Unkarilainen gulassi

Viime viikonvaihteessa Itävallan Salzburgissa järjestetyn Maailmanvoittajanäyttelyn yhteydessä järjestettiin tavanomainen seremonia: kattojärjestömme FCI:n lippu luovutettiin juhlallisin menoin ensi vuoden MV-näyttelyn järjestäjäksi valitun Unkarin kennelliiton MEOE:n edustajille. Loppukilpailujen jälkeen vielä englanninkielisenä seremoniamestarina toiminut unkarilainen FCI:n hallituksen jäsen Tamas Jakkel toivotti kaikki sydämellisesti tervetulleiksi ensi vuonna Budapestiin.
Juhlavista seremonioista huolimatta en olisi vielä valmis maksamaan koirien ilmoittautumismaksuja tai matkoja Unkariin, sillä niin epäselvä tilanne on Unkarin kennelliiton jouduttua sukset ristiin maan valtiovallan kanssa.
Nythän Unkarin hallitus ei tunnusta Unkarin kennelliittoa ja lakiin vedoten se on kieltänyt sitä rekisteröimästä rotukoiria uhkasakon uhalla. Rotukoirien rekisteröimisoikeuden se on antanut kahdelle muulle järjestölle.
FCI:n puheenjohtaja Hans Muller ehti jo ilmoittamaan kattojärjestön hallituksen nimissä vankkumattomasta tuestaan MEOE:lle, joka on ollut FCI:n jäsen jo vuodesta 1933. Sitä ei lausunnossa mainittu, että noiden 79 vuoden aikana lähes 50 vuotta yhteistyö lienee ollut rajallista Unkarin ollessa kommunistivallan kourissa rautaesiripun takana.
Lausunto annettiin samaan aikaan, kun lehtitietojen mukaan Muller vasta odotti tapaamista Unkarin hallituksen näistä asioista vastaavan ministerin kanssa. Toivottavasti lausunto ei perustunut yksipuoliseen informaatioon ilman, että toista osapuolta eli Unkarin hallitusta oli kuultu.
Kuulostaa kuitenkin oudolta, että MEOE saisi näyttelyn järjestämiseen tarvittavat viranomaisluvat, jos sen välit viranomaisten ja valtaapitävien kanssa eivät ole kunnossa.
Unkarin ongelmallinen tilanne on ollut tuttua rautaesiripun sortumisesta 1990-luvulta alkaen. Pohjoismaista mm. Tanska kieltäytyi hyväksymästä MEOE:n rekisterikirjoja usean vuoden ajan viitaten niissä esiintyneisiin epäselvyyksiin.
Samoin vuosien varrella on ollut ilmeistä, että Unkarissa on pesty koirien rekisteritodistuksia eli rekisteröity eri Itä-Euroopan maiden pentutehtailla syntyneitä pentuja. Paperit ovat tulleet Unkarista, mutta koirat vaikkapa Romaniasta.
Viime vuosina Unkarista pakettiautokuormittain eläinsuojelullisesti epäilyttävissä olosuhteissa rahdatut koiranpennut ovat olleet yhden jos toisenkin Länsi-Euroopan maan vitsauksena – ne on myyty lemmikeiksi, jotka matkasta ovat hengissä selvinneet.
Merkkejä Unkarin halpatuonnista on ollut meilläkin, kun useita samasta pentueesta tai samoilta kasvattajilta olevia pentuja on päätynyt meidän markkinoillemme. Hinta saattaa olla meikäläisiä koiranpentuja halvempi, mutta koirien terveydestä ja laadusta ei ole aina takeita.
Unkarin kennelliiton viimeisimpien hankaluuksien tultua ilmi joku jo ehti kauhistella, miten valtiovalta voi puuttua koirien rekisteröinteihin ja koiranäyttelytoimintaan. Tietenkin voi puuttua, eikä maatalousministeriön säätely ole mitenkään tavatonta. Esimerkin voi ottaa vaikkapa Italiasta, jossa maan kennelliitto ENCI on ministeriön tiukassa ohjauksessa.
Jotkut vanhat konkarit ehtivät jo murjaista, että saisi meilläkin maatalousministeriö puuttua rekisteröinteihin. Vaikka lausahdus oli tarkoitettu vitsiksi, ei ole lainkaan poissuljettua, etteikö EU tai yksittäisten maiden ministeriöt jossain vaiheessa katsoisi aiheelliseksi säädellä myös rotukoirien rekisteröintejä, mikäli rekisterit ovat sotkussa tai rekisteröintimääräykset ovat liian rajoittavia.
Peloteltiinhan meitä ministeriön asiaan puuttumisella silloin, kun ensimmäistä onnetonta jalostusstrategiaesitystä yritettiin saada hyväksytyksi kuin käärmettä pyssyyn.