Koirarekisteriohje vai –sääntö?

Viime sunnuntaina Kennelliiton valtuuston kokouksessa monet uudemmat valtuuston jäsenet olivat vähän ymmällään, kun Labradorinnoutajakerhon valitusta Kennelliiton hallituksen rotua koskevasta rekisteröintipäätöksestä ei otettu päätettäväksi, vaan se tuotiin valtuustolle vain tiedoksi.
Labradorinnoutajakerho ei voinut hyväksyä päätöstä, sillä sen seurauksena FCI:n hyväksymättömiin rekistereihin merkittyjen opaskoirakoulujen kasvattamien koirien jälkeläiset hyväksytään Kennelliiton rekisteriin ja myös jalostuskäyttöön. Viime vuonna tällä perusteella rekisteröitiin lähes 200 Opaskoirakoulun kasvattamaa labradorinnoutajaa.
Valituksen perusteluna oli mm., että opaskoirakoulujen kasvattamat vanhemmat eivät täytä normaaleja rekisteröintikriteereitä, minkä lisäksi opaskoirilla jalostusvalinnat tehdään muiden ominaisuuksien kuin rodun rodunomaisten käyttöominaisuuksien perusteella.
Kennelliiton hallitus perusteli valtuustolle päätösesitystään sillä että asia ei kuulu valtuuston päätettäviin asioihin, vaan koirarekisteriohjeen sisällöstä päättää hallitus.
Näin onkin. Eri asia on, miten viisasta tämä on.
Vuoteen 1996 saakka koirien rekisteröintiä säädeltiin koirarekisterisäännöllä, joka oli valtuuston hyväksymä asiakirja. Kun Kennelliiton hallitus esitti säännön muuttamista hallituksen hyväksymäksi koirarekisteriohjeeksi, valtuusto hyväksyi esityksen kiltisti ja luovutti näin päätösvallan asiassa hallitukselle.
Muistan vastustaneeni päätöstä, koska mielestäni isoissa asioissa ”yön yli nukkuminen” oli viisasta, jottei tehtäisi hätiköityjä päätöksiä. Jos rekisteröintisäännöt hyväksytään valtuustossa, ne valmistellaan huolellisesti ja vältytään jatkuvilta, ehkä hetken mielijohteesta tehtävillä muutoksilta, väitin tuolloin.
En ole muuttanut mieltäni. Tällä hetkellä meidän koiriemme rekisteröintiä koskevat määräykset muuttuvat vähintään kerran vuodessa ja joskus useamminkin. Ei ihme, etteivät jäsenet pysy perässä!
Tuumin tuon viime sunnuntain valtuuston kokouksen jälkeen, olisikohan jossain vikaa, kun valtuusto päättää kourallista harrastajia koskevasta ketunajokoesäännöstä, mutta ei useimpia liiton jäseniä koskettavasta koirarekisterisäännöstä.
Menetettyä valtaa on hankala saada takaisin, mutta tässä tapauksessa se kyllä onnistuu, jos valtuuston jäseninä olevat rotujärjestöt niin haluavat. Tarvitaan vain määräajassa jätetty valtuustoaloite, jolla esitetään nykyisen koirarekisteriohjeen muuttamista koirarekisterisäännöksi.
Ja muuten olen sitä mieltä, että isoista, perustavaa laatua olevista asioista pitäisi voida keskustella Kennelliiton valtuustossa, demokratiassa kun eletään ja avoimuudesta puhutaan.

***
Tuossa valtuuston kokouksessa meille kerrottiin, miten Kennelliittoa kuullaan ja miten paljon se on saanut julkisuutta suurissa tiedotusvälineissä.
Julkisuutta on monenlaista: myönteistä ja kielteistä – ellei sitten noudateta pikkujulkkisten periaatetta, että ei sillä väliä, mitä puhutaan, kunhan puhutaan.
Julkisuudesta (siitä kielteisestä) saimme viime viikonvaihteessa taas uuden esimerkin, kun Turun Sanomat mollasi rotukoirien jalostuksen ja iltapäivälehdet seurasivat perässä.
Tällä kertaa maalitauluna oli tuo suosittu seurakoirarotu, cavalierkingcharlesinspanieli. Jos näitä juttuja uskoo, rodussa ei ole tervettä koiraa syntynytkään – vaikka maailmalla tehdyt terveystutkimukset osoittavat rodun keski-iän nousseen reippaasti parinkymmenen vuoden aikana.
Samassa yhteydessä meidän Jalostustieteellisen toimikuntamme puheenjohtaja muisti muistuttaa, miten kasvattajat teilasivat viime vuonna jalostusstrategiaesityksen, jota pitivät toteuttamiskelvottomana. Tappio taisi olla kitkerä, kun siitä vieläkin muistutetaan, mutta onko suuri sanomalehti oikea foorumi sisäiseen keskusteluun?
Noita juttuja lukiessa ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että asialla taisivat olla taas ns. kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen apostolit – samat, jotka saivat aikaan muutaman vuoden takaisen television m.o.t.-ohjelman ja viime vuonna Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä julkaistun, rotukoirat teilanneen artikkelin. Ilman sisäpiiritietoa ei tavallinen toimittaja olisi osannut valita jutun aihettaan ja haastateltaviaan – Hollantia myöten.

***
Tänä viikonloppuna lehdet tietävät kertoa eduskunnan ex-puhemiehen Sauli Niinistön ja hänen vaimonsa hankkineen koiran. Eivät reppanat tainneet hoksata kuunnella näitä asiantuntijoita, kun valitsivat bostoninterrierin, joka sekin on ollut näiden asiantuntijoiden hampaissa!