SKKY:n jäsenyhdistys Suomen Ranskanbulldogit ry piti vuosikokouksensa sunnuntaina iltapäivällä, ja väkeä olikin tuvan täydeltä.
Minua oli pyydetty kokouksen puheenjohtajaksi siltä varalta, ettei järjestys säilyisi ja kokous venyisi. Nuijaa ei kuitenkaan tarvinnut kovin paljon paukutella, ja kokous kesti vain reilut puolitoista tuntia, vaikka se keskeytettiin kahteen otteeseen ääntenlaskun ajaksi.
Henkilövalinnoissa kokousväki näytti olleen jakautunut kahtia, sillä kun puheenjohtajasta äänestettiin, äänet menivät tasan istuvan puheenjohtajan Susanna Strellmanin ja toisen ehdokkaan, Nina Holmströmin kesken. Niinpä valinta ratkaistiin arvalla, ja arpaonni suosi Nina Holmströmiä.
Hänellä on haastava tehtävä, sillä hänen on pyrittävä kokoamaan koko yhdistyksen rivit yhteen, jotta vielä isompiin haasteisiin voidaan vastata. Ranskanbulldoggien suosio on nimittäin lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti ja siitä on tullut muotirotu – siinä määrin, että rodun rekisteröinnit ovat kymmenkertaistuneet 10 vuodessa.
Viime vuoden rekisteröinnit kasvoivat edellisvuodesta yli 30 prosentilla. Samaan aikaan tuontikoirien osuus oli suunnilleen samaa luokkaa.
Valitettavasti huomattava osa tuonneista on lähtöisin Itä-Euroopasta ja erityisesti Baltian maista, josta tänne on tuotu ilman sen kummempia meriittejä olevista vanhemmista olevia pentuja, usein pentusisaruksia. Tuonti näyttää olevan järjestäytynyttä kaupallista tuontia, eli välittäjät ovat asialla. Ja nämä välittäjät tuovat runsain mitoin myös paperittomia, rekisteröimättömiä koiria, jotka eivät näy tilastoissa ja joiden taustat löytynevät Itä-Euroopan pentutehtailta.
Suuri kysymys onkin, miten varoitukset ns. pimeiden pentujen oston vaaroista saadaan ranskanbulldoggia havittelevien ostajien tietoon. Siinä on tekemistä niin ranskisyhdistyksellä kuin muillakin kenneljärjestöillä.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
Lauantaipäivä Oulussa
Helsingissä tihutti vettä, mutta märkää lunta tuli taivaan täydeltä Oulussa, minne tein pikavisiitin lauantaina Pohjois-Pohjanmaan kennelpiirin vuosikokoukseen.
Puheenjohtaja Jorma Kallio oli pyytänyt minua kertomaan lyhyesti Kennelliiton ajankohtaisista asioista, joten kävin läpi hieman viime vuoden tunnuslukuja kohonneesta jäsenmäärästä rekisteröinteihin ja lisääntyneisiin näyttely- ja koekäynteihin. Kerroin myös ajankohtaisista hankkeista kuten yhteispohjoismaisista näyttelysäännöistä sekä tietenkin Kennelliiton valmistautumisesta vuoden 2014 Maailmannäyttelyyn ja samana vuonna pidettäviin Kennelliiton 125-vuotisjuhliin.
Mukavahenkisen kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja jakoivat palkinnot viime vuoden voitokkaimpien koirien omistajille – hienoja pokaaleja ja mitaleja. Monessa mukana ollut Erkki Partanen sai vastaanottaa piirin viirin sekä Kennelliiton hallituksen myöntämän viirin tunnustuksena pitkäaikaisesta vapaaehtoistyöstään mm. kennelvalvojana ja sittemmin kennelneuvojana. Erkki kertoi alkaneensa vähentää luottamustehtäviään, kun huomasi eläkkeelle jäätyään, että kohta uhkaa burnout, niin kiirettä on ollut.
Oli myös mukava tavata sellaisia entisiä kollegoita Kennelliiton valtuustosta kuten Risto Avela, jonka kanssa muistelimme Oulun seudulla toimineita ja vieläkin toimivia yhteisiä ongelmatapauksia, joita ei ole vieläkään saatu järjestykseen. Valitettavasti.
Mutta mukava kokous, ja mukava matka – ja virkistävää tavata muitakin kuin kokopäiväisiä kennelpoliitikkoja.
PS. Matkalla lentokoneessa luin Finnairin Blue Wings-lehdestä ulkoministeri Alex Stubbin kolumnin, jossa hän ikuisena optimistina hehkutti odottavansa Vancouverista enemmänkin kuin nuo tavoitellut 12 mitalia… Pieleen meni. Kävi jääkiekon pronssiottelussa miten kävi, olen sitä mieltä, että pappaketju ja paikallaan seisovat puolustajat saisivat jäädä eläkkeelle ennen seuraavia arvokisoja.
Puheenjohtaja Jorma Kallio oli pyytänyt minua kertomaan lyhyesti Kennelliiton ajankohtaisista asioista, joten kävin läpi hieman viime vuoden tunnuslukuja kohonneesta jäsenmäärästä rekisteröinteihin ja lisääntyneisiin näyttely- ja koekäynteihin. Kerroin myös ajankohtaisista hankkeista kuten yhteispohjoismaisista näyttelysäännöistä sekä tietenkin Kennelliiton valmistautumisesta vuoden 2014 Maailmannäyttelyyn ja samana vuonna pidettäviin Kennelliiton 125-vuotisjuhliin.
Mukavahenkisen kokouksen aluksi piirin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja jakoivat palkinnot viime vuoden voitokkaimpien koirien omistajille – hienoja pokaaleja ja mitaleja. Monessa mukana ollut Erkki Partanen sai vastaanottaa piirin viirin sekä Kennelliiton hallituksen myöntämän viirin tunnustuksena pitkäaikaisesta vapaaehtoistyöstään mm. kennelvalvojana ja sittemmin kennelneuvojana. Erkki kertoi alkaneensa vähentää luottamustehtäviään, kun huomasi eläkkeelle jäätyään, että kohta uhkaa burnout, niin kiirettä on ollut.
Oli myös mukava tavata sellaisia entisiä kollegoita Kennelliiton valtuustosta kuten Risto Avela, jonka kanssa muistelimme Oulun seudulla toimineita ja vieläkin toimivia yhteisiä ongelmatapauksia, joita ei ole vieläkään saatu järjestykseen. Valitettavasti.
Mutta mukava kokous, ja mukava matka – ja virkistävää tavata muitakin kuin kokopäiväisiä kennelpoliitikkoja.
PS. Matkalla lentokoneessa luin Finnairin Blue Wings-lehdestä ulkoministeri Alex Stubbin kolumnin, jossa hän ikuisena optimistina hehkutti odottavansa Vancouverista enemmänkin kuin nuo tavoitellut 12 mitalia… Pieleen meni. Kävi jääkiekon pronssiottelussa miten kävi, olen sitä mieltä, että pappaketju ja paikallaan seisovat puolustajat saisivat jäädä eläkkeelle ennen seuraavia arvokisoja.
perjantai 26. helmikuuta 2010
"Jalostustragedia" SKKY:n hallituksessa
Pyörrettyäni aikaisemmat puheeni aamuyö ja aikainen aamu kuluivat Vancouverin Kanada-Venäjä- ja Suomi-Tshekki -jääkiekko-otteluita seuratessa ja toimitettaessa erätauoilla tekstiviestein väliaikatietoja Madridiin, missä FCI:n hallitus oli koolla ja missä Eurosport näytti curlingia vielä puolen kolmen aikaan aamuyöstä.
Naapuria taisi lämmittää naapurimaiden Ruotsin ja Venäjän tappio aivan yhtä paljon kuin Suomen voitto.
Illalla oli vuorossa SKKY:n hallituksen kokous, josta oli poissa vain yksi perheensä kanssa hiihtolomalla oleva jäsen ja toinen, jolle tuli kiireinen työmatka Kambodžaan. Mukaan oli ehtinyt myös eduskuntavaalikampanjaansa aloitteleva, kunnallisten luottamustehtävien työllistämä hallituksen jäsen.
Hallituksen asialistalla olivat vuosikokousasiat ja kokoukselle esitettävät toimintakertomus, tilinpäätös ja jäsenmaksuehdotus. Tilinpäätös viime vuodelta näyttää aivan hyvältä, vaikka rahaa käytettiin mm. jäsenyhdistyksille ja jaostoille suunnattuun yhdistystoiminnan seminaariin ja huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän tuomarikoulutukseen. Jäsenmaksujen osalta päätettiin, ettei jälleenkään esitetä henkilöjäsenmaksujen korottamista ensi vuonna, joten vuosijäsen maksaa 15 euron jäsenmaksun, ellei vuosikokous muuta esitystä.
Vuosikokousasioita enemmän hallitusta puhutti Kennelliiton ”jalostustragedia”, kuten joku tuota paperia kutsui. Asia tuli lausunnolle niin kiireellä, että se ei ehtinyt varsinaiselle esityslistalle, vaan käsiteltiin ylimääräisenä asiana.
SKKY:n hallitus päätti ilmoittaa Kennelliitolle, että se ei voi antaa lausuntoaan määräaikaan eli 15.3. mennessä, koska esitys päätettiin lähettää edelleen lausunnolle SKKY:n jäsenyhdistyksille ja alajaostoille, joilla on vastausaikaa maaliskuun loppuun.
Keskustelun aikana todettiin, että
* Kennelliiton tehtävänä on rekisteröidä puhdasrotuisia koiria ja niiden jälkeläisiä
* kasvatustoimintaa ei saa tehdä säännöillä ja määräyksillä niin hankalaksi ja monimutkaiseksi, että kasvattajat lopettavat kasvatuksen tai jättävät pentunsa rekisteröimättä
* kasvattaja vastaa itse kasvatustyöstään ja sen tuloksista, eivät rotujärjestöt tai Kennelliitto
* myytyään pennun kasvattaja ei voi määrätä, millaisia tutkimuksia pennun ostaja koirallaan teettää.
Rotujärjestö, jonka rekisteröinnit olivat viime vuonna kahdeksan prosenttia Kennelliiton kaikista rekisteröinneistä, ei tule missään tapauksessa hyväksymään esitystä, jos ja kun se tuodaan tässä muodossa Kennelliiton valtuuston hyväksyttäväksi, oli yksimielinen mielipide.
Naapuria taisi lämmittää naapurimaiden Ruotsin ja Venäjän tappio aivan yhtä paljon kuin Suomen voitto.
Illalla oli vuorossa SKKY:n hallituksen kokous, josta oli poissa vain yksi perheensä kanssa hiihtolomalla oleva jäsen ja toinen, jolle tuli kiireinen työmatka Kambodžaan. Mukaan oli ehtinyt myös eduskuntavaalikampanjaansa aloitteleva, kunnallisten luottamustehtävien työllistämä hallituksen jäsen.
Hallituksen asialistalla olivat vuosikokousasiat ja kokoukselle esitettävät toimintakertomus, tilinpäätös ja jäsenmaksuehdotus. Tilinpäätös viime vuodelta näyttää aivan hyvältä, vaikka rahaa käytettiin mm. jäsenyhdistyksille ja jaostoille suunnattuun yhdistystoiminnan seminaariin ja huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän tuomarikoulutukseen. Jäsenmaksujen osalta päätettiin, ettei jälleenkään esitetä henkilöjäsenmaksujen korottamista ensi vuonna, joten vuosijäsen maksaa 15 euron jäsenmaksun, ellei vuosikokous muuta esitystä.
Vuosikokousasioita enemmän hallitusta puhutti Kennelliiton ”jalostustragedia”, kuten joku tuota paperia kutsui. Asia tuli lausunnolle niin kiireellä, että se ei ehtinyt varsinaiselle esityslistalle, vaan käsiteltiin ylimääräisenä asiana.
SKKY:n hallitus päätti ilmoittaa Kennelliitolle, että se ei voi antaa lausuntoaan määräaikaan eli 15.3. mennessä, koska esitys päätettiin lähettää edelleen lausunnolle SKKY:n jäsenyhdistyksille ja alajaostoille, joilla on vastausaikaa maaliskuun loppuun.
Keskustelun aikana todettiin, että
* Kennelliiton tehtävänä on rekisteröidä puhdasrotuisia koiria ja niiden jälkeläisiä
* kasvatustoimintaa ei saa tehdä säännöillä ja määräyksillä niin hankalaksi ja monimutkaiseksi, että kasvattajat lopettavat kasvatuksen tai jättävät pentunsa rekisteröimättä
* kasvattaja vastaa itse kasvatustyöstään ja sen tuloksista, eivät rotujärjestöt tai Kennelliitto
* myytyään pennun kasvattaja ei voi määrätä, millaisia tutkimuksia pennun ostaja koirallaan teettää.
Rotujärjestö, jonka rekisteröinnit olivat viime vuonna kahdeksan prosenttia Kennelliiton kaikista rekisteröinneistä, ei tule missään tapauksessa hyväksymään esitystä, jos ja kun se tuodaan tässä muodossa Kennelliiton valtuuston hyväksyttäväksi, oli yksimielinen mielipide.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Muistiinpanoja parilta vuorokaudelta
Oletteko joskus miettineet, miten mukava olisi elää ja olla ilman kelloa ja kalenteria?
Omalta kohdaltani tämä toteutui sunnuntaina sillä seurauksella, että maanantai meni suurimmalta osalta Punaiselle Ristille, eli mitään kovin näkyvää en saanut aikaan. Ja käsi sydämelle: onko se aina edes tarpeellista?
Sunnuntaina iltapäivällä olin tuulen ja tuiskun keskellä Suomen Mopsikerhon vuosikokouksessa Espoossa. Kokous päättyi lyhyeen ja varsinaiset vuosikokousasiat jäivät myöhemmin järjestettävään kokoukseen. Ulkopuolisena mietin, miten monessa yhdistyksessä kemiat eivät toimi ja miten ongelmista voitaisiin selvitä kompromissiratkaisuilla, jos pidettäisiin mielessä, että yhteen hiileen puhaltaminen tunnepitoisista reaktioista huolimatta voi olla se yhteinen etu.
Kokouksen jälkeen ehdin käydä läpi Hasse Lehtisen haastattelua englantilaiselle Dog World-lehdelle. Haastattelu julkaistaan ilmeisesti tuossa laajalle leviävässä koiralehdessä Cruftsin koiranäyttelyn erikoisnumerossa. (Miten moni suomalainen on muuten arvostettu ulkomailla, mutta ei välttämättä profeetta omalla maallaan?)
Sitten oli vuorossa Vancouverista miesten alppiyhdistetty, sekin Eurosportilla, koska en voi sietää joitakin YLE:n paatoksella lässyttäviä selostajia. Miten hieno saavutus Bode Milleriltä, joka on monessa suhteessa oman tiensä kulkija - kontroversielli, täydellisyyteen pyrkivä persoona. Tiesittekö muuten, että Bode Millerillä on oma Turtle Ridge Foundationinsa, joka keskittyy erilaisiin ympäristöprojekteihin sekä nuorisoon New Hampshiren osavaltiossa? On hienoa, että hän kerää rahaa ja kannustaa mm. liikuntavammaisia nuoria urheilun pariin. (Mitä tekevät meillä Virpi Kuituset ja kumppanit?)
Parin tunnin unet ja sen jälkeen jääkiekko-ottelu USA-Kanada. Olipa hulppea ottelu! Siinä missä Sidney Crosby ja Rick Nash veivät taklauksiaan loppuun huomaamatta, että kiekko oli jo muualla, amerikkalaiset olivat jo ladanneet kiekon Kanadan hyökkäysalueelle ja takoivat maaleja. Nolo juttu isäntämaalle.
Jälleen parin tunnin unet, ja herätys klo 7.00 katsomaan Suomen ja Ruotsin lätkämatsia. Hukkaan meni sekin herätys. Samat suuret puheet ja uho oli kuultu jo ennen ottelua, mutta Suomi-pojat olivat kuin vanhasta hidastetusta filmistä: pakit kaatuilivat, ykkösnyrkki Teemu, Saku ja kumppanit eivät päässeet keskialuetta pitemmälle ja jos pääsivät, eivät saaneet yhtään kiekkoa maaliin. Hävetti olla suomalainen.
Onko todella niin, että suomalaisilta puuttuu itseluottamus, kun on aina totuttu kunnioittamaan kuvia ja kumartamaan auktoriteeteille, oli se sitten Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari tai EU:n komissio? Mennään maailmalle omaa olemassaoloa anteeksipyydellen kuin aitanpolulla astelevat, Marimekon pönäkköihin raitapaitoihin pukeutuneet emännät ja isännät?
Kuten sanottu, maanantai kirjattiin ilman sen kummempia saavutuksia. Ainoa konkreettinen työ tehtyjen töiden listalla oli tekstiesitys Kennelliiton pörssisijoittamisen periaatteista, joka toivottavasti menee Kennelliiton hallituksen hyväksyttäväksi, jotta tiedetään, mitä tehdään ja minne Kennelliiton jäsenten rahoja sijoitetaan.
Enkä usko, että herätyskello soi toista kertaa leijonien matsia varten varsinkaan, jos meillä Kaivarin kulmilla kesäisin pyörivä "pomo" eli Olli Jokinen ei saa enempää aikaan.
Omalta kohdaltani tämä toteutui sunnuntaina sillä seurauksella, että maanantai meni suurimmalta osalta Punaiselle Ristille, eli mitään kovin näkyvää en saanut aikaan. Ja käsi sydämelle: onko se aina edes tarpeellista?
Sunnuntaina iltapäivällä olin tuulen ja tuiskun keskellä Suomen Mopsikerhon vuosikokouksessa Espoossa. Kokous päättyi lyhyeen ja varsinaiset vuosikokousasiat jäivät myöhemmin järjestettävään kokoukseen. Ulkopuolisena mietin, miten monessa yhdistyksessä kemiat eivät toimi ja miten ongelmista voitaisiin selvitä kompromissiratkaisuilla, jos pidettäisiin mielessä, että yhteen hiileen puhaltaminen tunnepitoisista reaktioista huolimatta voi olla se yhteinen etu.
Kokouksen jälkeen ehdin käydä läpi Hasse Lehtisen haastattelua englantilaiselle Dog World-lehdelle. Haastattelu julkaistaan ilmeisesti tuossa laajalle leviävässä koiralehdessä Cruftsin koiranäyttelyn erikoisnumerossa. (Miten moni suomalainen on muuten arvostettu ulkomailla, mutta ei välttämättä profeetta omalla maallaan?)
Sitten oli vuorossa Vancouverista miesten alppiyhdistetty, sekin Eurosportilla, koska en voi sietää joitakin YLE:n paatoksella lässyttäviä selostajia. Miten hieno saavutus Bode Milleriltä, joka on monessa suhteessa oman tiensä kulkija - kontroversielli, täydellisyyteen pyrkivä persoona. Tiesittekö muuten, että Bode Millerillä on oma Turtle Ridge Foundationinsa, joka keskittyy erilaisiin ympäristöprojekteihin sekä nuorisoon New Hampshiren osavaltiossa? On hienoa, että hän kerää rahaa ja kannustaa mm. liikuntavammaisia nuoria urheilun pariin. (Mitä tekevät meillä Virpi Kuituset ja kumppanit?)
Parin tunnin unet ja sen jälkeen jääkiekko-ottelu USA-Kanada. Olipa hulppea ottelu! Siinä missä Sidney Crosby ja Rick Nash veivät taklauksiaan loppuun huomaamatta, että kiekko oli jo muualla, amerikkalaiset olivat jo ladanneet kiekon Kanadan hyökkäysalueelle ja takoivat maaleja. Nolo juttu isäntämaalle.
Jälleen parin tunnin unet, ja herätys klo 7.00 katsomaan Suomen ja Ruotsin lätkämatsia. Hukkaan meni sekin herätys. Samat suuret puheet ja uho oli kuultu jo ennen ottelua, mutta Suomi-pojat olivat kuin vanhasta hidastetusta filmistä: pakit kaatuilivat, ykkösnyrkki Teemu, Saku ja kumppanit eivät päässeet keskialuetta pitemmälle ja jos pääsivät, eivät saaneet yhtään kiekkoa maaliin. Hävetti olla suomalainen.
Onko todella niin, että suomalaisilta puuttuu itseluottamus, kun on aina totuttu kunnioittamaan kuvia ja kumartamaan auktoriteeteille, oli se sitten Ruotsin kuningas, Venäjän tsaari tai EU:n komissio? Mennään maailmalle omaa olemassaoloa anteeksipyydellen kuin aitanpolulla astelevat, Marimekon pönäkköihin raitapaitoihin pukeutuneet emännät ja isännät?
Kuten sanottu, maanantai kirjattiin ilman sen kummempia saavutuksia. Ainoa konkreettinen työ tehtyjen töiden listalla oli tekstiesitys Kennelliiton pörssisijoittamisen periaatteista, joka toivottavasti menee Kennelliiton hallituksen hyväksyttäväksi, jotta tiedetään, mitä tehdään ja minne Kennelliiton jäsenten rahoja sijoitetaan.
Enkä usko, että herätyskello soi toista kertaa leijonien matsia varten varsinkaan, jos meillä Kaivarin kulmilla kesäisin pyörivä "pomo" eli Olli Jokinen ei saa enempää aikaan.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
Vielä jalostusstrategiaesityksestä
Palaute ja yhteydenotot Kennelliitossa valmisteilla olevasta yleisestä jalostusstrategiasta ovat jatkuneet tiiviinä, eikä palaute ole ollut yksinomaan myönteistä.
Jopa eduskunnasta kuului, että kyseinen, puolivalmis paperi oli lähetetty sinne "lausunnolle" miettimättä lainkaan, onko viisasta näin vaalien lähestyessä lähettää asiaan vihkiytymättömille ja rotukoirajalostusta tuntemattomille kansanedustajille keskeneräinen asia, josta on niin helppo kerätä irtopisteitä, jos niin haluaa.
Tiedoksi asiaa kyseleville: SKKY on julkaissut lausuntopyynnön ja lausunnolle lähetetyn esityksen internetsivuillaan osoitteessa www.toydogs.net > Uutisia ja tapahtumia.
PS. Vancouver-kommentti: Eikö nämä turistit, joiden "kroppa ei toimi" ja kilpailu ei huvita, voisi jättää seuraavalla kerralla kotiin. Voitaisiin käyttää nekin rahat vaikkapa nuorten liikuntaharrastuksen edistämiseen.
Jopa eduskunnasta kuului, että kyseinen, puolivalmis paperi oli lähetetty sinne "lausunnolle" miettimättä lainkaan, onko viisasta näin vaalien lähestyessä lähettää asiaan vihkiytymättömille ja rotukoirajalostusta tuntemattomille kansanedustajille keskeneräinen asia, josta on niin helppo kerätä irtopisteitä, jos niin haluaa.
Tiedoksi asiaa kyseleville: SKKY on julkaissut lausuntopyynnön ja lausunnolle lähetetyn esityksen internetsivuillaan osoitteessa www.toydogs.net > Uutisia ja tapahtumia.
PS. Vancouver-kommentti: Eikö nämä turistit, joiden "kroppa ei toimi" ja kilpailu ei huvita, voisi jättää seuraavalla kerralla kotiin. Voitaisiin käyttää nekin rahat vaikkapa nuorten liikuntaharrastuksen edistämiseen.
lauantai 20. helmikuuta 2010
Puhutaanko vai tehdäänkö?
Kauppalehti Optiossa USA:sta Harvardin yliopistosta Suomen Itsenäisyyden Juhlavuoden Rahaston eli Sitran johtajaksi siirtynyt Marco Steinberg on hutkinut suomalaista yrityskulttuuria ja maassa vallitsevaa konsensusta, kun päivät tuhrautuvat palavereihin ja kokouksiin. Hänen mielestään työaika tärväytyy byrokratiaan.
Kuulostaako tutulta? Tämä ei nimittäin päde vain suomalaisiin yrityksiin, vaan moniin muihin yhteisöihin, myös suuriin valtakunnallisiin aatteellisiin yhdistyksiin.
Kun on luotu monimutkainen byrokraattisten sääntöjen verkosto, pykälien taakse on helppo mennä piiloon, välttää vastuun ottamista ja myös osoittaa omaa erinomaisuuttaan niille, jotka eivät byrokratian mutkia hallitse tai jotka niitä haluavat oikoa.
Joskus tuntuu siltä kuin kokoustaminen ja palavereiden järjestäminen (puhumattakaan 1970-luvun tyylin ”retreteistä” metsän keskellä korpihotellissa) olisi itsetarkoitus ja myös itsesuojelukeino: kun on oikein piirrelty kuvioita paperille, tehty power point -esityksiä ja palaveerattu, voidaan kulkea rinta rottingilla ja kehuskella, miten paljon hienoja asioita on tehty.
Silloin muilta saattaa jäädä huomaamatta, että ne oikeat uudistukset ja ihan aito oikea työ ovat tekemättä.
PS. Vancouverin lätkämatsia odotellessa tulee mieleen, että olisiko sama ilmiö kysymyksessä myös Suomen olympiajoukkueella: siinä missä nämä perinteisten lajien edustajat valittelevat, että maha on ollut kipeänä, suksien voitelu ei ole onnistunut eikä ole monoja, lumilautailijat näyttävät, miten homma hoidetaan!
Kuulostaako tutulta? Tämä ei nimittäin päde vain suomalaisiin yrityksiin, vaan moniin muihin yhteisöihin, myös suuriin valtakunnallisiin aatteellisiin yhdistyksiin.
Kun on luotu monimutkainen byrokraattisten sääntöjen verkosto, pykälien taakse on helppo mennä piiloon, välttää vastuun ottamista ja myös osoittaa omaa erinomaisuuttaan niille, jotka eivät byrokratian mutkia hallitse tai jotka niitä haluavat oikoa.
Joskus tuntuu siltä kuin kokoustaminen ja palavereiden järjestäminen (puhumattakaan 1970-luvun tyylin ”retreteistä” metsän keskellä korpihotellissa) olisi itsetarkoitus ja myös itsesuojelukeino: kun on oikein piirrelty kuvioita paperille, tehty power point -esityksiä ja palaveerattu, voidaan kulkea rinta rottingilla ja kehuskella, miten paljon hienoja asioita on tehty.
Silloin muilta saattaa jäädä huomaamatta, että ne oikeat uudistukset ja ihan aito oikea työ ovat tekemättä.
PS. Vancouverin lätkämatsia odotellessa tulee mieleen, että olisiko sama ilmiö kysymyksessä myös Suomen olympiajoukkueella: siinä missä nämä perinteisten lajien edustajat valittelevat, että maha on ollut kipeänä, suksien voitelu ei ole onnistunut eikä ole monoja, lumilautailijat näyttävät, miten homma hoidetaan!
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Kotiin Kaivariin
Ne, jotka ovat uskaltautuneet Helsingin lumikaaoksen keskellä Kaivopuistoon, ovat saattaneet ihmetellä, miten SKKY:n tämänvuotisen erikoisnäyttelyn käy, kun puistossa on valtavan lumimäärän alla vielä rakennusparakkeja ja osa Ison Puistotien kävelytietä on vielä rajattu rakennustelineillä. Viime vuonnahan olimme "evakossa" Hesperian puistossa Oopperan ja Finlandia-talon kulmilla.
Ei kannata murehtia. Olemme saaneet kaupungilta tiedon, että kaikki tulee olemaan valmista ja saamme puiston käyttöömme 29.8. Maisema Kaivariin tullessa on toki hieman erilainen, kun Isoa Puistotietä reunustaneiden ikivanhojen (ja osin lahojen) puiden sijaan on istutettu uudet puut.
Kaivarin tuomarilista julkaistaan toivon mukaan jo ensi viikon lopulla, kunhan olemme saaneet vielä uupuvat vahvistukset parin tuomarin tuomarioikeuksista. Ennakkotietona voin kertoa, että monelle rodulle on luvassa mielenkiintoiset erikoistuomarit.
Best in Show -tuomariksi olemme saaneet Yhdysvaltain arvostetuimpiin tuomareihin kuuluvan Michele L. Billingsin, joka arvostelee BIS:n lisäksi bichon frisét ja lhasa apsot, joiden yhdistys, Lhasa Apsot ry, juhlii 30-vuotistaivaltaan.
Ei kannata murehtia. Olemme saaneet kaupungilta tiedon, että kaikki tulee olemaan valmista ja saamme puiston käyttöömme 29.8. Maisema Kaivariin tullessa on toki hieman erilainen, kun Isoa Puistotietä reunustaneiden ikivanhojen (ja osin lahojen) puiden sijaan on istutettu uudet puut.
Kaivarin tuomarilista julkaistaan toivon mukaan jo ensi viikon lopulla, kunhan olemme saaneet vielä uupuvat vahvistukset parin tuomarin tuomarioikeuksista. Ennakkotietona voin kertoa, että monelle rodulle on luvassa mielenkiintoiset erikoistuomarit.
Best in Show -tuomariksi olemme saaneet Yhdysvaltain arvostetuimpiin tuomareihin kuuluvan Michele L. Billingsin, joka arvostelee BIS:n lisäksi bichon frisét ja lhasa apsot, joiden yhdistys, Lhasa Apsot ry, juhlii 30-vuotistaivaltaan.
tiistai 16. helmikuuta 2010
Strategiaa tulipalokiireellä
Viime päivinä puhelin on soinut ja sähköpostiviestejä tippunut tiuhaan. Syynä on Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin allekirjoittama, 10.2. päivätty lausuntopyyntö ehdotetusta Kennelliiton yleisestä jalostusstrategiasta. Irtonippu paperia (laskujeni mukaan 34 sivua) saapui meillekin tänään.
Kun kysymyksessä on milteipä perustuslakiuudistukseen verrattava asiakokonaisuus, kiire, jolla hanketta ajetaan, ihmetyttää. Lausuntojen pitäisi nimittäin olla Kennelliitossa jo 15.3. mennessä, eli lausunnonantoaikaa on vajaa kuukausi, missä ajassa rotujärjestöjen ja –yhdistysten pitäisi kutsua koolle jalostustoimikuntansa ja hallituksensa ja vielä ehtiä laatia tarkkaan punnittu lausuntonsa asiasta. Jäsenille sitä ei ehditä esitellä yhdistyskokouksissa.
SKKY:n osalta tilanne on vielä hankalampi, kun meillä on 25 rotua ja 14 jäsenyhdistystä ja kolme rotukohtaista alajaostoa. Meillä on ensi viikolla aikataulun mukaisesti hallituksen kokous, jonka esityslista on jo matkalla hallituksen jäsenille. Tämä asia joudutaan ottamaan esille ylimääräisenä asiana, minkä jälkeen se pitäisi hallituksen evästysten myötä lähettää lausunnolle yhdistyksille ja jaostoille, joiden kasvattajia paperi koskee.
Siinä sitten nämä yhdistykset kutsuvat kiireen vilkkaa jalostustoimikuntansa valmistelemaan asiaa ja hallituksensa hätäkokoukseen päättämään kannanotostaan, ja me kattojärjestössä kutsumme hallituksen omaan hätäkokoukseemme päättämään lausunnosta kentältä saamamme palautteen perusteella. Tarkkaan harkitun ja huolella punnitun lausunnon tekeminen vie sekin aikansa, kun asioita hoidetaan o.t.o. luottamusmiespohjalla. Ei onnistu!
Kennelliitossa on 135000 jäsentä ja koiria rekisteröitiin viime vuonna yli 50000, joista oli kahdeksan prosenttia meidän rotujemme rekisteröintejä. Kyllä näin isot asiat pitää pystyä hoitamaan harkiten, riittävän pitkällä aikajänteellä – varsinkin, kun esitetyssä muodossa tällä ”strategialla” on kauaskantoiset vaikutukset koirien kasvatukseen. Ei ole lainkaan varmaa, että sillä edistetään sen enempää rotukoirien terveyttä kuin hyvää luonnettakaan – muista rodunomaisista ominaisuuksista kuten ulkonäöstä ei kukaan tunnu huolta kantavankaan.
Jos tämä on vastaus muutaman vuoden takaiseen, sensaatiohakuiseen m.o.t. -ohjelmaan (ovathan osin samat arkkitehdit asialla), ei voi kuin todeta, että antauduttu on! Itse en strategiaa tässä muodossa allekirjoita, ja toivon, että mikäli tämä tekele tuodaan tällä kiireellä Kennelliiton kevätvaltuuston hyväksyttäväksi, valtuusto palauttaa sen bumerangina takaisin uudelleen valmisteltavaksi sellaiseen muotoon, jolla se edistää aidosti Kennelliiton toiminnan tarkoituksen toteutumista, eli puhdasrotuisten koirien jalostusta ja kasvatusta.
Kun kysymyksessä on milteipä perustuslakiuudistukseen verrattava asiakokonaisuus, kiire, jolla hanketta ajetaan, ihmetyttää. Lausuntojen pitäisi nimittäin olla Kennelliitossa jo 15.3. mennessä, eli lausunnonantoaikaa on vajaa kuukausi, missä ajassa rotujärjestöjen ja –yhdistysten pitäisi kutsua koolle jalostustoimikuntansa ja hallituksensa ja vielä ehtiä laatia tarkkaan punnittu lausuntonsa asiasta. Jäsenille sitä ei ehditä esitellä yhdistyskokouksissa.
SKKY:n osalta tilanne on vielä hankalampi, kun meillä on 25 rotua ja 14 jäsenyhdistystä ja kolme rotukohtaista alajaostoa. Meillä on ensi viikolla aikataulun mukaisesti hallituksen kokous, jonka esityslista on jo matkalla hallituksen jäsenille. Tämä asia joudutaan ottamaan esille ylimääräisenä asiana, minkä jälkeen se pitäisi hallituksen evästysten myötä lähettää lausunnolle yhdistyksille ja jaostoille, joiden kasvattajia paperi koskee.
Siinä sitten nämä yhdistykset kutsuvat kiireen vilkkaa jalostustoimikuntansa valmistelemaan asiaa ja hallituksensa hätäkokoukseen päättämään kannanotostaan, ja me kattojärjestössä kutsumme hallituksen omaan hätäkokoukseemme päättämään lausunnosta kentältä saamamme palautteen perusteella. Tarkkaan harkitun ja huolella punnitun lausunnon tekeminen vie sekin aikansa, kun asioita hoidetaan o.t.o. luottamusmiespohjalla. Ei onnistu!
Kennelliitossa on 135000 jäsentä ja koiria rekisteröitiin viime vuonna yli 50000, joista oli kahdeksan prosenttia meidän rotujemme rekisteröintejä. Kyllä näin isot asiat pitää pystyä hoitamaan harkiten, riittävän pitkällä aikajänteellä – varsinkin, kun esitetyssä muodossa tällä ”strategialla” on kauaskantoiset vaikutukset koirien kasvatukseen. Ei ole lainkaan varmaa, että sillä edistetään sen enempää rotukoirien terveyttä kuin hyvää luonnettakaan – muista rodunomaisista ominaisuuksista kuten ulkonäöstä ei kukaan tunnu huolta kantavankaan.
Jos tämä on vastaus muutaman vuoden takaiseen, sensaatiohakuiseen m.o.t. -ohjelmaan (ovathan osin samat arkkitehdit asialla), ei voi kuin todeta, että antauduttu on! Itse en strategiaa tässä muodossa allekirjoita, ja toivon, että mikäli tämä tekele tuodaan tällä kiireellä Kennelliiton kevätvaltuuston hyväksyttäväksi, valtuusto palauttaa sen bumerangina takaisin uudelleen valmisteltavaksi sellaiseen muotoon, jolla se edistää aidosti Kennelliiton toiminnan tarkoituksen toteutumista, eli puhdasrotuisten koirien jalostusta ja kasvatusta.
perjantai 12. helmikuuta 2010
Hyviäkin talousuutisia
Eivät kaikki talousuutiset ole huonoja, vaikka alavireisiä ja pessimistisiä näkymiä on maalailtu jo syksystä 2008 lähtien – ainakaan Kääpiökoirayhdistyksen näkökulmasta.
Nyt kun suuri osa pörssiyhtiöistä on raportoinut viime vuoden tuloksistaan ja kertonut odotettavissa olevista osingoistaan, meidän osaltamme tilanne näyttää hyvältä: tämän vuoden osinkotuotot tulevat olemaan reippaasti varovaista talousarvioennustetta suuremmat ja ylittävät myös viime vuoden osinkotulot.
Ja kun nämä tulot kasvat, siitä hyötyy koko jäsenistö, koska jäsenmaksut voidaan pitää edelleenkin hyvin kohtuullisina moniin muihin yhdistyksiin verrattuna.
SKKY:n pörssisijoituksilla on pitkä historia. Kun Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys jaettiin vuonna 1986 kahtia erillisiksi seura- ja kääpiökoiria harrastaviksi yhdistyksikseen, pörssiosakkeet jaettiin edellisen vuoden rekisteröintien suhteessa. SKKY veti silloin pitemmän korren.
Tuolloin osakesalkussa oli mm. Partekin eli entisen Paraisten Kalkin osakkeita perintönä vanhalta Liitto-osastolta, jossa oli aikanaan vaikuttanut Paraisten Kalkin vuorineuvos, ”Kalkkipetteri” Forsström.
Vuosien saatossa osakesalkun kokoonpano on muuttunut, mutta toiminnan tarkoituksena on edelleenkin säästää pahan päivän varalle sijoittamalla pitkällä tähtäyksellä vakavaraisiin suomalaisiin pörssiyhtiöihin.
Nyt kun suuri osa pörssiyhtiöistä on raportoinut viime vuoden tuloksistaan ja kertonut odotettavissa olevista osingoistaan, meidän osaltamme tilanne näyttää hyvältä: tämän vuoden osinkotuotot tulevat olemaan reippaasti varovaista talousarvioennustetta suuremmat ja ylittävät myös viime vuoden osinkotulot.
Ja kun nämä tulot kasvat, siitä hyötyy koko jäsenistö, koska jäsenmaksut voidaan pitää edelleenkin hyvin kohtuullisina moniin muihin yhdistyksiin verrattuna.
SKKY:n pörssisijoituksilla on pitkä historia. Kun Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys jaettiin vuonna 1986 kahtia erillisiksi seura- ja kääpiökoiria harrastaviksi yhdistyksikseen, pörssiosakkeet jaettiin edellisen vuoden rekisteröintien suhteessa. SKKY veti silloin pitemmän korren.
Tuolloin osakesalkussa oli mm. Partekin eli entisen Paraisten Kalkin osakkeita perintönä vanhalta Liitto-osastolta, jossa oli aikanaan vaikuttanut Paraisten Kalkin vuorineuvos, ”Kalkkipetteri” Forsström.
Vuosien saatossa osakesalkun kokoonpano on muuttunut, mutta toiminnan tarkoituksena on edelleenkin säästää pahan päivän varalle sijoittamalla pitkällä tähtäyksellä vakavaraisiin suomalaisiin pörssiyhtiöihin.
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Kennelliiton kasvattajasitoumus
Keskiviikkoiltapäivä kului Kennelliitossa, jossa työryhmämme (allekirjoittanut sekä Jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio, Kurinpitolautakunnan jäsen Mika Leppinen ja Kennelliiton lakimies Marjukka Silolahti) kävi läpi kasvattajatoimikunnan esityksiä kasvattajasitoumuksen ja koiranomistajan ja -haltijan ohjesäännön päivittämiseksi.
Molemmat asiakirjat ovat kasvattajien ja koiranomistajien kannalta tärkeitä asiakirjoja. Niitä on edellisen kerran päivitetty kymmenkuntavuotta sitten, minkä jälkeen koirien kasvatuksessa ja harrastuksessa on tapahtunut monenlaisia muutoksia, joten päivittäminen on paikallaan. Molempien dokumenttien tarkoituksenahan on edistää hyvää koiranpitoa, koirien hyvinvointia ja eettisesti kestävää, laadukasta kasvatustoimintaa.
Työryhmän työn aikana on käynyt selväksi, etteivät asiat ole yksinkertaisia tai yksioikoisia, vaan sääntöjä joudutaan pohtimaan monelta kannalta, jotta ne olisivat mahdollisimman yleispäteviä ja palvelisivat niin koiraa hankkivia kuin kasvattajiakin (ja samalla tarjoaisivat työkalut niitä kasvattajia silmällä pitäen, joiden toimet eivät ole harrastukselle eduksi.)
Työryhmän työ valmistunee maaliskuun alkupuolella, minkä jälkeen esitykset menevät Kennelliiton hallituksen ja sitä kautta toukokuussa valtuuston käsittelyyn. Jos molemmat hyväksyvät esitykset, päivitetyt kasvattajasitoumus ja koiranomistajan ja -haltijan perussääntö tulevat voimaan ensi vuoden alusta.
Molemmat asiakirjat ovat kasvattajien ja koiranomistajien kannalta tärkeitä asiakirjoja. Niitä on edellisen kerran päivitetty kymmenkuntavuotta sitten, minkä jälkeen koirien kasvatuksessa ja harrastuksessa on tapahtunut monenlaisia muutoksia, joten päivittäminen on paikallaan. Molempien dokumenttien tarkoituksenahan on edistää hyvää koiranpitoa, koirien hyvinvointia ja eettisesti kestävää, laadukasta kasvatustoimintaa.
Työryhmän työn aikana on käynyt selväksi, etteivät asiat ole yksinkertaisia tai yksioikoisia, vaan sääntöjä joudutaan pohtimaan monelta kannalta, jotta ne olisivat mahdollisimman yleispäteviä ja palvelisivat niin koiraa hankkivia kuin kasvattajiakin (ja samalla tarjoaisivat työkalut niitä kasvattajia silmällä pitäen, joiden toimet eivät ole harrastukselle eduksi.)
Työryhmän työ valmistunee maaliskuun alkupuolella, minkä jälkeen esitykset menevät Kennelliiton hallituksen ja sitä kautta toukokuussa valtuuston käsittelyyn. Jos molemmat hyväksyvät esitykset, päivitetyt kasvattajasitoumus ja koiranomistajan ja -haltijan perussääntö tulevat voimaan ensi vuoden alusta.
maanantai 8. helmikuuta 2010
Asiat tärkeysjärjestyksessä
Kolmisensataa Kennelliiton jäsentä kerääntyi viikonvaihteessa Järvenpäähän ns. Koira-Expoon kuuntelemaan eriaiheisia luentoja koiraharrastukseen liittyvistä aiheista. Itse jouduin antautumaan jo tammikuun alkupuolelta vaivanneen flunssapöpön takia ja jäämään kotiin.
Niinpä olen viikonloppuna lukenut kirjallisuuden Nobelin palkinnon voittaneen turkkilaisen Orhan Pamukin uusinta romaania, joka ilmestyi englanniksi viime vuoden lopulla otsikolla "The Museum of Innocence".
Syrjäsilmällä vilkuilin lauantai-iltana "Sideways"-elokuvaa, jota en pitänyt kovin kaksisena nähtyäni sen aikanaan elokuvateatterissa, mutta sen viiniviljelmämaisemat Kaliforniassa herättivät paljon mukavia muistoja omilta matkoiltani Napa -laaksoon, San Franciscoon ja Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon.
Sacramentossa olin innoissani päädyttyäni asumaan Senator-hotelliin, joka kuhisi lobbareita ja lainsäätäjiä, kun osavaltion edustajainhuone tappeli tuolloinkin budjetista ja pääkadun täyttivät monenkirjavat mielenosoittajat. (Rahoista siellä puhutaan nytkin, kun pahat kielet väittävät osavaltion olevan lähes vararikossa.)
Viinitiloille tehtyjä retkiä järjesti eläkkeelle jäänyt amerikkalainen diplomaattiystävä, koiranomistaja hänkin. Joitakin vuosia myöhemmin hän koki kovan kohtalon, kun hänen Oaklandissa San Franciscon pohjoispuolella sijaitseva talonsa tuhoutui nopeasti etenevässä maastopalossa, jotka nekin ovat kovin tavallisia tuolla alueella. Hänen oma henkensä säästyi, mutta mukaan hän ehti sieppaamaan vain valokuva-albuminsa, golfmailansa ja villakoiransa. Eli asiat tärkeysjärjestyksessä!
Niinpä olen viikonloppuna lukenut kirjallisuuden Nobelin palkinnon voittaneen turkkilaisen Orhan Pamukin uusinta romaania, joka ilmestyi englanniksi viime vuoden lopulla otsikolla "The Museum of Innocence".
Syrjäsilmällä vilkuilin lauantai-iltana "Sideways"-elokuvaa, jota en pitänyt kovin kaksisena nähtyäni sen aikanaan elokuvateatterissa, mutta sen viiniviljelmämaisemat Kaliforniassa herättivät paljon mukavia muistoja omilta matkoiltani Napa -laaksoon, San Franciscoon ja Kalifornian pääkaupunkiin Sacramentoon.
Sacramentossa olin innoissani päädyttyäni asumaan Senator-hotelliin, joka kuhisi lobbareita ja lainsäätäjiä, kun osavaltion edustajainhuone tappeli tuolloinkin budjetista ja pääkadun täyttivät monenkirjavat mielenosoittajat. (Rahoista siellä puhutaan nytkin, kun pahat kielet väittävät osavaltion olevan lähes vararikossa.)
Viinitiloille tehtyjä retkiä järjesti eläkkeelle jäänyt amerikkalainen diplomaattiystävä, koiranomistaja hänkin. Joitakin vuosia myöhemmin hän koki kovan kohtalon, kun hänen Oaklandissa San Franciscon pohjoispuolella sijaitseva talonsa tuhoutui nopeasti etenevässä maastopalossa, jotka nekin ovat kovin tavallisia tuolla alueella. Hänen oma henkensä säästyi, mutta mukaan hän ehti sieppaamaan vain valokuva-albuminsa, golfmailansa ja villakoiransa. Eli asiat tärkeysjärjestyksessä!
perjantai 5. helmikuuta 2010
Kennelliiton hallitus
Kennelliiton hallitus kokoontui torstaina. Mitä muuta voi sanoa kuin että joskus tuntuu kuin tämä ei olisi tervejärkisten hommaa: kokous alkoi klo 10 ja päättyi klo 20 maissa, minkä jälkeen oli vielä jälkipuinti paikallisessa, eurooppalaisittainkin kuuluisassa Sikalassa eli ravintola Sea Horsessa.
Kokouksessa puhuttiin pitkään hallitustyöskentelyn tehostamisesta, ja paljon siinä onkin tekemistä, sillä me olemme Kennelliiton päätöksenteossa tottuneet hyvin monimutkaiseen byrokratiaan, jossa asiat eivät tapahdu sellaista tahtia kuin muualla ympäröivässä maailmassa. Itse olemme byrokratian ja pykälät luoneet, ja ratkaisuja ulospääsyyn etsitään. Omalta osaltani olen jo vuosikausia puhunut toiminnan tehostamisesta, mutta laiva kääntyy tuskastuttavan hitaasti.
Kurinpitoasiat ovat vuosi vuodelta työllistäneet Kennelliiton toimistoa, toimikuntia ja hallitusta entistä enemmän, eikä tämän päivän kokouskaan ollut poikkeus. En ole aivan varma, onko kysymyksessä ongelmien lisääntyminen vai entistä tehokkaampi tarttuminen epäkohtiin. Valitettavasti jäsenistölle ei tietosuoja- ym. vaatimusten vuoksi välity aivan selkeää kuvaa, miten paljon tässä asiassa tehdään.
Julkisuudessakin on jo puhuttu Kennelliiton työstettävänä olevasta jalostusstragiasta kaiken maailman BLUP- ja sukusiitoskertoimineen sekä jälkeläisrajoituksineen. Luulen, että kun strategia tulee aikanaan lausunnolle Kääpiökoirayhdistyksessä, sitä ei niellä aivan sellaisenaan, sillä meillä on paljon englantilaisperäisiä tai Englannissa kehitettyjä rotuja, joiden piirissä ei ole totuttu aivan samanlaiseen dogmaattiseen indeksien tuijottamiseen kuin monissa muissa roduissa, joten eiköhän meilläkin ole sanamme sanottavana siitä, mitä koiranjalostuksen ja sen tavoitteiden tulisi olla - ettei heitetä lasta pesuveden mukana pois riippumatta siitä, mitä nämä jalostusstrategit ja monet halpojen irtopisteiden kerääjät haluavat.
Kokouksessa puhuttiin pitkään hallitustyöskentelyn tehostamisesta, ja paljon siinä onkin tekemistä, sillä me olemme Kennelliiton päätöksenteossa tottuneet hyvin monimutkaiseen byrokratiaan, jossa asiat eivät tapahdu sellaista tahtia kuin muualla ympäröivässä maailmassa. Itse olemme byrokratian ja pykälät luoneet, ja ratkaisuja ulospääsyyn etsitään. Omalta osaltani olen jo vuosikausia puhunut toiminnan tehostamisesta, mutta laiva kääntyy tuskastuttavan hitaasti.
Kurinpitoasiat ovat vuosi vuodelta työllistäneet Kennelliiton toimistoa, toimikuntia ja hallitusta entistä enemmän, eikä tämän päivän kokouskaan ollut poikkeus. En ole aivan varma, onko kysymyksessä ongelmien lisääntyminen vai entistä tehokkaampi tarttuminen epäkohtiin. Valitettavasti jäsenistölle ei tietosuoja- ym. vaatimusten vuoksi välity aivan selkeää kuvaa, miten paljon tässä asiassa tehdään.
Julkisuudessakin on jo puhuttu Kennelliiton työstettävänä olevasta jalostusstragiasta kaiken maailman BLUP- ja sukusiitoskertoimineen sekä jälkeläisrajoituksineen. Luulen, että kun strategia tulee aikanaan lausunnolle Kääpiökoirayhdistyksessä, sitä ei niellä aivan sellaisenaan, sillä meillä on paljon englantilaisperäisiä tai Englannissa kehitettyjä rotuja, joiden piirissä ei ole totuttu aivan samanlaiseen dogmaattiseen indeksien tuijottamiseen kuin monissa muissa roduissa, joten eiköhän meilläkin ole sanamme sanottavana siitä, mitä koiranjalostuksen ja sen tavoitteiden tulisi olla - ettei heitetä lasta pesuveden mukana pois riippumatta siitä, mitä nämä jalostusstrategit ja monet halpojen irtopisteiden kerääjät haluavat.
keskiviikko 3. helmikuuta 2010
DNA ja sukutaulut
Suositun kääpiökoirarodun harrastajien piirissä on esiintynyt viime aikoina hämmennystä, epäuskoisuutta ja kuohuntaakin, kun kuluneen puolen vuoden aikana on käynyt ilmi, että rodun monen koiran sukutaulut eivät pidä paikkaansa. Sotku on saanut alkunsa väärän emän nimiin rekisteröidystä pentueesta sekä kahdesta muusta pentueesta, joiden isät eivät ole olleetkaan sukutauluun merkittyjä ja kasvattajan ilmoittamia isiä. Kun jälkeläisiä on ehditty käyttää jalostukseen, ongelmat ovat paisuneet muutamasta koirasta jo sataan.
Suomessahan tällaista ei pitäisi tapahtua, kun meillä on perinteisesti uskottu laadukkaaseen kasvatustyöhön ja kasvattajien rehellisyyteen – siitäkin huolimatta, että vuosien varrella on moneen otteeseen ihmetelty, miten joidenkin kasvattajien nartut synnyttävät kaksi kertaa suurempia pentueita kuin rodussa keskimäärin. On mietitty, olisiko mahdollista, että kasvattaja onkin yhdistänyt pentueeseen kahden eri nartun pentuja, ettei tulisi huomautusta liian tiheästä pennutuksesta. Muualla maailmassa on tutkittu pentueiden polveutumista DNA:n avulla ja huomattu, että jopa 10% sukutauluista ei pidä paikkaansa. Ovatkohan meilläkin nyt ilmitulleet tapaukset vain jäävuoren huippu? Ja ovatko koiranomistajat heittäneet rahansa hukkaan teettäessään Perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan kuuluvia terveystutkimuksia, jos koirien sukutaulut eivät pidäkään paikkaansa eikä sairauden periytymistä voida niistä päätellä?
Meillä on Suomessa sukutaulujen varmentamiseksi erinomainen työkalu, DNA-tunnisteet ja DNA-polveutumismääritykset, joita toivoisi vastuuntuntoisten kasvattajien käyttävän nykyistä enemmän. Nehän tuovat myös lisäarvoa pentuja myytäessä.
Suomen Kääpiökoirayhdistys on jo vuosia pyrkinyt edistämään DNA-polveutumismäärityksiä. Nyt näiden viimeaikaisten tapausten jälkeen on aloitettu yhdessä Finnzymes Diagnosticsin kanssa kampanja, jossa tarjotaan alennettua jäsenhintaa kaikille SKKY:n ja sen jäsenyhdistysten jäsenille kesäkuun loppuun saakka. Hinta on edullinen ja asia hyvä. Lisätietoja SKKY:n uutissivuilta.
Suomessahan tällaista ei pitäisi tapahtua, kun meillä on perinteisesti uskottu laadukkaaseen kasvatustyöhön ja kasvattajien rehellisyyteen – siitäkin huolimatta, että vuosien varrella on moneen otteeseen ihmetelty, miten joidenkin kasvattajien nartut synnyttävät kaksi kertaa suurempia pentueita kuin rodussa keskimäärin. On mietitty, olisiko mahdollista, että kasvattaja onkin yhdistänyt pentueeseen kahden eri nartun pentuja, ettei tulisi huomautusta liian tiheästä pennutuksesta. Muualla maailmassa on tutkittu pentueiden polveutumista DNA:n avulla ja huomattu, että jopa 10% sukutauluista ei pidä paikkaansa. Ovatkohan meilläkin nyt ilmitulleet tapaukset vain jäävuoren huippu? Ja ovatko koiranomistajat heittäneet rahansa hukkaan teettäessään Perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelmaan kuuluvia terveystutkimuksia, jos koirien sukutaulut eivät pidäkään paikkaansa eikä sairauden periytymistä voida niistä päätellä?
Meillä on Suomessa sukutaulujen varmentamiseksi erinomainen työkalu, DNA-tunnisteet ja DNA-polveutumismääritykset, joita toivoisi vastuuntuntoisten kasvattajien käyttävän nykyistä enemmän. Nehän tuovat myös lisäarvoa pentuja myytäessä.
Suomen Kääpiökoirayhdistys on jo vuosia pyrkinyt edistämään DNA-polveutumismäärityksiä. Nyt näiden viimeaikaisten tapausten jälkeen on aloitettu yhdessä Finnzymes Diagnosticsin kanssa kampanja, jossa tarjotaan alennettua jäsenhintaa kaikille SKKY:n ja sen jäsenyhdistysten jäsenille kesäkuun loppuun saakka. Hinta on edullinen ja asia hyvä. Lisätietoja SKKY:n uutissivuilta.
tiistai 2. helmikuuta 2010
Alkusanat
Professori Jeja-Pekka Roos totesi kerran, että ne, joilla ei ole mitään sanottavaa, käyttävät power point-esityksiä - kun taas "vanhaan hyvään aikaan" professorit pitivät kuulijansa hereillä ilman kalvosulkeisiakin.
Tänä päivänä kaikilla tuntuu olevan niin paljon sanottavaa, etteivät välineet riitä: on blogeja, keskustelupalstoja, tweetejä ja paremman puutteessa tekstiviestejä - puhumattakaan kaikkialla ja kaikkiin vuorokauden aikoihin soivista kännyköistä. Kas, suomalainen ei uskalla kommukoida kasvokkain, joten teksti- ja sähköpostiviestit ovat kuin räätälöityä suomalaiseen vuorovaikutukseen.
Nyt kun Australian avoimet tenniskisat ovat ohi ja vuorokausirytmi palautumassa "normaaliin", tämän blogin tarkoituksena on keskustella ajankohtaisista kennelharrastuksen asioista sekä rotujärjestön puheenjohtajan, koiranäyttelytuomarin että Kennelliiton hallituksen jäsenen näkökulmasta, sillä tässä harrastuksessa on kysymys yhteisistä asioista eikä suinkaan valtiosalaisuuksista, kuten joskus päättäjätaholta annetaan ymmärtää varsinkin niiden toimesta, jotka eivät ole elämässään koskaan olleet tekemisissä aidosti luottamuksellisen tiedon kanssa.
Amerikkalainen kirjailija Joan Didion kertoi äitinsä huomauttaneen: "For better and for worse, but not for lunch" eli yhdessä työskentelevän avioparin on myötä- ja vastoinkäymisistä huolimatta parasta olla omilla teillään ainakin lounasaikaan. Siksi lukijat antanevat anteeksi, jos kommentoin muutakin maailmanmenoa kuin koiraharrastusta, sillä elämää on harrastuksen ulkopuolellakin, vaikka sitä ei aina uskoisi.
Keskustelun kuitenkin toivoisin viriävän, kärjekkäänkin, niin kauan kuin se on sopivuuden ja Suomen lakien rajoissa.
Tänä päivänä kaikilla tuntuu olevan niin paljon sanottavaa, etteivät välineet riitä: on blogeja, keskustelupalstoja, tweetejä ja paremman puutteessa tekstiviestejä - puhumattakaan kaikkialla ja kaikkiin vuorokauden aikoihin soivista kännyköistä. Kas, suomalainen ei uskalla kommukoida kasvokkain, joten teksti- ja sähköpostiviestit ovat kuin räätälöityä suomalaiseen vuorovaikutukseen.
Nyt kun Australian avoimet tenniskisat ovat ohi ja vuorokausirytmi palautumassa "normaaliin", tämän blogin tarkoituksena on keskustella ajankohtaisista kennelharrastuksen asioista sekä rotujärjestön puheenjohtajan, koiranäyttelytuomarin että Kennelliiton hallituksen jäsenen näkökulmasta, sillä tässä harrastuksessa on kysymys yhteisistä asioista eikä suinkaan valtiosalaisuuksista, kuten joskus päättäjätaholta annetaan ymmärtää varsinkin niiden toimesta, jotka eivät ole elämässään koskaan olleet tekemisissä aidosti luottamuksellisen tiedon kanssa.
Amerikkalainen kirjailija Joan Didion kertoi äitinsä huomauttaneen: "For better and for worse, but not for lunch" eli yhdessä työskentelevän avioparin on myötä- ja vastoinkäymisistä huolimatta parasta olla omilla teillään ainakin lounasaikaan. Siksi lukijat antanevat anteeksi, jos kommentoin muutakin maailmanmenoa kuin koiraharrastusta, sillä elämää on harrastuksen ulkopuolellakin, vaikka sitä ei aina uskoisi.
Keskustelun kuitenkin toivoisin viriävän, kärjekkäänkin, niin kauan kuin se on sopivuuden ja Suomen lakien rajoissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
