Poliittiset puolueet pohtivat parhaillaan työryhmissään omia hallitusohjelmatavoitteitaan ja niiden reunaehtoja ensi huhtikuussa pidettävien eduskuntavaalien jälkeisiä hallitusneuvotteluja varten.
Samaa työtä on tehty erilaisissa etujärjestöissä jo hyvän tovin, kun ne määrittelevät omia tavoitteitaan niin eduskuntavaalikampanjoita käynnisteleville puolueille kuin muodostettavan hallituksen hallitusohjelmaa varten.
Kennelliiton tavoitteista saimme lukea perjantain Helsingin Sanomista, jonka ”Hallitusohjelma 2011”- sarjassa Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja Helena Suni ja liiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola kertoivat, mitkä liiton tavoitteet ovat. Artikkelin voit lukea tästä.
Joku jäsen soitti ja kyseli, mitä muuta ohjelmatavoitteissa on, kun asialistalle löytyisi muitakin kuin artikkelissa mainittuja, koirankasvattajia ja –omistajia, Kennelliiton jäsenyhdistysten toimintaa ja vaikkapa metsästyskoirien käyttöä koskevia asioita.
Jouduin tunnustamaan nolona, että en tiedä, kun en ole nähnyt koko paperia, eikä näitä tavoitteita ole edes käsitelty tai päätetty Kennelliiton hallituksessa, vaikka muistan maininneeni tästäkin asiasta jo kuukausia sitten.
Lieneekö niin, että meillä hallituksen jäsenillä ei katsottu olevan mitään annettavaa näiden tavoitteiden määrittelemiseen, vai katsotaanko nämä asiat niin vähäpätöisiksi, että hallituksen on parempi istua jopa kymmenen tuntia käsittelemässä aivan muita asioita rekisteröintipoikkeusluvista rekisteröintimaksujen kohtuullistamiseen tai rutiinikurinpitoasioihin?
Omalta osaltani en olisi pannut pahakseni, vaikka näiden tavoitteiden muotoilemiseen olisi haettu laajempaa panostusta kentältä vaikkapa valtuustoseminaarin yhteydessä.
***
Kennelliiton yleistä jalostusstrategiaa muokkaamaan nimetty, eri rotujärjestöjä ja roturyhmiä edustava jalostusstrategiatyöryhmäkin kuuluu kokoontuneen ensimmäiseen kokoukseensa viime viikolla.
SKKY:n edustaja työryhmässä, Leena Parviainen, haukkui kokouksen jälkeen minut pystyyn työryhmän työn aikataulusta, kun hänen mukaansa oli kerrottu hallituksen päättäneen, että esityksen tulee olla valmis tammikuussa pidettävään hallituksen strategiapalaveriin mennessä, jotta se voidaan tuoda kevätvaltuustolle päätettäväksi.
Yritin vakuuttaa Leenalle, että ei tällaista ole missään päätetty. Tarkistin asian vielä kokouksen pöytäkirjasta, ja siellä todettiin työryhmän nimeämisen yhteydessä, että työryhmä valmistelee esityksen niin, että se voidaan esitellä lausuntokierroksen jälkeen valtuustoseminaarissa keväällä 2011 (ja tämä päätös oli tehty elokuun lopulla). Tammikuusta tai asian päättämisestä kevätvaltuustossa ei puhuttu mitään.
Työryhmälle taitaa tulla töitä myös joululomaksi, jos esitys todellakin aiotaan käsitellä hallituksessa, lähettää lausuntokierrokselle rotujärjestöille ja tuoda vielä valtuustoon toukokuussa.
Olisikohan viisaampaa tehdä työ harkiten ja huolella, kun isoissa asioissa hätäileminen harvemmin kannattaa, kuten huomattiin edellisen jalostusstrategiaesityksen yhteydessä?
maanantai 15. marraskuuta 2010
torstai 11. marraskuuta 2010
Kahvilla Arkadianmäellä
Keskiviikkona illansuussa piipahdin eduskuntataloon haistellakseni valtakunnan päättäjien tunnelmia, kun monet kansanedustajat valmistautuvat jo kevättalven eduskuntavaaleja varten.
Istuntosalissa kuulin käytävän kuluvan vuoden lisätalousarvion ja vuoden 2011 talousarvioesitystä täydentävän esityksen lähetekeskustelua, joten ainakaan kaikki kansanedustajat eivät ehtineet nauttimaan uusista hienoista torkkupeitoistaan.
Lehterille keskustelua kuuntelemaan en ehtinyt, vaan kuulostelin kahvikupin ääressä tämänhetkisiä poliittisia tunnelmia ja odotettavissa olevia teemoja.
Arkadianmäellä seurataan tarkasti mielipidemittauksia ja niissä viime aikoina tapahtuneita heilahteluja. Yleinen mielipide näyttäisi kuitenkin olevan, että suuren suosioharppauksen tehneiden perussuomalaisten kannatus ei välttämättä muunnu edustajanpaikoiksi, koska puolueen kannattajat eivät kenties ole niitä kaikkein aktiivisimpia vaaliuurnille menijöitä.
Sellaiset aiheet kuin talous, työllisyys, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, maahanmuutto tai vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki tullevat esille loppusyksyn ja talven keskusteluissa. Helsinkiläisiä taas puhuttavat kadunkulmissa kyyhöttelevät ulkomaiset kerjäläiset.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (jollei yksittäisiä NATO-kannanottoja puolesta ja vastaan oteta huomioon) näyttäisi jäävän taka-alalle.
Suomen talouskasvu romahti viime vuonna kahdeksan prosenttia, ja se aukko on jouduttu paikkaamaan lisäämällä valtion velkaa, jota hoidetaan, kun taloudellinen kasvu piristyy. Siksi talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat tärkeitä.
***
Osin samanlaiset kotimaiset aiheet hallitsivat myös viime viikolla pidettyjä USA:n välivaaleja, joissa teekutsulaisten nimellä tunnettu, republikaanien suojissa toimiva protestiliike piti hirvittävää mölyä lisääntyvästä valtion velasta ja budjettialijäämistä – ja pärjäsikin suhteellisen hyvin.
Se jäi monelta huomaamatta, että vaikka USA:n valtion velka on kasvanut ja lähentelee jo 100 prosenttia bruttokansantuotteesta, valtion velan hoitokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on itse asiassa alempi kuin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Talousasiantuntijat ovatkin varoittaneet, että liialliset menoleikkaukset voivat jarruttaa talouskasvua vuosiksi, eikä talouskasvua tukevia toimia saisi lopettaa juuri silloin, kun niitä tarvitaan eniten.
Washingtoniin ja osavaltioiden virkoihin haluttiin uusia, politiikassa ryvettymättömiä kasvoja, mutta se ainakin tuli selväksi, että miljonääreillä ja liike-elämässä uransa tehneillä ei ollut kysyntää.
Seurasin mielenkiinnolla Kalifornian kuvernöörin vaalia, jossa republikaanien ehdokas, eBay:n toimitusjohtajana uransa tehnyt monimiljardööri Meg Whitman käytti vaalikampanjaansa omaa rahaansa 140 miljoonaa dollaria eli yli 100 miljoonaa euroa – ja hävisi 30 vuotta sitten kuvernöörinä toimineelle veteraanipoliitikolle Jerry Brownille, joka aikanaan tunnettiin ”kuvernööri kuunsäteenä” utopististen ajatustensa, rocklaulajatyttöystävänsä ja boheemin elämäntyylinsä vuoksi. Lieneekö nyt vakiintunut ja rauhoittunut…
Istuntosalissa kuulin käytävän kuluvan vuoden lisätalousarvion ja vuoden 2011 talousarvioesitystä täydentävän esityksen lähetekeskustelua, joten ainakaan kaikki kansanedustajat eivät ehtineet nauttimaan uusista hienoista torkkupeitoistaan.
Lehterille keskustelua kuuntelemaan en ehtinyt, vaan kuulostelin kahvikupin ääressä tämänhetkisiä poliittisia tunnelmia ja odotettavissa olevia teemoja.
Arkadianmäellä seurataan tarkasti mielipidemittauksia ja niissä viime aikoina tapahtuneita heilahteluja. Yleinen mielipide näyttäisi kuitenkin olevan, että suuren suosioharppauksen tehneiden perussuomalaisten kannatus ei välttämättä muunnu edustajanpaikoiksi, koska puolueen kannattajat eivät kenties ole niitä kaikkein aktiivisimpia vaaliuurnille menijöitä.
Sellaiset aiheet kuin talous, työllisyys, hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, maahanmuutto tai vaikkapa sukupuolineutraali avioliittolaki tullevat esille loppusyksyn ja talven keskusteluissa. Helsinkiläisiä taas puhuttavat kadunkulmissa kyyhöttelevät ulkomaiset kerjäläiset.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka (jollei yksittäisiä NATO-kannanottoja puolesta ja vastaan oteta huomioon) näyttäisi jäävän taka-alalle.
Suomen talouskasvu romahti viime vuonna kahdeksan prosenttia, ja se aukko on jouduttu paikkaamaan lisäämällä valtion velkaa, jota hoidetaan, kun taloudellinen kasvu piristyy. Siksi talouskasvua edistävät toimenpiteet ovat tärkeitä.
***
Osin samanlaiset kotimaiset aiheet hallitsivat myös viime viikolla pidettyjä USA:n välivaaleja, joissa teekutsulaisten nimellä tunnettu, republikaanien suojissa toimiva protestiliike piti hirvittävää mölyä lisääntyvästä valtion velasta ja budjettialijäämistä – ja pärjäsikin suhteellisen hyvin.
Se jäi monelta huomaamatta, että vaikka USA:n valtion velka on kasvanut ja lähentelee jo 100 prosenttia bruttokansantuotteesta, valtion velan hoitokustannusten osuus bruttokansantuotteesta on itse asiassa alempi kuin 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Talousasiantuntijat ovatkin varoittaneet, että liialliset menoleikkaukset voivat jarruttaa talouskasvua vuosiksi, eikä talouskasvua tukevia toimia saisi lopettaa juuri silloin, kun niitä tarvitaan eniten.
Washingtoniin ja osavaltioiden virkoihin haluttiin uusia, politiikassa ryvettymättömiä kasvoja, mutta se ainakin tuli selväksi, että miljonääreillä ja liike-elämässä uransa tehneillä ei ollut kysyntää.
Seurasin mielenkiinnolla Kalifornian kuvernöörin vaalia, jossa republikaanien ehdokas, eBay:n toimitusjohtajana uransa tehnyt monimiljardööri Meg Whitman käytti vaalikampanjaansa omaa rahaansa 140 miljoonaa dollaria eli yli 100 miljoonaa euroa – ja hävisi 30 vuotta sitten kuvernöörinä toimineelle veteraanipoliitikolle Jerry Brownille, joka aikanaan tunnettiin ”kuvernööri kuunsäteenä” utopististen ajatustensa, rocklaulajatyttöystävänsä ja boheemin elämäntyylinsä vuoksi. Lieneekö nyt vakiintunut ja rauhoittunut…
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Kaatosadetta ja koulutusta
Tiistai-iltapäiväksi ja illaksi luvattu lumimyräkkä ei toteutunut ainakaan Kaivarin kulmilla – onneksi.
Iltapäivällä tuli muutama lumi- tai räntähiutale, mutta kadut olivat lumettomia. Pasilaan mennessä ihmettelin, miten hyvin ruuhka-ajan liikenne sujui, kun usein aikaisemmin olen tuskaillut liikenneruuhkissa. Kuski valisti minua, että liikenne on ollut koko päivän tavallista rauhallisempaa, eli ilmeisesti monet olivat jättäneet lumimyrskyn pelossa autonsa kotiin.
Pasilassa sentään oli sentin tai parin lumikerros, joka muuttui pian märäksi loskaksi kaatosateen takia.
Tukholmassa sää ilmeisesti oli paljon huonompi, sillä matkalla Pasilaan sain tiedon, että koiria tuomarikoulutukseen luvannut Esa Ruotsalainen istui Arlandan lentokentällä odottamassa kotiin pääsyä. Ensin oli lentokoneessa huomattu vikaa jo kiitoradalla, ja seuraavat lennot eivät lähteneetkään sään takia. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, mahtuiko hän illan viimeiseen ”juoppojunaan”, joka on Helsingissä puolen yön aikaan, vai joutuiko odottamaan kotimatkaa aamuun.
Onneksi paikalle saatiin esimerkkikoirat viidestä eri saksanpystykorvamuunnoksesta, joista kaksi, keehond ja pomeranian, eivät ole oikeasti saksalaisia rotuja, vaikka Saksa on ne FCI:n mahtimaana ominutkin.
Kirjallista materiaaliakin oli jaossa nippukaupalla, sillä Esa ja toinen pomeranian-harrastaja, Jussi Liimatainen, olivat valmistaneet kuvitettuja rotumääritelmän tulkintoja sekä kleinspitzeistä että pomeranianeista – minkä kiitollisuudella totean, kun usein käy niin, että istun yömyöhään kopioimassa ja tulostamassa koulutusmateriaaleja, ja joskus alkaa kyllästyttää!
Ja usein ylimääräisenä vitsauksena ovat rajalliset konttoritarvikevarastot. Eilen juoksin frisöörireissun ohella ostamassa värikasetteja tulostimeen, kunnes sitten illalla huomasin, että nyt alkavat nitojan niitit olla lopussa!
Kaatosateesta ja loskasta ei pitäisi meikäläisen valittaa, sillä koulutukseen pitkämatkalaisin tuli Oulusta, ja jollakin toisella oli ajomatkaa Jämsään saakka – ja eilenkin olivat olleet pääkaupunkiseudulla. Eli eivät helpolla uusien rotujen arvosteluoikeudetkaan tule.
Iltapäivällä tuli muutama lumi- tai räntähiutale, mutta kadut olivat lumettomia. Pasilaan mennessä ihmettelin, miten hyvin ruuhka-ajan liikenne sujui, kun usein aikaisemmin olen tuskaillut liikenneruuhkissa. Kuski valisti minua, että liikenne on ollut koko päivän tavallista rauhallisempaa, eli ilmeisesti monet olivat jättäneet lumimyrskyn pelossa autonsa kotiin.
Pasilassa sentään oli sentin tai parin lumikerros, joka muuttui pian märäksi loskaksi kaatosateen takia.
Tukholmassa sää ilmeisesti oli paljon huonompi, sillä matkalla Pasilaan sain tiedon, että koiria tuomarikoulutukseen luvannut Esa Ruotsalainen istui Arlandan lentokentällä odottamassa kotiin pääsyä. Ensin oli lentokoneessa huomattu vikaa jo kiitoradalla, ja seuraavat lennot eivät lähteneetkään sään takia. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, mahtuiko hän illan viimeiseen ”juoppojunaan”, joka on Helsingissä puolen yön aikaan, vai joutuiko odottamaan kotimatkaa aamuun.
Onneksi paikalle saatiin esimerkkikoirat viidestä eri saksanpystykorvamuunnoksesta, joista kaksi, keehond ja pomeranian, eivät ole oikeasti saksalaisia rotuja, vaikka Saksa on ne FCI:n mahtimaana ominutkin.
Kirjallista materiaaliakin oli jaossa nippukaupalla, sillä Esa ja toinen pomeranian-harrastaja, Jussi Liimatainen, olivat valmistaneet kuvitettuja rotumääritelmän tulkintoja sekä kleinspitzeistä että pomeranianeista – minkä kiitollisuudella totean, kun usein käy niin, että istun yömyöhään kopioimassa ja tulostamassa koulutusmateriaaleja, ja joskus alkaa kyllästyttää!
Ja usein ylimääräisenä vitsauksena ovat rajalliset konttoritarvikevarastot. Eilen juoksin frisöörireissun ohella ostamassa värikasetteja tulostimeen, kunnes sitten illalla huomasin, että nyt alkavat nitojan niitit olla lopussa!
Kaatosateesta ja loskasta ei pitäisi meikäläisen valittaa, sillä koulutukseen pitkämatkalaisin tuli Oulusta, ja jollakin toisella oli ajomatkaa Jämsään saakka – ja eilenkin olivat olleet pääkaupunkiseudulla. Eli eivät helpolla uusien rotujen arvosteluoikeudetkaan tule.
lauantai 6. marraskuuta 2010
Pyhäinpäivä Tampereella
Pyhäinpäivän aamuna oli herätys tavallista aikaisemmin, sillä ohjelmassa oli junamatka Tampereelle. Sinne minua oli pyydetty SKKY:n jäsenyhdistyksen syyskokoukseen siltä varalta, että kokouksesta tulisi kinkkinen.
Helsingissä taivas oli harmaa ja vettä tihutti. Matkan varrella aurinkokin pilkisti. Hieman ennen Tamperetta puut olivat valkoisessa huurteessa ja siellä täällä maassa oli lunta, mutta perillä oli sateetonta, mutta tuulista.
Itse kokous saatiin vietyä läpi tunnissa, ja siinä ehdittiin vielä juoda kahvitkin. Päätökset ja valinnat olivat yksimielisiä, joten äänestää ei tarvinnut. Ulkopuolisena puheenjohtajana totesin, että hallitusten olisi hyvä lukea yhdistyksen säännöt ainakin kerran vuodessa – ettei yhdistykseen ole pesiytynyt käytäntöjä, jotka eivät ole aivan sääntöjen mukaisia. Tällaisia ovat mm. jäsenalennukset kasvattajien ilmoittaessa pentueensa kaikki pennunostajat samalla kertaa jäseniksi.
Muutenkin yhdistyksen säännöt on hyvä käydä läpi säännöllisin väliajoin, jotta niitä voidaan päivittää tarvittaessa.
Virallisten kokousasioiden jälkeen minulta kysyttiin Kennelliiton uudesta kasvattajasitoumuksesta, jonka päivitetty sanamuoto on aiheuttanut hämmennystä rivikasvattajien keskuudessa. Pelätään, että sitoumuksessa mainittu tavoite, jonka mukaan kasvattaja kasvattaa terveitä, hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia pentuja, altistaa kasvattajat joko oikeustoimille pennunostajien puolelta tai Kennelliiton kurinpidollisille toimille.
Vakuutin läsnäolijoille, että kysymyksessä on kasvattajan ilmaisema tahtotila ja päämäärä, sillä tuskin kukaan tahallaan kasvattaa sairaita pentuja.
Jos sairas pentu syntyy – ja sellaista sattuu, kun ollaan elävän eläimen kanssa tekemisissä – eikä pennunostajan kanssa päästä sopuun vaan tämä vie kasvattajan oikeuteen tai kuluttajariitalautakuntaan, siellä nämä tapaukset ratkaistaan tapauskohtaisesti eikä Kennelliiton kasvattajasitoumuksen tekstin perusteella.
Eikä Kennelliitto vie ketään kurinpitolautakuntaan, ellei voida osoittaa, että kasvattaja on toistuvasti piittaamattomuuttaan tai tahallisesti kasvattanut sairaita koiria esimerkiksi käyttämällä jalostukseen koiria, jotka eivät täytä rodun terveysvaatimuksia.
Kun kokous sujui noin nopeasti, huomasin ehtiväni vielä käydä ostamassa evässalaatit ja tiketit iltapäiväjunaan takaisin Helsinkiin.
Täällä oli illalla jo sade lakannut, mutta lämmintä oli vain pari astetta ja ilmassa oli selvästi talven ja kylmän tuntua. Talvea lienee enteillyt talitiainenkin, joka kurkki eilen parvekkeen kaiteelta sisään, sillä talitiaisia ei täällä kovin usein näe.
Helsingissä taivas oli harmaa ja vettä tihutti. Matkan varrella aurinkokin pilkisti. Hieman ennen Tamperetta puut olivat valkoisessa huurteessa ja siellä täällä maassa oli lunta, mutta perillä oli sateetonta, mutta tuulista.
Itse kokous saatiin vietyä läpi tunnissa, ja siinä ehdittiin vielä juoda kahvitkin. Päätökset ja valinnat olivat yksimielisiä, joten äänestää ei tarvinnut. Ulkopuolisena puheenjohtajana totesin, että hallitusten olisi hyvä lukea yhdistyksen säännöt ainakin kerran vuodessa – ettei yhdistykseen ole pesiytynyt käytäntöjä, jotka eivät ole aivan sääntöjen mukaisia. Tällaisia ovat mm. jäsenalennukset kasvattajien ilmoittaessa pentueensa kaikki pennunostajat samalla kertaa jäseniksi.
Muutenkin yhdistyksen säännöt on hyvä käydä läpi säännöllisin väliajoin, jotta niitä voidaan päivittää tarvittaessa.
Virallisten kokousasioiden jälkeen minulta kysyttiin Kennelliiton uudesta kasvattajasitoumuksesta, jonka päivitetty sanamuoto on aiheuttanut hämmennystä rivikasvattajien keskuudessa. Pelätään, että sitoumuksessa mainittu tavoite, jonka mukaan kasvattaja kasvattaa terveitä, hyväluonteisia, rotumääritelmän mukaisia pentuja, altistaa kasvattajat joko oikeustoimille pennunostajien puolelta tai Kennelliiton kurinpidollisille toimille.
Vakuutin läsnäolijoille, että kysymyksessä on kasvattajan ilmaisema tahtotila ja päämäärä, sillä tuskin kukaan tahallaan kasvattaa sairaita pentuja.
Jos sairas pentu syntyy – ja sellaista sattuu, kun ollaan elävän eläimen kanssa tekemisissä – eikä pennunostajan kanssa päästä sopuun vaan tämä vie kasvattajan oikeuteen tai kuluttajariitalautakuntaan, siellä nämä tapaukset ratkaistaan tapauskohtaisesti eikä Kennelliiton kasvattajasitoumuksen tekstin perusteella.
Eikä Kennelliitto vie ketään kurinpitolautakuntaan, ellei voida osoittaa, että kasvattaja on toistuvasti piittaamattomuuttaan tai tahallisesti kasvattanut sairaita koiria esimerkiksi käyttämällä jalostukseen koiria, jotka eivät täytä rodun terveysvaatimuksia.
Kun kokous sujui noin nopeasti, huomasin ehtiväni vielä käydä ostamassa evässalaatit ja tiketit iltapäiväjunaan takaisin Helsinkiin.
Täällä oli illalla jo sade lakannut, mutta lämmintä oli vain pari astetta ja ilmassa oli selvästi talven ja kylmän tuntua. Talvea lienee enteillyt talitiainenkin, joka kurkki eilen parvekkeen kaiteelta sisään, sillä talitiaisia ei täällä kovin usein näe.
torstai 4. marraskuuta 2010
Kodittomana kaupungilla
Olo tuntuu kodittomalta, kun yrittää järjestää tapaamisia kaupungilla nyt, kun Strindbergin kahvila on suljettuna remontin vuoksi ensi kevääseen.
Väliaikainen kohtaamispaikka on vielä hakusessa. Kaikkia ei viitsi vaivata kulmakunnan Sikalaan ja Kämp Espalla on vähän liian pröystäilevä - ilmankos prinsessa Victoriakin majoittui Kämpin sijasta meidänkin käyttämäämme hotelli Haveniin.
Tiistai-iltapäivällä kohtauspaikaksi oli sovittu Espan Café Esplanad, kun minua haastateltiin tästä Kaivarin kulmilta –blogista ja yleensä koiraharrastusta koskevista blogeista näitä koskevaa artikkelia varten. Tämä oli kuulemma valittu sen takia, että tässä on asiaa laajemminkin, vaikka useimmilla merkinnöillä on kytköksiä koiraharrastukseen.
Lähes puolitoista tuntia siinä hujahti kuin huomaamatta, kun puhuttiin paitsi blogeista ja sosiaalisesta mediasta myös viestinnästä, tiedottamisesta ja markkinoinnista yleensä, sillä näiden merkitys on lisääntynyt vuosi vuodelta, kun asioiden valmistelu ja päätöksenteko on muuttunut entistä avoimemmaksi ja entisten Hyvä Veli- ja Hyvä Sisar- verkostojen merkitys on vähentynyt.
Ilokseni voin myös todeta, että toimittaja oli lukenut hyvin kotiläksynsä ja perehtynyt hyvin aiheeseensa.
Omalta osaltani jouduin kyllä tunnustamaan, että koirablogit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja oikeastaan ainoa blogi, jota seuraan kuta kuinkin säännöllisesti, on ulkoministeri Alexander Stubbin blogi.
***
Viime viikolla jouduin myös yllättäen vastaaman puhelinhaastatteluun, kun Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola soitti ja halusi vastausta kysymykseen, olenko ehdokkaana valittaessa Kennelliiton hallituksen puheenjohtajaa nyt marraskuussa. Hän kuulemma haastatteli kaikkia, joiden nimet oli mainittu kentän spekulaatioissa.
Vastasin, että en tiedä, kun Kennelliiton valtuuston jäsenet esittävät puheenjohtajaehdokkaat vasta itse valtuuston kokouksessa, enkä edes tiedä esittääkö kukaan minua.
Jatkokysymykseen, asetunko ehdolle, jos esitetään, vastasin, että tuskinpa kieltäydyn, kun demokratiassa on oltava vaihtoehtoja, mutta aktiivinen pyrkiminen luottamustehtäviin on minulle vierasta.
Jälkijunassa puhelun jälkeen tuli mieleeni, että näitä ”lehdistön” haastatteluja etukäteen markkinoineet olivat varmasti esittäneet hienoja ohjelmajulistuksiaan. Ajattelin kuitenkin, etteiköhän väki tiedä, mitä olen peräänkuuluttanut niin täällä blogissa kuin vuosien ajan puheenjohtajan palstoillanikin: avointa ja ammattimaisesti hoidettu ja johdettua Kennelliittoa, jossa ilman liiallista määräilyä ja byrokratiaa taataan harrastuksen mahdollisuudet kaikille pääkaupungin puudelirouvista pystykorvansa tai ajokoiransa kanssa metsällä liikkuviin ”mettämiehiin”.
***
Englannin kennelklubin Kennel Gazette –lehden marraskuun numerossa on rotuesittelyssä suomenlapinkoira. Tavan mukaan lehti on pyytänyt ulkomuototuomareita nimeämään kaikkien aikojen kolme parasta koiraa.
Mukana on myös suomalainen kasvattajatuomari, ”Toiskan muori” eli Marja Talvitie. Hän nimeää neljä koiraa, jotka ovat POHJ MVA Peski Jiellak, Dagolass Naavanuttu, Lumiturpa Api ja FI MVA Chelville Tapio.
Väliaikainen kohtaamispaikka on vielä hakusessa. Kaikkia ei viitsi vaivata kulmakunnan Sikalaan ja Kämp Espalla on vähän liian pröystäilevä - ilmankos prinsessa Victoriakin majoittui Kämpin sijasta meidänkin käyttämäämme hotelli Haveniin.
Tiistai-iltapäivällä kohtauspaikaksi oli sovittu Espan Café Esplanad, kun minua haastateltiin tästä Kaivarin kulmilta –blogista ja yleensä koiraharrastusta koskevista blogeista näitä koskevaa artikkelia varten. Tämä oli kuulemma valittu sen takia, että tässä on asiaa laajemminkin, vaikka useimmilla merkinnöillä on kytköksiä koiraharrastukseen.
Lähes puolitoista tuntia siinä hujahti kuin huomaamatta, kun puhuttiin paitsi blogeista ja sosiaalisesta mediasta myös viestinnästä, tiedottamisesta ja markkinoinnista yleensä, sillä näiden merkitys on lisääntynyt vuosi vuodelta, kun asioiden valmistelu ja päätöksenteko on muuttunut entistä avoimemmaksi ja entisten Hyvä Veli- ja Hyvä Sisar- verkostojen merkitys on vähentynyt.
Ilokseni voin myös todeta, että toimittaja oli lukenut hyvin kotiläksynsä ja perehtynyt hyvin aiheeseensa.
Omalta osaltani jouduin kyllä tunnustamaan, että koirablogit ovat jääneet vähemmälle huomiolle, ja oikeastaan ainoa blogi, jota seuraan kuta kuinkin säännöllisesti, on ulkoministeri Alexander Stubbin blogi.
***
Viime viikolla jouduin myös yllättäen vastaaman puhelinhaastatteluun, kun Koiramme-lehden päätoimittaja Tapio Eerola soitti ja halusi vastausta kysymykseen, olenko ehdokkaana valittaessa Kennelliiton hallituksen puheenjohtajaa nyt marraskuussa. Hän kuulemma haastatteli kaikkia, joiden nimet oli mainittu kentän spekulaatioissa.
Vastasin, että en tiedä, kun Kennelliiton valtuuston jäsenet esittävät puheenjohtajaehdokkaat vasta itse valtuuston kokouksessa, enkä edes tiedä esittääkö kukaan minua.
Jatkokysymykseen, asetunko ehdolle, jos esitetään, vastasin, että tuskinpa kieltäydyn, kun demokratiassa on oltava vaihtoehtoja, mutta aktiivinen pyrkiminen luottamustehtäviin on minulle vierasta.
Jälkijunassa puhelun jälkeen tuli mieleeni, että näitä ”lehdistön” haastatteluja etukäteen markkinoineet olivat varmasti esittäneet hienoja ohjelmajulistuksiaan. Ajattelin kuitenkin, etteiköhän väki tiedä, mitä olen peräänkuuluttanut niin täällä blogissa kuin vuosien ajan puheenjohtajan palstoillanikin: avointa ja ammattimaisesti hoidettu ja johdettua Kennelliittoa, jossa ilman liiallista määräilyä ja byrokratiaa taataan harrastuksen mahdollisuudet kaikille pääkaupungin puudelirouvista pystykorvansa tai ajokoiransa kanssa metsällä liikkuviin ”mettämiehiin”.
***
Englannin kennelklubin Kennel Gazette –lehden marraskuun numerossa on rotuesittelyssä suomenlapinkoira. Tavan mukaan lehti on pyytänyt ulkomuototuomareita nimeämään kaikkien aikojen kolme parasta koiraa.
Mukana on myös suomalainen kasvattajatuomari, ”Toiskan muori” eli Marja Talvitie. Hän nimeää neljä koiraa, jotka ovat POHJ MVA Peski Jiellak, Dagolass Naavanuttu, Lumiturpa Api ja FI MVA Chelville Tapio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
