Lukija länsirannikolta soitti äskettäin ja ihmetteli, että ”miten sää oot ollu niin vaisu kun oot puhunut Soinista ja persuista”.
Selitin, ettei sitä kovin paljon tohdi politiikkaan puuttua ainakaan julkisesti, kun joku voi loukkaantua ja joku voi olla jopa persujen tai nukkuvien puolueen kannattaja – varsinkin koirapiireissä, joissa yhteiskunnallinen osallistuminen taitaa usein kilpistyä viime pyhän näyttelyn parkkimiesten haukkumiseen.
Rauhoittelin, että yksityisesti olen kyllä pauhannut sen kuin olen kerinnyt ja ihmetellyt, miten kaukana valtavirran (tai ainakin uutisotsikoiden) ajatuksista sitä tuntee olevansa.
Yhdessä asiassa olen ollut Soinin kanssa samaa mieltä, eli puolustusmäärärahoja ei saa leikata. Siihen yksimielisyys taitaakin loppua.
Mielestäni meillä on oltava uskottava puolustus niin kauan kuin itsepintaisesti pysyttelemme liittoutumien ulkopuolella kököttäen omassa Suomi-mökissämme ovet ja ikkunat suljettuina.
Ja että on älytöntä pitää yllä nykyisen suuruista rauhanajan reserviä, jos rahat riittävät joukon aseistamiseen vain jousipyssyillä. Ja että tyhjiä rakennuksia ei kannata pitää yllä.
Varuskuntien lakkauttaminen herättää aina paljon tunteita, niin meillä kuin muuallakin. Itselläni tunteet nousivat pintaan, kun persulaiset alkoivat puhua entisen Tammisaaren, nykyisen Raaseporin alueella sijaitsevan Dragsvikin varuskunnan lakkauttamisesta.
Ajatus kulkenee niin, että Närpiön poikien on parasta harjoitella koulussa oppimaansa pakkosuomea jossain muualla kuin ruotsinkielisessä ympäristössä.
Monelle varttuneemmalle koiraharrastajalle Dragsvikin varuskunta on tuttu paikka, sillä edesmennyt Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistys järjesti siellä koiranäyttelyitä yhteistyössä Västra Nylands Stövarklubb’in ajokoiramiesten kanssa.
Varusmiehet auttoivat monenlaisissa järjestelyissä, ja vastapalvelukseksi me näyttelyn järjestäjinä lahjoitimme Dragsvikin sotilaskotiin televisioita, radioita ja muita vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja tarvikkeita.
Näyttely avattiin aina juhlallisesti sotilassoittajien fanfaarilla ja lipunnostolla. Aina kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan.
Yhtenä vuonna näyttelyn järjestelypäällikkö ylimmäinen Viki Hakiainen oli unohtanut vuokrata Helsingin kaupungilta näyttelyssä arvostelevien ulkomaisten tuomareiden kotimaiden liput. Neuvokkaana miehenä Vikiltä ei häkeltynyt, vaan kävi lainaamassa liput paikallisesta soittoruokalasta Knipanilta. Ulkopuoliset eivät huomanneet improvisointia – me kyllä supisimme keskenämme, miten pieniltä postimerkeiltä liput Dragsvikin lipputangoissa näyttivät!
Oli muuten sama kesä, jona hiusten pehmennys oli tullut muotiin, eikä oltu tuntea Hasse Lehtistä hänen uusissa hienoissa kiharoissaan.
Dragsvikin varuskunnalla (ja Uudenmaan prikaatilla) on ollut monia nimekkäitä komentajia. Olen edelleenkin kahvit velkaa Mattikristo Sauriolle, jonka kanssa kiistelimme kenraali Stewenin etunimestä. Väärässä olin, jälleen kerran, ja vedon hävisin.
Prikaatin komentajana on ollut myös tunnettu koiramies, kenraali Gustav Hägglund, joka ei tietenkään ole voinut komennella puolustusvoimien ylipäällikköä, joten hän on nimennyt koiransa ylipäällikön mukaan, että on edes joku, jota komennella. Yhdessä vaiheessa taisin bongata Tähtitorninmäellä pääesikunnan kupeessa suomenpystykorva Urkin, ja nyt hänellä kuuluu olevan suomenpystykorvanarttu Tarja.
PS. ”Perussuomalaiset käsirysyssä kokouksessaan” julisti iltapäivälehden lööppi päivällä kaupungilla. Eivät taida poiketa koirapiireistä, sillä jonkun kokouksen jälkipuinnissa on kuulemma päädytty käräjille asti. Omalta kohdaltani muistan tuon edellä mainitun Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen jakoneuvottelut, joiden jälkeen bichon-rouvien kerrottiin joutuneen käsirysyyn Kauniaisten nuorisoseurantalon pihalla, mutta rysy ei johtanut poliisitoimiin.
torstai 12. toukokuuta 2011
tiistai 10. toukokuuta 2011
Korjaus Kamreerintie-merkintään
Kennelliiton hallituksen puheenjohtaja huomauttaa, että olen antanut väärän hinnan Kamreerintien tilan koko illan hintaan. Se on jäsenyhdistysten ei-kaupallisille tilaisuuksille 50 euroa eikä 120 euroa kuten totesin.
Pyydän virhettä anteeksi, sillä en oikein ymmärtänyt hinnastoa, jossa ensimmäisenä hintana on koko illan hinnaksi mainittu 120 euroa yksilöimättä, millaisesta ja kenen tilaisuudesta on kysymys.
Pyydän virhettä anteeksi, sillä en oikein ymmärtänyt hinnastoa, jossa ensimmäisenä hintana on koko illan hinnaksi mainittu 120 euroa yksilöimättä, millaisesta ja kenen tilaisuudesta on kysymys.
maanantai 9. toukokuuta 2011
Kevättunnelmia Eurooppa-päivänä
Kevät on pikkuhiljaa tulossa Kaivarin kulmille, vaikka sää on selkeästi pari astetta viileämpää kuin kivenheiton päässä Helsingin keskustassa. Meri on edelleenkin kylmää, ja siksi puut ovat hädin tuskin hiirenkorvilla.
Kampin torilla oli tänään paljon sinisiä ilmapalloja, sillä toukokuun 9. päivä on perinteisesti Eurooppa-päivä Euroopan unionin perustajahahmoihin kuuluneen Jean Monnet’n kunniaksi. Tapahtumiin kuului myös paneelikeskustelu, jossa entinen pääministeri Paavo Lipponen, henkeen ja vereen eurooppalainen jo ennen kuin se oli muotia, jyrisi siitä, miten äärioikeistoa pitäisi kohdella. Hän muistutti myös, ettei Suomi ole historiallisesti periferiassa, sillä meillä on ollut vahvat siteet Eurooppaan Ruotsin ja Saksan kautta.
Lipposen perheessä ollaan muuten koiraihmisiä, ja niinpä entinen pääministeri poseerasikin viikonlopun haastattelukuvissa Onni- westie kainalossaan.
Toukokuun 9. päivää juhlittiin tänäänkin Venäjällä voitonpäivänä natsi-Saksan kukistumisen muistoksi. Uho oli entisenlainen, kun presidentti Medvedev ja pääministeri Putin ottivat vastaan voitonpäivän paraatia Punaisella torilla.
En malttanut olla huomauttamatta FCI:n satavuotisjuhlanäyttelystä ja VDH:n Euroopan voittajanäyttelystä raportoineelle naapurille, että olisipa se sopivaa, jos Suomi kukistaisi Venäjän lätkässä juuri voitonpäivänä. Näin kävi, vaikka alku näytti varsin lohduttomalta!
Kampin torilla oli tänään paljon sinisiä ilmapalloja, sillä toukokuun 9. päivä on perinteisesti Eurooppa-päivä Euroopan unionin perustajahahmoihin kuuluneen Jean Monnet’n kunniaksi. Tapahtumiin kuului myös paneelikeskustelu, jossa entinen pääministeri Paavo Lipponen, henkeen ja vereen eurooppalainen jo ennen kuin se oli muotia, jyrisi siitä, miten äärioikeistoa pitäisi kohdella. Hän muistutti myös, ettei Suomi ole historiallisesti periferiassa, sillä meillä on ollut vahvat siteet Eurooppaan Ruotsin ja Saksan kautta.
Lipposen perheessä ollaan muuten koiraihmisiä, ja niinpä entinen pääministeri poseerasikin viikonlopun haastattelukuvissa Onni- westie kainalossaan.
Toukokuun 9. päivää juhlittiin tänäänkin Venäjällä voitonpäivänä natsi-Saksan kukistumisen muistoksi. Uho oli entisenlainen, kun presidentti Medvedev ja pääministeri Putin ottivat vastaan voitonpäivän paraatia Punaisella torilla.
En malttanut olla huomauttamatta FCI:n satavuotisjuhlanäyttelystä ja VDH:n Euroopan voittajanäyttelystä raportoineelle naapurille, että olisipa se sopivaa, jos Suomi kukistaisi Venäjän lätkässä juuri voitonpäivänä. Näin kävi, vaikka alku näytti varsin lohduttomalta!
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Koirakielto Kamreerintiellä
Monet rotujärjestöt ja rotuyhdistykset olivat tyytyväisiä tiedosta, jonka mukaan Kennelliiton Espoossa Kamreerintiellä sijaitsevan toimiston alakerrassa ollut koulutustila palautetaan takaisin alkuperäiseen käyttöönsä.
Tämä tilahan toimi vuosikausia mainiosti tuomarikoulutuksissa, kerhoilloissa ja kokoustilana, kustannuksetkin Kennelliiton jäsenyhdistyksille olivat hyvin kohtuulliset ja julkiset liikenneyhteydet erinomaiset. Kun vielä lähitaloissa ei ollut asutusta, naapuritkaan eivät valittaneet koirista.
Tila remontoitiin muutama vuosi sitten liiton toimiston remontin yhteydessä, jolloin mm. lattiapinta uusittiin niin, etteivät koirat liukastele. Pian sen jälkeen tila ohjattiin Kennelliiton omistaman yhtiön toimistokäyttöön, vaikka sitä ei siihen ollut tarkoitettukaan. Viimeiset pari vuotta tila on ollut varastona.
Ilo kokoustiloista, joihin saa myös viedä koiria, oli kuitenkin ennenaikainen – tiloissa on nyt koirakielto. Lisäksi joku hinnastoa tutkinut huomasi, että iltavuokra on 120 euroa ja viikonloppuna päivävuokra 150 euroa, eli ylittää pienten yhdistysten maksukyvyn, kun samaan aikaan esimerkiksi Helsingin Seudun Kennelpiirin kokoustilaa saa murto-osaan tästä hinnasta.
Selitykseksi koirakiellolle sain, että koirien karvat tukkivat talon ilmastointia ja koirat aiheuttavat ylimääräisiä siivouskuluja. Kerettiläisesti kyllä tuli mieleen, että nyt halutaan lisää vuokratuloja keskellä metsää Lohjan Muijalassa sijaitsevista halleista korvaamaan niiden korkeita vuokramenoja.
Loogiseltahan ei kuulosta, että Kennelliiton jäsenten koirat likaavat ja tukkivat ilmastointia enemmän kuin ylemmissä kerroksissa toimistoissa liiton palkkalistoilla olevien virkailijoiden koirat.
Maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi, että työpaikalla pienissä toimistohuoneissa olevista koirista syntyy vielä enemmän haittaa, sillä ilmastoinnin lisäksi ne likaavat myös tietokoneiden kovalevyjä. Ja mitenkähän paljon työaikaa kuluu, kun koiria hoidellaan ja ulkoilutetaan talon nurkan takana olevassa omassa koira-aitauksessa?
***
Harrastustilojen puute on puhuttanut viime aikoina, ja Kennelliitto on tehnyt jo kartoituksen eri puolilla maata tarvittavista näyttely- ja koulutustiloista, sekä sisä- että ulkotiloista. Selvitys tehtiin sen jälkeen, kun paikallisessa lohjalaisessa lehdessä uutisoitiin Kennelliiton omistaman Showlink Oy:n suunnitelmista hankkia mahdollisesti lisämaata ja rakentaa alueelle lisähalleja, kun näyttelypaikat tuntuvat olevan kiven alla. Toistaiseksi ei tietääkseni ole tehty mitään konkreettisia päätöksiä jatkotoimista.
Viime viikolla tuli taas mieleeni, miten me koiraharrastajat hoidamme suhteitamme kaupunkien ja kuntien päättäjiin, sillä koiranomistajat ja aktiiviharrastajat ovat veronmaksajia siinä missä muutkin kuntalaiset ja iso näyttely tai muu koiratapahtuma tuo paikkakunnalle myös tuloja.
Onneksi meillä Helsingissä päättäjien suhtautuminen koiraharrastukseen on hyvin myönteistä. Se tuli taas kerran esille, kun kaupungilta otettiin yhteyttä ensi kesän Kaivopuiston koiranäyttelyn tiimoilta – kun kaupungin lupaorganisaatio on muuttunut ja haluttiin varmistaa, että tiedämme oikean osoitteen, mihin kääntyä. Siinä samalla tuli käytyä läpi muitakin yhteistyökuvioita, eli homma hoituu!
Tämä tilahan toimi vuosikausia mainiosti tuomarikoulutuksissa, kerhoilloissa ja kokoustilana, kustannuksetkin Kennelliiton jäsenyhdistyksille olivat hyvin kohtuulliset ja julkiset liikenneyhteydet erinomaiset. Kun vielä lähitaloissa ei ollut asutusta, naapuritkaan eivät valittaneet koirista.
Tila remontoitiin muutama vuosi sitten liiton toimiston remontin yhteydessä, jolloin mm. lattiapinta uusittiin niin, etteivät koirat liukastele. Pian sen jälkeen tila ohjattiin Kennelliiton omistaman yhtiön toimistokäyttöön, vaikka sitä ei siihen ollut tarkoitettukaan. Viimeiset pari vuotta tila on ollut varastona.
Ilo kokoustiloista, joihin saa myös viedä koiria, oli kuitenkin ennenaikainen – tiloissa on nyt koirakielto. Lisäksi joku hinnastoa tutkinut huomasi, että iltavuokra on 120 euroa ja viikonloppuna päivävuokra 150 euroa, eli ylittää pienten yhdistysten maksukyvyn, kun samaan aikaan esimerkiksi Helsingin Seudun Kennelpiirin kokoustilaa saa murto-osaan tästä hinnasta.
Selitykseksi koirakiellolle sain, että koirien karvat tukkivat talon ilmastointia ja koirat aiheuttavat ylimääräisiä siivouskuluja. Kerettiläisesti kyllä tuli mieleen, että nyt halutaan lisää vuokratuloja keskellä metsää Lohjan Muijalassa sijaitsevista halleista korvaamaan niiden korkeita vuokramenoja.
Loogiseltahan ei kuulosta, että Kennelliiton jäsenten koirat likaavat ja tukkivat ilmastointia enemmän kuin ylemmissä kerroksissa toimistoissa liiton palkkalistoilla olevien virkailijoiden koirat.
Maalaisjärjellä ajatellen kuvittelisi, että työpaikalla pienissä toimistohuoneissa olevista koirista syntyy vielä enemmän haittaa, sillä ilmastoinnin lisäksi ne likaavat myös tietokoneiden kovalevyjä. Ja mitenkähän paljon työaikaa kuluu, kun koiria hoidellaan ja ulkoilutetaan talon nurkan takana olevassa omassa koira-aitauksessa?
***
Harrastustilojen puute on puhuttanut viime aikoina, ja Kennelliitto on tehnyt jo kartoituksen eri puolilla maata tarvittavista näyttely- ja koulutustiloista, sekä sisä- että ulkotiloista. Selvitys tehtiin sen jälkeen, kun paikallisessa lohjalaisessa lehdessä uutisoitiin Kennelliiton omistaman Showlink Oy:n suunnitelmista hankkia mahdollisesti lisämaata ja rakentaa alueelle lisähalleja, kun näyttelypaikat tuntuvat olevan kiven alla. Toistaiseksi ei tietääkseni ole tehty mitään konkreettisia päätöksiä jatkotoimista.
Viime viikolla tuli taas mieleeni, miten me koiraharrastajat hoidamme suhteitamme kaupunkien ja kuntien päättäjiin, sillä koiranomistajat ja aktiiviharrastajat ovat veronmaksajia siinä missä muutkin kuntalaiset ja iso näyttely tai muu koiratapahtuma tuo paikkakunnalle myös tuloja.
Onneksi meillä Helsingissä päättäjien suhtautuminen koiraharrastukseen on hyvin myönteistä. Se tuli taas kerran esille, kun kaupungilta otettiin yhteyttä ensi kesän Kaivopuiston koiranäyttelyn tiimoilta – kun kaupungin lupaorganisaatio on muuttunut ja haluttiin varmistaa, että tiedämme oikean osoitteen, mihin kääntyä. Siinä samalla tuli käytyä läpi muitakin yhteistyökuvioita, eli homma hoituu!
tiistai 3. toukokuuta 2011
Kennelliiton coton de tuléar-päätös
Vappu sujui Kaivarin kulmilla tavallista rauhallisemmin, kiitos sadekuurojen ja viileän sään. Toki Tähtitorninmäellä laulettiin ja Kaivarissa jokunen juhlija putosi kallion kielekkeeltä, mutta täällä reunemmilla oli tavanomaista vappuyötä rauhallisempaa ja kadutkin siistimpiä. Ihmekö tuo, että meillä iloitaan aina, kun juhlapyhiksi ennustetaan huonoa säätä!
***
Viime viikko oli sen sijaan tavallista kiireisempi, kun puhelimet soivat ja toimittajat ja kasvattajat kyselivät ja ihmettelivät.
Syynä oli Kennelliiton hallituksen päätös siirtää noin 700 coton de tuléar- rotuista koiraa kerta heitolla Ei jalostukseen- rekisteriin. Siirto tuli, jos koiralla oli sukutaulussaan kolmessa polvessa yksikin Kennelliitosta kurinpitolautakunnan päätöksellä erotetun ja yli 10 vuoden rekisteröintikiellon saaneen kasvattajan kasvattama koira.
”Porkkanana” tarjottiin mahdollisuutta siirtää koirat jalostuskäytön piiriin, mikäli kasvattajat ja koiranomistajat teettävät koirilleen (ja mahdollisesti niiden isovanhemmille) DNA-polveutumistutkimukset.
Jouduin olemaan tuosta hallituksen kokouksesta poissa ylitsepääsemättömän esteen vuoksi. Läsnäoloni olisi tuskin auttanut, sillä ilmassa tuntui olevan samanlainen uho kuin aikanaan Veikko Vennamon johtamalla SMP:llä, eli ”rosvot kiinni”.
Toki esitin etukäteen hallituksen jäsenille omat varaukseni esitykseen. Totesin, että jos esitys hyväksytään, meiltä poistuu rodusta jalostuskäytön piiristä lukemattomia korkeatasoisia koiria, joiden sukutaulussa sattuu olemaan esim. 3. polvessa ko. kasvattajan kasvattama koira. Joukossa on muotovalioita ja jokunen kansainvälinen valio.
Korostin, että päätös pelkän epäilyn (ei pätevän näytön) perusteella koskettaa mahdollisesti kymmeniä muita hyvässä uskossa ja vilpittömästi toimineita kasvattajia, joille syntyy korvausvelvollisuus, kun heidän myymänsä koirat siirretäänkin EJ-rekisteriin. Oikeusvaltiossahan ollaan syyttömiä, kunnes on syylliseksi todettu. Varoittelin myös mahdollisista oikeustoimista Kennelliittoa vastaan.
Kyselin myös, kuka maksaa polveutumistutkimusten kustannukset. Periaatehan on ollut, että Kennelliitto maksaa tutkimuksen kustannukset, jos se on väärässä; kasvattaja maksaa kustannukset, mikäli hän on väärässä ja sukutaulu on virheellinen.
Samoin ihmettelin, mitä tapahtuu vientisukutaulujen osalta. Peruutetaanko ne, kun useimmissa maissa ei ole Suomen kaltaista EJ-rekisteriä? Meillähän on parhaiden cotonien taso ollut maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja meiltä on viety koiria ympäri maailmaa. Onko viisasta, että päätöksellä tahrataan useiden muiden suomalaisten kasvattajien maine, jotka ovat vilpittömästi ja hyvässä uskossa kasvattaneet pentuja ja vieneet niitä ulkomaille?
Oma esitykseni oli, että kaikki Kennelliiton omistajarekisteriin merkityt koirat, jotka olivat sotkun aikaansaaneen kasvattajan omistuksessa asian vireilletulopäivänä heinäkuussa 2009, jolloin Suomen Kääpiökoirayhdistys teki Kennelliitolle ilmoitukset väärän nartun ja väärän uroksen nimiin merkityistä pentueista, siirretään EJ-rekisteriin, jolloin niitä ei voida käyttää jalostukseen, vaikka kasvattaja olisi siirtänyt niitä tämän jälkeen sukulaistensa omistukseen.
Samoin esitin, että nimeltä mainitut, yksilöidyt koirat ja niiden jälkeläiset, joiden osalta ei ole tehty Kennelliiton vaatimaa polveutumismääritystä tai joiden polveutumismääritystä ja näytteenottoa ei ole tehty Kennelliiton vaatimusten mukaisesti siirretään EJ-rekisteriin tai poistetaan rekisteristä, mutta huomautin, että Kennelliitolla pitää olla selvä näyttö siitä, ettei koiran sukutaulu ei pidä paikkaansa. Pelkkä epäily tai huhu ei riitä, eikä myöskään summamutikassa tapahtunut koirien siirto yksilöimättä, mistä koirasta on kyse.
Toivoin, että tässä asiassa käytetään tervettä jälkeä ja kypsää harkintaa, sillä sama voi toistua jossakin toisessa rodussa.
Nyt kuitenkin päätös on tehty ja on saatu isot otsikot, miten noin 700 koiran sukutaulut eivät pidä paikkaansa, vaikka polveutumis- ja muiden tutkimusten jälkeen sotku koskenee vain murto-osaa näistä koirista.
Samalla on leimattu ulkomaita myöten koko joukko hyvässä uskossa ja rehellisesti toimineita kasvattajia, joista jotkut saivat tiedon koiriensa ja kasvattiensa joutumisesta kyseisen siirron piiriin Kennelliiton internetsivuilta jo ennen kuin tieto ehti tavoittaa heitä kirjeitse.
Toimintaohjeet ovat aiheuttaneet sekaannusta, eikä myöskään ole selvää, kuka viulut maksaa ja korvataanko uusien DNA-tutkimusten kulut kasvattajille ja koiranomistajille yhdenvertaisesti. Tieto päätöksestä levisi luonnollisesti kulovalkean tavoin ja on ollut aiheena rodun keskustelupalstoilla ympäri maailmaa. Kuka korvaa tämän vahingon suomalaisten kasvattajien toiminnalle ja suomalaiselle kennelharrastukselle yleensä?
Entäpä mitä tapahtuu, jos jossakin toisessa rodussa huomataan yhden kasvattajan toimineen epärehellisesti ja aletaan samalla periaatteella siirtää koiria EJ-rekisteriin vain sillä perusteella, että joku onneton kasvattaja on käyttänyt tuon kasvattajan koiria jalostukseen?
SKKY ja Finnzymes-sopimus
Coton de tuléarien rotujärjestöä eli Suomen Kääpiökoirayhdistystä ei kuultu tuon päätöksen valmistelussa eikä toimeenpanon suunnittelussa. Asia tulee luonnollisesti rotujärjestön hallituksen käsittelyyn, kunhan saamme Kennelliitosta päätöstä koskevan pöytäkirjaotteen.
Ainoa, mitä tässä tilanteessa voitiin tehdä kasvattajien ja koiranomistajien auttamiseksi, oli neuvotella lisäalennukset DNA-tunniste- ja polveutumismääritysten hintoihin. Jäsenalennuksesta ja SKKY:n sopimuksesta Finnzymes Oy:n kanssa löytyy lisätietoja rotujärjestön internetsivuilta.
***
Viime viikko oli sen sijaan tavallista kiireisempi, kun puhelimet soivat ja toimittajat ja kasvattajat kyselivät ja ihmettelivät.
Syynä oli Kennelliiton hallituksen päätös siirtää noin 700 coton de tuléar- rotuista koiraa kerta heitolla Ei jalostukseen- rekisteriin. Siirto tuli, jos koiralla oli sukutaulussaan kolmessa polvessa yksikin Kennelliitosta kurinpitolautakunnan päätöksellä erotetun ja yli 10 vuoden rekisteröintikiellon saaneen kasvattajan kasvattama koira.
”Porkkanana” tarjottiin mahdollisuutta siirtää koirat jalostuskäytön piiriin, mikäli kasvattajat ja koiranomistajat teettävät koirilleen (ja mahdollisesti niiden isovanhemmille) DNA-polveutumistutkimukset.
Jouduin olemaan tuosta hallituksen kokouksesta poissa ylitsepääsemättömän esteen vuoksi. Läsnäoloni olisi tuskin auttanut, sillä ilmassa tuntui olevan samanlainen uho kuin aikanaan Veikko Vennamon johtamalla SMP:llä, eli ”rosvot kiinni”.
Toki esitin etukäteen hallituksen jäsenille omat varaukseni esitykseen. Totesin, että jos esitys hyväksytään, meiltä poistuu rodusta jalostuskäytön piiristä lukemattomia korkeatasoisia koiria, joiden sukutaulussa sattuu olemaan esim. 3. polvessa ko. kasvattajan kasvattama koira. Joukossa on muotovalioita ja jokunen kansainvälinen valio.
Korostin, että päätös pelkän epäilyn (ei pätevän näytön) perusteella koskettaa mahdollisesti kymmeniä muita hyvässä uskossa ja vilpittömästi toimineita kasvattajia, joille syntyy korvausvelvollisuus, kun heidän myymänsä koirat siirretäänkin EJ-rekisteriin. Oikeusvaltiossahan ollaan syyttömiä, kunnes on syylliseksi todettu. Varoittelin myös mahdollisista oikeustoimista Kennelliittoa vastaan.
Kyselin myös, kuka maksaa polveutumistutkimusten kustannukset. Periaatehan on ollut, että Kennelliitto maksaa tutkimuksen kustannukset, jos se on väärässä; kasvattaja maksaa kustannukset, mikäli hän on väärässä ja sukutaulu on virheellinen.
Samoin ihmettelin, mitä tapahtuu vientisukutaulujen osalta. Peruutetaanko ne, kun useimmissa maissa ei ole Suomen kaltaista EJ-rekisteriä? Meillähän on parhaiden cotonien taso ollut maailmanlaajuisesti huippuluokkaa ja meiltä on viety koiria ympäri maailmaa. Onko viisasta, että päätöksellä tahrataan useiden muiden suomalaisten kasvattajien maine, jotka ovat vilpittömästi ja hyvässä uskossa kasvattaneet pentuja ja vieneet niitä ulkomaille?
Oma esitykseni oli, että kaikki Kennelliiton omistajarekisteriin merkityt koirat, jotka olivat sotkun aikaansaaneen kasvattajan omistuksessa asian vireilletulopäivänä heinäkuussa 2009, jolloin Suomen Kääpiökoirayhdistys teki Kennelliitolle ilmoitukset väärän nartun ja väärän uroksen nimiin merkityistä pentueista, siirretään EJ-rekisteriin, jolloin niitä ei voida käyttää jalostukseen, vaikka kasvattaja olisi siirtänyt niitä tämän jälkeen sukulaistensa omistukseen.
Samoin esitin, että nimeltä mainitut, yksilöidyt koirat ja niiden jälkeläiset, joiden osalta ei ole tehty Kennelliiton vaatimaa polveutumismääritystä tai joiden polveutumismääritystä ja näytteenottoa ei ole tehty Kennelliiton vaatimusten mukaisesti siirretään EJ-rekisteriin tai poistetaan rekisteristä, mutta huomautin, että Kennelliitolla pitää olla selvä näyttö siitä, ettei koiran sukutaulu ei pidä paikkaansa. Pelkkä epäily tai huhu ei riitä, eikä myöskään summamutikassa tapahtunut koirien siirto yksilöimättä, mistä koirasta on kyse.
Toivoin, että tässä asiassa käytetään tervettä jälkeä ja kypsää harkintaa, sillä sama voi toistua jossakin toisessa rodussa.
Nyt kuitenkin päätös on tehty ja on saatu isot otsikot, miten noin 700 koiran sukutaulut eivät pidä paikkaansa, vaikka polveutumis- ja muiden tutkimusten jälkeen sotku koskenee vain murto-osaa näistä koirista.
Samalla on leimattu ulkomaita myöten koko joukko hyvässä uskossa ja rehellisesti toimineita kasvattajia, joista jotkut saivat tiedon koiriensa ja kasvattiensa joutumisesta kyseisen siirron piiriin Kennelliiton internetsivuilta jo ennen kuin tieto ehti tavoittaa heitä kirjeitse.
Toimintaohjeet ovat aiheuttaneet sekaannusta, eikä myöskään ole selvää, kuka viulut maksaa ja korvataanko uusien DNA-tutkimusten kulut kasvattajille ja koiranomistajille yhdenvertaisesti. Tieto päätöksestä levisi luonnollisesti kulovalkean tavoin ja on ollut aiheena rodun keskustelupalstoilla ympäri maailmaa. Kuka korvaa tämän vahingon suomalaisten kasvattajien toiminnalle ja suomalaiselle kennelharrastukselle yleensä?
Entäpä mitä tapahtuu, jos jossakin toisessa rodussa huomataan yhden kasvattajan toimineen epärehellisesti ja aletaan samalla periaatteella siirtää koiria EJ-rekisteriin vain sillä perusteella, että joku onneton kasvattaja on käyttänyt tuon kasvattajan koiria jalostukseen?
SKKY ja Finnzymes-sopimus
Coton de tuléarien rotujärjestöä eli Suomen Kääpiökoirayhdistystä ei kuultu tuon päätöksen valmistelussa eikä toimeenpanon suunnittelussa. Asia tulee luonnollisesti rotujärjestön hallituksen käsittelyyn, kunhan saamme Kennelliitosta päätöstä koskevan pöytäkirjaotteen.
Ainoa, mitä tässä tilanteessa voitiin tehdä kasvattajien ja koiranomistajien auttamiseksi, oli neuvotella lisäalennukset DNA-tunniste- ja polveutumismääritysten hintoihin. Jäsenalennuksesta ja SKKY:n sopimuksesta Finnzymes Oy:n kanssa löytyy lisätietoja rotujärjestön internetsivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
