Väärässä olin – jälleen!

Koko torstaipäivä kului Kennelliiton hallituksen kokouksessa Espoossa. Pitempääkin olisi voinut mennä, sillä papereita ja asioita oli sen verran, että esityslistassa oli pituutta 86 sivua (pienellä präntillä) ja liitteitä useamman kilon verran. Kotona olin kuitenkin jo ennen puolta kahdeksaa, eli kymmenkunta tuntia siellä meni.
Nyt monella hallituksen jäsenellä oli Kennelliiton kannettava tietokone, mutta en ole varma, miten paljon se asioiden nopeuttamista edistää, kun yksi ja toinen ei saanut tarpeellisia liitteitä auki eikä pystynyt tekemään huomautuksiaan ja korjauksiaan esityslistan asioihin.
Itse olen toistaiseksi pidättäytynyt kannettavan ottamisesta kontolleni, kun on käynyt ilmi, miten rajoittava ohjelmistoiltaan ja käyttövalmiuksiltaan tämä kannettava on. Ja kuka jaksaa lukea satoja sivuja tekstejä tietokoneen pieneltä ruudulta?
Tänään joudun jälleen toteamaan tulleeni johdon taholta ojennetuksi virheellisen tiedon jakamisesta tässä blogissa, joka tuntuu olevan varsinainen kivi monen kengässä. Tästä nöyrä anteeksipyyntöni valtaapitäville.
En ole esimerkiksi tiennyt, että Kennelliiton näyttely- ja ulkomuototuomaritoimikunnan alaisen rotumääritelmätyöryhmän tehtäviin ja päätösvaltaan kuuluu suomenkielisten nimien keksiminen ja rotujärjestön esittäminen uusille Suomeen tuoduille roduille – vaikka olen käynyt yhdessä silloisen rotumääritelmätoimikunnan kokouksessa. Taisi muuten olla kymmenen vuotta sitten, kun minut oli valittu toimikuntaan, mutta poistuin sieltä kiireesti todettuani, ettei se todellakaan ollut minua varten!
Siksi en olisi saanut rotujärjestön puolesta valittaa, kun työryhmä nimesi pražský krysarík- rodun hienostellen prahankääpiökoiraksi. Sitä ylimmät johtajat eivät huomanneet, että kun rotua esitettiin SKKY:n alaiseksi roduksi, rotunimenä oli pražský krysarík, ja sellaisena sen hyväksyimme. Tuo ”prahankääpiökoira” on keksitty myöhemmin.
Samoin sain pyyhkeitä, koska minun oli katsottu arvostelleen johtoa protokollan puutteesta, kun kukaan johdosta ei ollut paikalla toivottamassa Baltian maiden edustajia tervetulleiksi Helsinkiin.
Minulle kerrottiin, että puheenjohtajalla oli flunssa, mistä syystä hän ei päässyt paikalle sen enempää PKU:n illallisille kuin Baltia-kokoukseenkaan, mutta Sloveniassa seuraavalla viikolla kaikki olivat ymmärtäneet syyn. Näinhän kaikki on hyvin, kun suhteet on hoidettu, vaikka julkisuudessa ei kokouksista mitään raportoitukaan. Flunssat ymmärrän hyvin, kun olin itse rähjäkunnossa Kaivarissa – ja diplomatiastahan flunssat ovat hyvin tuttuja.
Hallituksen kokouksessa minua opastettiin edelleen, että en voi kertoa julkisuudessa valtuustoon menevästä rekisteröintimaksuesityksestä ennen kuin se on lähetetty valtuuston esityslistan mukana valtuuston jäsenille, joten pidättäydyn asian kommentoimisesta siihen saakka. Eriävän mielipiteen päätökseen kuitenkin esitin, ja aikanaan aion kommentoida asiaa riippumatta siitä, miellyttääkö se vai ei.
Samoin esitin eriävän mielipiteen joka vuosi esille tulevaan asiaan, eli henkilökunnan joulurahaan. Kennelliitossahan on ollut tapana ammoisista ajoista maksaa henkilökunnalle ns. jouluraha. Olen joka vuosi esittänyt kohtaan eriävän mielipiteeni, koska mielestäni joulurahat ovat menneen ajan jäänne niiltä ajoilta, kun patruunat hyvittelivät palveluskunnan ja työväen mieltä joululahjoilla ja –rahoilla.
Oma käsitykseni on, että tämäntapaisen ylimääräisen palkitsemisen tulee olla luonteeltaan ja myöntämisperusteiltaan työsuorituksen arviointiin perustuva, huolellisesti kohdistettu kannustin. Olen myös edellyttänyt, että toimiston johdossa ryhdytään toimenpiteisiin ajanmukaisen kannustavan, työsuorituksen tavoitteet määrittelevän ja mittaavan järjestelmän luomiseksi. Vaikka johtajat ovat vaihtuneet, mitään asian eteen ei ole tehty.
Kokouksessa kuultiin myös Kennelliiton omistamien yhtiöiden talouskatsaukset ja toisen yhtiön talousarvio vuodelle 2011. Toivon, että tulosennusteet ja talousarviot toimitetaan ihan paperilla myös Kennelliiton valtuuston jäsenille, sillä omistajaohjaus kuuluu myös heille.
Asialistalla oli myös pitkä liuta kurinpitoasioita ja niihin liittyviä oikeuden päätöksiä eläinsuojelurikkomuksista. Joissakin asianomaiset ovat saaneet eläintenpitokiellon. Asiat etenevät kurinpitolautakuntaan, mutta oma toivomukseni on, että menettelyä voidaan nopeuttaa ja virtaviivaistaa niin, että tapaukset eivät vie kuukausikaupalla Kennelliiton omassa byrokratiassa.
Asioiden käsittelyä värittää myös vaalikuume. Muuan puheenjohtajaehdokas halusi kokouksen ulkopuolella kuulla, ketä muita on ehdokkaina vapautuviin hallituspaikkoihin ja kuka halajaa puheenjohtajaksi. Tiesi myös kertoa, että ”lehdistö” aikoo haastatella puheenjohtajaehdokkaita etukäteen. Tämähän on hienoa, mutta ongelmana on, että puheenjohtajaehdokkaita ei edes tiedetä ennen kuin Kennelliiton valtuusto kokoontuu marraskuussa Espoossa.
Kotiin tultua luin Kauppalehdestä parin asiantuntijan arvion siitä, miten yrityksen toimitila vaikuttaa yrityksen imagoon. Kennelliitto ei ole yritys, mutta se on suuri valtakunnallinen yhdistys, joten tätäkin asiaa kannattaa miettiä, kun harkitaan erilaisia halleja ja ”kansainvälisiä” toimintakeskuksia.
Ja kotiin tultua harmittelin myös, että taas jäi väliin Helsingissä käyty NHL-lätkämatsi, joka olisi varmasti ollut mielenkiintoisempi kuin tuo hallituksen kokous. Mutta näin joskus käy.

Viikonlopun Ryder Cup

Pöydällä odottaa muutaman kilon pino Kennelliiton ensi torstain hallituksen kokouksen papereita. Niiden kahlaamisen päätin jättää sovinnolla alkuviikkoon ja ottaa viikonlopun ”iisisti” seuraamalla golfin joka toinen vuosi pelattavaa Ryder Cupia televisiosta.
Golfiin perehtymättömille kerrottakoon, että osallistuminen Ryder Cupiin on jokaisen amerikkalaisen ja eurooppalaisen ammattigolfinpelaajan uran kohokohta. Kolmipäiväinen turnaus pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1927 brittiläisten ja amerikkalaisten golfareiden kesken. Nimensä se sai palkintopokaalin lahjoittajan Samuel Ryderin mukaan. Vuonna 1979 Euroopan joukkueeseen tulivat mukaan myös Brittien saarten ulkopuolelta muut eurooppalaiset pelaajat.
Turnaus pelataan vuorotellen USA:ssa ja vanhalla mantereella. Tänä vuonna oli Euroopan vuoro isännöidä turnausta, joka järjestettiin Newportin lähellä Celtic Manorin kentällä Walesissa.
Perjantain pelit jäivät käytännössä pelaamatta rankkasateiden vuoksi, joten lauantaina ohjelmaa olikin sitten aamukymmenestä iltaseitsemään. Istuin uskollisesti katsomassa suoraa lähetystä, jota häiritsi (tavan mukaan) pari koiraihmistä omilla näyttelyselostuksillaan.
Sunnuntaiaamuna olin varautunut golfiin jo aamukymmeneltä, mutta herättyäni totesin, että pelit myöhästyisivät, kun kenttä tulvi yöllisten ja aamuisten rankkasateiden takia. Niinpä ehdin tehdä Merisataman ja Kaivarin lenkin ja todeta, miten hieno syyssää meillä oli!
Meri oli miltei tyyni, aurinko paistoi, ja rannassa turistit ottivat kuvia toisistaan ja kauniista maisemista. Panin merkille herrasmiehen, joka istui villakoiransa kanssa nauttimassa merimaisemasta, ja samaa jäätelötötteröä näyttivät molemmat maistelevan.
Purjehdusseurojen venepaikoilla näyttivät veneet jo harvenneen. Kulkiessani mietin, minne veneet nyt säilötään, kun Merisataman rannassa kaupunki rakentaa hienoa uutta puistoa ja nurmikenttiä. Puistoalueesta tulee varmasti upea, mutta oma viehätyksensä oli talvisäilöön rannalle tuoduilla purjeveneillä, kun kevään tulon tiesi aina, kun ensimmäiset veneenomistajat ilmaantuivat kunnostamaan veneitään.
Vasta jälkeen päin hoksasin, että päiväkävelyllä olisi voinut käydä myös Kauppatorilla avatuilla Silakkamarkkinoilla, jossa myös kansanedustajaehdokkaat olivat jakamassa mainoksiaan. Vaalirahoitus yrityksiltä ei kuulemma ole yhtä runsaskätistä kuin aikaisemmin, kiitos vaalirahasotkujen.
Golf oli jännittävääkin jännittävämpää, ja olin iloinen eurooppalaisten menestyksestä. Jopa vasta-alkajat, eli italialaiset Molinarin veljekset, pitivät pintansa, ja englantilaiset Lee Westwood ja Luke Donald pitivät huolta siitä, että Tiger Woods kärsi kaikkien aikojen rökäletappionsa Ryder Cup’issa.
Huonon sään takia Ryder Cup’in kaksinpelit joudutaan nyt pelaamaan ensimmäistä kertaa maanantaina jo heti aamusta alkaen, joten minua on turha häiritä koira- tai muilla asioilla ennen iltaa. Samalla ehdin saada päätökseen taulujen pesuprojektin: sunnuntaina ehdin golfia seuratessani prässätä hameita ja housuja ja pestä 14 taulua (lasin takana olevia litografioita ja grafiikkaa), mutta maanantaina on tauluja jäljellä vielä enemmän kuin toinen mokoma. Että voi sanoa tehneensä jotain hyödyllistäkin.

Kääpiökoira-asioita ja suurisuuntaisia suunnitelmia

Kuluneella viikolla yksi ilta kului Suomen Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa. Asioita oli paljon, sillä kokous oli ensimmäinen kesätauon ja Kaivopuiston koiranäyttelyurakan jälkeen, mutta silti selvittiin alle kolmessa tunnissa, vaikka Mannerheimintien suljetun kaistan aiheuttama liikenneruuhka viivästyttikin kokouksen alkua.
Meidän kokouksissamme talousasiat ovat esillä ensimmäisten joukossa, koska halutaan varmistaa, että kaikki on tältä osin kunnossa. Nyt todettiin, että tänä vuonna olemme saaneet ilmoitus- ja yhteistyösopimustuottoja odotetusti, eli maan talous on selvästi elpymässä. Myös jäseniä on tullut lisää.
Kun osinkotuloja yhdistyksen omistamista pörssiosakkeista on tullut budjetoitua enemmän ja Kaivopuiston koiranäyttely osoitti erinomaista tulosta, sovimme, että seuraavassa kokouksessa tehdään lopulliset päätökset tämän ylimääräisen rahan sijoittamisesta pörssiosakkeisiin. Pankkitileillähän ei ylimääräistä rahaa kannata makuuttaa nykyisten alhaisten korkotuottojen vuoksi – ja rahaa on hyvä olla pahan päivän varalta.
Kaivopuiston näyttely, kuten totesin, tuotti odotettua enemmän siitäkin huolimatta, että ilmoittautumismaksu oli halvimmillaan 17 euroa (saman omistajan 2. koira, jolla on DNA-tunniste tai DNA-polveutumismääritystä osoittava P-tunnus rekisterinumerossaan) eikä yleisöltä kerätty pääsymaksuja. Syynä hyvään tulokseen ovat mm. myyntipaikka- ja yhteistyösopimustulot sekä erikseen neuvotellut hinnat eri alihankkijoiden kanssa.
Näyttelyn tuloslaskelmaa emme saaneet tähän kokoukseen, koska emme ole vielä saaneet pyynnöistä huolimatta laskuja näyttelypalveluja tuottavalta alihankkijaltamme. Miten monella yrityksellä on muuten varaa odottaa kuukausi tai kaksi ennen kuin laskuttavat tuotteistaan ja palveluistaan?
Kokouksessa päätimme myös uuden jäsenrekisteripalvelun hankkimisesta rotujärjestön käyttöön. Ratkaisu ei varmasti ollut halvin markkinoilla tarjolla oleva palvelu, mutta kuten entinen puolustusministeri Elisabeth Rehn totesi ostettaessa Hornetit ilmavoimille: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.
Markkinoilla on toki hyvinkin halpoja ratkaisuja, mutta valintamme osui ammattitasoiseen palveluun, jossa myös tietoturvakysymykset on hoidettu. Ratkaisu helpottaa tuntuvasti jäsensihteerin työtä ja alentaa mm. jäsenmaksujen perimiskustannuksia. Järjestelmä voidaan myös räätälöidä niin, että SKKY:n jäsenyhdistykset ja alajaostot voivat käyttää sitä omien jäsenrekisteriensä ylläpitoon – ettei käy niin, kuten on joskus käynyt, että jäsenrekisteri on jonkin toimihenkilön omalla koneella, ja kun sukset ovat menneet ristiin, jäsenrekisteriä ei luovutetakaan uudelle hallitukselle sähköisessä muodossa, vaan kaikki joudutaan tekemään käsin uudestaan.
Monien muiden asioiden ohella esillä olivat myös tshekkiläisen pražský krysarík- rodun suomenkielinen nimi ja esitetty rotumääritelmäsuomennos. Kennelliiton rotumääritelmätyöryhmähän oli esittänyt rodun nimeksi kainostellen prahankääpiökoiraa.
SKKY:n hallitus oli sitä mieltä, että rotua on kutsuttava sen oikealla nimellä, eli rotu on prahanrottakoira, millä nimellä myös Tshekin kennelliitto rotua kutsuu englannin- ja ranskankielellä.
Tässä on myös oiva esimerkki siitä, miten Kennelliiton päätöksiä pannaan toimeen. Joskus hallituksen ja päättävien elimien päätökset eivät koskaan etene toimeenpanovaiheeseen. Joskus toiste päätös pannaan toimeen ennen kuin mikään virallinen elin on tehnyt asiasta päätöksen. Tämän prahanrottakoiran kohdalla on käynyt juuri niin. Nimestä ei ole päätetty missään virallisessa elimessä kuten Kennelliiton hallituksessa, ja asian käsittely rotujärjestön kanssa on vielä kesken, mutta siitä huolimatta rotua on jo rekisteröity prahankääpiökoiran nimellä, ja sillä nimellä se näyttää esiintyvän myös näyttelyluetteloissa.

***
Monet suomalaiset ovat tänä viikonloppuna Sloveniassa Euroopan Voittaja-näyttelyssä. Mielenkiintoista näyttelyssä on se, että kun Slovenian kennelklubin johto vaihtui, myös näyttelyn tuomarilista vaihtui, eli joitakin tuomareita peruutettiin ja uusia kutsuttiin tilalle. Myös BIS-tuomari vaihtui kansainvälisesti ehkä kaikkein kokeneimmasta slovenialaisesta tuomarista kennelklubin puheenjohtajan vaimoksi.
Toinen mielenkiintoinen seikka on, että näyttely julkaisi hyvissä ajoin näytteilleasettajien nimet, jolloin kanssakilpailijat voivat nähdä, ketä muita rodussa on kilpailemassa. Ja listaltahan löytyy mm. Kennelliitosta erotettu kasvattaja ja toinen, joka on näyttelykiellossa.

***
Viikonloppulukemista löytyy myös Länsi-Uusimaa- lehdestä, jossa Kennelliiton 100% omistaman yhtiön varatoimitusjohtaja kertoo suurisuuntaisista suunnitelmista. Kun yhtiöllä ei ole suunnitelmien toteuttamiseen riittäviä rahavaroja, ajatuksena lienee, että Kennelliitto ja sen jäsenet maksavat viulut. Ja kun asiasta on kerrottu julkisuudessa, omistajataho ei voi perääntyä.
Ei se niin mene. Ei mennyt muutama vuosi sittenkään, kun julkisuudessa kerrottiin Kennelliiton suunnitelmista perustaa kennelkeskus Lahteen ja siirtää Kennelliiton toimisto sinne. Tietoja yritettiin kumota, mutta paikallisten lehtien mukaan hankkeesta oli neuvoteltu ja tontille oli jo kai ehditty kaivaa kuoppa uutta kennelkeskusta varten. Kennelliiton valtuusto ryhdistäytyi ja torppasi hankkeen, ja niin toivottavasti käy nytkin.

Sammutetuin lyhdyin maailmalla

Oli aika, jolloin suomalaiset päättäjät menivät maailmalle eväinään huono kielitaito ja vielä huonompi itsetunto toivoen, ettei kukaan edes huomaisi heidän olemassaoloaan. Kennelliiton edesmenneen kunniajäsenen Uma Aaltosen sanoin vallalla oli ”laamapaita- ja mahamakkara-look”, konkreettisesti ja kuvaannollisesti.
Onneksi nuo ajat ovat takanapäin. Nyt meiltä lähtee kansainvälisille foorumeille ulkoministeri Alex Stubbin tapaisia, kielitaitoisia, terveellä itsetunnolla ja hyvällä asiaosaamisella varustettuja fiksuja päättäjiä ja virkamiehiä, jotka esiintyvät muiden seurassa yhdenvertaisina ilman minkäänlaista alemmuuskompleksia.
Samalla ymmärretään, että kansainväliset asiat koskettavat meitä jokaisella elämän alalla.
Koiraharrastus on tänä päivänä aktiiviharrastajatasolla hyvin kansainvälistä: ulkomailla käydään näyttelyissä ja kilpailuissa ahkerasti, jalostusmateriaalia vaihdetaan ja otetaan selvää, miten asiat ovat muualla.
Suomen kennelharrastuksella on hyvä maine maailmalla, ja meillä on potentiaalia nousta muiden Pohjoismaiden ohella tärkeäksi vaikuttajaksi kansainvälisessä järjestötoiminnassa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä kuin tyytyisimme siihen, että naapuri huseeraa FCI:n hallituksessa eikä muiden tarvitse olla aloitteellisia tai edes kiinnostuneita kansainvälisistä asioista. Puhumattakaan siitä, että Kennelliiton ulkopolitiikkaa hoidettaisiin pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti, kun jo kansainvälisiin kokouksiin osallistumista taidetaan pitää enemmän turisti- kuin työmatkoina.
Kennelliiton valtuuston ja hallituksen jäsenistä harvat ovat kiinnostuneita kansainvälisistä asioista, ja harvemmin niistä lyödään lukkoon yhteisiä kannanottoja. Lieneekö syynä kielitaidon puute vai ajatus siitä, etteivät nämä asiat meitä kosketa – vaikka usein koskettavatkin.
Kansainvälisiä asioita hoidetaan sammutetuin lyhdyin. Tästä on oiva esimerkki viime viikko, jolloin Suomen kerrotaan isännöineen Pohjoismaisen Kennelunionin PKU:n työvaliokunnan kokousta sekä tapaamista Baltian maiden kennelklubien edustajien kanssa.
Meille hallituksen rivimiesjäsenille ei toimitettu esityslistoja, joten emme tienneet, mitä asioita kokouksissa tulee esille, eikä edustajiamme voitu ohjeistaa etukäteen.
PKU:n päätöksistä saanemme tiedon sitten, kun päätökset on tehty ja pöytäkirja julkaistu. Baltia-kokousta olin esittänyt Kennelliiton tämän vuoden toimintasuunnitelmaan, koska kanssakäyminen Baltian maiden kanssa on vilkastunut vuosi vuodelta, ja myös monia yhteisiä ongelmia on. Samoin ensi vuoden alusta voimaan tulevat yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt kiinnostanevat myös näitä maita.
Toisen käden tietojen mukaan kokoukset sujuivat hyvin. Kokouksia edeltävänä iltana Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja kävi illallisilla luovuttamassa Ruotsin kennelklubin SKK:n puheenjohtajalle Nils-Erik Åhmanssonille Kennelliiton hänelle myöntämän kultaisen ansiomerkin. Hallituksen johto ei sen sijaan ehtinyt paikalle edes toivottamaan Baltian edustajia tervetulleiksi Helsinkiin, minkä olisi luullut kuuluvan perusprotokollaan.
Olisin myös odottanut, että joku olisi napannut kuvan tai pari näistä kokouksista ja kirjoittanut vaikkapa muutaman rivin uutispätkän internetsivuillemme ja jäsenlehteemme – olihan tämä ensimmäinen viiden Pohjoismaan ja kolmen Baltian maan yhteiskokous. Tietämystä kansainvälisistä asioista ja niiden vaikutuksesta myös meidän omaan harrastustoimintaamme ja sen edellytyksiin ei lisätä, jos näitä asioita hoidetaan julkisuudelta piilossa sammutetuin lyhdyin.

***
Kirjavinkki niille jalkapallon ystäville, jotka katsoivat tiistai-iltana Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua Ajaxin ja AC Milanin välillä: The Financial Times- lehden urheilukolumnisti Simon Kuper on kirjoittanut todella nautittavan kirjan Ajaxin historiasta. Kirjan nimi on "Ajax, the Dutch, the War: Football in Europe during the Second World War". Suosittelen lämpimästi.

Vaalikuumetta

Ruotsin valtiopäivävaalien tulos vahvistettiin torstaina. Ruotsalaiset saivat aikamoisen shokin, kun vaa’ankieliasemaan nousi uusnatsitaustojen tahraama äärioikeistolainen puolue. Sellaistahan ei tapahdu suvaitsevaisessa ruotsalaisessa kansankodissa!
Joka tapauksessa hallituksessa jatkaa pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja maltillisen kokoomuksen johtama allianssi, joka näytti saaneen äänestäjiltä luottamuslauseen erityisesti onnistuneen talouspolitiikkansa ansiosta: työttömyys ja budjetin alijäämä ovat muuta Eurooppaa alemmalla tasolla ja talouskasvu muita ripeämpää.
Meillä eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa, mutta toki merkkejä vaalien kuumentamista tunteista on jo näkyvillä.
Myös kennelmaailman johtopaikoilla tuntuu olevan myllerrystä, ja vaalikampanjoita viritellään täälläkin.
Ruotsissa on kohistu jo jonkin aikaa sikäläisen kennelliiton SKK:n hallituksen tekemästä päätöksestä, jonka mukaan koiran kuonon tuntokarvojen leikkaaminen on epäeettistä ja moraalitonta. Nyt sitten villakoiraharrastajat miettivät, miten leikkaavat koiransa kuonokarvat koskematta tuntokarvoihin, joita on leikattu ammoisista ajoista ilman, että koirat ovat sitä edes huomanneet saatikka kärsineet toimenpiteestä. Syy on vieritetty hallituksen puheenjohtajan kontolle, joten nyt jo kuiskitaan vastaehdokkaista, kun Ruotsi valitsee uuden puheenjohtajan ensi vuonna.
Norjassa viime keväänä yksimielisesti uudelle kaksivuotiselle puheenjohtajakaudelle valittu kennelliiton NKK:n hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja yksi hallituksen jäsen erosivat elokuun lopulla.
Virallista syytä ei ole ilmoitettu, mutta sikäläisten asiaa tuntevien lähteiden mukaan syynä oli hallituksen luottamusmiesjohdon ja liiton toimiston johdon joutuminen törmäyskurssille, kun päätösvaltaa siirtyi hallitukselta toimiston johdolle. Normaalisti tällaisissa tilanteissa palkattu johto saa lähteä, kun koiran on tarkoitus heiluttaa häntää eikä hännän koiraa – mikä on ollut aika ajoin tuttu tilanne meilläkin. Nyt kävi toisin päin, ja norjalaiset joutuvat pitämään ylimääräisen yleiskokouksen valitakseen uuden luottamusmiesjohdon.
FCI:ssä kuhisee sielläkin. Jo useamman viikon ajan puheenaiheena eri maiden kennelvaikuttajien tapaamisissa on ollut tuon kansainvälisen kattojärjestömme hallituksen varapuheenjohtajan ja nykyisen puheenjohtajan perintöprinssiksi vajaa vuosi sitten valitun saksalaisen Christofer Habigin ilmoitus, että hän jättää paikkansa hallituksessa seuraavassa yleiskokouksessa ensi vuoden heinäkuussa. Eron syyksi hän on tiettävästi ilmoittanut työkiireensä, jotka hänen olisi odottanut osanneen ennakoida suostuessaan ehdokkaaksi hallitukseen. Erilaisissa spekulaatioissa on arveltu, että todellinen syy on FCI:n vanhojen herrojen kerhon toimintakulttuuri, jossa päätöksiä ei tehdä samalla ripeydellä kuin yksityisellä sektorilla.
Nyt sitten arvuutellaan uuden puheenjohtajan henkilöä. Jatkaako jo iäkäs Hans Muller vielä kaksi vuotta, vai haluavatko puheenjohtajan paikalle suunnilleen yhtä kauan FCI:n hallituksessa istunut puertoricolainen Rafael de Santiago tai nuorempana ehdokkaana viime syksynä hallitukseen valittu Unkarin Tamas Jakkel? De Santiagon ja Jakkelin miinuksena on mainittu molempien kotimaat: Puerto Rico ei ole edes itsenäinen valtio, vaan USA:lle kuuluva itsehallintoalue, ja Unkarin kennelklubilla on ollut monenlaisia ongelmia rekisteröintiensä ja kaupallisen pentutehtailun vuoksi. Myös jo lähes 20 vuotta FCI:n hallituksessa istuneen Suomen Kari Järvisen nimi on mainittu, mutta hän ei ole vastannut suoraan kysymykseen, asettuuko ehdokkaaksi vai ei.
Meillä Suomessa valmistaudutaan marraskuussa hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittavien vaaleihin. Merkkejä avoimesta kampanjoinnista ei ole näkynyt ainakaan tänne Kaivarin kulmille. Sen sijaan kulissien takana näyttää olevan meneillään kuiskailu- ja vihjailukampanja, jolla varteenotettavia ehdokkaita pyritään sulkemaan jo etukäteen pois laskuista levittämällä monenlaisia, subjektiivisia luonnehdintoja ja osin perättömiäkin tietoja.
Suomalaiseen luonteeseenhan kuuluu, että ollaan mieluummin jotain vastaan kuin jonkin puolesta. Kun kaikissa on jotain huomautettavaa, asiantuntemus ja osaaminen on helppo sivuuttaa ja valita hajuton ja mauton vaihtoehto, jos nyt siitäkään ollaan yhtä mieltä.
Eikä ilmiö rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle: aikanaan on ihmetelty, mikseivät Minnesotan amerikansuomalaiset saaneet edustajaansa USA:n kongressiin, kun heidän äänensä olisivat riittäneet. Vastaus oli: he eivät päässeet yksimielisyyteen ehdokkaista, kun kaikissa oli jotain vikaa!
Joka tapauksessa mielenkiintoinen syksy ja talvi on odotettavissa, niin kennel- kuin valtakunnanpolitiikassakin.