Meillä, jotka emme vietä joulua, tämä vuodenaika on autuaallista, vaikka ulkona onkin pimeää, tuuli tuivertaa ja sataa tihuuttaa.
Voi kaikessa rauhassa seurata sivusta, miten kansa on stressaantunut jouluostoksillaan, yllätysvieraista ei ole pelkoa, kun suomalaiset kököttävät juhlallisesti sukulaistensa parissa, eivätkä puolitututkaan soittele.
Monena jouluna olen tehnyt remonttia, kun ei tarvitse murehtia naapureiden häiritsemisestä.
Tänä vuonna sain ennen lomia kaksi kirjapakettia, joten aika ei käy pitkäksi.
Parissa illassa ehdin jo lukea Ben Ryder Howe’n kirjan ”My Korean Deli”, joka on hieno kuvaus New Yorkin etnisestä sulatusuunista ja ”deli-instituutiosta”. Nämä delithän ovat vähän kuin entisaikojen lähikauppoja, joista saa kaikkea tarvittavaa kellon ympäri. Tämä nimenomainen puoti sijaitsi Brooklynissa. Howe, George Plimptonin omistaman The Paris Review-kirjallisuuslehden toimittaja, osti sen vaimonsa kanssa korealaissyntyiselle anopilleen, mutta joutui pian huomaamaan, että niin hän itse kuin juristivaimokin joutuivat tiskin taakse pitämään puotia pystyssä.
Sain juuri luettua toisen mielenkiintoisen kirjan, Hal Vaughan’in ”Sleeping with The Enemy; Coco Chanel’s Secret War”, joka kertoo historiallisiin lähteisiin perustuen tuon ranskalaisen muoti-ikonin sodanaikaisesta yhteistyöstä Pariisin saksalaisten natsimiehittäjien kanssa – sekä siitä, miten Chanel pääsi sodan jälkeen kuin koira veräjästä vaikutusvaltaisten tukijoidensa ansiosta.
Kun hän muutaman Sveitsissä vietetyn vuoden jälkeen palasi takaisin Pariisin muotimaailmaan, kaikki olivat jo unohtaneet, mitä hän oli sodan aikana tehnyt. Niinpä Chanelin kävelypuvut löysivät nimekkäitä kantajia Jacqueline Kennedystä ja Ranskan presidentti Georges Pompidou’n vaimosta alkaen, ja aika monella on ollut parfyyminään Chanel-vitosta. Ihmekös, että kulttuuriministeri Andre Malraux piti 1900-luvun huomattavimpina ranskalaisina de Gaullea, Picassoa ja Chanelia.
Odottamassa on vielä pari Afrikka-aiheista kirjaa ja Applen perustajan Steve Jobsin elämäkerta, joten aika ei tule pitkäksi. Ja välillä voi katsoa NHL-lätkää…
***
Venäjällä ei vietetä joulua, mutta jouluaatto näyttää olleen tapahtumarikas, kun kymmeniä tuhansia ihmisiä Moskovassa ja eri puolilla maata on kerääntynyt osoittamaan mieltään joulukuun alun duman vaaleja ja pääministeri Putinia vastaan.
Mielenkiintoista nähdä, miten mielenilmaukset vaikuttavat maaliskuun presidentinvaaleihin. Jo nyt näyttää selvältä, ettei Putinia valita suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Duman vaaleihin mielenosoituksilla ei ole ollut vaikutuksia lukuisista oikeusjutuista ja uudistuslupauksista huolimatta.
Uusi duma kokoontui jo viikolla ensimmäiseen istuntoonsa. Kansanedustajien joukossa oli myös aikanaan tennispelaajien suosikkeihini kuulunut, mutta nyt tenniskentät jättänyt Marat Safin. Hänen kerrottiin todenneen, että hän on varmasti duman komein mies – muut kun ovat yli kuusikymppisiä. Toki olisin suonut hänen edustavan jotain muuta puoluetta kuin Yhtenäistä Venäjää!
lauantai 24. joulukuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti