Alkusanat

Professori Jeja-Pekka Roos totesi kerran, että ne, joilla ei ole mitään sanottavaa, käyttävät power point-esityksiä - kun taas "vanhaan hyvään aikaan" professorit pitivät kuulijansa hereillä ilman kalvosulkeisiakin.
Tänä päivänä kaikilla tuntuu olevan niin paljon sanottavaa, etteivät välineet riitä: on blogeja, keskustelupalstoja, tweetejä ja paremman puutteessa tekstiviestejä - puhumattakaan kaikkialla ja kaikkiin vuorokauden aikoihin soivista kännyköistä. Kas, suomalainen ei uskalla kommukoida kasvokkain, joten teksti- ja sähköpostiviestit ovat kuin räätälöityä suomalaiseen vuorovaikutukseen.
Nyt kun Australian avoimet tenniskisat ovat ohi ja vuorokausirytmi palautumassa "normaaliin", tämän blogin tarkoituksena on keskustella ajankohtaisista kennelharrastuksen asioista sekä rotujärjestön puheenjohtajan, koiranäyttelytuomarin että Kennelliiton hallituksen jäsenen näkökulmasta, sillä tässä harrastuksessa on kysymys yhteisistä asioista eikä suinkaan valtiosalaisuuksista, kuten joskus päättäjätaholta annetaan ymmärtää varsinkin niiden toimesta, jotka eivät ole elämässään koskaan olleet tekemisissä aidosti luottamuksellisen tiedon kanssa.
Amerikkalainen kirjailija Joan Didion kertoi äitinsä huomauttaneen: "For better and for worse, but not for lunch" eli yhdessä työskentelevän avioparin on myötä- ja vastoinkäymisistä huolimatta parasta olla omilla teillään ainakin lounasaikaan. Siksi lukijat antanevat anteeksi, jos kommentoin muutakin maailmanmenoa kuin koiraharrastusta, sillä elämää on harrastuksen ulkopuolellakin, vaikka sitä ei aina uskoisi.
Keskustelun kuitenkin toivoisin viriävän, kärjekkäänkin, niin kauan kuin se on sopivuuden ja Suomen lakien rajoissa.