Kiirettä pitää

Kyllä on pitänyt kiirettä.
Viime viikolla piti seurata presidentinvaalikampanjaa, vaikka loppuviikosta jo alkoi kyllästyttämään, kun ehdokkaiden vastaukset erityisesti viranhoidon kannalta tärkeistä ulko- ja turvallisuuspoliittisista kysymyksistä kävivät entistä ympäripyöreämmiksi.
Maikkarin vaaliväittelyn voittajaksi nousi entinen pääministeri Matti Vanhanen kysymyksillään – joihin niihinkään ei saatu kunnon vastauksia. Itselläni olisi ollut paljon jatkokysymyksiä ehdokkaiden näkemyksestä esim. YK-mandaatilla toteutetusta Libya-operaatiosta ja Suomen sivustakatsojan roolista, Dalai laman tapaamisaikeista ja toisaalta Kiinan systemaattisesta Tiibetin kulttuurin tuhoamisesta, Venäjästä ja siellä orastavasta kansalaisoppositiosta. Globaalista taloudesta puhuttiin, mutta ei muutamien maiden kuten Venäjän ja Kiinan tavasta käyttää talouspolitiikkaa valtapolitiikkansa jatkeena.
Torstai-illan viimeisen YLE-väittelyn aikana huomasin jo torkahtaneeni, mutta olinkin istunut pitkän päivän Kennelliiton hallituksen kokouksessa. Ja sitä ennen kului tunti jos toinenkin opiskellessa esityslistaa ja laatiessa konttorille mallikirjeitä FCI:tä varten.

***
Tuo torstain hallituksen kokous oli vuoden ensimmäinen varsinainen kokous. ”Rutiiniasioiden” – jos sellaisia on - lisäksi tällä kertaa listalla olivat kevään ansiomerkkianomukset ja tietenkin syntymäpäivämuistamiset.
Ansiomerkkien jakoa pähkäillessä mietin, miten moni maan hiljainen puurtaja jää ilman prenikoita ja muita huomioita, kun he eivät pidä itsestään meteliä eivätkä heidän omat yhdistyksensä ole kovin innostuneita ansiomerkkien esittämisestä.
Metsästys- ja käyttökoirapuolella nämä ansiomerkit tuntuvat olevan edelleenkin haluttua tavaraa, kun taas seurakoirapuolella niistä ei näytetä kovin paljon perustavan. Monella yhdistyksellä ei edes ole omia ansiomerkkejä.
Itse olen suhtautunut niihin hyvin nihkeästi, ja itselleni niitä ei ole kertynyt. Jonkun kerran olen kieltäytynyt katsoessani, että ansiomerkit ja kunniajäsenyydet kuuluvat lähinnä niille, jotka ovat tehneet pitkän päivätyön ja ovat siirtymässä eläkkeelle eli jättämässä aktiivin palvelun.
Syntymäpäivämuistamiset näyttävät myös olevan osa suomalaista, itselleni vierasta kulttuuria, mutta kun se on maan tapa, miksei sitten lähetetä kukkia tai viedä lahjoja, jos kerran juhlakalu haluaa pyöreitä vuosiaan juhlia. Monet tänä päivänä eivät halua.

***
Viikonloppu sujui sitten kamalassa pakkasessa Helsinki-Vantaan lentokentän laidalla Kennelliiton ns. Koira-Expossa, jonne oli kerääntynyt puolisen tuhatta aktiivia kuuntelemaan esitelmiä kennelharrastukseen liittyvistä aiheista ja jonne myös Kennelliiton kunniajäsenet oli kutsuttu.
Osa ajasta kului seurustelu-upseerin tehtävissä, mutta joitakin luentoja ehdin kuunnella. Suosituin luennoitsija näytti olleen jääkiekkomaajoukkueen valmentaja Jukka Jalonen, joka ei kertonut mitään sellaista, mitä normaaliyritysten johtamiseen ei kuuluisi, mutta monelle se tuntui olevan uutta.
Ja kun kysymyksessä oli lätkävalmentaja, nimmarit olivat suosittuja. Ilmeisesti vanhemmat eivät tohtineet mennä kotiin ilman nimmareita!
Kuulin Jalosen perheen olevan coton de tuléar-rotuisen koiran omistajia, joten katsoin viisaimmaksi pitää mölyt mahassani ja olla kysymättä johtajuudesta siinä vaiheessa, kun sekä kultaleijonilta että joukkueen johdolta karkasi mopo käsistä ja meni niin sanotusti överiksi.

***
Sunnuntai-iltana kotimatkalla Vantaalta pistäydyin äänestämässä, mutta Finlandia-talon vaalivalvojaiset olin viisaasti päättänyt jättää väliin, kun ajattelin kotisohvan olevan mukavampi vaihtoehto kokousputken jälkeen.
Presidentiksi tuli sitten bostoninterrierin omistaja, jonka koirasta löytyy kuva ja juttua tästä blogista viime kesältä.
Joku kommentaattori ehti jo ennustamaan, että bostoninterrieri kipuaa kiireellä Kennelliiton rekisteröintitilastoissa ylöspäin. Toivottavasti ei kipua, sillä rodussa on kysyntä ylittänyt tarjonnan jo pitkään, hinnat ovat kohonneet niin korkeiksi, ettei laatutaso välttämättä vastaa hintaa, ja halpatuontiakin näyttää olevan liiaksi asti.
Täytyy tunnustaa, että television vaalivalvojaisten aikaan nukahdin kotisohvalle ja heräsin vasta, kun tulos oli selvillä. Oman äänestysalueen tulokset sentään tarkistin: äänestysprosentti oli 84,6 eli korkeampi kuin ensimmäisellä kierroksella ja Niinistö vei 52,7% äänistä Haaviston jäädessä 47,3% osuuteen.