Kaivarin jälkimaininkeja

Viime päivät ovat kuluneet Kaivopuiston koiranäyttelyn jälkiselvittelyissä ja pienestä vilustumisesta toipumisessa.
Koiranäyttelythän teettävät paljon töitä sekä ennen näyttelyä että sen jälkeen. Yleensä työt tehdään vapaaehtoisvoimin, mitä ei aina ymmärretä.
Nuhainen olo tuli, kun hiostavan lämmin sää muuttui iltapäivällä syksyisen viileäksi. Onneksi kaatosateet odottivat maanantai-iltapäivään.
Näyttelystä on tullut paljon kiitosta. Osanottajatkin ansaitsevat kiitoksen, sillä hyvin siistiltä puisto näytti tapahtuman jälkeen – lukuun ottamatta niitä muutamia monille aloittelijoille esimerkkinä olevia vanhoja konkareita, jotka eivät osaa lukea ja kuvittelevat, etteivät mitkään säännöt koske heitä. ”Minä itse” on päivän sana!
Näyttelyssä kävi tänä vuonna huomattavasti enemmän väkeä kuin viime vuonna, mistä lienee kiittäminen kaunista aurinkoista aamupäivää. Näyttelyluetteloiden osalta jouduttiin myymään jossain vaiheessa ei oo’ta, kun kauppa kävi edellisvuosia vilkkaammin.
Lohduttelin ilman luetteloa jääneitä kertomalla, että kaikissa hienoissa näyttelyissä luettelot loppuvat kesken ja omansa varmistaakseen täytyy tulla paikalle heti aamusta. Näin on tuossa terriereiden mekassa Montgomery Countyn näyttelyssäkin USA:ssa.
Kävijöiden joukossa oli Kaivarin kulmilla asuvia koiranomistajia, ahkeraan kameroitaan käyttäviä turisteja, kennelmaailman aktiiveja, Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäseniä ja tietenkin Villakoirakerhon vanhat rouvat, jotka olivat varanneet kehän laidalle tarjoilupöydän pöytäliinoineen – kun olivat saaneet viime vuonna moitteita epämääräisistä nyssyköistään kerhon vanhimmalta jäseneltä. Juotavat tarjoiltiin vanhoista Kennelliiton hopeoiduista palkintopikareista, joten mikä oli nauttiessa.
Bostoninterrierikehän laidalla pyöri tuttu hahmo: presidentinvaalien galluppeja ylivoimaisesti johtava Sauli Niinistö perheen bostonpennun kanssa. Selitti, että nyt kuusikuukautinen pentu on vilkas ja innostuu entisestään lajitovereita nähdessään.
Olin huomaavinani äänensävyssä koiranomistajalle tuttua ylpeyttä. Niinhän on, että meidän lapsia saa haukkua, mutta ei meidän koiraa, kun parempaa ystävää ei olekaan.
USA:n edesmennyt presidentti Harry Truman ilmaisi asian sanomalla, että jos haluaa Washingtonissa ystävän, on parasta hankkia koira.
On presidenteillä koiria ollutkin, niin meidän kuin muidenkin. Kultarannassa pyöri aikanaan presidentti Koiviston tyttären Assin musta mopsi. Kekkosella taas oli Neuvostoliiton johtajilta lahjaksi saatuja venäjänvinttikoiria, jotka hän erehtyi viemään Kennelliiton näyttelyynkin. Ei olisi kannattanut, kun koira sai huonot arvostelut, koiratuomarit kun eivät omistajien titteleitä kunnioita.
USA:n presidenttien koirista olen joskus kirjoittanut artikkelin, joka löytyy SKKY:n sivuilta SKKY-Tiedote-osiosta. Presidentinvaaleihin valmistautuvalla presidentti Obamalla on myös koira, portagalinvesikoira. Eli ainakin yhdestä asiasta Niinistö ja Obama voivat olla yhtä mieltä: koiriensa erinomaisuudesta.

Kaivopuistossa pyöri tuttuun tapaansa meidän virallinen valokuvaajamme David Dalton, joka nappasi myös yllä olevan kuvan. Hän on jo ehtinyt kotiin Ranskaan ja Kaivarikuvia löytyy hänen sivuiltaan osoitteessa http://www1.clikpic.com/daviddalton/
Kaivarissa oli myös toimittajia ja näyttely oli pääaiheita sunnuntaina ruotsinkielisten radiouutisten Aktuellt-ohjelmassa, jossa Puppu Schauman kertoi tämän päivän ”city-koira”-trendistä. Tämä ohjelma on kuultavissa YLE:n Areenassa.