Samettisäätä ja Chablis’ta

Viikonlopun sää on ollut kuin samettia, joten mikäpä on nauttiessa ulkona hyvän kirjan kanssa merituulen vilvoittaessa.
Tällaiseen säähän sopii kuin valettu kevyt kesälounas: tuoretta ranskalaista patonkia, ardennenpatéta, sinihomejuustoa omenaviipaleiden ja rypäleiden kera sekä tietenkin lasi tai pari sopivan viileää chablis’ta. Sitten voikin valmistautua katsomaan Wimbledonin finaaleja ja lauantaina alkanutta kolmiviikkoista Tour de France’a eli Ranskan ympäriajoa.
Katsoin ansainneeni vapaan viikonlopun, kun viikon aikana tuli urakoitua ihan yllin kyllin.
Kiireisintä oli perjantaina. Ensin olin aamulla frisöörillä. Väärinkäsitysten välttämiseksi kerrottakoon kysymyksessä olleen ihan rutiinivisiitin eikä kaunistautumista Pariisia varten, sillä minua ei kelpuutettu mukaan Kennelliiton johdon ja toimiston ryhmämatkalle. No, turistimatkaa en kaivannutkaan, sillä niin monta kertaa olen ollut Pariisissa sekä työ- että lomamatkoilla.
Frisöörin jälkeen oli rahdattava kolme kassia Kaivarin koiranäyttelyn esitteitä postiin. Painavia olivat kassit, kun niissä oli yli 800 kirjettä. Onneksi avuttomaksi heittäytyminen auttaa: ensin naapuri kantoi kassit alakertaan, ja sofööri kantoi ne Kasarmitorilla postiin.
Sitten kiiruhdin Stokkalle viikonlopun ruokaostoksille. Ale-ostoksille en ehtinyt, kun piti ehtiä kotiin ennen Wimbledonin miesten välieräotteluiden alkua. Alakerrassa törmäsin kuitenkin yhteen Kennelliiton matkalaiseen, joka oli ostanut vaatteita matkaansa varten. Hyvä niin, ettei oteta esimerkkiä tasavallan presidentin pukeutumisesta edustustehtävissään.
Noita Kaivarin esitteitä ja liitekirjeitä olen laittanut kirjekuoriin seuratessani Wimbledonin otteluita. Viimeiset tarrat sain kirjeisiin jo keskiviikkona miesten puolivälierien aikana varsinkin kun Rafael Nadalin ja mäyräkoiraomistajana tunnetun amerikkalaisen Mardy Fishin ottelu oli niin tylsä, ettei sitä kovin tarkkaan jaksanut katsoa. Kuten tunnettua, postitushommat eivät vaadi kovin kummoista aivotoimintaa, joten niitä voi tehdä muun ohella.
Wimbledon on muuten juhlinut tänä vuonna 125-vuotisjuhlaansa, ja siksi katsomossa on ollut joka kerran kuninkaallisia alkaen Williamista ja Katesta, jotka ehtivät sinne ennen Kanadan matkaansa. Muitakin kuuluisuuksia on näkynyt näyttelijä-ohjaaja Robert Redfordista, USA:n entisestä ulkoministeristä Condoleezza Ricesta ja golflegendoista Jack Nicklauksesta ja Greg Normanista alkaen.
Lauantaina olin ihan tyytyväinen, että naisten finaalin voittajaksi selviytyi kirkuvan Maria Sharapovan sijasta uusi nimi, tshekki Petra Kvitova. Muuten, ensimmäinen vasenkätinen naisten voittaja sitten yhdeksänkertaisen mestarin Martina Navratilovan (joka on syntyjään thsekki, mutta USA:n kansalainen). Nyt sunnuntaina odotan Rafael Nadalin voittavan – lähinnä siitä syystä, että en voi sietää tuota arroganttia serbia, Novak Djokovic’ia.

***
Viikon aikana sain myös sovittua Englannin kennelklubin kanssa vuodelta 1900 olevan maalauksen käyttöoikeudesta SKKY:n lehden kuvitukseen. Kaikki eivät ehkä tiedä kennelklubilla olevan laajan taidekokoelman sekä 70000 valokuvaa sisältävän valokuva-arkiston, joita voi katsoa myös internetistä osoitteessa www.dogimages.org.uk.