestysalueen tulokset sentään tarkistin: äänestysprosentti oli 84,6 eli korkeampi kuin ensimmäisellä kierroksella ja Niinistö vei 52,7% äänistä Haaviston jäädessä 47,3% osuuteen.