Oli aika, jolloin suomalaiset päättäjät menivät maailmalle eväinään huono kielitaito ja vielä huonompi itsetunto toivoen, ettei kukaan edes huomaisi heidän olemassaoloaan. Kennelliiton edesmenneen kunniajäsenen Uma Aaltosen sanoin vallalla oli ”laamapaita- ja mahamakkara-look”, konkreettisesti ja kuvaannollisesti.
Onneksi nuo ajat ovat takanapäin. Nyt meiltä lähtee kansainvälisille foorumeille ulkoministeri Alex Stubbin tapaisia, kielitaitoisia, terveellä itsetunnolla ja hyvällä asiaosaamisella varustettuja fiksuja päättäjiä ja virkamiehiä, jotka esiintyvät muiden seurassa yhdenvertaisina ilman minkäänlaista alemmuuskompleksia.
Samalla ymmärretään, että kansainväliset asiat koskettavat meitä jokaisella elämän alalla.
Koiraharrastus on tänä päivänä aktiiviharrastajatasolla hyvin kansainvälistä: ulkomailla käydään näyttelyissä ja kilpailuissa ahkerasti, jalostusmateriaalia vaihdetaan ja otetaan selvää, miten asiat ovat muualla.
Suomen kennelharrastuksella on hyvä maine maailmalla, ja meillä on potentiaalia nousta muiden Pohjoismaiden ohella tärkeäksi vaikuttajaksi kansainvälisessä järjestötoiminnassa. Joskus tuntuu kuitenkin siltä kuin tyytyisimme siihen, että naapuri huseeraa FCI:n hallituksessa eikä muiden tarvitse olla aloitteellisia tai edes kiinnostuneita kansainvälisistä asioista. Puhumattakaan siitä, että Kennelliiton ulkopolitiikkaa hoidettaisiin pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti, kun jo kansainvälisiin kokouksiin osallistumista taidetaan pitää enemmän turisti- kuin työmatkoina.
Kennelliiton valtuuston ja hallituksen jäsenistä harvat ovat kiinnostuneita kansainvälisistä asioista, ja harvemmin niistä lyödään lukkoon yhteisiä kannanottoja. Lieneekö syynä kielitaidon puute vai ajatus siitä, etteivät nämä asiat meitä kosketa – vaikka usein koskettavatkin.
Kansainvälisiä asioita hoidetaan sammutetuin lyhdyin. Tästä on oiva esimerkki viime viikko, jolloin Suomen kerrotaan isännöineen Pohjoismaisen Kennelunionin PKU:n työvaliokunnan kokousta sekä tapaamista Baltian maiden kennelklubien edustajien kanssa.
Meille hallituksen rivimiesjäsenille ei toimitettu esityslistoja, joten emme tienneet, mitä asioita kokouksissa tulee esille, eikä edustajiamme voitu ohjeistaa etukäteen.
PKU:n päätöksistä saanemme tiedon sitten, kun päätökset on tehty ja pöytäkirja julkaistu. Baltia-kokousta olin esittänyt Kennelliiton tämän vuoden toimintasuunnitelmaan, koska kanssakäyminen Baltian maiden kanssa on vilkastunut vuosi vuodelta, ja myös monia yhteisiä ongelmia on. Samoin ensi vuoden alusta voimaan tulevat yhteispohjoismaiset näyttelysäännöt kiinnostanevat myös näitä maita.
Toisen käden tietojen mukaan kokoukset sujuivat hyvin. Kokouksia edeltävänä iltana Kennelliiton hallituksen varapuheenjohtaja kävi illallisilla luovuttamassa Ruotsin kennelklubin SKK:n puheenjohtajalle Nils-Erik Åhmanssonille Kennelliiton hänelle myöntämän kultaisen ansiomerkin. Hallituksen johto ei sen sijaan ehtinyt paikalle edes toivottamaan Baltian edustajia tervetulleiksi Helsinkiin, minkä olisi luullut kuuluvan perusprotokollaan.
Olisin myös odottanut, että joku olisi napannut kuvan tai pari näistä kokouksista ja kirjoittanut vaikkapa muutaman rivin uutispätkän internetsivuillemme ja jäsenlehteemme – olihan tämä ensimmäinen viiden Pohjoismaan ja kolmen Baltian maan yhteiskokous. Tietämystä kansainvälisistä asioista ja niiden vaikutuksesta myös meidän omaan harrastustoimintaamme ja sen edellytyksiin ei lisätä, jos näitä asioita hoidetaan julkisuudelta piilossa sammutetuin lyhdyin.
***
Kirjavinkki niille jalkapallon ystäville, jotka katsoivat tiistai-iltana Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua Ajaxin ja AC Milanin välillä: The Financial Times- lehden urheilukolumnisti Simon Kuper on kirjoittanut todella nautittavan kirjan Ajaxin historiasta. Kirjan nimi on "Ajax, the Dutch, the War: Football in Europe during the Second World War". Suosittelen lämpimästi.
torstai 30. syyskuuta 2010
perjantai 24. syyskuuta 2010
Vaalikuumetta
Ruotsin valtiopäivävaalien tulos vahvistettiin torstaina. Ruotsalaiset saivat aikamoisen shokin, kun vaa’ankieliasemaan nousi uusnatsitaustojen tahraama äärioikeistolainen puolue. Sellaistahan ei tapahdu suvaitsevaisessa ruotsalaisessa kansankodissa!
Joka tapauksessa hallituksessa jatkaa pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja maltillisen kokoomuksen johtama allianssi, joka näytti saaneen äänestäjiltä luottamuslauseen erityisesti onnistuneen talouspolitiikkansa ansiosta: työttömyys ja budjetin alijäämä ovat muuta Eurooppaa alemmalla tasolla ja talouskasvu muita ripeämpää.
Meillä eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa, mutta toki merkkejä vaalien kuumentamista tunteista on jo näkyvillä.
Myös kennelmaailman johtopaikoilla tuntuu olevan myllerrystä, ja vaalikampanjoita viritellään täälläkin.
Ruotsissa on kohistu jo jonkin aikaa sikäläisen kennelliiton SKK:n hallituksen tekemästä päätöksestä, jonka mukaan koiran kuonon tuntokarvojen leikkaaminen on epäeettistä ja moraalitonta. Nyt sitten villakoiraharrastajat miettivät, miten leikkaavat koiransa kuonokarvat koskematta tuntokarvoihin, joita on leikattu ammoisista ajoista ilman, että koirat ovat sitä edes huomanneet saatikka kärsineet toimenpiteestä. Syy on vieritetty hallituksen puheenjohtajan kontolle, joten nyt jo kuiskitaan vastaehdokkaista, kun Ruotsi valitsee uuden puheenjohtajan ensi vuonna.
Norjassa viime keväänä yksimielisesti uudelle kaksivuotiselle puheenjohtajakaudelle valittu kennelliiton NKK:n hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja yksi hallituksen jäsen erosivat elokuun lopulla.
Virallista syytä ei ole ilmoitettu, mutta sikäläisten asiaa tuntevien lähteiden mukaan syynä oli hallituksen luottamusmiesjohdon ja liiton toimiston johdon joutuminen törmäyskurssille, kun päätösvaltaa siirtyi hallitukselta toimiston johdolle. Normaalisti tällaisissa tilanteissa palkattu johto saa lähteä, kun koiran on tarkoitus heiluttaa häntää eikä hännän koiraa – mikä on ollut aika ajoin tuttu tilanne meilläkin. Nyt kävi toisin päin, ja norjalaiset joutuvat pitämään ylimääräisen yleiskokouksen valitakseen uuden luottamusmiesjohdon.
FCI:ssä kuhisee sielläkin. Jo useamman viikon ajan puheenaiheena eri maiden kennelvaikuttajien tapaamisissa on ollut tuon kansainvälisen kattojärjestömme hallituksen varapuheenjohtajan ja nykyisen puheenjohtajan perintöprinssiksi vajaa vuosi sitten valitun saksalaisen Christofer Habigin ilmoitus, että hän jättää paikkansa hallituksessa seuraavassa yleiskokouksessa ensi vuoden heinäkuussa. Eron syyksi hän on tiettävästi ilmoittanut työkiireensä, jotka hänen olisi odottanut osanneen ennakoida suostuessaan ehdokkaaksi hallitukseen. Erilaisissa spekulaatioissa on arveltu, että todellinen syy on FCI:n vanhojen herrojen kerhon toimintakulttuuri, jossa päätöksiä ei tehdä samalla ripeydellä kuin yksityisellä sektorilla.
Nyt sitten arvuutellaan uuden puheenjohtajan henkilöä. Jatkaako jo iäkäs Hans Muller vielä kaksi vuotta, vai haluavatko puheenjohtajan paikalle suunnilleen yhtä kauan FCI:n hallituksessa istunut puertoricolainen Rafael de Santiago tai nuorempana ehdokkaana viime syksynä hallitukseen valittu Unkarin Tamas Jakkel? De Santiagon ja Jakkelin miinuksena on mainittu molempien kotimaat: Puerto Rico ei ole edes itsenäinen valtio, vaan USA:lle kuuluva itsehallintoalue, ja Unkarin kennelklubilla on ollut monenlaisia ongelmia rekisteröintiensä ja kaupallisen pentutehtailun vuoksi. Myös jo lähes 20 vuotta FCI:n hallituksessa istuneen Suomen Kari Järvisen nimi on mainittu, mutta hän ei ole vastannut suoraan kysymykseen, asettuuko ehdokkaaksi vai ei.
Meillä Suomessa valmistaudutaan marraskuussa hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittavien vaaleihin. Merkkejä avoimesta kampanjoinnista ei ole näkynyt ainakaan tänne Kaivarin kulmille. Sen sijaan kulissien takana näyttää olevan meneillään kuiskailu- ja vihjailukampanja, jolla varteenotettavia ehdokkaita pyritään sulkemaan jo etukäteen pois laskuista levittämällä monenlaisia, subjektiivisia luonnehdintoja ja osin perättömiäkin tietoja.
Suomalaiseen luonteeseenhan kuuluu, että ollaan mieluummin jotain vastaan kuin jonkin puolesta. Kun kaikissa on jotain huomautettavaa, asiantuntemus ja osaaminen on helppo sivuuttaa ja valita hajuton ja mauton vaihtoehto, jos nyt siitäkään ollaan yhtä mieltä.
Eikä ilmiö rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle: aikanaan on ihmetelty, mikseivät Minnesotan amerikansuomalaiset saaneet edustajaansa USA:n kongressiin, kun heidän äänensä olisivat riittäneet. Vastaus oli: he eivät päässeet yksimielisyyteen ehdokkaista, kun kaikissa oli jotain vikaa!
Joka tapauksessa mielenkiintoinen syksy ja talvi on odotettavissa, niin kennel- kuin valtakunnanpolitiikassakin.
Joka tapauksessa hallituksessa jatkaa pääministeri Fredrik Reinfeldtin ja maltillisen kokoomuksen johtama allianssi, joka näytti saaneen äänestäjiltä luottamuslauseen erityisesti onnistuneen talouspolitiikkansa ansiosta: työttömyys ja budjetin alijäämä ovat muuta Eurooppaa alemmalla tasolla ja talouskasvu muita ripeämpää.
Meillä eduskuntavaalit ovat vasta huhtikuussa, mutta toki merkkejä vaalien kuumentamista tunteista on jo näkyvillä.
Myös kennelmaailman johtopaikoilla tuntuu olevan myllerrystä, ja vaalikampanjoita viritellään täälläkin.
Ruotsissa on kohistu jo jonkin aikaa sikäläisen kennelliiton SKK:n hallituksen tekemästä päätöksestä, jonka mukaan koiran kuonon tuntokarvojen leikkaaminen on epäeettistä ja moraalitonta. Nyt sitten villakoiraharrastajat miettivät, miten leikkaavat koiransa kuonokarvat koskematta tuntokarvoihin, joita on leikattu ammoisista ajoista ilman, että koirat ovat sitä edes huomanneet saatikka kärsineet toimenpiteestä. Syy on vieritetty hallituksen puheenjohtajan kontolle, joten nyt jo kuiskitaan vastaehdokkaista, kun Ruotsi valitsee uuden puheenjohtajan ensi vuonna.
Norjassa viime keväänä yksimielisesti uudelle kaksivuotiselle puheenjohtajakaudelle valittu kennelliiton NKK:n hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja yksi hallituksen jäsen erosivat elokuun lopulla.
Virallista syytä ei ole ilmoitettu, mutta sikäläisten asiaa tuntevien lähteiden mukaan syynä oli hallituksen luottamusmiesjohdon ja liiton toimiston johdon joutuminen törmäyskurssille, kun päätösvaltaa siirtyi hallitukselta toimiston johdolle. Normaalisti tällaisissa tilanteissa palkattu johto saa lähteä, kun koiran on tarkoitus heiluttaa häntää eikä hännän koiraa – mikä on ollut aika ajoin tuttu tilanne meilläkin. Nyt kävi toisin päin, ja norjalaiset joutuvat pitämään ylimääräisen yleiskokouksen valitakseen uuden luottamusmiesjohdon.
FCI:ssä kuhisee sielläkin. Jo useamman viikon ajan puheenaiheena eri maiden kennelvaikuttajien tapaamisissa on ollut tuon kansainvälisen kattojärjestömme hallituksen varapuheenjohtajan ja nykyisen puheenjohtajan perintöprinssiksi vajaa vuosi sitten valitun saksalaisen Christofer Habigin ilmoitus, että hän jättää paikkansa hallituksessa seuraavassa yleiskokouksessa ensi vuoden heinäkuussa. Eron syyksi hän on tiettävästi ilmoittanut työkiireensä, jotka hänen olisi odottanut osanneen ennakoida suostuessaan ehdokkaaksi hallitukseen. Erilaisissa spekulaatioissa on arveltu, että todellinen syy on FCI:n vanhojen herrojen kerhon toimintakulttuuri, jossa päätöksiä ei tehdä samalla ripeydellä kuin yksityisellä sektorilla.
Nyt sitten arvuutellaan uuden puheenjohtajan henkilöä. Jatkaako jo iäkäs Hans Muller vielä kaksi vuotta, vai haluavatko puheenjohtajan paikalle suunnilleen yhtä kauan FCI:n hallituksessa istunut puertoricolainen Rafael de Santiago tai nuorempana ehdokkaana viime syksynä hallitukseen valittu Unkarin Tamas Jakkel? De Santiagon ja Jakkelin miinuksena on mainittu molempien kotimaat: Puerto Rico ei ole edes itsenäinen valtio, vaan USA:lle kuuluva itsehallintoalue, ja Unkarin kennelklubilla on ollut monenlaisia ongelmia rekisteröintiensä ja kaupallisen pentutehtailun vuoksi. Myös jo lähes 20 vuotta FCI:n hallituksessa istuneen Suomen Kari Järvisen nimi on mainittu, mutta hän ei ole vastannut suoraan kysymykseen, asettuuko ehdokkaaksi vai ei.
Meillä Suomessa valmistaudutaan marraskuussa hallituksen puheenjohtajan ja hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittavien vaaleihin. Merkkejä avoimesta kampanjoinnista ei ole näkynyt ainakaan tänne Kaivarin kulmille. Sen sijaan kulissien takana näyttää olevan meneillään kuiskailu- ja vihjailukampanja, jolla varteenotettavia ehdokkaita pyritään sulkemaan jo etukäteen pois laskuista levittämällä monenlaisia, subjektiivisia luonnehdintoja ja osin perättömiäkin tietoja.
Suomalaiseen luonteeseenhan kuuluu, että ollaan mieluummin jotain vastaan kuin jonkin puolesta. Kun kaikissa on jotain huomautettavaa, asiantuntemus ja osaaminen on helppo sivuuttaa ja valita hajuton ja mauton vaihtoehto, jos nyt siitäkään ollaan yhtä mieltä.
Eikä ilmiö rajoitu Suomen rajojen sisäpuolelle: aikanaan on ihmetelty, mikseivät Minnesotan amerikansuomalaiset saaneet edustajaansa USA:n kongressiin, kun heidän äänensä olisivat riittäneet. Vastaus oli: he eivät päässeet yksimielisyyteen ehdokkaista, kun kaikissa oli jotain vikaa!
Joka tapauksessa mielenkiintoinen syksy ja talvi on odotettavissa, niin kennel- kuin valtakunnanpolitiikassakin.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Valionarvomysteeri ratkennut
Ihmettelin pari merkintää sitten, mistä ihmeestä meille Tshekin tasavallasta tuotujen koirien vanhemmille oli hankittu Surinamen valionarvot. Arvelin, että tshekkejä on höynäytetty tekaistuilla valionarvoilla.
Nyt on käynyt ilmi, että me itse olemme tulleet höynäytetyiksi. Näitä Surinamen valioita löytyy nimittäin muidenkin rotujen itä-Euroopasta tuotujen koirien vanhempien sukutauluista. Ne esiintyvät meidän jalostustietojärjestelmässämme ns. sukupuukoirina.
Blogin ahkerat lukijat ovat tehneet omia tutkimuksiaan ja todenneet, että SR-tunnus koiran valionarvon kohdalla tarkoittaakin Slovakiaa eli Slovenská republika’a eikä suinkaan Surinamea, joten valion arvon myöntänyt maa on tulkittu väärin.
Luulen selityksen olevan seuraavan: meillä siirryttiin vuoden 2009 alusta käyttämään FCI:n suosituksesta ISO-3166-standardin mukaisia kaksikirjaimisia maatunnuksia, mutta joillakin mailla on vielä käytössä omat vanhat tunnuksensa, ja ne löytyvät tätä vanhempien koirien sukutauluista. Slovakian tunnushan olisi SK. Surinamen tunnus on SR.
Vielä isompia mokia saattaa syntyä tietojen tallennuksen aikana tapahtuneista lyöntivirheistä, jos Baltian pentutehtaalta tuodun ranskanbulldoggipennun isästä tuleekin Bulgarian (BG) valion sijasta Iso-Britannian (GB) valio!
Mahtavat pennunostajat olla tyytyväisiä, kun isä on niin hienosti menestynyt koira, sillä harvemmin ulkomaisista, varsinkin näillä sukutauluilla varustetuista koirista tulee Englannin valioita.
Nyt yritän keksiä, miten Slovakian rekisteriin merkitty tuontikoira on voitu tuoda meille ”Etelä-Georgiasta ja eteläisiltä Sandwichin saarilta”, kun noista subantarktisista eteläisellä Atlantilla sijaitsevista saarista viimemainitut ovat asumattomia ja ensin mainitullakin sijaitsee tietääkseni vain brittiläisten tiedemiesten miehittämä tutkimusasema.
Vaalivalvojaisia
Kerrankin sattui hyvin: kaapelikanavat ovat tarjonneet tänä viikonloppuna tukun ilmaisia kanavia. Niin voin seurata Ruotsin vaalivalvojaisia suoraan Ruotsin televisiosta SVT:stä.
Kun vaaleista ennustetaan tiukkaa kisaa hallitsevan koalition ja demareiden johtaman vasemmistovihreän allianssin kanssa, valvojaiset saattavat venyä.
Valmistauduin niihin kiertämällä lenkin Kaivarin rannassa, kun pilviin tuli rako ja aurinko paistoi. Tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Nurmikko ja puut olivat edelleen kesäisen vihreitä, vaikka pihlajanmarjat punersivatkin.
Kaivarin kulmilla olivat kahden koiran omistajat liikkeellä. Panin ohikulkiessani merkille kaksi vanhaa norwichinterrieriä, kaksi bichon frisétä, kaksi cockerspanielia, kaksi labradorinnoutajaa ja kolme kotikutoista mäyräkoiraa. Muitakin koiria oli liikkeellä: basset fauve de Bretagne, havannankoira, kääpiöpinseri, valkoinen keskikokoinen villakoira, musta isovillakoira, saksanpaimenkoirapentu ja sekoitus, jonka rodusta en saanut selvää. Kulmakunnan vakioterrierit sen sijaan näyttivät pysyttelevän kotona.
Nyt on käynyt ilmi, että me itse olemme tulleet höynäytetyiksi. Näitä Surinamen valioita löytyy nimittäin muidenkin rotujen itä-Euroopasta tuotujen koirien vanhempien sukutauluista. Ne esiintyvät meidän jalostustietojärjestelmässämme ns. sukupuukoirina.
Blogin ahkerat lukijat ovat tehneet omia tutkimuksiaan ja todenneet, että SR-tunnus koiran valionarvon kohdalla tarkoittaakin Slovakiaa eli Slovenská republika’a eikä suinkaan Surinamea, joten valion arvon myöntänyt maa on tulkittu väärin.
Luulen selityksen olevan seuraavan: meillä siirryttiin vuoden 2009 alusta käyttämään FCI:n suosituksesta ISO-3166-standardin mukaisia kaksikirjaimisia maatunnuksia, mutta joillakin mailla on vielä käytössä omat vanhat tunnuksensa, ja ne löytyvät tätä vanhempien koirien sukutauluista. Slovakian tunnushan olisi SK. Surinamen tunnus on SR.
Vielä isompia mokia saattaa syntyä tietojen tallennuksen aikana tapahtuneista lyöntivirheistä, jos Baltian pentutehtaalta tuodun ranskanbulldoggipennun isästä tuleekin Bulgarian (BG) valion sijasta Iso-Britannian (GB) valio!
Mahtavat pennunostajat olla tyytyväisiä, kun isä on niin hienosti menestynyt koira, sillä harvemmin ulkomaisista, varsinkin näillä sukutauluilla varustetuista koirista tulee Englannin valioita.
Nyt yritän keksiä, miten Slovakian rekisteriin merkitty tuontikoira on voitu tuoda meille ”Etelä-Georgiasta ja eteläisiltä Sandwichin saarilta”, kun noista subantarktisista eteläisellä Atlantilla sijaitsevista saarista viimemainitut ovat asumattomia ja ensin mainitullakin sijaitsee tietääkseni vain brittiläisten tiedemiesten miehittämä tutkimusasema.
Vaalivalvojaisia
Kerrankin sattui hyvin: kaapelikanavat ovat tarjonneet tänä viikonloppuna tukun ilmaisia kanavia. Niin voin seurata Ruotsin vaalivalvojaisia suoraan Ruotsin televisiosta SVT:stä.
Kun vaaleista ennustetaan tiukkaa kisaa hallitsevan koalition ja demareiden johtaman vasemmistovihreän allianssin kanssa, valvojaiset saattavat venyä.
Valmistauduin niihin kiertämällä lenkin Kaivarin rannassa, kun pilviin tuli rako ja aurinko paistoi. Tuultakaan ei ollut kuin nimeksi. Nurmikko ja puut olivat edelleen kesäisen vihreitä, vaikka pihlajanmarjat punersivatkin.
Kaivarin kulmilla olivat kahden koiran omistajat liikkeellä. Panin ohikulkiessani merkille kaksi vanhaa norwichinterrieriä, kaksi bichon frisétä, kaksi cockerspanielia, kaksi labradorinnoutajaa ja kolme kotikutoista mäyräkoiraa. Muitakin koiria oli liikkeellä: basset fauve de Bretagne, havannankoira, kääpiöpinseri, valkoinen keskikokoinen villakoira, musta isovillakoira, saksanpaimenkoirapentu ja sekoitus, jonka rodusta en saanut selvää. Kulmakunnan vakioterrierit sen sijaan näyttivät pysyttelevän kotona.
lauantai 18. syyskuuta 2010
Hallituksen iltakoulu
Kennelliiton hallitus kokoontui torstai-iltana ns. iltakouluun, jossa asialistalla olivat muutaman rutiiniasian lisäksi valtuustolle marraskuussa esitettävän ensi vuoden toimintasuunnitelman ja talousarvion valmistelu.
Iltakoulu pidettiin Espoossa Bodom- järven rannalla sijaitsevan Master Golf Coursen omistamassa, 1700-luvulta peräisin olevassa, klubitalon virkaa toimittavassa Bodomin kartanossa.
Edellisen kerran olimme samassa paikassa talvella, jolloin näkymä oli lohduton: lunta, pimeää ja kylmää. Ihmettelin tuolloin, miksi meitä pitää raijata muualle, kun Espoossa Kennelliiton toimistossa on riittävät kokoustilat ja kun kokouksissa on kuitenkin tarkoitus tehdä töitä.
En ole muuttanut mieltäni, mutta täytyy tunnustaa, että Bodomin kartano vanhoine puineen ja vehreine golfkenttineen näytti nyt paljon paremmalta torstai-iltapäivän auringonpaisteessa. Golfareita oli liikkeellä runsaasti, sillä tunnetusti golfin pelaajat ovat golfkentällä keväällä heti, kun lumet ovat sulaneet, ja pois he lähtevät vasta, kun kentät suljetaan talvikaudeksi.
Kennelliiton edesmennyt kunniajäsen Anja Toivanen tokaisikin kerran, että kun mies pelaa golfia, ei tarvitse koskaan pelätä hänen eksymistään harharetkille, koska golfkentällä hän kuitenkin on aamusta iltaan.
Illalla pois lähtiessä oli jo pimeää ja satoi kaatamalla. Sitä ennen oli käyty läpi toimintasuunnitelma ja talousarvio, joiden pitäisi kulkea käsi kädessä. Talousarviohan on toteutuneeseen tilanteeseen perustuva paras arvio ensi vuodesta. Tuloista pääosan muodostavat jäsenmaksut on määrätty jo viime keväänä, mikä helpottaa talousarvion tekoa, ja rekisteröintimaksuista päätetään marraskuussa talousarvion hyväksymisen yhteydessä.
Toimintasuunnitelmaan kertyy Kennelliiton kokoisessa organisaatiossa paljon tekstiä jo normaalirutiineista toimikuntineen ja työryhmineen, ja jos oltaisiin vähään tyytyväisiä, koko vuosi pyörisi samalla rutiinilla. Siksi on erityisen tärkeää määritellä tärkeimmät tavoitteet ja tehtävät, jotka aiotaan suorittaa tulevan toimintavuoden aikana.
Seuraavan kerran Kennelliiton hallitus kokoontuu lokakuussa, jolloin sekä toimintasuunnitelma- että talousarvioesitykset lyödään lukkoon. Marraskuun valtuusto sitten päättää niiden lopullisesta sisällöstä.
Iltakoulu pidettiin Espoossa Bodom- järven rannalla sijaitsevan Master Golf Coursen omistamassa, 1700-luvulta peräisin olevassa, klubitalon virkaa toimittavassa Bodomin kartanossa.
Edellisen kerran olimme samassa paikassa talvella, jolloin näkymä oli lohduton: lunta, pimeää ja kylmää. Ihmettelin tuolloin, miksi meitä pitää raijata muualle, kun Espoossa Kennelliiton toimistossa on riittävät kokoustilat ja kun kokouksissa on kuitenkin tarkoitus tehdä töitä.
En ole muuttanut mieltäni, mutta täytyy tunnustaa, että Bodomin kartano vanhoine puineen ja vehreine golfkenttineen näytti nyt paljon paremmalta torstai-iltapäivän auringonpaisteessa. Golfareita oli liikkeellä runsaasti, sillä tunnetusti golfin pelaajat ovat golfkentällä keväällä heti, kun lumet ovat sulaneet, ja pois he lähtevät vasta, kun kentät suljetaan talvikaudeksi.
Kennelliiton edesmennyt kunniajäsen Anja Toivanen tokaisikin kerran, että kun mies pelaa golfia, ei tarvitse koskaan pelätä hänen eksymistään harharetkille, koska golfkentällä hän kuitenkin on aamusta iltaan.
Illalla pois lähtiessä oli jo pimeää ja satoi kaatamalla. Sitä ennen oli käyty läpi toimintasuunnitelma ja talousarvio, joiden pitäisi kulkea käsi kädessä. Talousarviohan on toteutuneeseen tilanteeseen perustuva paras arvio ensi vuodesta. Tuloista pääosan muodostavat jäsenmaksut on määrätty jo viime keväänä, mikä helpottaa talousarvion tekoa, ja rekisteröintimaksuista päätetään marraskuussa talousarvion hyväksymisen yhteydessä.
Toimintasuunnitelmaan kertyy Kennelliiton kokoisessa organisaatiossa paljon tekstiä jo normaalirutiineista toimikuntineen ja työryhmineen, ja jos oltaisiin vähään tyytyväisiä, koko vuosi pyörisi samalla rutiinilla. Siksi on erityisen tärkeää määritellä tärkeimmät tavoitteet ja tehtävät, jotka aiotaan suorittaa tulevan toimintavuoden aikana.
Seuraavan kerran Kennelliiton hallitus kokoontuu lokakuussa, jolloin sekä toimintasuunnitelma- että talousarvioesitykset lyödään lukkoon. Marraskuun valtuusto sitten päättää niiden lopullisesta sisällöstä.
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Surinamen valiot
Bichon frisé-lehti pyysi minulta artikkelia itätuontikoirista, koska olen varoitellut tästä halpatuonnista ja koska heilläkin on vitsauksena Tshekin tasavallasta tulevien koirien suuri määrä muihin tuontikoiriin verrattuna.
Artikkelia varten vilkaisin Kennelliiton jalostustietojärjestelmää, joka on erinomainen apu niin rotuyhdistyksille, kasvattajille kuin pennun ostoa harkitseville.
Tilanne bichon frisén osalta tuntuu olevan sama kuin joissakin muissakin hyvin kaupaksi käyvissä roduissa: koiria tuodaan miettimättä lainkaan, onko niistä jotain hyötyä rodun jalostuksessa. Pentuja tulee samoilta ”kasvattajilta”, samoista yhdistelmistä ja samoista linjoista, usein useampi pentu samasta pentueesta.
Monilla viiden polven sukutaulussa on suuria aukkoja, kun kaikkia esi-isiä ei tunneta. Toisilla taas on todella korkeat sukusiitosprosentit: yli seitsemän prosenttia, 12,50 prosenttia ja joillakin jopa 16,60 prosenttia (ja me täällä mietitään, millaisia rajoituksia meidän maltilliseen linjasiitokseemme pitäisi asettaa!)
Onko mitään järkeä tuoda Suomeen esimerkiksi 33 saman uroksen jälkeläistä? Tai useampia saman nartun jälkeläisiä?
Ei tietenkään, mutta pentutehtaissa tuotetuista koirista näyttää tulleen menestyvä vientibusiness joissakin Itä-Euroopan maissa, erityisesti Tshekissä ja Unkarissa. Tämä on sitä yritteliäisyyttä, joka on syntynyt Itä-Euroopan maiden ovien avautumisen jälkeen 1990-luvulla (sitä ennenhän nämä maat olivat käytännössä suljettuja myös koirien osalta, eli tuonteja lännestä ei tullut, eikä sieltä mitään viety vientiin, kun kukaan ei ollut valmis maksamaan kovaa valuuttaa sikäläisistä koirista).
Nyt espanjalaiset valittavat trokareiden tuovan maahan pakettiautoilla pentukuormia, ja Unkarin kennelklubin paperit on kaikilla, myös niillä, jotka kuolevat matkalla. Tilanne on sama muuallakin Euroopassa.
Tuskin yksittäinen suomalainen koiranostaja osaa kääntyä tshekkiläisten tehtailijoiden puoleen, joten eivätköhän jonkin sortin trokarit ole asialla.
Lisäksi tshekkiläiset ovat meikäläisten kasvattajien kertoman mukaan hyvin aktiivisia kauppamiehiä: kysyvät ostaakseen suomalaiselta kasvattajalta yhden koiran ja lupaavat maksuksi kolme pentua. Jotkut ovat ilmeisesti erehtyneet lähettämään sinne pennun, mutta ovatkohan he miettineet millaisiin olosuhteisiin pentu menee? Ja voivatko he myydä täällä hyvällä omallatunnolla sieltä vaihtokauppana saatuja pentuja?
Bichon frisé- rodun tuonneissa kiinnitti huomiotani noiden 33 tuontikoiran isän hienot tittelit: se oli Surinamen valio ja Surinamen juniorivalio. Myös jonkun tuontikoiran emä oli Surinamen juniorivalio.
Missä sellainen Suriname on? Itsekin varmistin vielä virallisista lähteistä, että Suriname on Etelä-Amerikan pohjoisosassa oleva mantereen pienin valtio, entinen Alankomaiden siirtomaa. Maa on pääasiassa sademetsää ja asutus on lähinnä kapealla Atlantin valtameren rantakaistaleella. Asukkaita on vähemmän kuin Helsingissä.
Suriname ei ole FCI:n varsinainen tai liitännäisjäsen, eikä sillä ole minkäänlaista sopimusta FCI:n kanssa. Mikäli maassa järjestetään koiranäyttelyitä, ne eivät ole minkään kansainvälisen kenneljärjestön hyväksymiä, joten sen valionarvotitteleilläkään ei ole mitään arvoa. Nähtävästi tshekkiläiset kasvattajat ovat onnistuneet höynäyttämään Tshekin kennelklubia, ja myyjät puolestaan höynäyttämään pennun ostajia. Meidän koirarekisteritietoihimme näitä titteleitä ei pitäisi hyväksyä.
Muuan paljon Itä-Euroopan näyttelyissä käyvä kasvattajatuttava ei ollut lainkaan yllättynyt kuullessaan näistä titteleistä, kun rahalla saa ja hevosella pääsee. Eli ainakin yhdessä Itä-Euroopan köyhimpiin kuuluvassa maassa on hänen kuulemansa mukaan valionarvoja saanut ilman, että on tarvinnut edes käyttää koiraansa siellä näyttelyssä: lähetät 50 euroa ja kopion sukutaulusta, ja valionarvotodistus tulee postissa.
Milloinkahan nigerialaiset pankkihuijarit keksivät tämän rahastuskeinon?
Artikkelia varten vilkaisin Kennelliiton jalostustietojärjestelmää, joka on erinomainen apu niin rotuyhdistyksille, kasvattajille kuin pennun ostoa harkitseville.
Tilanne bichon frisén osalta tuntuu olevan sama kuin joissakin muissakin hyvin kaupaksi käyvissä roduissa: koiria tuodaan miettimättä lainkaan, onko niistä jotain hyötyä rodun jalostuksessa. Pentuja tulee samoilta ”kasvattajilta”, samoista yhdistelmistä ja samoista linjoista, usein useampi pentu samasta pentueesta.
Monilla viiden polven sukutaulussa on suuria aukkoja, kun kaikkia esi-isiä ei tunneta. Toisilla taas on todella korkeat sukusiitosprosentit: yli seitsemän prosenttia, 12,50 prosenttia ja joillakin jopa 16,60 prosenttia (ja me täällä mietitään, millaisia rajoituksia meidän maltilliseen linjasiitokseemme pitäisi asettaa!)
Onko mitään järkeä tuoda Suomeen esimerkiksi 33 saman uroksen jälkeläistä? Tai useampia saman nartun jälkeläisiä?
Ei tietenkään, mutta pentutehtaissa tuotetuista koirista näyttää tulleen menestyvä vientibusiness joissakin Itä-Euroopan maissa, erityisesti Tshekissä ja Unkarissa. Tämä on sitä yritteliäisyyttä, joka on syntynyt Itä-Euroopan maiden ovien avautumisen jälkeen 1990-luvulla (sitä ennenhän nämä maat olivat käytännössä suljettuja myös koirien osalta, eli tuonteja lännestä ei tullut, eikä sieltä mitään viety vientiin, kun kukaan ei ollut valmis maksamaan kovaa valuuttaa sikäläisistä koirista).
Nyt espanjalaiset valittavat trokareiden tuovan maahan pakettiautoilla pentukuormia, ja Unkarin kennelklubin paperit on kaikilla, myös niillä, jotka kuolevat matkalla. Tilanne on sama muuallakin Euroopassa.
Tuskin yksittäinen suomalainen koiranostaja osaa kääntyä tshekkiläisten tehtailijoiden puoleen, joten eivätköhän jonkin sortin trokarit ole asialla.
Lisäksi tshekkiläiset ovat meikäläisten kasvattajien kertoman mukaan hyvin aktiivisia kauppamiehiä: kysyvät ostaakseen suomalaiselta kasvattajalta yhden koiran ja lupaavat maksuksi kolme pentua. Jotkut ovat ilmeisesti erehtyneet lähettämään sinne pennun, mutta ovatkohan he miettineet millaisiin olosuhteisiin pentu menee? Ja voivatko he myydä täällä hyvällä omallatunnolla sieltä vaihtokauppana saatuja pentuja?
Bichon frisé- rodun tuonneissa kiinnitti huomiotani noiden 33 tuontikoiran isän hienot tittelit: se oli Surinamen valio ja Surinamen juniorivalio. Myös jonkun tuontikoiran emä oli Surinamen juniorivalio.
Missä sellainen Suriname on? Itsekin varmistin vielä virallisista lähteistä, että Suriname on Etelä-Amerikan pohjoisosassa oleva mantereen pienin valtio, entinen Alankomaiden siirtomaa. Maa on pääasiassa sademetsää ja asutus on lähinnä kapealla Atlantin valtameren rantakaistaleella. Asukkaita on vähemmän kuin Helsingissä.
Suriname ei ole FCI:n varsinainen tai liitännäisjäsen, eikä sillä ole minkäänlaista sopimusta FCI:n kanssa. Mikäli maassa järjestetään koiranäyttelyitä, ne eivät ole minkään kansainvälisen kenneljärjestön hyväksymiä, joten sen valionarvotitteleilläkään ei ole mitään arvoa. Nähtävästi tshekkiläiset kasvattajat ovat onnistuneet höynäyttämään Tshekin kennelklubia, ja myyjät puolestaan höynäyttämään pennun ostajia. Meidän koirarekisteritietoihimme näitä titteleitä ei pitäisi hyväksyä.
Muuan paljon Itä-Euroopan näyttelyissä käyvä kasvattajatuttava ei ollut lainkaan yllättynyt kuullessaan näistä titteleistä, kun rahalla saa ja hevosella pääsee. Eli ainakin yhdessä Itä-Euroopan köyhimpiin kuuluvassa maassa on hänen kuulemansa mukaan valionarvoja saanut ilman, että on tarvinnut edes käyttää koiraansa siellä näyttelyssä: lähetät 50 euroa ja kopion sukutaulusta, ja valionarvotodistus tulee postissa.
Milloinkahan nigerialaiset pankkihuijarit keksivät tämän rahastuskeinon?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
