lauantai 31. maaliskuuta 2012

Valko-Venäjä boikottiin

Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n päättäjät pohtivat parhaillaan, pitäisikö Valko-Venäjälle myönnetyt vuoden 2014 jääkiekon MM-kisat peruuttaa ja siirtää muualle, koska niiden uskotaan pönkittävän lätkäfanina tunnetun diktaattorin Aleksandr Lukashenkan johtamaa Euroopan viimeistä diktatuuria.
Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jota Euroopan neuvosto ei ole hyväksynyt jäsenekseen maassa tapahtuvien opposition edustajien vangitsemisien, teloitusten, lehdistön vapauden tukahduttamisen ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi.
EU on puolestaan äskettäin laajentanut niiden johtohenkilöiden piiriä, joilla on matkustuskielto EU-maihin sekä lisännyt valkovenäläisten yritysten talouspakotteita.
Mitä tekee meidän kansainvälinen kattojärjestömme FCI? Tapansa mukaan ei mitään. Valko-Venäjä hyväksyttiin FCI:n täysjäseneksi joitakin vuosia sitten, vaikka maan tilanne oli jo silloin hälyttävä. Valko-Venäjän koirarekisterit hyväksytään edelleen, maassa saa järjestää FCI:n kansainvälisiä näyttelyitä ja valkovenäläisiä tuomareita saa edelleen käyttää meidän näyttelyissämme. Kun FCI ei ole tehnyt mitään, myöskään me Suomessa emme ole ole reagoineet asiaan.
Tässä olisikin kansalaisaktivismin paikka. Miten olisi, jos koiranäyttelymatkoja suunnittelevat suomalaiset koiraharrastajat päättäisivät, ettei tuon diktatuurin pönkittämiselle ole moraalista oikeutusta ja jättäisivät koiransa pois Minskin näyttelyistä?
Ja miten olisi, jos näyttelytoimikunnat tuomareita kutsuessaan jättäisivät valkovenäläiset tuomarit kutsumatta meidän näyttelyihimme arvostelemaan, sillä ei näille matkustuslupaa heltiä, elleivät ole Lukashenkan kannattajia?
Myös suomalaisilla tuomareilla odottaisi olevan sen verran selkärankaa, että kieltäytyvät arvostelukutsuista Valko-Venäjälle.
Joskus on myös moraalisen arvion paikka – halpojen CACIB:ien sijaan.

***
FCI on julkaissut 21.3. kaksikin kiertokirjettä, joissa listataan näyttely-, kilpailu- ja koekiellossa olevat suomalaiset, sillä yhdessä FCI-maassa annetut näyttely- ja kilpailukiellot koskevat näyttelyiden ja kilpailujen järjestäjiä myös muissa FCI-maissa. Listojen toimittaminen FCI:lle kesti luvattoman kauan, reilun vuoden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä niin paljon pahaa verta nämä näyttelykiellossa olevat ovat aiheuttaneet muiden harrastajien keskuudessa esittäessään koiriaan Suomen ulkopuolella ja paradeeratessaan FCI:n arvonäyttelyissä.
Nuo kiertokirjeet on luettavissa FCI:n internetsivuilta osoitteessa www.fci.be > Circulars.

***
Jääkiekosta puheen ollen: Olin monen muun tapaan pettynyt, kun HIFK joutui kesälomalle vähän liian varhain. Rapakon takana sen sijaan suosikkijoukkueeni New York Rangers on yllättänyt ja johtaa tällä hetkellä NHL:n itäistä konferenssia. Kun vain paikallinen kaapelikanava ja Nelonen pääsisivät yhteisymmärrykseen niin, että molemmat sporttikanavat näkyvät myös meillä – ja kaikki playoff-ottelut suorina.

Myönteistä julkisuutta?

Yksi ja toinen on kysellyt, mitä Kennelliitto aikoo tehdä vastauksena Korkeasaaren eläintarhan eläkkeellä olevan eläinlääkärin viimeaikaisiin lausuntoihin, joiden mukaan rotukoiria uhkaa tuho ja lemmikkien pitäminen pitäisi kieltää.
Olen sanonut, ettei mitään - sillä meillä ei ole mitään syytä antaa lisäjulkisuutta eläkeläisprofessoreiden ja -dosenttien yliampuville mielipiteille, jotka valitettavasti saavat median taholta kritiikitöntä julkisuutta.
Sen sijaan voimme tehdä paljonkin rotukoirien maineen kohottamiseksi, eikä se tapahdu ns. jalostuksen asiantuntijoidemme valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esittämillä raflaavilla ja omaa profiiliaan korostavilla lausunnoilla rotukoirien sairauksista.
Kasvattajat ja koiraharrastajat ovat jo vuosikymmenien ajan tutkineet koiriaan perinnöllisten sairauksien varalta ja koirien jalostuskäyttöä on rajoitettu erilaisilla määräyksillä siinä määrin, että jos samoja kriteereitä käytettäisiin ihmisiin, meistä joka toinen olisi jalostuskiellossa.
Viime vuosina me olemme myös pyörittäneet kyllästymiseen asti papereita Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan ja rotujärjestöjen välillä, kun on laadittu Jalostuksen Tavoiteohjelmia. Niitä kyhättäessä tuntuu joskus siltä kuin perusterve koira olisi pahaksi, eikä ohjelma kelpaa, ellei siihen ole kirjattu jokainen mahdollinen jossain päin maailman kolkkaa esiintynyt sairaus, oli se sitten rodulla tavallinen tai ei.
Kun on tehty paljon, miksi sitten julkisuus kohtelee rotukoiria niin kalseasti, että suuri yleisö kuvittelee kaikkien rotukoirien olevan sairaita?
Onko niin, että me olemme keskittyneet niin paljon papereiden pyörittämiseen ja päiväkohtaiseen byrokratiaan, että olemme unohtaneet suuremmat visiot ja teot, joilla myös myönteistä julkisuutta hankitaan? Milloin meillä ehditään kerätä yhteenvetoja kaikkien näiden terveysohjelmien vaikutuksista?
Olen seurannut kateellisena, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jonka koirat meidän johtava jalostusasiantuntijamme mollasi perin pohjin pari-kolme vuotta sitten maan suurimman sanomalehden sivuilla.
Sain äskettäin Englannin kennelklubin terveystyöryhmän vuosikertomuksen viime vuodelta. Siellä kerrotaan vuoden aikana käynnissä olleista ja toteutuneista projekteista - siitä, mitä uusia DNA-testejä on kehitetty, miten paljon kennelklubin tutkimusrahaston rahaa on satsattu niin oman genetiikan tutkimuskeskuksen tutkimuksiin kuin apurahoina yliopistoille, millaisia palveluita on otettu käyttöön kasvattajien jalostusvalintojen helpottamiseksi, miten rotumääritelmiä on korjailtu epäterveiden ja liioiteltujen rotuominaisuuksien karsimiseksi jne.
Näistä asioista osataan myös kertoa ulospäin, mikä meiltä tuntuu unohtuvan. Viimeisimpänä on ammattimaisesti toteutettu, puolen tunnin mittainen video, jossa kerrotaan, mitä kennelklubi on tehnyt rotukoirien terveyden eteen. Siinä olisi meilläkin oppimista! Käykääpä katsomassa:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=rrWjVFKuAg8

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Hallituksen iltakoulu

Kennelliiton hallitus kokoontuu yleensä maaliskuun puolessa välissä iltakouluun, jossa käydään läpi valtuustolle esitettävät edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös. Yleensä siihen menee koko ilta, kun toimintakertomuksesta on vasta raakaversio eikä konsernitilinpäätöskään ole aina valmis.
Nyt tuo iltakoulu pidettiin torstai-iltana. Kokouksessa vieraillut ulkopuolinen asiantuntija oli sitä mieltä, että hyvä kokous kestää alle tunnin. Näin vähässä ajassa selviämisestä me emme voi uneksiakaan.
Kolmelta aloitettiin ja kotiin ehdin vasta klo 23 maissa illalla, eikä varsinaisten asioiden käsittelyyn jäänyt kovin paljon aikaa, kun illalle olikin järjestetty myös virallinen hallituksen kokous. Sen esityslistalle oli koottu koko joukko vähemmän kiireellisiä asioita, joista ei kaikista ollut etukäteismateriaalia saatavana eikä niiden valmistelukaan tainnut olla sitä luokkaa kuin olisi toivonut.
Mietin kotimatkalla, että vaativampaan hallitus- ja kokoustyöskentelyyn tottuneille meidän kokouskulttuurimme taitaa olla aikamoinen yllätys. Nytkin paikalla oli pikkubussillinen Kennelliiton toimiston henkilökuntaa, jotka istuivat päättäjien pöydässä osallistuen keskusteluun ja pyrkien vaikuttamaan päätösten sisältöön.
Ei puhettakaan, että nämä virkailijat olisivat olleet läsnä vain oman alansa asioiden käsittelyssä vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, kuten muualla on tapana. Oli siellä mukana myös alihankintapalveluja tarjoavan yhtiön toimitusjohtaja – ilmeisesti huolehtimassa yhtiönsä eduista!
Ihmekö sitten, että kokoukset kestävät eikä luottamukselliseen, avoimeen keskusteluun hallituksen jäsenten kesken ole mahdollisuutta. Ja puhuttavaa olisi kyllä riittänyt!
Taitaa olla niin, että vuosia jatkunut toimintakulttuuri, jossa häntä pyrkii heiluttamaan koiraa eikä koira häntää ei ole muuttunut yhtään mihinkään, vaikka tänä päivänä lähes 10 miljoonan euron vuosiliikevaihdolla toimivan liiton hallinnon ja päätöksenteon pitäisi olla ammattimaista, isoista rahoista kun on kysymys.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös

Meillä koiramaailmassa on alkanut pyöriä monenlaisia juridisia asiantuntijoita, jotka tulkitsevat Kennelliiton sääntöjä, Suomen lakeja ja oikeuden päätöksiä niin, ettei niitä säännöt ja päätökset lukenut maallikko aina ymmärrä.
Yhteisenä nimittäjänä näille ”asiantuntijalausunnoille” tuntuu olevan, että Kennelliitto toimii lakien (joskus jopa perustuslain!) ja omien sääntöjensä vastaisesti.
Kynnys käräjöintiin tuntuu laskeneen huomattavasti, kun enää ei muisteta vanhaa sääntöä, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita – ja tulee halvemmaksi. Ilmeisesti käräjöitsijöillä ei ole pikkurahan puutetta, kun hävityn oikeusjutun kustannukset voivat olla parinkymmenen tuhannen euron paikkeilla.
Ja kun valitetaan, valitetaan sitten kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Nyt on valitettu myös Journalistin ohjeiden noudattamista tulkitsevan Julkisen sanan neuvostoon, koska Kennelliiton jäsenlehti, Koiramme, julkaisee hallituksen päätöksellä liiton kurinpitolautakunnan päätöksiä. Tämä asia ratkesi viime viikolla, kun neuvosto antoi lehdelle vapauttavan päätöksen. Siinä todetaan:
”Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse päätöksissään lainsäädäntöä, vaan Journalistin ohjeita. Neuvosto ei myöskään voi ottaa kantaa kurinpitolautakunnan päätösten sisällön oikeellisuuteen, koska se ei kuulu JSN:n toimivaltaan.
Koiramme-lehti on julkaissut Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksiä, joissa kantelijat mainitaan nimeltä. Liitto on yksityisoikeudellinen yhteisö, joka ei käytä julkista valtaa. Liittoon kuuluminen on vapaaehtoista. Liitolla on säännöt, joihin jäsenet ovat liittyessään sitoutuneet. Sääntöjen mukaan liittohallitus voi päättää kurinpitolautakunnan ratkaisujen julkaisemisesta. Tämä kaikki on ollut kantelijoiden tiedossa, kun he ovat liittyneet Kennelliittoon. Tämän vuoksi Julkisen sanan neuvosto katsoo, että nimien julkaisua ei voi pitää kohtuuttomana.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Koiramme-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.”
Koko päätöksen voi lukea Julkisen sanan neuvoston internetsivuilta.

Cruftsin jälkimaininkeja

Cruftsin matkalaiset ovat palailleet Birminghamista tuosta maailman suurimmasta koiranäyttelystä ja ne, jotka eivät matkalla olleet, ovat voineet sulatella ryhmäkilpailujen antia seurattuaan kilpailuja internetin välityksellä. Ja ammattimaisesti toteutetut ja selostetut nuo kilpailut olivatkin! (Eli herää kysymys: milloin meillä niiden iloksi, jotka eivät Messarin näyttelyihin pääse tai ehdi jäämään ryhmäkilpailuja seuraamaan?)
Laihaksi näytti suomalaisten saalis näyttelystä jääneen, sillä laskin vain kolmen suomalaisen omistaman koiran tulleen valituksi Rotunsa Parhaaksi. Ryhmäkilpailusijoituksia ei herunut.
Naapurimme ruotsalaiset sen sijaan pärjäsivät paljon paremmin, eli sinne meni ryhmävoitto ja jokunen ryhmäsijoituskin. Onkohan niin, että ruotsalaiset satsaavat meikäläisiä enemmän todellisten huippukoirien kasvattamiseen, tuomiseen ja lainaamiseen – esittämisen lisäksi?
Englannissa on herättänyt paljon kohua Cruftsissa nyt ensimmäistä kertaa käytössä ollut systeemi, jossa eläinlääkäri tarkasti 15 ”riskirodun” rotunsa parhaat koirat ennen kuin ne päästettiin jatkamaan kilpailua. Yhdeksän koiraa läpäisi tarkastuksen, kuusi ei.
Kun Englannin kennelklubi ei ole julkistanut hylkäämisen syitä vedoten eläinlääkärin ja koiranomistajan väliseen luottamukseen ja kun jotkut koirat olivat maan kokeneimpien tuomareiden valitsemia, kohu on ollut valmis.
Englanninbulldoggiklubi ja basset hound-klubi ovat julkaisseet omat tiedotteensa asiasta ilmoittaen seisovansa koiranomistajien ja koirat näyttelyssä arvostelleiden tuomareiden takana. Mm. englanninbulldogilta kerrottiin löydetyn silmästä pentuna tapahtuneen onnettomuuden seurauksena pienen arven, jota ei edes paljaalla silmällä havainnut. Niin bulldogin kuin basset houndinkin kerrottiin aikaisemmin läpäisseen vastaavan tarkastuksen.
Kroatialaisen clumberspanielin omistajat ja tukijoukot julkistivat koiran eläinlääkäriltä saaman todistuksen, jossa todettiin ektropion eli silmäluomien uloskiertyminen sekä tulehdusoireita. He tulivat myös isolla melskeellä julkisuuteen, mutta näkemäni videon perusteella en ole aivan varma, oliko koko meuhkaamiseen aihetta.
Myös yksi Cruftsin tarkatuksia tehnyt eläinlääkäri on tullut julkisuuteen kertoen omasta taustastaan, valinnastaan tehtävään sekä pyrkimyksestään edistää koirien terveyttä. Ilmeisesti eläinlääkärit valittiin niin, että he olivat ”puolueettomia ja riippumattomia”, eli eivät kuuluneet sen enempää Englannin kennelklubin kuin Britannian eläinlääkäriliitonkaan silmäätekeviin.
Myös kasvattajat ja tuomarit ovat reagoineet perustamalla toimikunnan, joka aikoo tehdä asiasta aloitteen toukokuussa kokoontuvalle kennelklubin vuosikokoukselle. Nähtäväksi jää, mikä tämäntyyppisten tarkastusten tulevaisuus on ja miten systeemiä hienosäädetään.
Meillä näiden epäterveiden piirteiden karsimista on opetettu ammoisista ajoista lähtien osana tuomarikoulutusta, ja enpä usko, että esim. moni ektropionista tai hengitysvaikeuksista kärsivä koira menee läpi suomalaisten tuomareiden syynissä. Kyllähän näihin asioihin kasvattajatkin kiinnittävät huomiota, ainakin meillä, vaikka ei aina näissä uusissa kennelmaissa.
Silti suhtaudun epäillen systeemiin, jossa meilläkin yli-innokkaat eläinlääkärit olisivat näyttelyissä päällepäsmäreinä sen jälkeen, kun tuomarit ovat valintansa tehneet.