Vaarallista koiranpitoa

Avatessani aamupäivällä olohuoneen parvekkeen ovea, näky vastapäisestä talosta oli tällainen:

Pieni koira roikkumassa vapaana ikkunalaudalla ilman hihnaa tai turvavaljaita.
Mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Huutaminen kadun yli ei auta, kun kadulla on liikennettä ja naapuritalon piharemontissa porataan. Ovikelloa ei pääse soittamaan, kun alaovi on kiinni, ja hälytyskeskuksella on muutakin tehtävää kuin lähetellä pelastusautoja koirien ja kissojen perään.
Tämän pikkukoiran kohdalla kävi hyvin, sillä sen isäntä noukki sen pois ikkunalaudalta puolen tunnin kuluttua ennen kuin mitään ehti tapahtua. Entäpä jos koira olisi säikähtänyt pamahdusta tai nähnyt kadulla toisen koiran ja innostuksissaan pudonnut kadulle, jonne pudotusta oli sentään useampi metri?
Koiranomistajakursseille olisi todellakin tilausta.

Pikakierros kaupungilla

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Niinpä sain iltapäivällä hoidettua nipun asioita Akateemisesta kirjakaupasta hotelli Haveniin ja Helsingin kaupungin matkailutoimistoon, ja siinä sivussa tarkistin vielä Salutorget-ravintolan. Kiire oli, kun piti ehtiä katsomaan Roger Federerin avauskierroksen ottelua, eikä aikaa kulunut kuin puolitoista tuntia.
Neljää eri ratikkaa ehdin käyttää, ja kaikki yhden ratikkalipun hinnalla.
Tämä kulmakunnan liikenne on mennyt monimutkaiseksi, kun katutöiden vuoksi kolmosen ratikat kulkevat nyt kesän aikana poikkeusreittejä. Meidän iloksemme on kaivettu naftaliinista vitosen ratikka, joka aikanaan kulki Töölöntorin ja Katajanokan välillä. Nyt se kiertää ympyrää Eirasta Stokkalle, Rautatieasemalle, Kauppatorille ja Olympiaterminaaliin.
Kun Helsingin kaupungilla ei ole riittävästi uusia, ilmastoituja matalaraitiovaunuja, se on vuokrannut Zagrebista kroatilaisia ratikoita.
Ja kun apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri on raitiovaunuintoilija, hän on ottanut käyttöön myös museovaunuja, joita on maalattu normaalista poikkeavin värein – on Fazerin sinisiä, on harmaita, ja seassa vielä punainen pubi.
Muuten sujui sujuvasti, mutta Olympiaterminaalin luona kuljettaja ilmoitti aikataulun vaativan pysähtymistä kymmeneksi minuutiksi. Menkää vaikka ulos tupakalle, hän kehotti. Vain suomeksi. Joskus kolmosen ratikassa on sentään kielitaitoinen kuljettaja kuuluttanut joka pysäkillä kuin lentokoneissa ikään kolmella kielellä: ”Tervetuloa kolmosen raitiovanuun, määränpäämme on Eläintarha… Välkommen ombord … Welcome onboard…”
Odottamisen sijasta katsoin viisaimmaksi kävellä Olympiaterminaalista kotiin. Samalla sain katsastettua Venäjän lähetystön rakennustyöt entisellä Kätilöopiston tontilla. Tuo tonttihan myytiin silloiselle Neuvostoliitolle Kekkosen aikaan. Monen vuoden ajan se oli koiran ulkoiluttajien suosiossa, kunnes Venäjä aitasi alueen. 1990-luvulla se toimi jonkinlaisena käytettyjen Ladojen varastona. Itse heittelin sinne aidan raosta koirien kakipussit, kun poliiseja ei ollut lähettyvillä. Ajattelin säästää kaupungin puhtaanapidon rahoja.
Nyt Sikalan terassilla on saanut pidellä korviaan, kun kalliota on räjäytetty. En tiedä, millainen pytinki paikalle tulee, mutta iso on kuoppa. Eli naapuri sen kuin levittäytyy, onhan sillä jo ennestään stalinistityylinen massiivinen lähetystörakennus, henkilökunnan asuintalo ja vielä kaupallisen edustuston rakennus.
Tuossa terassin kulmalla oli passissa myös seudun tunnettu puliukko. Ex-naapurin Caterpillar-kengät oli jalassa, mutta lieneekö myynyt Hugo Bossin ulsterin, kun nyt oli sonnustaunut ruskeaan mokkatakkiin – sekin ilmeisesti samasta lähteestä kuin nuo aiemmat merkkivaatteet!

Tennistähtien koiraystäviä

Lontoossa satoi Wimbledonin avauspäivän iltana, mutta onneksi brittien tennisylpeys Andy Murray sai pelata katetulla keskuskentällä ja voitti ensimmäisen kierroksen ottelunsa.
Siitäkös innostuttiin, ja Wimbledonin virallisilla internetsivuilla kerrottiin jopa tennistähtien koirista.
Ilmeisesti Venus Williamsilla on kaksi cavalierkingcharlesinpanielia – kun kukaan rodun pelastajiksi julistautuneista hysteerikoista ei ole huomannut kertoa hänelle, miten joka toinen rodun koira on sairas! Sisarella on ”maltanterrieri” ja jackrussellinterrieri.
Tuo arroganti maineessa oleva serbi, Novak Djokovic, puolestaan kuuluu istuskelevan Monacon kahviloissa vierellään viimeisen päälle puunattu lumivalkoinen kääpiövillakoira. Jotenkin sopii kuvaan.
Andy Murraylla ja hänen tyttöystävällään on kaksi borderterrieriä: vuonna 2008 hankittu Maggie May ja nyt huhtikuussa tullut borderpentu, Rusty. Maggie May’lla on oma twitter-tili, jonka kautta se viestii isäntänsä menestyksestä tenniskentillä maggiemay_hem’in nimellä. Sille kerrotaan kertyneen jo kolmisen tuhatta säännöllistä seuraajaa, joten suosittu on. Kannattaa katsoa, miltä Wimbledon koiravinkkelistä näyttää.

Kevätsiivousta

Kesäsää loppui parahiksi, joten kuluneella viikolla voi suunnata energiaansa muihin asioihin – niihin, joita on lykännyt ja lykännyt…
Keskiviikkoiltana matkalla Kääpiökoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen raijasimme Yt Kivisaaren kanssa hänen autoonsa kymmeniä kiloja yhdistyksen historiaa. Tai oikeammin sanottuna, Yt raijasi mappeja ja minä valvoin sivusta. Yksi iso kaappi tyhjeni kuin tyhjää vain.
Vanhat mapit ovat matkalla yhdistyksen vuokraamaan varastoon, jonne viedään muutkin yhdistyksen arkistot pois nykyisten ja entisten hallituksen jäsenten nurkista. Arvokkaimmat asiakirjat ja tilikirjat sen sijaan on säilötty Nordean Senaatintorin tallelokeroon.
Siivousoperaatio jatkui torstaina, kun Kennelliiton vt. viestintäpäällikkö Kaija Unhola kävi hakemassa toistakymmentä painavaa kassillista koirakirjoja ja vuosikirjoja Kennelliiton kirjastoon.
Kirjahyllyni on nimittäin pursunut yli äyräidensä jo pitemmän aikaa ja jostain piti karsia, kun hyllyjen valmistaja on lopettanut tuon hyllykön valmistuksen, eikä lisähyllyjä ollut saatavana.
Kulmakunnan divari ei ollut kiinnostunut koirakirjoista (etenkään vieraskielisistä), eikä niitä raskinut heittää paperikeräykseenkään. Ajattelin, että niistä voi olla iloa kirjastossa jollekin koiraharrastajalle.
Siinä kirjoja pakatessa selasin joitakin läpi lukuelämyksiä verestääkseni. Mukana oli vanhoja villakoirakirjoja Englannista, ja täytyy sanoa, että kylläpä ovat villakoirien leijonaleikkaukset muuttuneet vuosien varrella!
Samalla harmittelin, ettei koskaan saisi lainata kirjojaan puolitutuille, sillä niitä ei saa koskaan takaisin. Omille teilleen ovat jääneet monet bassetkirjat, ja jonkun onnekkaan hyllyssä on myös Frank Sabellan koirien esittämisopas.
Itse kirjahyllyyn ei tullut suurtakaan koloa, joten sama ongelma jatkuu varsinkin, kun innostuin laittamaan sisään uusien kirjojen tilauksen.
Kun vielä perjantaina sain raahattua pyykit pesulaan, olin jo kovin tyytyväinen viikon huushollihommiin. Onneksi tuli vielä sade, ettei ikkunoitakaan kannata pestä ainakaan tulevalla viikolla.
Siitä ja muusta siivouksesta ajattelin välttyä käyttämällä Finnairin bonuspisteitä siivousfirman alennuskorttiin. Nyt voi sitten hyvällä omalla tunnolla seurata golfin USA:n avoimia, joissa Irlannin nuori Rory McIlroy on ollut liekeissä ennen viimeistä pelipäivää. Toivottavasti ensi yönä tulee ensimmäinen major-voitto.

***
Myös televisiotarjonnan olen saanut järjestykseen – viimeinkin.
Jouduin nimittäin muutama viikko sitten uutispimentoon, kun kaapelikanavilta katosi BBC:n uutiskanava. YLE ja kotimaiset yhtiöt kyllä lähettävät uutisia, mutta varsinkin ulkomaanuutisten tarjonta on puutteellista, joten ilman BBC:tä ei ole tullut toimeen, eikä CNN ole samaa tasoa.
Tämän asian selvittäminen olikin sitten monimutkaisempi juttu. Sanoma Oy on myynyt paikallisen kaapelikanavan DNA:lle, joka tuntuu tekevän monopoliasemansa ansiosta mitä haluaa.
Myös asiakaspalvelu tökkii. Ensimmäisen puhelun aikana taisin jonottaa puoli tuntia ja toisen 46 minuuttia, kunnes minulle vastattiin ja kerrottiin, että BBC oli siirtynyt maksullisten palvelujen joukkoon ja myös kanavapaketteja oli uusittu. Asiakkaille ei katsottu aiheelliseksi asiasta kertoa.
Menneellä viikolla jouduin järjestelemään Wimbledonin näkyvyyttä. Ensin kerrottiin, että joudun ostamaan koko Canal+ -paketin seitsemäksi kuukaudeksi, enkä voinut ostaa yhtiön urheilukanavaa erikseen.
Unohtakaa koko juttu, totesin. Taisin kuitenkin motkottaa niin paljon, että kaveri soitti kohta takaisin ja kertoi, että saankin tuon palvelun yhdeksi kuukaudeksi, joskin hieman normaalia kuukausimaksua kalliimmalla. Kiinni veti, sanoin, kun tulee huomattavasti halvemmaksi kuin seitsemän kuukauden satsi kanavia, joita ei ehdi katsoa.
Joten nyt on sitten tämäkin asia järjestyksessä ja meikäläistä on turha tavoitella puhelimitse iltapäivän ja illan tunteina seuraavan kahden viikon aikana. Eikä haittaa vaikka Lontoossa sataisi, kun Wimbledonin keskuskenttä on nykyisin katettu.

Vehreää Kaivarin kulmilla

Tiistai-iltana kokoonnuttiin Ursulan kahvilaan Kaivopuiston rantaan viilailemaan Kaivarin elokuun koiranäyttelyä. Kuten kuvasta näkyy, puisto oli vehreääkin vehreämpi ja alkukesän kukkaistutukset viestivät tulevasta kukkaloistosta, kun taas kallioiden reunalla olevan sireenipensaan kukinta oli jo haalistumassa.
Ilma oli viileä eikä meri tuoksunut vielä mereltä, mutta viihtyisää oli. Näyttelyasiat käytiin läpi nopeasti rutiinilla. Kun monet yhteistyökumppanit ovat olleet samoja jo vuosia, sabluuna ei muutu paljoakaan, joten vaikka näyttely teettää paljon töitä, kaikkea ei tarvitse aloittaa pyörän keksimisestä lähtien alusta.
Näyttelyn mainokset on julkaistu ja esitteitä postitellaan pikapuoliin, joten nyt sitten odottelemme ilmoittautumisia – toivottavasti hyvissä ajoin, ettei jouduta tarjoamaan ei-oota myöhästyneille.
Tuomarilistanhan pitäisi olla houkutteleva monine erikoistuomareineen, ja ilmoittautumismaksutkin ovat uskomattoman halvat moneen muuhun näyttelyyn verrattuna.
Poislähtiessä ihmettelimme, miksi liikenne seisoi Ehrenströmintiellä. Liikenne oli pysähtynyt, koska Kaivarin eteläkärjessä olevat valkoposkihanhet poikasineen olivat päättäneet marssia kadun yli meren rantaan. Fiksuja kun olivat, käyttivät suojatietä.
Toivottavasti ei kuitenkaan tule kuiva kesä, koska silloin pysyvät koko kesän Kaivarin rannassa sen kastelujärjestelmän pitäessä ruohon vihreänä – ja siivo on sen näköinen. Turhia lintuja suomalaisessa maisemassa, mutta kuka raskii ajaa autolla poikasten yli?