lauantai 28. heinäkuuta 2012

Upeat avajaiset

Kyllä oli upeat Lontoon kesäkisojen avajaiset eilen illalla!
Olin jo ehtinyt arvailla kyllästyväni olympialaisiin jo ennen kuin ne alkoivat, kun BBC lähetti olympia-aiheisia raportteja viikkokaupalla ympäri vuorokauden. Enkä ole koskaan pitänyt pompöösimäisistä, propagandaväritteisistä näytöksistä (vrt. Pekingin kesäkisat).
Nyt ajattelin katsoa, kun näytöksen ohjaajana oli Slummien miljonääristä Oscarilla palkittu Danny Boyle ja kun etukäteen oli veikkailtu, että avajaisnäytös vetäisi vertoja Sydneyn olympialaisten humoristiselle ja niin aussimaiselle ohjelmalle.
Ja vetihän se. Jopa australialaiset toimittajat joutuivat myöntämään, että Sydney jäi toiseksi.
Ohjelma oli nopeatempoinen, kun stadionilla käytiin läpi niin Britannian historia agraariyhteiskunnasta teollistuneeseen yhteiskuntaan kuin musiikki viimeisten 50 vuoden ajalta, kun briteillä riittää valovoimaisia tähtiä.
Saattoipa olla, että Britannian historiaan vähemmän perehtyneet eivät edes ehtineet huomata kaikkia historian käänteitä – ensimmäisen maailmansodan unikoista alkaen.
Britit osaavat seremonioiden järjestämisen ja monenlaiset pienet huomaavaisuudet. Esimerkiksi Olympialippua stadionille tuomaan oli valikoitu hieno joukko maailmanrauhaan vaikuttavia merkkihenkilöitä YK:n pääsihteeristä, Nobelin rauhanpalkinnon voittajista ja Lähi-idässä israelilaisten ja palestiinalaisten vastakohtaisuuksia musiikin avulla tasoittavasta Daniel Barenbeumista alkaen. Ja oli upeaa, että oman sanomansa toi myös Parkinsonin taudista kärsivä Muhammed Ali.
Syyriassa taistellaan, vaikka olympia-aatteeseen on alun perin kuulunut tulitauko niiden 16 päivän aikana, jolloin kisoja käydään. Kerrotaan, että tulitauko oli voimassa aikanaan Bosnian sodan aikana, jolloin Sarajevossa ei tapettu ihmisiä.
Tuossa avajaisnäytöksessä oli myös paljon minua viehättävää brittihuumoria ja itseironiaa.
Sitä huumoria näytti riittävän myös iäkkäältä kuningatar Elisabethilta, joka oli suostunut näyttelijäksi esiintymään James Bondin eli Daniel Craigin saattelemana helikopterimatkaan Buckinghamin palatsista Itä-Lontoossa olevalle tapahtumapaikalle.
Niin sitten kuningatar hyppäsi laskuvarjolla helikopterista James Bondin kanssa täpötäydelle stadionille ... paitsi, että kysymyksessä oli kuningattareksi pukeutunut miespuolinen tupla, joka kertoi tehneensä 4-5 harjoitushyppyä ennen varsinaista tapahtumaa. Puvun sovituksiin oli mennyt kuukausia, ja kuningattaren meikin teko vei 1,5 tuntia.
Luulenpa, etteivät palatsissa ja sen sisäpihalla tehdyt kuvaukset onnistuneet yhdellä otoksella, kun mukana juoksemassa palatsin käytävillä ja portaikossa nähtiin kuningattaren kaksi corgia. Uskollisten lemmikkien tapaan ne saattoivat kuningattaren matkaan ja jäivät orpoina rappusille odottamaan tämän paluuta.

Nyt sitten täytyy tutkailla, miltä kanavalta ne parhaat urheilutapahtumat näkee. YLE:n kanavilla esitetään tietenkin lajeja, joissa vähemmän menestystä lupaavat suomalaisurheilijat ovat mukana, ja ruotsalaiset näyttävät heille mielenkiintoisia lajeja (vaikka katsoinkin avajaiset Ruotsin SVT1-kanavalta, kun heidän selostajansa eivät olleet yhtä päällekäyviä kuin YLE:n selostajat). Maantiepyöräily lauantaina tuli YLE femmalta, mutta selostus oli onneton, ja niin oli tennisselostuskin – ja miesten otteluja Roger Federerin ja Andy Murrayn otteluista en ole vielä edes löytänyt. Ja sitten on vielä Eurosport, joka sekin esittää vähän eri lajeja, joten sukkulointia riittää.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Kennelklubi ja Kennelliitto

Ritva Raidan poismenosta kertovaa uutista lukeneet ovat jääneet hämilleen, kun tekstissä puhuttiin sekä Kennelliitosta että Kennelklubista. Hänen kerrottiin myös saaneen kennelnimen ennen kuin hän liittyi Suomen Kennelliiton jäseneksi.
Selvyyden vuoksi tässä on paikallaan historian oppitunti.
Suomen ensimmäinen virallinen kennelliitto oli Finska Kennelklubben – Suomen Kenneklubi, jonka säännöt vahvisti Venäjän Suomen suurruhtinaskunnan senaatin talousosasto 31. lokakuuta 1889. Näin Finska Kennelklubbenista - Suomen Kennelklubista tuli Pohjoismaiden vanhin kennelliitto, sillä se ehdittiin perustaa hieman ennen Ruotsin kennelliittoa.
Uutisessa mainittu Kennelklubin Liitto-osasto syntyi vuonna 1921, kun aikalaistietojen mukaan ”kituvaa elämää” viettäneet Foksterrieriklubi, Poliisikoiraklubi ja ”luxus-koiria” edustanut Seurakoiraklubi päättivät yhdistyä yhdeksi Liitto-osastoksi.
Liitto-osasto piti ensimmäisen koiranäyttelynsä Kaivohuoneella Helsingissä vuonna 1922. Näyttelyitä järjestettiin myös Kaartin maneesissa ja myöhemmin vanhassa Messuhallissa.
Kennelklubi oli myös Suomen edustaja kansainvälisessä koiranjalostuksen kattojärjestössä FCI:ssä.
Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1934. Sen perustajat kokivat Kennelklubin säännöiltään jäykäksi ja elitistiseksi. Myös kielipolitiikka näytti olevan mukana (kuten se näyttää olevan joskus vielä tänä päivänäkin, kun toista kotimaista kieltä karsastetaan ja pohjoismaiseen yhteistyöhön etenkin ruotsalaisten kanssa suhtaudutaan varauksella. Se alemmuudentunto, se alemmuudentunto!)
Kennelklubi ja Kennelliitto yhdistyivät nykyiseksi Suomen Kennelliitoksi vuonna 1962 – ilmeisen pitkällisten ja joskus riitaistenkin neuvottelujen jälkeen.
Monet vielä tänä päivänäkin harrastuksessa vaikuttavat merkkihenkilöt tulivat harrastukseen mukaan Kennelklubin kautta ja liittyivät jäseneksi Kennelliittoon vasta myöhemmin. Näin näyttää käyneen Ritvankin kohdalla.
Lisätietoja Kennelklubin ja Kennelliiton historiasta löytyy osoitteesta www.toydogs.net/tiedote/skl120.html

torstai 19. heinäkuuta 2012

Muistoja Ritvasta

Viime lauantaina tuli kaksi puhelua tuoden ikäviä uutisia: Kennelliiton ja Suomen Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäsen Ritva Raita oli kuollut kotonaan Helsingissä 82 vuoden ikäisenä.
Ritva oli intohimoinen koiraharrastaja jo toisessa sukupolvessa. Hän oli saanut Big Park’s-kennelnimensä jo vuonna 1948 ja kasvatti pääasiassa welsh corgeja. Viime vuosina hänen seuranaan oli valkoinen länsiylämaanterrieri, westie, joskin oli hänellä tiibetinspanielikin joitakin vuosia.
Ritvasta kunniajäsenyys Kääpiökoirayhdistyksessä juontaa juurensa hänen toimintaansa SKKY:n edeltäjän, Suomen Kennelklubin Liitto-osaston monissa tehtävissä naistoimikunnasta ja näyttelytoimikunnasta rahastonhoitajan tehtäviin.
Kasöörinä Ritva oli jämpti ja hän kertoikin useamman kerran, miten piti kukkaron nyörejä kireällä, etteivät ”pojat” (taisi tarkoittaa Hasse Lehtistä ja Börje Ehnbergiä) tuhlanneet kaikkia rahoja.
Liitto-osaston vaiheista ja sodanjälkeisen ajan koirakuuluisuuksista Ritva on kirjoittanut artikkelin Liitto-osaston 50-vuotisjuhlajulkaisuun. Se löytyy myös SKKY:n internetsivuilta osoitteesta http://www.toydogs.net/esittely/yhdistys.htm.
Tuomarina Ritva toimi 60 vuotta, kunnes hänelle pari vuotta sitten myönnettiin emerita-arvo ja hän jäi eläkkeelle tuomaritehtävistä. Kulta-aikoinaan hän oli kysytty tuomari niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja monet olivat ne Australian matkatkin, joita hän tuomaritehtävissä teki.
Ritvalla oli erehtymätön koirasilmä, ja suorasanainenkin hän osasi olla. Omakohtaisena muistonani on, miten ilmoitin vihreänä vasta-alkajana langanlaihan basset hound- junioriuroksen Ritvan kehään. Värväsin Matti Luoson esittämään koiraa, ja sieltähän Matti tuli äkkiä ulos keltaisen nauhan kanssa Ritvan saatesanoin: ”Ja tässä tulee komea kolmonen”. Eikä väärässä ollutkaan, vaikka koirasta tuli muutaman lisäkilon jälkeen Pohjoismainen valio.
Meidän harrastuksemme on paljon värittömämpi Ritvan poismenon jälkeen.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Vastuunkantajia missään?

Tulos tai ulos- periaate ei ole yritysmaailmassa kovinkaan vieras. Jos yrityksen tulos ei vastaa tavoitteita, yleensä toimitusjohtaja saa lähteä. Eikä tavatonta ole sekään, että yhtiön hallitus tekee tai joutuu tekemään omat johtopäätöksensä, jos toiminta ei suju niin kuin osakkeenomistajat edellyttävät.
Yleishyödyllisissä yhdistyksissä vastuukysymykset eivät ole aina yhtä selvät, vaikka yhteisten rahojen käytössä pitäisi olla vielä tarkempi kuin omiensa.
Meillä yli 140 000 jäsenen Kennelliitossa on aina mahdollisuus korottaa joko jäsen- tai rekisteröinti- ja muita maksuja, jos ei haluta säästää menoissa. Niinpä nytkin Kennelliiton valtuusto korotti ensi vuoden jäsenmaksua kahdella eurolla.
Olen suhtautunut nihkeästi tuohon jäsenmaksujen korotusautomaattiin lähtien siitä, että korotusten sijasta liitossa pitäisi harrastaa menokuria ja pyrkiä kustannustehokkaaseen toimintaan.
Myös eri toimintojen kannattavuutta ja priorisointia tulisi arvioida ja miettiä, onko meillä tarpeen lähettää puoli tusinaa edustajaa johonkin kansainväliseen kokoukseen, kun yhdellä tai kahdella selvittäisiin. Tai pitääkö jonkun matkustaa satoja kilometrejä viemään syntymäpäiväkukkia? Tai voitaisiinko erilaisten toimikuntien ja työryhmien kokouskuluja leikata käyttämällä nykyaikaisia kokoustamisvälineitä?
Kuntatasolla luottamusmiespäättäjät ovat olleet tyytymättömiä, kun kunnan toimintoja on yhtiöitetty ja päätöksenteko on siirtynyt pois luottamusmiespäättäjien ulottuvilta. Ongelma on tuttu nyt myös Kennelliiton piiristä.
Vielä marraskuun lopussa kerrottiin, että liiton omistaman Showlinkin tappion viime vuodelta odotettiin olevan noin 130000 euroa, mutta nyt tilinpäätös osoittikin yli 170000 euron tappiota. Mitä tapahtui?
Vasta kevään valtuuston jälkeen tiedotettiin, että yhtiön Lohjan toimipisteestä halleineen luovutaan ja henkilökunta siirtyy liiton toimiston yhteyteen Espooseen. Koiramme-lehdessä todettiin yhtiön ehtineen olla Lohjalla vajaat kolme vuotta ja arveltiin Lohjan ”vierailun” aiheuttaneen Kennelliittokonsernille muutaman sadan tuhannen euron tappion.
Syitä tappioihin on sälytetty yhtiön edellisen toimivan johdon harteille, eikä kukaan ole tainnut kysyä, missä yhtiön hallitus oli, kun ratkaisuja Lohjalle muuttamisesta, suuren näyttely-areenan vuokraamisesta ja tilojen remontoimisesta tehtiin - ja kun päätöksiä yhtiön toiminnan tervehdyttämisestä piti tehdä. (Yhtiön hallitukseen kuuluivat vuonna 2009 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Hannele Pörsti ja Marja Talvitie ja vuonna 2010 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Eeva Anttinen, Risto Ojanperä, Jarmo Palander ja Marja Talvitie alkuvuodesta 2010 ja Kennelliiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola 9.8.2010 lähtien, kuten liiton toimintakertomuksissa todetaan.)
Muistan toki hyvin, miten jotkut meistä Kennelliiton hallituksen jäsenistä saivat lukea suurisuuntaisista Lohja-suunnitelmista ja ison lisähallin vuokraamisesta Länsi-Uusimaa- lehdestä. Ihmetys oli melkoinen, kun olisi olettanut, että näin tärkeä asia olisi käsitelty perin pohjin myös omistajaohjauksesta vastaavassa Kennelliiton hallituksessa.
Samalla tavalla ilmoitusluontoisena asiana olemme kuulleet, että yhtiö haastaa entiset johtajansa oikeuteen vaatien heiltä vahingonkorvauksia. Julkisuudessa asia on kääntynyt niin päin, että Kennelliitto menee käräjille, vaikka Kennelliiton hallitus ei ole tällaista päätöstä tehnyt.
Eli ongelma on meillä sama kuin kunnallishallinnossa: päätökset tehdään yhtiöissä ja niiden hallituksissa, eikä vastuunkantajia enää löydykään. Harvemmin yhdistystoiminnassa edes kysellään, käytetäänkö jäsenten rahoja kustannustehokkaasti tai kuka vastaa, jos tappioita on syntynyt – niin kauan kuin rahaa riittää.

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Luontoa ja low-techiä

Kesämökeillään lomailevat siunailevat, miten joku voi jäädä kesällä kaupunkiin, kun oikeaan kesään kuuluu oleilu luonnon helmassa kärpäsineen kaikkineen.
Hyttysiä meillä ei ole näkynyt, mutta luonto tuntuu tunkevan vähän liiankin lähelle. Lähipuistossa iltahämärissä loikkivasta rusakosta ei ole pahemmin haittaa, mutta ne linnut!
Takapihan puuston oksia siistittäessä päästiin eroon variksen pesästä, mutta silti siellä on joka aamuyö ja aamu varsinainen konsertti, kun varikset, lokit ja pienemmät piipertäjät panevat parastaan.
Kadun puolella taas alkaa jo aamuyöstä kaikki desibelirajat rikkova konsertti, kun kimeä-ääninen lintu aloittaa musisointinsa. Puoleen päivään mennessä olen jo saanut niin tarpeekseni tipusta, että kuristaisin, jos tietäisin, missä se vaikuttaa. Linnun lajista ei ole tietoa – pitäisi kai pyytää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lintuasiantuntijaa Pertti Salolaista tutkimaan asiaa.
Olympiastadionin Bubi-huuhkaja sen sijaan ei ole viime aikoina antanut aihetta uutisotsikoihin, eikä suurisuuntaisia operaatioita Forumin kauppakeskuksen katolta pesästään tippuneiden huuhkajanpoikasten pelastamiseksi ole tietääkseni tarvittu.
Englannissa sen sijaan oli kriisinpoikanen, kun Wimbledonin tenniskisojen aikana puluja karkoittanut Rufus-haukka varastettiin. Onneksi se saatiin takaisin ennen finaalien käynnistymistä, joten puluista ja muista linnuista ei ollut samanlaista haittaa kuin esimerkiksi Ranskan tai Australian avoimissa.
Tuo Rufus-haukka on nimittäin ollut erinomainen low-tech-ratkaisu puluongelmaan. Se on koulutettu haukka, ja sen tehtävänä on ollut jo neljän vuoden ajan lennellä aamuisin kuuden ja kymmenen välillä Wimbledonin tenniskeskuksen yllä karkottamassa pulut alueelta.
Samanlaista ratkaisua voisi kokeilla Helsingin Kauppatorin lokkiongelmaan. Kaikkea on yritetty, jotteivat lokit kiusaisi torilla kävijöitä varastamalla turistien jäätelöt ja viinerit. Joku vuosi sitten kokeiltiin nauhoitettuja lokin hätähuutoja, mutta kokeilusta luovuttiin tehottomana jo muutaman päivän jälkeen.

***
Itse Wimbledon sujui niin kuin pitikin: britit saivat viimeinkin brittipelaajan miesten finaaliin, mutta voiton vei ajoittain todella hienosti pelannut Roger Federer, joka oli jo aiemmin lähettänyt tuon arrogantin serbin Novak Djokovic’in Pierre-villakoira kainalossaan kotimatkalle Monte Carloon. (Tuo valkoinen kääpiövillakoira on kuulemma ostettu Saksasta, mutta sielultaan serbialainen ja matkustaa aina "Nolen" mukana …) Naisten finaalia en vaivautunut katsomaan, kun en voi sietää Serena Williamsia.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Kaivari-mainosta

Kaupunkilomaa viettävä ex-naapuri soitteli joku päivä sitten Pihlajasaaren biitsiltä kehottaen ostamaan päivän Iltalehden, jossa Kääpiökoirayhdistyksen Kaivopuiston näyttely oli saanut taas mainosta.
Lehteä en lähtenyt hakemaan. Sen verran sain kuitenkin selville, että lehdessä oli laaja juttu presidenttiparin vapaa-ajan vietosta. Kuvituksena oli viime kesänä Kaivarissa otettu kuva Niinistöstä ja Lennusta ja kuvatekstissä oli mainittu, mikä tapahtuma oli kysymyksessä. Hyvä niin.
Samoin pari viikkoa sitten näyttelyä oli mainostettu Suomessa kokoontuneille pohjoismaisten kennelliittojen edustajille. Kun päivällisristeilyllä laiva ohitti Kaivopuiston, isäntä tietenkin mainitsi sen olevan SKKY:n erkkarin tapahtumapaikka, mistä paikalla ollut Ruotsin kennelliiton hallituksen jäsen ja allrounder –tuomari oli äitynyt kehumaan, miten se on maailman upeimpia näyttelyitä – vaikka ei ole itse koskaan arvostellut Kaivarissa.

Silloin tällöin minulta kysytään, miten me keksimme siirtyä pitämään näyttelyä Kaivariin ja miten me yleensä saimme kaupungilta luvan koiranäyttelyyn tuolla kaupungin paraatipaikalla.
Siitä on syyttäminen yksinomaan hovieläinlääkäriämme Kai Skutnabbia. Me olimme nimittäin pitäneet näyttelyitä 1990-luvulla Tuusulan Krapihovissa, missä näyttelyviikonloppu oli hotelli- ja ravintolayrittäjälle vuoden paras viikonloppu, olihan hotelli täynnä ja parveilihan Krapin puistossa aamusta iltaan toista tuhatta asiakasta nauttimassa ei niinkään edullisista ravintolapalveluista.
Nälkä ja ahneus kasvaa syödessä, ja niinpä hotelliyrittäjä keksi yrittää myydä tilojaan kahteen kertaan. Vain pari kuukautta ennen näyttelyä meille kerrottiin, että emme saa puutarhassa olevaa, puiden varjostamaa aluetta ryhmäkilpailuihimme, koska siellä pidetään häävastaanotto. Oli laskettu, että kun näyttelyä oli ehditty jo mainostaa, emme voisi asialle mitään.
Me tietenkin hermostuimme ja totesimme, että ei käy ja ettei ravintolasaliakaan tuplabuukata yksityistilaisuuteen kahdelle eri asiakkaalle. Niin näyttely siirrettiin kiireen vilkkaa Tuomarinkartanon Vinttikoirakeskukseen ja Krapiin emme ole sen jälkeen vilkaisseetkaan.
Seuraavana vuonna olimme Otaniemen urheilukentällä. Kenttä oli hyvä ja nurmikko vihersi, mutta Skuti valitteli, että kyllä Kääpiökoirayhdistyksellä pitäisi olla paikka, jossa on jotain tyyliä.
Kun kävelin harva se aamu töihin ja töistä kotiin Kaivarin läpi, mietin usein mielessäni, miten hienosti sinne koiranäyttely sopisi ja miten olisi hienoa palata historiallisille juurille, kun edeltäjämme Suomen Kennelklubin Liitto-osasto oli pitänyt ensimmäisen näyttelynsä Kaivopuistossa olevalla Kaivohuoneella jo vuonna 1922.
Niin anomus laitettiin sisään, ja kaupunki päätti vuokrata meille puiston ensimmäisen kerran vuoden 2000 näyttelyyn.
Hulluja ne ovat, tuumivat monet ystävät ja kylänmiehet, mutta niin vain ollaan oltu Kaivarissa siitä lähtien joka vuosi lukuun ottamatta vuotta 2009, jolloin olimme puiston remontin vuoksi ”evakossa” Oopperan ja Finlandia-talon kulmilla Hesperian puistossa.
Tuon ensimmäisen Kaivarin näyttelyn pitopaikan selviäminen sai aikaan nurinaa joiltakin musiikin ystäviltä, kun uuden musiikin orkesteri UMO olisi ollut myös tulossa pitämään puistossa yleisökonserttia. Jopa radion musiikkiohjelmassa valitettiin, miten UMO:n konsertti siirtyy pois Kaivarista, kun puiston valtaavat ”puudelirouvat Fifeineen”.
Skuti ei valittanut, kun soitin hänelle ja kysyin kelpaako näyttelypaikka. Kyllä kelpasi!

PS. Tämän vuoden Kaivarin näyttely pidetään perinteisesti elokuun viimeisenä sunnuntaina 26.8. Nyt on aika laittaa jo ilmoittautumisia kuntoon, sillä viimeinen ilmoittautumispäivä on 1.8.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Pappia tilaamassa

Olen pitänyt itseäni kutakuinkin rauhallisena ja kärsivällisenä ihmisenä, mutta joskus meikäläiselläkin hihat palaa.
Kuten aamukahdeksalta, kun lankapuhelin soi ja tiedän, ettei kukaan tuttava siihen aikaan soittele. Sitten puhelinvastaajasta kaikuu koko huushollissa, miten joku tilaa virkatodistuksia, varaa seurakuntasalia kastetilaisuuteen tai kyselee pappia häihin tai hautajaisiin.
Ja jos olen ollut myöhemmin päivällä puhelimen vieressä ja vastannut, soittaja kyselee, että onko se kirkkoherranvirastossa.
Ei ole, olen sanonut.
Kun oikein on pänninyt, olen ilmoittanut, että ollaan Eroa kirkosta ry:n pääkonttorissa ja että olisi soittajankin parempi harkita, kannattaako maksaa kirkollisveroja. Joskus en ole voinut vastustaa kiusausta, vaan aloittanut esitelmän siitä, miten valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan. Viimeistään siinä vaiheessa soittajat menevät hämilleen, pyytävät anteeksi ja mutisevat, että taisi olla väärä numero.
Kun ryhdyin tutkimaan asiaa tarkemmin, sain selville, että eteläsuomalaisen seurakunnan kirkkoherran virastolla on todellakin sama puhelinnumero kuin minulla, mutta suuntanumero on eri.
Eli hyvät ihmiset, tarkistakaa numero ennen kuin alatte tilaamaan pappia!
***
Wimbledonissa sade on sotkenut peliohjelmaa, mutta on siellä ollut mielenkiintoisiakin otteluita. Skotti Andy Murray näyttää olevan hyvässä vedossa, joten katsotaan, miten pitkälle hän menee, kun hänen puoleltaan kaaviosta on jo Rafa Nadal poissa.
Naisten puolella on onneksi päästy eroon yhdestä kirkujasta, kun Maria Sharapova joutui laulukuoroon. Kun vielä sama tapahtuisi toiselle eli Valkovenäjän Azarenkalle! Andysta puheenollen: Käykää ihmeessä lukemassa Andyn borderterrierin Maggie Mayhem'in tekstejä twitterissä ja katsomassa kuvia Maggiesta ja lajitoveristaan Rustysta. Koirat eivät liene ulkomuodollisesti rotunsa huippuja, mutta hauskoja tekstejä siellä on - ja paljon kuvia, joissa borderit useimmiten näyttävät loikoilevan sohvalla.