Strindbergin kesäkokous

Kyllä ruohonjuuritason kansalaistoiminta kannattaa.
Alkukesästä kerrottiin Pohjoisesplanadilla sijaitsevan Strindbergin kahvilan terasseineen joutuvan sulkemaan ovensa vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi, kun kiinteistön omistajat halusivat tuon nykyaikaisen kaupunkikulttuurin ilmentymän tilalle luksusmyymälöitä.
Uutinen herätti Kehä kolmosen sisäpuolella sen verran voimakkaan vastarintaliikkeen, että päätöksestä jouduttiin peräytymään ja hyvässä järjestyksessä ilmoitettiin Strindbergin jatkavan toimintaansa Pohjoisespalla, joskin hieman eri paikassa.
Strindberg oli vielä vanhalla tutulla paikallaan tiistai-iltapäivänä, ja paikalla oli myös upeaa säätä (taisi olla 30 astetta) ihasteleva ”kesämökkiläinen” Ben Zyskowicz.
Monia tuttuja kulki ohi, kun pidimme terassilla Leena Sarven kanssa Kaivopuiston näyttelyn suunnittelupalaveria – lämmintä oli, mutta varjossa oli mukava istua.
Messukeskuksen isosta kehästä tuttu Leena tulee kuuluttamaan Kaivarin ryhmäkilpailut, mikä onkin paikallaan, sillä hänestä on tullut täysiverinen kääpiökoiraharrastaja. Perheeseen on nimittäin liittynyt 14-vuotiaan ison villakoiran seuraksi pieni pommi eli pomeranian.
Palaverin jälkeen mietin, mikä voisi olla seuraavan ruohonjuuritason kampanjan kohde. Miten olisi Kennelliiton vanhan ja perinteikkään, kuvanveistäjä Jussi Mäntysen suunnitteleman merkin palauttaminen Kennelliiton viralliseksi merkiksi, kun liitto juhlii 125-vuotisjuhliaan vuonna 2014?
Samalla voitaisiin unohtaa vuodesta 1998 käytössä ollut, saman vuoden Maailmannäyttelyyn luotu ”moderni” logo. Se oli hetken tuote, mutta se vanheni nopeasti eikä se kuvasta kenneltoiminnan kunniakasta historiaa samalla tavalla kuin tuo suomenpystykorvamerkki.

Järjestystä terassilla

Sää on kuin samettia: sopivan lämmintä, että tarkenee, mutta Kaivarin rannassa merituuli vilvoittaa, joten mikäpä on istuskellessa kirjan kanssa ja nauttiessa kesästä.
Lauantaina monet muutkin olivat liikkeellä niin maalla kuin merellä. Ohikulkijoita katsellessa mietin, olivatko kaikki koiranomistajat harkinneet, miten viisasta oli paradeerata asfaltilla edestakaisin koiran kanssa iltapäivän kuumuudessa – varsinkin, jos koira oli selvästi kuumuudesta kärsivä, lyhytkuonoinen itätuontiranskanbulldoggi.
Naapurin kanssa olemme siirtäneet kokouksia sisätiloista terassille. Kulmakunnan oma terassi ei ole suinkaan pikkujulkkisten suosima Merisataman rannan kolho Carusel, vaan Kapteeninpuistikossa oleva Sikalan eli Sea Horsen terassi.
Se käsittää joitakin pöytiä ja aurinkovarjoja, ja tarjoilu hoituu puurakenteisesta vanhan ajan kioskista. Hasse Lehtisen mukaan paikalla on joskus 1950-luvulla tapahtunut murha, mutta yksityiskohdista minulla ei ole tietoa.
Terassin narun toisella puolella on parin metrin päässä puiston penkkejä. Siellä viihtyvät kulmakunnan laitapuolen kulkijat, joilla on omat eväät mukana, eli ovat ostaneet koko pullollisen meidän viinilasimme hinnalla!
Muutama päivä sitten saimme oivan esimerkin oikeasta johtajuudesta puliukkojen ja –akkojen keskuudessa. Joukon naisjäsen oli liikaa nauttineena nukahtanut aurinkoon ja loukannut matkan varrella polvensa. Paikalle ilmaantui ilmiselvä johtajatyyppi, joka tarttui heti toimeen: määräsi muut siirtämään naisen varjoon, haki terassin baaritiskiltä hänelle vettä, ettei tule nestehukkaa, ja jäitä, jotta polven turvotus laskisi. Ja määräsi vielä sakin nuorimman jäsenen korjaamaan kaikki roskat roskakoriin. Siistiä porukkaa.
Eipä silti, kun menin joku vuosi sitten aamulla Kaivarin näyttelyymme, näyttelytoimikunnan jäsenet osoittivat puiston penkillä istuskelevaa laitapuolen kulkijaa, joka oli herännyt makoisista unistaan eikä ollut uskoa silmiään, kun ympärillä hyöri paljon ihmisiä koirineen. En voinut kuin todeta, että tuttu mies meidän puistosta, tarjotkaa aamukahvit!

Taidokas Espanja finaaliin

Kyllä oli nautinnollista katsoa eilen illalla Espanjan peliä World Cup-semifinaalissa Saksaa vastaan.
Espanjan joukkue on täynnä taiteilijoita, mutta kurinalaisia sellaisia: ”Saint Iker” eli varmastikin tämän hetken maailman paras maalivahti Iker Casillas, Xavi, Sergio Ramos, David Villa ja tietenkin Barcan kapteeni Carles Puyol.
”La furia roja” sai koko kehutun Saksan joukkueen näyttämään keskinkertaiselta - enkä ihmettelisi, vaikka Uruguay nappaisi pronssimitalin lauantaina.
Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka vielä hehkutti joukkuetta edellisessä ottelussa, näytti jo poistuneen paikalta, ja kotimatkalle oli lähetetty myös DDR:n perillinen Michael Ballach.
Katsomossa oli sen sijaan Espanjan kuningatar Sofia, joka on tuurannut leikkauksesta toipuvaa kuningas Juan Carlosia useiden urheilutapahtumien katsomossa. Espanjan kuninkaallinen perhehän on hyvin urheilullinen (mm. kruununprinssi ja yksi tyttäristä ovat edustaneet maataan olympiakisoissa purjehtijoina).
Kuningatar on tunnettu koiraharrastuksestaan, sillä hänellä on ollut lhasa apsoja, jotka kilpailivat takavuosina usein arvonäyttelyissä. Kennelissä oli mm. Englannista edesmenneen Jean Blythin Saxonsprings -kennelistä tuotuja koiria.
Nyt pidän peukkuja Espanjan mestaruuden puolesta, sillä kuten todettu aikaisemmin, Hollanti vaikuttaa vähän tylsältä.

Kun alkaa mennä pieleen…

Yleensähän on niin, että kun asiat alkavat mennä pieleen, ne myös menevät pieleen…
Perjantaina jouduin tekemään ylimääräisen reissun, kun paperi ja osoitetarrat loppuivat. Yli 800 kuoren Kaivarin postituksen sain kirjekuoriin jo lauantaina futismatsien aikana.
Sitä ennen lasertulostimen värikasetti väsähti, eikä ravistaminen auttanut kuin muutaman kymmenen arkin verran. Kasetilla tulostaa noin 4000 sivua ja se kestää yleensä vuoden verran, mutta tietenkin se loppui juuri kriittisessä pisteessä.
Tuumin, ettei hätä ole tämännäköinen. Tilasin uuden kasetin verkkokaupasta odottaen toimitusta 2-3 päivän sisällä kulmakunnan Ärrälle (on halvempaa ja kätevämpää kuin noutaa itse kaupasta Ruoholahdesta.) Sillä välin tulostelin loppuja toisella, hitaammalla tulostimella – kunnes se ilmoitti yhden värikasetin olevan loppumassa!
Onneksi sain kriittiset tulostukset tehtyä.
Maanantaina taistelin Itellan nimellä tunnetun entisen postin kanssa, kun tämä palvelulaitos on uusinut sopimusasiakkaidensa palveluja. ”Uudistusten” oikea nimi on hinnankorotukset.
Viestien vaihto ensin Kuopiossa olevan palvelukeskuksen ja sitten puhelimitse yrityspalvelun kanssa toi esille, että Kääpiökoirayhdistykselläkin oli useita sopimuksia ja laskutusosoitteita. Itse emme edes kaikista sopimuksista tiedä (kun ennenkin on löytynyt sopimuksia, jotka olemme aika päiviä lakkauttaneet). Yhteenvetoa niistä en ole vielä onnistunut saamaan. Tuskin ihan pian tuleekaan, kun palveluja hoidetaan etätyönä.
Lopulta onnistuin saamaan tilauslapun, jolla voin viedä tuon ison lähetyksen Kasarmitorin postiin. Kaivopuiston oma postihan lakkautettiin jo vuosia sitten, ja pari vuotta sitten oli lakkautusvuorossa lähellä oleva Punavuoren eli Rööperin posti.
Maanantai-iltana ulkomaisia kirjeitä väsättäessä hajosivat päätetyöskentelyyn tarkoitetut silmälasit, eikä kirjeisiinkään ollut sopivia postimerkkejä.
Niin sitten tiistaipäiväksi olin suunnitellut logistiikan järkevästi kuten edesmennyt bassettini, joka aina mietti reitin etukäteen säästääkseen askeleen tai pari (ja landasi kerran haisevaan mutaojaan): ensin frisöörille, sitten Kasarmitorin postiin ja sieltä kotikulmille optikolle.
Muuten hyvä, mutta hieno frisyyri lätsähti, kun juuri silloin taivaat aukesivat, ja sateenvarjon olin jättänyt kotiin. Kirjeet sentään sain kunnialla postiin.
Kulmakunnan optikko oli sen sijaan kesälomalla, joten Stokkan reissu on taas tiedossa.
Nämä loma-ajat sekoittavat kulmakunnan palveluja. Olen ylpeillyt, että näillä kulmilla löytyy parin sadan metrin säteellä peruspalvelut kehdosta hautaan: on kolme pankkia, apteekki, Alepa (auki 7.00-23.00), Alko, kaksi sairaalaa ja hautaustoimisto.
Antiikkikauppiaat näyttävät olevan lomilla, ja niin on koirakahvilakin. Kaivopuiston lihakauppa sulki ovensa jo useita vuosia sitten ja tilalle tuli ranskalainen trahtööri. Koiranomistajan kannalta lihakauppa oli erinomainen, koska sieltä sai halvimmat koirien kakipussit (trahtööriltä en kehdannut kysyä.) Samoin ovensa sulki pesula, joka hoiti kotiinkuljetuksia, joten nyt pyykkikasat joutuu raijaamaan itse isompaan ketjuun kuuluvaan pesulaan, joka luopui kotiinkuljetuksista jo vuosia sitten…
Kennelliitossa sain asiani hoidettua vasta viidennen tavoittelemani ihmisen välityksellä, kun muut olivat lomilla. Täytyynee kai uskoa, että Suomi todellakin sulkeutuu juhannuksen jälkeen, ja tehollinen työaika jää aika lyhyeen, kun lasketaan pois joulu-, pääsiäis-, kesä- yms. lomat.
Näiden ongelmien jälkeen oli itse asiassa lohdullista todeta, että helppoa ei ole Ranskan ympäriajossakaan. Maanantain 2. etapilla väkeä lensi tien poskeen liukkaissa alamäissä ja tiistaina yhdellä jos toisella oli isoja laastareita ja siteitä jaloissaan ja kyynärpäissään. Ja tiistaina Vallonian ja Pohjois-Ranskan mukulakivillä puolisuomalainen Charly Wegelius teki todella komean ilmalennon pusikkoon, ja tien poskeen jäi myös seitsenkertainen ympäriajon voittaja Lance Armstrongkin rengasrikon takia.
Ja nyt tylsä Hollanti voitti Uruguayn futiksen Maailmancupissa. Vielä tylsempi finaali on odotettavissa sunnuntaina, jos Saksa kukistaa keskiviikkoiltana Espanjan.

Urheilua ja askartelua

Television katselu tuntuu ajan haaskaukselta – ellei tee samaan aikaan jotain hyödyllistä.
Joskus ammoisina aikoina kudoin villapaitoja ja tein iltajumppani iltauutisten aikaan. Sitten kuvaan mukaan tulivat lhasa apsot, joiden turkin pesun ja föönaamisen voi aina ajoittaa mielenkiintoisen televisio-ohjelman ajaksi. Mikäpä siinä oli föönatessa ja harjatessa koiraa, kun samalla voi katsoa hyvää elokuvaa.
Nyt olen seurannut Wimbledonin tennisturnausta samalla, kun olen liimannut tarroja kirjekuoriin, tulostanut ja taittanut A-nelosia ja laittanut niitä esitteiden kanssa kirjekuoriin. Onnistuu hyvin kotisohvalla, kun työ on mekaanista eikä vaadi paljon aivotoimintaa.
Tuntipalkasta tulee todella hyvä, sillä niin kovat ovat ulkopuolisen näyttelypalvelun tarjoajan hinnat niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin paperiarkin taittamisesta. Laskeskelin säästäneeni kuin huomaamatta Kaivarin näyttelylle yli 500 euroa, kun kirjeitä on lähdössä yli 800 kpl. Vahinko vain, ettei urheilukanavan hintaa voi laskuttaa näyttelykuluina!
Kotikonttorissa toimistotarvikevarastot ovat rajalliset. Osoitetarrat ja paperi loppuivat juuri kriittisellä hetkellä, joten ei auttanut kuin kiiruhtaa Akateemiseen kirjakauppaan hakemaan lisää tavaraa ennen perjantai-iltapäivän miesten semifinaaleja. Samalla kaarsin kauppatorin kulmille hakemaan Helsingin kaupungin matkailutoimistosta ja hotelli Havenista esitteitä Kaivarin ulkomaisia tuomareita varten.
Haven on viime vuonna avattu uusi hotelli, joka on ensimmäisenä Suomessa hyväksytty Small Luxury Hotels of the World -ketjuun. Hienolta näyttää, ja palvelun pitäisi pelata.
Hotellista on suora yhteys useaan ravintolaan, mm. C.L.Engelin suunnittelemassa 1800-luvun kapteeni G.W. Sundmanin empiretyylisessä kotitalossa olevaan samannimiseen ravintolaan. Kehtaa näyttää pääkaupunkia ja sen palveluja ulkomaisille vieraille.
Askartelua varten olisin tarvinnut perjantai-iltana viiden erän ottelut, mutta sekä Tomas Berdych että Rafael Nadal selvisivät vastustajistaan suoraan kolmessa erässä. Näin työ jatkuu vielä sunnuntaina ja saattaa venyä vielä Ranskan ympäriajoon (joka alkaa lauantaina Rotterdamista ja jatkuu kolme viikkoa) – ellen sitten innostu katsomaan futismatseja.
PS. Englannista Windsorin suuresta näyttelystä tulleet tiedot kertovat, että suomalainen löwchen Chic Choix Markey Lifar on voittanut siellä paitsi rotunsa myös kääpiökoiraryhmän. Ryhmätuomarina oli meilläkin tuttu Liz Cartledge. Onnea ”Pertille” sunnuntain BIS-kisaan.