Machiavelli-mietteitä

Iltana muutamana kaivoin kirjahyllystä esille iltalukemisiksi modernin poliittisen teorian isäksi mainitun Niccolo Machiavellin teoksen Ruhtinas (Il Principe), jota pidetään ohjekirjana hallitsijoille vallan vakiinnuttamiseksi ja pikkuruhtinaiden metkujen paljastamiseksi.
Kirja julkaistiin Machiavellin kuoleman jälkeen vuonna 1532. Se joutui pian kirkon kiellettyjen kirjojen listalle, kun sitä pidettiin paholaisen aikaansaannoksena.
Oma painokseni on englanniksi julkaistu The Prince, joka sisältää fasistidiktaattori Benito Mussolinin vuonna 1924 kirjoittaman esipuheen.
Huonosta maineestaan huolimatta Machiavellin ohjekirja pätee monin tavoin myös tähän päivään ja nykyaikaiseen demokratiakäsitykseen opettaessaan, että ellei hallitus perustu kansan tahtoon, hallinto on epävakaa; ylimyksiä ja pikkuruhtinaita voi aina vaihtaa, mutta kansaa ei.
Kimmokkeen kirjan tutkailemiseen sain itse asiassa palatessani viime viikolla Kennelliiton hallituksen kokouksista. Sateisella kotimatkalla pohdin, miten metkaa valta ja vallankäyttö ovat ja miten erilaisia meidän demokratiakäsityksemme.
Niin tämän päivän yhteiskunnassa kuin järjestödemokratiassahan valta on tai sen pitäisi olla sanelun ja määräilyn sijasta mitä suurimmassa määrin vaikutusvaltaa ja vuorovaikutusta. Machiavellikin voisi opettaa, että vaarallisinta on ripaus valtaa yhdistettynä rajattomaan kunnianhimoon ja arroganssiin.
Vuorovaikutus- ja johtamistaitoja voi yrittää opetella, ja niihinhän monet yritykset satsaavat vuosittain isoja summia. Paras tulos kuitenkin tulee, jos taidot ovat synnynnäisiä, vaistonvaraisia. Aivan samalla tavalla kuin korkeatkaan akateemiset tutkinnot eivät takaa sielun sivistystä.
Minua on jo pitempään häirinnyt harrastuksessamme tapa, jolla epäkohtia esille tuovat ja erilaisia mielipiteitä ilmaisevat leimataan liian herkästi vastustajiksi ja oppositioksi, vaikka kaikilla on sama päämäärä eli yhteisen toiminnan edistäminen.
”Kennelliitto-vastaisuus” on termi, jota on viime aikoina kuullut entistä useammin ja joka ainakin minua puistattaa. Toki demokratiassa on sallittava avoin keskustelu, vaikka se ei aina kaikkia miellyttäisikään – kun emme elä suomettuneessa Suomessa emmekä Putinin Venäjällä.

***
Nuo hallituksen kokoukset sujuivat vanhalla rutiinilla. Esityslistat ja lisälistat olivat tavanomaisen pitkiä ja liitteitä oli luettavana sekä etukäteen että itse kokouksessa.
Vanhan, vuoden lopussa lopettavan hallituksen kokouksen päätöksiä on jo luettu Kennelliiton sivuilta.
Esityslistoilla oli taas liuta kurinpitoasioita ja eläinsuojelurikkomuksista ja –rikoksista annettuja oikeuden päätöksiä. Joko eläinsuojelurikokset ovat lisääntyneet tai sitten ilmoitus- ja syyttämiskynnys on alentunut ja myös tuomioita rapsahtaa entistä herkemmin. Surullista joka tapauksessa.
Kennelliiton vuonna 2012 aloittava uusi hallitus piti myös järjestäytymiskokouksensa. Yhdestä valinnasta äänestettiin, mutta muuten toimikunta- ja muut postit oli sovittu etukäteen, joten ne olivat lähinnä ilmoitusluontoisia asioita. Ihmekös, jos joskus tulee turhautunut olo. Toivoa sopii, että tulevaisuudessa päästään myös isompien asioiden kimppuun ja aitoon keskusteluun.