Vuosikokoussesonkia

Yhdistysten vuosikokous sesonki on nyt parhaimmillaan. Kun kokouskutsuja laaditaan ja kokouksia valmistellaan, yhdistystoiminnan kiemuroita koskevat kyselytkin lisääntyvät.
Olenkin joskus miettinyt, että jos olisin laittanut jo vuosia sitten pystyyn maksullisen yhdistystoimintaa koskevan maallikkoneuvonnan, olisin ehtinyt tienata jo sievoisen summan. Lakimiehiltähän neuvoja saa, mutta vastaus riippuu aina kysymyksen asettelusta, eivätkä juristit ole aina tunnettuja maalaisjärjestään – vaikka sitä tarvittaisiin silloin, kun sukset ovat menneet ristiin.
Kaikenlaista ihmeellistä yhdistyksissä tuntuu tapahtuvankin. Eilen kuulin yhdestä rotujärjestöstä, jossa keskustelupalstojen ja taustavaikuttajien häirintä oli edennyt siihen pisteeseen, että toinen puoli hallituksesta oli eronnut. Nyt sitten mietitään, miten jatketaan, kun yhdistyksellä ei ole enää päätösvaltaista hallitusta.
Hallituksesta on aina helppo erota, kun hihat palavat, mutta eroilmoituksia tekevät eivät aina muista, että hallituksen jäsenen vastuu ei katkea eroilmoitukseen, vaan on odotettava, että se elin, joka on hallitukseen valinnut, vapauttaa hallituksen jäsenyydestä.
Toisessa rotujärjestössä oli toisenlainen ongelma. Siellä puuhattiin kokouskutsua, johon piti sisällyttää jäsenaloite. Ongelmana oli hallituksen puheenjohtajan päätös, jonka mukaan aloitteen tekijän nimeä ei kerrottu muulle hallitukselle, eikä sitä ollut tarkoitus kertoa vuosikokouksellekaan.
Asiaa on nyt sitten pohdittu juristien avustuksella, ja viimeisin Patentti- ja Rekisterihallituksen neuvonnasta kuuluu olleen, että jos yhdistyksellä on vakiintunut käytäntö nimettömien aloitteiden hyväksymisestä, ne tulee hyväksyä. Maalaisjärjellä ei voi kuvitella yhdistyksen hallituksen ja vuosikokouksen ottavan edes käsittelyyn nimettömiä aloitteita, joten tällaista käytäntöä ei voine muodostua. Kai yhdistyksen jäsenillä on oikeus tietää, kuka aloitteen on tehnyt ja onko hänellä edes oikeutta tehdä aloitetta, eli onko yhdistyksen jäsen?
Yhdestä yhdistyksestä taas kuulin, että yhdistys ja sen puheenjohtaja oli haastettu oikeuteen, koska yhdistyksen rodun vuoden koira-kilpailu on perustuslain vastainen määrätessään eri sarjat kotimaassa ja ulkomailla syntyneille koirille. Myös yhdistyksen syyskokouksen päätöstä moitittiin, vaikka kanteen alulle pannut henkilö oli itse kokouksessa ja myötävaikutti päätöksen syntymiseen, joten moiteoikeutta ei edes pitäisi olla.
Nyt sitten uhrataan yhdistyksen ja kyseisen yksityishenkilön energiaa ja varoja moisen asian käsittelyyn – aivan kuin oikeuslaitoksilla ei olisi tähdellisempää tekemistä!
Onneksi viime sunnuntain ranskanbulldoggiharrastajien vuosikokous sujui ilman suurempia kiemuroita, vaikka rodun harrastajat ovat tunnettuja reagointiherkkyydestään.
Kolmessa tunnissa selvittiin, kun paukuttelin nuijaa reippaaseen tahtiin. Nopeamminkin olisi sujunut, mutta useat lippuäänestykset ja ääntenlaskenta venyttivät kokousta. Yhtään eriävää mielipidettä ei jätetty, joten katsotaan, selvitäänkö ilman moitteita.
Ainoa asia, joka minua harmitti, oli aikaisempien yhdistysaktivistien yhdistyssääntöihin kirjaama vaatimus, että yhdistyksen sääntöjen muuttamisesta tulee päättää 2/3 ääntenenemmistöllä kahdessa eri yhdistyskokouksessa. Uudet säännöt oli hyväksytty jo kertaalleen vuosi sitten, mutta nyt niihin esitettiinkin muutosta, joten sääntömuutos siirtyy jälleen parilla vuodella – ellei joku sitten keksi seuraavalla kerralla esittää uusia muutoksia!
Mistä opimme sen, että sääntöjäkin kirjoitettaessa kannattaisi pitää pää kylmänä ja säilyttää terve maalaisjärki. Kuten yhdistystoiminnassa muutenkin.
PS. Torstaina virkaan astuvan tasavallan presidentin koira näyttää puhuttavan edelleenkin, ja kun kurantteja kuvia ei ole, lehdet julkaisevat viime kesänä Kaivarissa otettuja kuvia, kuten nyt viikonvaihteen Ilta-Sanomissa.