Joululoman elokuvatarjontaa täällä pääkaupungissa ei voi luonnehtia kuin sanomalla, että aneemista, aneemista… Valinnanvarassa ei ole kehumista, kun tämän vuoden monet mielenkiintoiset elokuvat vielä odottavat tuloaan Suomen elokuvateattereihin.
Paremman puutteessa kävin katsomassa Woody Allenin Lontoossa filmatun komedian You Will Meet a Tall Dark Stranger. Elokuvassa on tunnettua näyttelijäkaartia ja niin höpsöjä hahmoja kuin vain Englannista voi löytää, mutta se ei vetänyt läheskään vertoja Allenin parin vuoden takaiselle Vicky Cristina Barcelonalle.
Elokuvan valintaan vaikutti osaltaan se, että se esitettiin charmikkaassa Kluuvikadun Maximissa ja sen kakkossalissa, joka on entisöity alkuperäiseen asuunsa: iso, korkea sali, kristallilamput ja kullatut korkokuvat seinillä. Varsinkin pieneltä parvekkeelta on hyvät näkymät, eikä siellä tule samanlaista klaustrofobista tunnelmaa kuin monissa uudemmissa, pienissä elokuvateattereissa (popcorn kyllä haisee, mutta se ei ole teatterin vika).
Maxim on vanhin vielä toiminnassa oleva elokuvateatteri, joka aloitti aikanaan toimintansa vuonna 1909 Olympian nimellä. Välillä se oli Piccadilly, mutta on ollut 1930-luvulta lähtien Maxim. Ja vieressä on Fasun kahvila, jossa voi pistäytyä lasillisella ennen tai jälkeen elokuvan.
Suosittelen, jos haluaa hieman erilaista elokuvakokemusta.
tiistai 28. joulukuuta 2010
perjantai 24. joulukuuta 2010
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
Joulukaaosta
Viime joulun alla monet kotiin joulun viettoon lentämällä palaavat suomalaiset ja muut talvilomalaiset huomasivat matkatavaroidensa jääneen matkan varrelle Helsinki-Vantaan lentokentän matkatavarasotkujen takia. Siinä oli laiha lohtu, että Finnair kuljetteli laukkuja taksilla pitkin Lappia ja Pohjois-Norjaa, jos joululahjat eivät ehtineetkään aatoksi – eikä hiihtovarusteiden puutteessa ulos voinut mennä päiväkausiin.
Nyt sitten sää on sotkenut monen joululomalaisen suunnitelmat. Esimakua saatiin jo Messukeskuksen näyttelyiden alla, kun Saksan lentokenttiä jouduttiin sulkemaan. Sinne juuttui myös näyttelyyn tulossa ollut Slovenian kennelklubin puheenjohtaja ja maan parlamentin puhemies, joka joutui perumaan sovitun tapaamisen suomalaisen kollegansa Sauli Niinistön kanssa. Koiranäyttelyyn sen sijaan ehti.
Nyt lomakansa on odotellut päiväkaupalla lentojaan monilla Länsi-Euroopan lentokentillä, ja kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Tänään tilanne Englannissa on aivan toinen kuin silloin kun itse asustin Lontoossa. Tuolloin lunta tuli muutaman kerran talvessa, mutta yleensä se oli sulanut pois jo seuraavaan aamuun mennessä.
Nyt Englannissa on kylmin joulukuu sataan vuoteen. Ei ihme, että Heathrow’n lentokenttä Lontoossa on ollut jumissa jo useita päiviä. Kaikilla ei ole samanlainen tuuri kuin tuttavalla, joka sai pari ylimääräistä ostospäivää ja odotti lentokentän sijasta hotellissa kotimatkan järjestymistä.
Suomessa asuva amerikkalainen ystävä sen sijaan tuskaili viime yönä pakkaamisen ja lentojensa kanssa. Hän käy joka vuosi jouluna San Franciscossa sukulaistensa luona. Aiemmin hän on siunaillut koneen vaihtojen hankaluutta Heathrow’ssa tai New Yorkissa, kun lennot ovat olleet myöhässä ja tungosta joka paikassa.
Viime vuonna sain hänet vakuuttumaan, että kannattaa lentää Münchenin kautta, koska lentokenttä on toimiva eikä liian iso ja koneen vaihdot sujuvia. Onnekseen hän oli valinnut tänä vuonna saman reitin, joten matkaan pääsi ja perillekin. Auringosta on turha haaveilla, kun Länsirannikolla on sadealue, mutta lämpötila on sentään toistakymmentä astetta.
Täällä kotona joulu aiheuttaa monenlaista ongelmaa meikäläisellekin, joka ei vietä joulua. On puuroutunutta liikennettä ja kaupat täynnä väkeä, joten jonottaa saa. Suurin koettelemus on edessä torstaina, kun täytyy kerätä taistelumieltä selvitäkseen ruokaostoksista lähikaupassa Stockmannilla, jossa pyhien aattoina tuntuu olevan puoli kaupunkia.
Suomi on muutenkin sulkeutumassa jouluksi. Yritin tehdä keskiviikoksi lounasvarausta, mutta kävi ilmi, että suuri osa ravintoloista G.W. Sundmansista alkaen sulkee ovensa jo keskiviikkona alkuiltapäivästä. Jopa naapurin Sikala ilmoitti sulkevansa aikaisemmin ja tarjoavansa vakiolounaan sijasta ”rääppiäisiä” eli joulumenun rippeitä ennen kuin sulkee ovensa ensi viikkoon.
Sääliksi käy joulun viettoon tulleita turisteja, kun kaupunki on kiinni. Onneksi sentään elokuvateatterit ja kuntosali ovat auki, eikä tungosta liene kummassakaan. Ylellisyyttä sekin on.
Nyt sitten sää on sotkenut monen joululomalaisen suunnitelmat. Esimakua saatiin jo Messukeskuksen näyttelyiden alla, kun Saksan lentokenttiä jouduttiin sulkemaan. Sinne juuttui myös näyttelyyn tulossa ollut Slovenian kennelklubin puheenjohtaja ja maan parlamentin puhemies, joka joutui perumaan sovitun tapaamisen suomalaisen kollegansa Sauli Niinistön kanssa. Koiranäyttelyyn sen sijaan ehti.
Nyt lomakansa on odotellut päiväkaupalla lentojaan monilla Länsi-Euroopan lentokentillä, ja kärsivällisyys alkaa olla koetuksella. Tänään tilanne Englannissa on aivan toinen kuin silloin kun itse asustin Lontoossa. Tuolloin lunta tuli muutaman kerran talvessa, mutta yleensä se oli sulanut pois jo seuraavaan aamuun mennessä.
Nyt Englannissa on kylmin joulukuu sataan vuoteen. Ei ihme, että Heathrow’n lentokenttä Lontoossa on ollut jumissa jo useita päiviä. Kaikilla ei ole samanlainen tuuri kuin tuttavalla, joka sai pari ylimääräistä ostospäivää ja odotti lentokentän sijasta hotellissa kotimatkan järjestymistä.
Suomessa asuva amerikkalainen ystävä sen sijaan tuskaili viime yönä pakkaamisen ja lentojensa kanssa. Hän käy joka vuosi jouluna San Franciscossa sukulaistensa luona. Aiemmin hän on siunaillut koneen vaihtojen hankaluutta Heathrow’ssa tai New Yorkissa, kun lennot ovat olleet myöhässä ja tungosta joka paikassa.
Viime vuonna sain hänet vakuuttumaan, että kannattaa lentää Münchenin kautta, koska lentokenttä on toimiva eikä liian iso ja koneen vaihdot sujuvia. Onnekseen hän oli valinnut tänä vuonna saman reitin, joten matkaan pääsi ja perillekin. Auringosta on turha haaveilla, kun Länsirannikolla on sadealue, mutta lämpötila on sentään toistakymmentä astetta.
Täällä kotona joulu aiheuttaa monenlaista ongelmaa meikäläisellekin, joka ei vietä joulua. On puuroutunutta liikennettä ja kaupat täynnä väkeä, joten jonottaa saa. Suurin koettelemus on edessä torstaina, kun täytyy kerätä taistelumieltä selvitäkseen ruokaostoksista lähikaupassa Stockmannilla, jossa pyhien aattoina tuntuu olevan puoli kaupunkia.
Suomi on muutenkin sulkeutumassa jouluksi. Yritin tehdä keskiviikoksi lounasvarausta, mutta kävi ilmi, että suuri osa ravintoloista G.W. Sundmansista alkaen sulkee ovensa jo keskiviikkona alkuiltapäivästä. Jopa naapurin Sikala ilmoitti sulkevansa aikaisemmin ja tarjoavansa vakiolounaan sijasta ”rääppiäisiä” eli joulumenun rippeitä ennen kuin sulkee ovensa ensi viikkoon.
Sääliksi käy joulun viettoon tulleita turisteja, kun kaupunki on kiinni. Onneksi sentään elokuvateatterit ja kuntosali ovat auki, eikä tungosta liene kummassakaan. Ylellisyyttä sekin on.
maanantai 20. joulukuuta 2010
Ohi ovat…
… tämän vuoden koiraharrastusta koskevat kokoukset – luojan kiitos!
Itse olisin ollut valmis siirtymään muihin harrastuksiin jo viikonlopun Messukeskuksen näyttelyiden jälkeen, mutta torstaina oli vielä pitkä kokouspäivä Kennelliitossa, kun ”vanha” hallitus kokoontui vuoden viimeiseen kokoukseensa ja uusi, ensi vuoden alusta aloittava hallitus piti järjestäytymiskokouksensa. Ihan reilunpituinen työpäivä siitä tuli.
Vanhassa hallituksessa oli jälleen paksu nippu paperia luettavana ja paljon pelkkiä rutiiniasioita alkaen poikkeuslupa-anomuksista, kun kasvattajat eivät muista tarkistaa, että pentueen vanhempien terveystarkastukset on tehty ennen astutusta eikä sen jälkeen.
Ja jälleen oli kurinpitoasioita ja viranomaispäätöksiä eläinsuojelurikoksista ja –rikkomuksista sekä eläinten huostaanotosta. Ne eivät ole mukavaa luettavaa.
Kokouksen lomassa nyt viimeistä kertaa vuosikymmenien jälkeen hallituksen kokouksessa läsnä ollut naapuri Kari Järvinen piti puheen muistellen aloittaneensa hallituksessa kenraali Olli Korhosen aikana. Nyt viime vuosina hän on ollut läsnä Kennelliiton valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Hän toki jatkaa Voittaja-näyttelyiden ja vuoden 2014 Maailmannäyttelyn toimikunnan puheenjohtajana sekä Kennelliiton museo- ja kirjastohankkeessa.
Jäähyväislahjaksi hän lahjoitti Kennelliiton tulevalle koiramuseolle aikanaan Tukholmasta Bukowskin huutokaupasta hankkimansa, Han-dynastian aikuisen noin 2300 vuotta vanhan terrakottakoiran.
Hieno lahjoitus, jollaisia ei ole joka maan Kennelliitossa. Yritin ottaa selvää, minkä verran näitä terrakottakoiria maailmalla on ja sain arvioksi viitisenkymmentä. Viime vuonna yksi koira oli huutokaupattavana Hongkongissa, mutta lopullista kauppahintaa en tiedä.
Naapurustossa olevan antiikkikaupan omistajalla sellainen on ollut jo toistakymmentä vuotta, ja silloin tällöin koira on nähtävänä liikkeen ikkunassa. Se on samankokoinen kuin nyt Kennelliiton lahjaksi saama koira, mutta sen rakenne on hieman erilainen, eli etu- ja takakulmaukset ovat niukemmat, mutta hyvin sen voi kuvitella kiinalaisten koirarotujen esi-isäksi.
Kokouksen välillä poikettiin myös katsomaan orastavaa kirjastoa, johon jo pari vuotta varastolaatikoissa olleita Kennelliiton kirjaston kirjoja on alettu purkaa varastohyllyihin ja luetteloida. Toivottavasti pian saadaan oikeat hyllyt ja vanhoille, 1800-luvun loppupuolelta olevien ensimmäisten koiranäyttelyiden luetteloille ja muille arvokirjoille vitriinit, joissa ne ovat turvassa pölyltä ja rasvaisilta sormilta.
***
Uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin toimikuntien ja työryhmien puheenjohtajat ja osa jäsenistä.
”Valita” on ehkä väärä sana, sillä kysymyksessä olivat pikemminkin ilmoitusasiat, jotka kirjattiin pöytäkirjaan, sillä valinnat oli ”sovittu”, kuten asia ilmaistiin.
Kennelliiton hallituksessahan on ollut tapana, että toimikuntien puheenjohtajat valitsevat toimikuntien jäsenet, ja harvemmin niihin halutaan tai voidaan hallituksessa puuttua.
Tulevaisuudessa olisi kenties paikallaan käydä ihan kokonaisvaltainen keskustelu niin toimikuntien puheenjohtajista kuin niiden jäsenistäkin, jotta työt voidaan jakaa tehokkaammin ottaen huomioon eri hallituksen jäsenten osaaminen, ja huolehtia siitä, että toimikuntien jäsenyydet jakautuvat mahdollisimman laajalle eivätkä samat henkilöt istu useassa toimikunnassa tai työryhmässä.
Toimikunnan puheenjohtajan kannalta on tietenkin helppoa, jos hän voi valita toimikuntiinsa sopivat jäsenet, mutta lopputuloksen kannalta saattaa olla parempi, jos toimikuntiin ja työryhmiin tulee myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole mukautuvaisia ja joilla on erilaisia mielipiteitä, sillä sitä kautta parhaat kompromissit saavutetaan.
Naapurimaassamme päätettiin joku vuosi sitten, että toimikuntien puheenjohtajuuksia kierrätetään säännöllisin väliajoin. Silloin kenellekään ei muodostu omaa puolustettavaa reviiriä, ja toimikuntien työhön saadaan myös uutta näkemystä.
***
Tämäkään hallituksen kokous ei sujunut ilman, että viestintä ja tämä blogi eivät olisi joutuneet käsittelyyn.
Joku ilmoitti, ettei hän enää edes suostu lukemaan tätä blogia, kun täällä esitetään vääristeltyä ja virheellistä tietoa. Joku toinen taas toisteli totuutena sanomisiani, joita en ole koskaan sanonut. Eli ehkä kannattaisi sittenkin lukea tekstit ihan tarkkaan ilman ennakkoasenteita – ettei tule huomaamattaan itse levitettyä virheellistä tietoa.
Kun emme elä Valkovenäjällä (Euroopan viimeisessä diktatuurissa, jossa presidentinvaalien jälkeen odotettavissa olevien mielenosoitusten vaikeuttamiseksi pääkaupungin Minskin pääaukiolle on jäädytetty luistinrata!), keskustelu yleisistä asioista on edelleenkin sallittua, ja sen pitääkin olla.
Sissi-chihuahua kylässä
Tuskin olin ehtinyt kotiin torstai-iltana, kun naapuri jo kolkutteli alaovella kainalossaan viime viikonloppuna Italiasta saamansa Empressa Elisabeth eli Sissi.
Sissi on kolme kuukautta vanha chihuahua-tyttö, nätti kuin mikä. Kun chihuahuan pitää olla luonteeltaan kuin pikku-Napoleon, tämä oli juuri sitä: tutki häntä pystyssä koko huushollin, kierteli kirjahyllyt, haisteli nurkissa olevat villakoirat ja pureskeli Messukeskuksessa tuomarilahjaksi saamani Skandinavian vinttikoiria esittelevän vuosikirjan kulmat.
Ja kun aikansa oli touhunnut, halusi syliini ja nukahti saman tien. Naapurin mielestä se oli selvä osoitus, että Sissi tiesi, kuka on Kääpiökoirayhdistyksen puheenjohtaja.
Silti en voi kuvitella itseäni ulkoiluttamassa pientä chihuahuaa, vaikka kuinka nättiä, kun olen tottunut reilumman kokoisiin, ronskimpiin koiriin. En varsinkaan, jos sillä on Kaliforniasta ostetut, jalokivin somistetut kaulapannat ja hihnat, Burberryn takki ja Louis Vuittonin töppöset… Mutta näin käy, kun aikuiset ihmiset hurahtavat pikkukoiriin.
Itse olisin ollut valmis siirtymään muihin harrastuksiin jo viikonlopun Messukeskuksen näyttelyiden jälkeen, mutta torstaina oli vielä pitkä kokouspäivä Kennelliitossa, kun ”vanha” hallitus kokoontui vuoden viimeiseen kokoukseensa ja uusi, ensi vuoden alusta aloittava hallitus piti järjestäytymiskokouksensa. Ihan reilunpituinen työpäivä siitä tuli.
Vanhassa hallituksessa oli jälleen paksu nippu paperia luettavana ja paljon pelkkiä rutiiniasioita alkaen poikkeuslupa-anomuksista, kun kasvattajat eivät muista tarkistaa, että pentueen vanhempien terveystarkastukset on tehty ennen astutusta eikä sen jälkeen.
Ja jälleen oli kurinpitoasioita ja viranomaispäätöksiä eläinsuojelurikoksista ja –rikkomuksista sekä eläinten huostaanotosta. Ne eivät ole mukavaa luettavaa.
Kokouksen lomassa nyt viimeistä kertaa vuosikymmenien jälkeen hallituksen kokouksessa läsnä ollut naapuri Kari Järvinen piti puheen muistellen aloittaneensa hallituksessa kenraali Olli Korhosen aikana. Nyt viime vuosina hän on ollut läsnä Kennelliiton valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Hän toki jatkaa Voittaja-näyttelyiden ja vuoden 2014 Maailmannäyttelyn toimikunnan puheenjohtajana sekä Kennelliiton museo- ja kirjastohankkeessa.
Jäähyväislahjaksi hän lahjoitti Kennelliiton tulevalle koiramuseolle aikanaan Tukholmasta Bukowskin huutokaupasta hankkimansa, Han-dynastian aikuisen noin 2300 vuotta vanhan terrakottakoiran.
Hieno lahjoitus, jollaisia ei ole joka maan Kennelliitossa. Yritin ottaa selvää, minkä verran näitä terrakottakoiria maailmalla on ja sain arvioksi viitisenkymmentä. Viime vuonna yksi koira oli huutokaupattavana Hongkongissa, mutta lopullista kauppahintaa en tiedä.
Naapurustossa olevan antiikkikaupan omistajalla sellainen on ollut jo toistakymmentä vuotta, ja silloin tällöin koira on nähtävänä liikkeen ikkunassa. Se on samankokoinen kuin nyt Kennelliiton lahjaksi saama koira, mutta sen rakenne on hieman erilainen, eli etu- ja takakulmaukset ovat niukemmat, mutta hyvin sen voi kuvitella kiinalaisten koirarotujen esi-isäksi.
Kokouksen välillä poikettiin myös katsomaan orastavaa kirjastoa, johon jo pari vuotta varastolaatikoissa olleita Kennelliiton kirjaston kirjoja on alettu purkaa varastohyllyihin ja luetteloida. Toivottavasti pian saadaan oikeat hyllyt ja vanhoille, 1800-luvun loppupuolelta olevien ensimmäisten koiranäyttelyiden luetteloille ja muille arvokirjoille vitriinit, joissa ne ovat turvassa pölyltä ja rasvaisilta sormilta.
***
Uuden hallituksen järjestäytymiskokouksessa valittiin toimikuntien ja työryhmien puheenjohtajat ja osa jäsenistä.
”Valita” on ehkä väärä sana, sillä kysymyksessä olivat pikemminkin ilmoitusasiat, jotka kirjattiin pöytäkirjaan, sillä valinnat oli ”sovittu”, kuten asia ilmaistiin.
Kennelliiton hallituksessahan on ollut tapana, että toimikuntien puheenjohtajat valitsevat toimikuntien jäsenet, ja harvemmin niihin halutaan tai voidaan hallituksessa puuttua.
Tulevaisuudessa olisi kenties paikallaan käydä ihan kokonaisvaltainen keskustelu niin toimikuntien puheenjohtajista kuin niiden jäsenistäkin, jotta työt voidaan jakaa tehokkaammin ottaen huomioon eri hallituksen jäsenten osaaminen, ja huolehtia siitä, että toimikuntien jäsenyydet jakautuvat mahdollisimman laajalle eivätkä samat henkilöt istu useassa toimikunnassa tai työryhmässä.
Toimikunnan puheenjohtajan kannalta on tietenkin helppoa, jos hän voi valita toimikuntiinsa sopivat jäsenet, mutta lopputuloksen kannalta saattaa olla parempi, jos toimikuntiin ja työryhmiin tulee myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole mukautuvaisia ja joilla on erilaisia mielipiteitä, sillä sitä kautta parhaat kompromissit saavutetaan.
Naapurimaassamme päätettiin joku vuosi sitten, että toimikuntien puheenjohtajuuksia kierrätetään säännöllisin väliajoin. Silloin kenellekään ei muodostu omaa puolustettavaa reviiriä, ja toimikuntien työhön saadaan myös uutta näkemystä.
***
Tämäkään hallituksen kokous ei sujunut ilman, että viestintä ja tämä blogi eivät olisi joutuneet käsittelyyn.
Joku ilmoitti, ettei hän enää edes suostu lukemaan tätä blogia, kun täällä esitetään vääristeltyä ja virheellistä tietoa. Joku toinen taas toisteli totuutena sanomisiani, joita en ole koskaan sanonut. Eli ehkä kannattaisi sittenkin lukea tekstit ihan tarkkaan ilman ennakkoasenteita – ettei tule huomaamattaan itse levitettyä virheellistä tietoa.
Kun emme elä Valkovenäjällä (Euroopan viimeisessä diktatuurissa, jossa presidentinvaalien jälkeen odotettavissa olevien mielenosoitusten vaikeuttamiseksi pääkaupungin Minskin pääaukiolle on jäädytetty luistinrata!), keskustelu yleisistä asioista on edelleenkin sallittua, ja sen pitääkin olla.
Sissi-chihuahua kylässä
Tuskin olin ehtinyt kotiin torstai-iltana, kun naapuri jo kolkutteli alaovella kainalossaan viime viikonloppuna Italiasta saamansa Empressa Elisabeth eli Sissi.
Sissi on kolme kuukautta vanha chihuahua-tyttö, nätti kuin mikä. Kun chihuahuan pitää olla luonteeltaan kuin pikku-Napoleon, tämä oli juuri sitä: tutki häntä pystyssä koko huushollin, kierteli kirjahyllyt, haisteli nurkissa olevat villakoirat ja pureskeli Messukeskuksessa tuomarilahjaksi saamani Skandinavian vinttikoiria esittelevän vuosikirjan kulmat.
Ja kun aikansa oli touhunnut, halusi syliini ja nukahti saman tien. Naapurin mielestä se oli selvä osoitus, että Sissi tiesi, kuka on Kääpiökoirayhdistyksen puheenjohtaja.
Silti en voi kuvitella itseäni ulkoiluttamassa pientä chihuahuaa, vaikka kuinka nättiä, kun olen tottunut reilumman kokoisiin, ronskimpiin koiriin. En varsinkaan, jos sillä on Kaliforniasta ostetut, jalokivin somistetut kaulapannat ja hihnat, Burberryn takki ja Louis Vuittonin töppöset… Mutta näin käy, kun aikuiset ihmiset hurahtavat pikkukoiriin.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Joulukokous Etelärannassa
Viimeinkin Helsingin eteläisissä kaupunginosissa on pantu hösseliksi!
Kun lähdin illansuussa SKKY:n hallituksen kokoukseen Etelärantaan ykkösen ratikalla, joka kulmalla oli kauhakuormureita ja kuorma-autoja siivoamassa pois pahimpia lumikasoja katujen varsilta. Aiemmin päivällä pudotettiin lunta lähitalojen katoilta – mitä ei ole vähään aikaan nähty joulukuussa näillä kulmilla.
Flunssapöpöt olivat karsineet kokouksen osanottajien rivejä: yksi oli puhekiellossa, toinen flunssakuumeessa ja kolmas nyrjäyttänyt nilkkansa. Ja yhdellä oli oman kuntansa sosiaalilautakunnan kokous. Onneksi oltiin kuitenkin päätösvaltaisia.
Ja onneksi oli päätetty pitää hallituksen kokous vielä joulukuussa, koska asialistalle tuli vielä viime hetken asioita, jotka olisivat vaatineet kokoontumista joululoman aikana. Kennelliitolta tuli nimittäin eilen lausuntopyyntö päivitetystä koirien vakuutusarvotaulukosta, ja lausuntoa haluttiin vielä ennen vuoden loppua.
SKKY:n monien rotujen osalta ehdotettu taulukko ei käy aivan sellaisenaan, sillä meiltä annettavat vakuutusarvolausunnot perustuvat useampiin kriteereihin riippuen siitä, onko koiran vanhemmille tehty terveystutkimukset ja onko niillä näyttelytulokset. Myös DNA-polveutumisvarmistus lisää koiran arvoa. Samoin meillä on oltu sitä mieltä, että koiran saavuttama Iso-Britannian tai USA:n muotovalion arvo on yhtä arvokas kuin FCI:n kansainvälisen valion arvo. Siksi olemme tähän saakka antaneet suoraan vakuutusarvolausunnot vakuutusyhtiöille, ja toivomme voivamme jatkaa samaa käytäntöä.
”Isoista” asioista listalla oli myös Suomen Affenpinserit ry:n pyytämä periaatepäätös siitä, hyväksymmekö apinapinserit rotujärjestömme alaisuuteen ja yhdistyksen jäsenyhdistykseksemme, kun rotu jää ilman omaa rotujärjestöä vuoden 2012 alusta Snautseri- ja Pinserikeskusjärjestön lakkauttaessa toimintansa, kun sen isommat rodut ilmeisesti päätyvät omiksi rotujärjestöikseen.
Vastaus oli myönteinen, kun todettiin, että apinapinserit (jotka ennen tunnettiin affenpinsereinä) ovat FCI:n ulkopuolella olevissa suurissa kennelmaissa kääpiökoirarotu – samaan tapaan kuin esimerkiksi pomeranian, englanninkääpiöterrieri ja yorkshirenterrieri.
Raha-asioitakin käsiteltiin, kun olemme uusineet vuosisopimuksen Lemmikkipalstoilla olevasta, koiranostajille suunnatusta mainoksesta ja lisäksi hyväksyttävänä oli isompi lasku, kun olemme maksaneet toistakymmentä jäsenyhdistystemme ja alajaostojemme edustajaa Kennelliiton helmikuussa järjestämään ns. Koira-Expoon.
Kun tämä oli vuoden viimeinen kokous, siinä törsättiinkin: jälkiruoaksi söimme herkullista creme brûlée’ta ja punaherukkasorbettia. Toivottavasti tilintarkastajillakin on joulumieltä!
PS. Viikonloppuna jäi uutisseuranta vähille. Siksi huomasin vasta sunnuntai-iltana, että Tukholmassa Drottningsgatanin kulmilla oli tapahtunut terrori-isku, joka olisi voinut olla seurauksiltaan kammottava. Myöskään kansankodissa (tai meillä) ei voida tuudittautua ajatukseen, ettei täällä tapahdu samanlaisia kauheuksia. Ja nyt tiistain aikana kansainväliset uutiskanavat ovat kertoneet USA:n diplomatian jättiläisen Richard Holbrooke'n kuolemasta ja elämäntyöstä. Hän ei miellyttänyt kaikkia, mutta sai paljon aikaan, vaikka ei ollut yes-ihminen.
Kun lähdin illansuussa SKKY:n hallituksen kokoukseen Etelärantaan ykkösen ratikalla, joka kulmalla oli kauhakuormureita ja kuorma-autoja siivoamassa pois pahimpia lumikasoja katujen varsilta. Aiemmin päivällä pudotettiin lunta lähitalojen katoilta – mitä ei ole vähään aikaan nähty joulukuussa näillä kulmilla.
Flunssapöpöt olivat karsineet kokouksen osanottajien rivejä: yksi oli puhekiellossa, toinen flunssakuumeessa ja kolmas nyrjäyttänyt nilkkansa. Ja yhdellä oli oman kuntansa sosiaalilautakunnan kokous. Onneksi oltiin kuitenkin päätösvaltaisia.
Ja onneksi oli päätetty pitää hallituksen kokous vielä joulukuussa, koska asialistalle tuli vielä viime hetken asioita, jotka olisivat vaatineet kokoontumista joululoman aikana. Kennelliitolta tuli nimittäin eilen lausuntopyyntö päivitetystä koirien vakuutusarvotaulukosta, ja lausuntoa haluttiin vielä ennen vuoden loppua.
SKKY:n monien rotujen osalta ehdotettu taulukko ei käy aivan sellaisenaan, sillä meiltä annettavat vakuutusarvolausunnot perustuvat useampiin kriteereihin riippuen siitä, onko koiran vanhemmille tehty terveystutkimukset ja onko niillä näyttelytulokset. Myös DNA-polveutumisvarmistus lisää koiran arvoa. Samoin meillä on oltu sitä mieltä, että koiran saavuttama Iso-Britannian tai USA:n muotovalion arvo on yhtä arvokas kuin FCI:n kansainvälisen valion arvo. Siksi olemme tähän saakka antaneet suoraan vakuutusarvolausunnot vakuutusyhtiöille, ja toivomme voivamme jatkaa samaa käytäntöä.
”Isoista” asioista listalla oli myös Suomen Affenpinserit ry:n pyytämä periaatepäätös siitä, hyväksymmekö apinapinserit rotujärjestömme alaisuuteen ja yhdistyksen jäsenyhdistykseksemme, kun rotu jää ilman omaa rotujärjestöä vuoden 2012 alusta Snautseri- ja Pinserikeskusjärjestön lakkauttaessa toimintansa, kun sen isommat rodut ilmeisesti päätyvät omiksi rotujärjestöikseen.
Vastaus oli myönteinen, kun todettiin, että apinapinserit (jotka ennen tunnettiin affenpinsereinä) ovat FCI:n ulkopuolella olevissa suurissa kennelmaissa kääpiökoirarotu – samaan tapaan kuin esimerkiksi pomeranian, englanninkääpiöterrieri ja yorkshirenterrieri.
Raha-asioitakin käsiteltiin, kun olemme uusineet vuosisopimuksen Lemmikkipalstoilla olevasta, koiranostajille suunnatusta mainoksesta ja lisäksi hyväksyttävänä oli isompi lasku, kun olemme maksaneet toistakymmentä jäsenyhdistystemme ja alajaostojemme edustajaa Kennelliiton helmikuussa järjestämään ns. Koira-Expoon.
Kun tämä oli vuoden viimeinen kokous, siinä törsättiinkin: jälkiruoaksi söimme herkullista creme brûlée’ta ja punaherukkasorbettia. Toivottavasti tilintarkastajillakin on joulumieltä!
PS. Viikonloppuna jäi uutisseuranta vähille. Siksi huomasin vasta sunnuntai-iltana, että Tukholmassa Drottningsgatanin kulmilla oli tapahtunut terrori-isku, joka olisi voinut olla seurauksiltaan kammottava. Myöskään kansankodissa (tai meillä) ei voida tuudittautua ajatukseen, ettei täällä tapahdu samanlaisia kauheuksia. Ja nyt tiistain aikana kansainväliset uutiskanavat ovat kertoneet USA:n diplomatian jättiläisen Richard Holbrooke'n kuolemasta ja elämäntyöstä. Hän ei miellyttänyt kaikkia, mutta sai paljon aikaan, vaikka ei ollut yes-ihminen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
