Olen lukenut iltalukemisina englantilaisen kirjailijan Rumer Goddenin omaelämäkertaa A Time to Dance, No Time to Weep (Aika tanssin, ei itkun). Siinä hän kertoo varhaislapsuudestaan englantilaisten vanhempiensa kanssa Intiassa, kouluvuosista Englannissa 1920-luvulla ja elämästään nuorena perheenäitinä ja kirjailijana Intiassa. Siellä hän vietti sotavuodet tyttäriensä ja pekingeesiensä kanssa Kashmirissa, kunnes palasi 1940-luvun lopulla pysyvästi Englantiin.
Ensimmäisen pekingeesinsä hän osti Englannissa 16-vuotiaana – vähän vahingossa. Syntymäpäivälahjaksi saamillaan viidellä punnalla hänen piti ostaa lemmikkieläinkaupasta persialaiskissan pentu, mutta hän ihastuikin musta-kreemiin peken pentuun. Sitä hän maksoi viikkorahoistaan seuraavan vuoden ajan.
Koira sai nimekseen Piers. Se ei ollut näyttelytähti. Sillä oli Goddenin kertoman mukaan suu, josta kiinalaiset sanoisivat ”maan peittävän taivaan”, eli koiralla oli pitkä alapurenta ja alahampaat kahdessa rivissä. Mutta fiksu se oli, kuten seuraava tarina osoittaa:
Viikonloppuisin Rumer kävi bussilla koiran kanssa jonkun matkan päässä olevassa puistossa, missä koira sai juosta vapaana. Viikolla hänen ollessaan koulussa koira sai viettää päivät kotona – kunnes yhtenä viikonloppuna bussikuski kysyi, oliko koira hänen. Kun vastaus oli kyllä, kuljettaja kertoi hänen olevan velkaa liikennelaitokselle ainakin kymmenen puntaa. Oli nimittäin käynyt niin, että koiralla oli tapana hypätä arkisin bussiin ja matkata puistoon, josta se sitten palasi bussilla kotiin muutamaa tuntia myöhemmin! Piers suoriutui matkoistaan loistavasti – lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin joku matkustaja poimi sen mukaansa ja vei poliisiasemalle, josta sen joutui lunastamaan viiden shillingin hintaan.
Rumerin palattua äitinsä kanssa Intiaan Piers jäi isovanhemmille, joiden talo talon oli golfkentän viheriön vieressä. Golfin pelaajat eivät nähneet lyödessään viheriötä ja sinne tultuaan monia haki palloaan turhaan. Mysteeri ratkesi, kun kentällä oli golfkisat ja toimitsija viheriöllä merkkaamassa pallojen paikkaa. Yhtäkkiä paikalle syöksyi pieni karvainen koira, nappasi pallot yksi kerrallaan ja kuljetti ne salakätköönsä pensaiden suojaan. Näin Piers sai muuttaa toisten sukulaisten luo kauemmaksi golfkentästä.
Intiassa Rumer Goddenilla oli aluksi kolme pekingeesiä, joista narttu, Moon Daisy, oli puhtaan valkoinen. Kun sille oli aika teettää pentuja, sille haettiin ainoa Kalkutassa ollut valkoinen uros, Prince, jonka omisti armenialaisrouva. Tämä halusi astutusmaksuksi yhden pennun.
Pentueeseen syntyi neljä pentua, joista yksi oli harvinainen miniatyyrikokoinen valkoinen suurisilmäinen uros, pentuja hoitaneen intialaisen miespalvelijan suosikki.
Kun armenialaisrouva tuli valitsemaan omaa pentuaan, pentulaatikossa oli kolme kreeminväristä pentua ja nurkassa kyyhöttävä, karva pinnanmyötäisenä oleva ruskea pentu. Rouva ei suostunut katsomaankaan tuota pahnan pohjimmaista vaan valitsi suurikokoisimman, kevytluustoisen ja pitkäselkäisen nartun ilmoittaen tietävänsä, millainen kunnon peke on, sillä hän on koiranäyttelytuomari ja voittanut palkintojakin!
Kun rouva oli lähtenyt, intialaispalvelijalta tiukattiin, mitä hän oli tehnyt tuolle pienelle pennulle. Ei mitään, oli vastaus - ei kai se ollut minun vikani, jos pentu ryömi lautaselle, jossa oli mustaa kahvia.
Että näinkin voidaan vaikuttaa pennun valintaan!
Rumer Goddenilla oli kuolemaansa saakka vuoteen 1998 pekingeesejä, mutta näiden seikkailuista en ole voinut lukea, kun en hoksannut aikanaan ostaa omaelämäkerran toista osaa. Nyt siitä on painos loppu, ja Amazonillakin käytetyn version hinta liikkuu yli sadassa eurossa.
***
Golfista puheen ollen: Kun meillä on pilvistä ja räntää tihuuttaa, on hyvä katsoa aurinkoisia näkymiä golfin vuoden ensimmäisestä major-turnauksesta, Augustassa pelattavasta Mastersista. Nurmikot ja puut ja pensaat vihertävät, mutta atsaleapensaiden kukinta näyttää olevan jo tältä vuodelta ohi.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Valko-Venäjä boikottiin
Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n päättäjät pohtivat parhaillaan, pitäisikö Valko-Venäjälle myönnetyt vuoden 2014 jääkiekon MM-kisat peruuttaa ja siirtää muualle, koska niiden uskotaan pönkittävän lätkäfanina tunnetun diktaattorin Aleksandr Lukashenkan johtamaa Euroopan viimeistä diktatuuria.
Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jota Euroopan neuvosto ei ole hyväksynyt jäsenekseen maassa tapahtuvien opposition edustajien vangitsemisien, teloitusten, lehdistön vapauden tukahduttamisen ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi.
EU on puolestaan äskettäin laajentanut niiden johtohenkilöiden piiriä, joilla on matkustuskielto EU-maihin sekä lisännyt valkovenäläisten yritysten talouspakotteita.
Mitä tekee meidän kansainvälinen kattojärjestömme FCI? Tapansa mukaan ei mitään. Valko-Venäjä hyväksyttiin FCI:n täysjäseneksi joitakin vuosia sitten, vaikka maan tilanne oli jo silloin hälyttävä. Valko-Venäjän koirarekisterit hyväksytään edelleen, maassa saa järjestää FCI:n kansainvälisiä näyttelyitä ja valkovenäläisiä tuomareita saa edelleen käyttää meidän näyttelyissämme. Kun FCI ei ole tehnyt mitään, myöskään me Suomessa emme ole ole reagoineet asiaan.
Tässä olisikin kansalaisaktivismin paikka. Miten olisi, jos koiranäyttelymatkoja suunnittelevat suomalaiset koiraharrastajat päättäisivät, ettei tuon diktatuurin pönkittämiselle ole moraalista oikeutusta ja jättäisivät koiransa pois Minskin näyttelyistä?
Ja miten olisi, jos näyttelytoimikunnat tuomareita kutsuessaan jättäisivät valkovenäläiset tuomarit kutsumatta meidän näyttelyihimme arvostelemaan, sillä ei näille matkustuslupaa heltiä, elleivät ole Lukashenkan kannattajia?
Myös suomalaisilla tuomareilla odottaisi olevan sen verran selkärankaa, että kieltäytyvät arvostelukutsuista Valko-Venäjälle.
Joskus on myös moraalisen arvion paikka – halpojen CACIB:ien sijaan.
***
FCI on julkaissut 21.3. kaksikin kiertokirjettä, joissa listataan näyttely-, kilpailu- ja koekiellossa olevat suomalaiset, sillä yhdessä FCI-maassa annetut näyttely- ja kilpailukiellot koskevat näyttelyiden ja kilpailujen järjestäjiä myös muissa FCI-maissa. Listojen toimittaminen FCI:lle kesti luvattoman kauan, reilun vuoden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä niin paljon pahaa verta nämä näyttelykiellossa olevat ovat aiheuttaneet muiden harrastajien keskuudessa esittäessään koiriaan Suomen ulkopuolella ja paradeeratessaan FCI:n arvonäyttelyissä.
Nuo kiertokirjeet on luettavissa FCI:n internetsivuilta osoitteessa www.fci.be > Circulars.
***
Jääkiekosta puheen ollen: Olin monen muun tapaan pettynyt, kun HIFK joutui kesälomalle vähän liian varhain. Rapakon takana sen sijaan suosikkijoukkueeni New York Rangers on yllättänyt ja johtaa tällä hetkellä NHL:n itäistä konferenssia. Kun vain paikallinen kaapelikanava ja Nelonen pääsisivät yhteisymmärrykseen niin, että molemmat sporttikanavat näkyvät myös meillä – ja kaikki playoff-ottelut suorina.
Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, jota Euroopan neuvosto ei ole hyväksynyt jäsenekseen maassa tapahtuvien opposition edustajien vangitsemisien, teloitusten, lehdistön vapauden tukahduttamisen ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi.
EU on puolestaan äskettäin laajentanut niiden johtohenkilöiden piiriä, joilla on matkustuskielto EU-maihin sekä lisännyt valkovenäläisten yritysten talouspakotteita.
Mitä tekee meidän kansainvälinen kattojärjestömme FCI? Tapansa mukaan ei mitään. Valko-Venäjä hyväksyttiin FCI:n täysjäseneksi joitakin vuosia sitten, vaikka maan tilanne oli jo silloin hälyttävä. Valko-Venäjän koirarekisterit hyväksytään edelleen, maassa saa järjestää FCI:n kansainvälisiä näyttelyitä ja valkovenäläisiä tuomareita saa edelleen käyttää meidän näyttelyissämme. Kun FCI ei ole tehnyt mitään, myöskään me Suomessa emme ole ole reagoineet asiaan.
Tässä olisikin kansalaisaktivismin paikka. Miten olisi, jos koiranäyttelymatkoja suunnittelevat suomalaiset koiraharrastajat päättäisivät, ettei tuon diktatuurin pönkittämiselle ole moraalista oikeutusta ja jättäisivät koiransa pois Minskin näyttelyistä?
Ja miten olisi, jos näyttelytoimikunnat tuomareita kutsuessaan jättäisivät valkovenäläiset tuomarit kutsumatta meidän näyttelyihimme arvostelemaan, sillä ei näille matkustuslupaa heltiä, elleivät ole Lukashenkan kannattajia?
Myös suomalaisilla tuomareilla odottaisi olevan sen verran selkärankaa, että kieltäytyvät arvostelukutsuista Valko-Venäjälle.
Joskus on myös moraalisen arvion paikka – halpojen CACIB:ien sijaan.
***
FCI on julkaissut 21.3. kaksikin kiertokirjettä, joissa listataan näyttely-, kilpailu- ja koekiellossa olevat suomalaiset, sillä yhdessä FCI-maassa annetut näyttely- ja kilpailukiellot koskevat näyttelyiden ja kilpailujen järjestäjiä myös muissa FCI-maissa. Listojen toimittaminen FCI:lle kesti luvattoman kauan, reilun vuoden. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä niin paljon pahaa verta nämä näyttelykiellossa olevat ovat aiheuttaneet muiden harrastajien keskuudessa esittäessään koiriaan Suomen ulkopuolella ja paradeeratessaan FCI:n arvonäyttelyissä.
Nuo kiertokirjeet on luettavissa FCI:n internetsivuilta osoitteessa www.fci.be > Circulars.
***
Jääkiekosta puheen ollen: Olin monen muun tapaan pettynyt, kun HIFK joutui kesälomalle vähän liian varhain. Rapakon takana sen sijaan suosikkijoukkueeni New York Rangers on yllättänyt ja johtaa tällä hetkellä NHL:n itäistä konferenssia. Kun vain paikallinen kaapelikanava ja Nelonen pääsisivät yhteisymmärrykseen niin, että molemmat sporttikanavat näkyvät myös meillä – ja kaikki playoff-ottelut suorina.
Myönteistä julkisuutta?
Yksi ja toinen on kysellyt, mitä Kennelliitto aikoo tehdä vastauksena Korkeasaaren eläintarhan eläkkeellä olevan eläinlääkärin viimeaikaisiin lausuntoihin, joiden mukaan rotukoiria uhkaa tuho ja lemmikkien pitäminen pitäisi kieltää.
Olen sanonut, ettei mitään - sillä meillä ei ole mitään syytä antaa lisäjulkisuutta eläkeläisprofessoreiden ja -dosenttien yliampuville mielipiteille, jotka valitettavasti saavat median taholta kritiikitöntä julkisuutta.
Sen sijaan voimme tehdä paljonkin rotukoirien maineen kohottamiseksi, eikä se tapahdu ns. jalostuksen asiantuntijoidemme valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esittämillä raflaavilla ja omaa profiiliaan korostavilla lausunnoilla rotukoirien sairauksista.
Kasvattajat ja koiraharrastajat ovat jo vuosikymmenien ajan tutkineet koiriaan perinnöllisten sairauksien varalta ja koirien jalostuskäyttöä on rajoitettu erilaisilla määräyksillä siinä määrin, että jos samoja kriteereitä käytettäisiin ihmisiin, meistä joka toinen olisi jalostuskiellossa.
Viime vuosina me olemme myös pyörittäneet kyllästymiseen asti papereita Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan ja rotujärjestöjen välillä, kun on laadittu Jalostuksen Tavoiteohjelmia. Niitä kyhättäessä tuntuu joskus siltä kuin perusterve koira olisi pahaksi, eikä ohjelma kelpaa, ellei siihen ole kirjattu jokainen mahdollinen jossain päin maailman kolkkaa esiintynyt sairaus, oli se sitten rodulla tavallinen tai ei.
Kun on tehty paljon, miksi sitten julkisuus kohtelee rotukoiria niin kalseasti, että suuri yleisö kuvittelee kaikkien rotukoirien olevan sairaita?
Onko niin, että me olemme keskittyneet niin paljon papereiden pyörittämiseen ja päiväkohtaiseen byrokratiaan, että olemme unohtaneet suuremmat visiot ja teot, joilla myös myönteistä julkisuutta hankitaan? Milloin meillä ehditään kerätä yhteenvetoja kaikkien näiden terveysohjelmien vaikutuksista?
Olen seurannut kateellisena, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jonka koirat meidän johtava jalostusasiantuntijamme mollasi perin pohjin pari-kolme vuotta sitten maan suurimman sanomalehden sivuilla.
Sain äskettäin Englannin kennelklubin terveystyöryhmän vuosikertomuksen viime vuodelta. Siellä kerrotaan vuoden aikana käynnissä olleista ja toteutuneista projekteista - siitä, mitä uusia DNA-testejä on kehitetty, miten paljon kennelklubin tutkimusrahaston rahaa on satsattu niin oman genetiikan tutkimuskeskuksen tutkimuksiin kuin apurahoina yliopistoille, millaisia palveluita on otettu käyttöön kasvattajien jalostusvalintojen helpottamiseksi, miten rotumääritelmiä on korjailtu epäterveiden ja liioiteltujen rotuominaisuuksien karsimiseksi jne.
Näistä asioista osataan myös kertoa ulospäin, mikä meiltä tuntuu unohtuvan. Viimeisimpänä on ammattimaisesti toteutettu, puolen tunnin mittainen video, jossa kerrotaan, mitä kennelklubi on tehnyt rotukoirien terveyden eteen. Siinä olisi meilläkin oppimista! Käykääpä katsomassa:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=rrWjVFKuAg8
Olen sanonut, ettei mitään - sillä meillä ei ole mitään syytä antaa lisäjulkisuutta eläkeläisprofessoreiden ja -dosenttien yliampuville mielipiteille, jotka valitettavasti saavat median taholta kritiikitöntä julkisuutta.
Sen sijaan voimme tehdä paljonkin rotukoirien maineen kohottamiseksi, eikä se tapahdu ns. jalostuksen asiantuntijoidemme valtakunnallisissa tiedotusvälineissä esittämillä raflaavilla ja omaa profiiliaan korostavilla lausunnoilla rotukoirien sairauksista.
Kasvattajat ja koiraharrastajat ovat jo vuosikymmenien ajan tutkineet koiriaan perinnöllisten sairauksien varalta ja koirien jalostuskäyttöä on rajoitettu erilaisilla määräyksillä siinä määrin, että jos samoja kriteereitä käytettäisiin ihmisiin, meistä joka toinen olisi jalostuskiellossa.
Viime vuosina me olemme myös pyörittäneet kyllästymiseen asti papereita Kennelliiton Jalostustieteellisen toimikunnan ja rotujärjestöjen välillä, kun on laadittu Jalostuksen Tavoiteohjelmia. Niitä kyhättäessä tuntuu joskus siltä kuin perusterve koira olisi pahaksi, eikä ohjelma kelpaa, ellei siihen ole kirjattu jokainen mahdollinen jossain päin maailman kolkkaa esiintynyt sairaus, oli se sitten rodulla tavallinen tai ei.
Kun on tehty paljon, miksi sitten julkisuus kohtelee rotukoiria niin kalseasti, että suuri yleisö kuvittelee kaikkien rotukoirien olevan sairaita?
Onko niin, että me olemme keskittyneet niin paljon papereiden pyörittämiseen ja päiväkohtaiseen byrokratiaan, että olemme unohtaneet suuremmat visiot ja teot, joilla myös myönteistä julkisuutta hankitaan? Milloin meillä ehditään kerätä yhteenvetoja kaikkien näiden terveysohjelmien vaikutuksista?
Olen seurannut kateellisena, mitä muut tekevät. Hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jonka koirat meidän johtava jalostusasiantuntijamme mollasi perin pohjin pari-kolme vuotta sitten maan suurimman sanomalehden sivuilla.
Sain äskettäin Englannin kennelklubin terveystyöryhmän vuosikertomuksen viime vuodelta. Siellä kerrotaan vuoden aikana käynnissä olleista ja toteutuneista projekteista - siitä, mitä uusia DNA-testejä on kehitetty, miten paljon kennelklubin tutkimusrahaston rahaa on satsattu niin oman genetiikan tutkimuskeskuksen tutkimuksiin kuin apurahoina yliopistoille, millaisia palveluita on otettu käyttöön kasvattajien jalostusvalintojen helpottamiseksi, miten rotumääritelmiä on korjailtu epäterveiden ja liioiteltujen rotuominaisuuksien karsimiseksi jne.
Näistä asioista osataan myös kertoa ulospäin, mikä meiltä tuntuu unohtuvan. Viimeisimpänä on ammattimaisesti toteutettu, puolen tunnin mittainen video, jossa kerrotaan, mitä kennelklubi on tehnyt rotukoirien terveyden eteen. Siinä olisi meilläkin oppimista! Käykääpä katsomassa:
http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=rrWjVFKuAg8
lauantai 24. maaliskuuta 2012
Hallituksen iltakoulu
Kennelliiton hallitus kokoontuu yleensä maaliskuun puolessa välissä iltakouluun, jossa käydään läpi valtuustolle esitettävät edellisen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös. Yleensä siihen menee koko ilta, kun toimintakertomuksesta on vasta raakaversio eikä konsernitilinpäätöskään ole aina valmis.
Nyt tuo iltakoulu pidettiin torstai-iltana. Kokouksessa vieraillut ulkopuolinen asiantuntija oli sitä mieltä, että hyvä kokous kestää alle tunnin. Näin vähässä ajassa selviämisestä me emme voi uneksiakaan.
Kolmelta aloitettiin ja kotiin ehdin vasta klo 23 maissa illalla, eikä varsinaisten asioiden käsittelyyn jäänyt kovin paljon aikaa, kun illalle olikin järjestetty myös virallinen hallituksen kokous. Sen esityslistalle oli koottu koko joukko vähemmän kiireellisiä asioita, joista ei kaikista ollut etukäteismateriaalia saatavana eikä niiden valmistelukaan tainnut olla sitä luokkaa kuin olisi toivonut.
Mietin kotimatkalla, että vaativampaan hallitus- ja kokoustyöskentelyyn tottuneille meidän kokouskulttuurimme taitaa olla aikamoinen yllätys. Nytkin paikalla oli pikkubussillinen Kennelliiton toimiston henkilökuntaa, jotka istuivat päättäjien pöydässä osallistuen keskusteluun ja pyrkien vaikuttamaan päätösten sisältöön.
Ei puhettakaan, että nämä virkailijat olisivat olleet läsnä vain oman alansa asioiden käsittelyssä vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, kuten muualla on tapana. Oli siellä mukana myös alihankintapalveluja tarjoavan yhtiön toimitusjohtaja – ilmeisesti huolehtimassa yhtiönsä eduista!
Ihmekö sitten, että kokoukset kestävät eikä luottamukselliseen, avoimeen keskusteluun hallituksen jäsenten kesken ole mahdollisuutta. Ja puhuttavaa olisi kyllä riittänyt!
Taitaa olla niin, että vuosia jatkunut toimintakulttuuri, jossa häntä pyrkii heiluttamaan koiraa eikä koira häntää ei ole muuttunut yhtään mihinkään, vaikka tänä päivänä lähes 10 miljoonan euron vuosiliikevaihdolla toimivan liiton hallinnon ja päätöksenteon pitäisi olla ammattimaista, isoista rahoista kun on kysymys.
Nyt tuo iltakoulu pidettiin torstai-iltana. Kokouksessa vieraillut ulkopuolinen asiantuntija oli sitä mieltä, että hyvä kokous kestää alle tunnin. Näin vähässä ajassa selviämisestä me emme voi uneksiakaan.
Kolmelta aloitettiin ja kotiin ehdin vasta klo 23 maissa illalla, eikä varsinaisten asioiden käsittelyyn jäänyt kovin paljon aikaa, kun illalle olikin järjestetty myös virallinen hallituksen kokous. Sen esityslistalle oli koottu koko joukko vähemmän kiireellisiä asioita, joista ei kaikista ollut etukäteismateriaalia saatavana eikä niiden valmistelukaan tainnut olla sitä luokkaa kuin olisi toivonut.
Mietin kotimatkalla, että vaativampaan hallitus- ja kokoustyöskentelyyn tottuneille meidän kokouskulttuurimme taitaa olla aikamoinen yllätys. Nytkin paikalla oli pikkubussillinen Kennelliiton toimiston henkilökuntaa, jotka istuivat päättäjien pöydässä osallistuen keskusteluun ja pyrkien vaikuttamaan päätösten sisältöön.
Ei puhettakaan, että nämä virkailijat olisivat olleet läsnä vain oman alansa asioiden käsittelyssä vastaamassa mahdollisiin kysymyksiin, kuten muualla on tapana. Oli siellä mukana myös alihankintapalveluja tarjoavan yhtiön toimitusjohtaja – ilmeisesti huolehtimassa yhtiönsä eduista!
Ihmekö sitten, että kokoukset kestävät eikä luottamukselliseen, avoimeen keskusteluun hallituksen jäsenten kesken ole mahdollisuutta. Ja puhuttavaa olisi kyllä riittänyt!
Taitaa olla niin, että vuosia jatkunut toimintakulttuuri, jossa häntä pyrkii heiluttamaan koiraa eikä koira häntää ei ole muuttunut yhtään mihinkään, vaikka tänä päivänä lähes 10 miljoonan euron vuosiliikevaihdolla toimivan liiton hallinnon ja päätöksenteon pitäisi olla ammattimaista, isoista rahoista kun on kysymys.
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös
Meillä koiramaailmassa on alkanut pyöriä monenlaisia juridisia asiantuntijoita, jotka tulkitsevat Kennelliiton sääntöjä, Suomen lakeja ja oikeuden päätöksiä niin, ettei niitä säännöt ja päätökset lukenut maallikko aina ymmärrä.
Yhteisenä nimittäjänä näille ”asiantuntijalausunnoille” tuntuu olevan, että Kennelliitto toimii lakien (joskus jopa perustuslain!) ja omien sääntöjensä vastaisesti.
Kynnys käräjöintiin tuntuu laskeneen huomattavasti, kun enää ei muisteta vanhaa sääntöä, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita – ja tulee halvemmaksi. Ilmeisesti käräjöitsijöillä ei ole pikkurahan puutetta, kun hävityn oikeusjutun kustannukset voivat olla parinkymmenen tuhannen euron paikkeilla.
Ja kun valitetaan, valitetaan sitten kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Nyt on valitettu myös Journalistin ohjeiden noudattamista tulkitsevan Julkisen sanan neuvostoon, koska Kennelliiton jäsenlehti, Koiramme, julkaisee hallituksen päätöksellä liiton kurinpitolautakunnan päätöksiä. Tämä asia ratkesi viime viikolla, kun neuvosto antoi lehdelle vapauttavan päätöksen. Siinä todetaan:
”Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse päätöksissään lainsäädäntöä, vaan Journalistin ohjeita. Neuvosto ei myöskään voi ottaa kantaa kurinpitolautakunnan päätösten sisällön oikeellisuuteen, koska se ei kuulu JSN:n toimivaltaan.
Koiramme-lehti on julkaissut Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksiä, joissa kantelijat mainitaan nimeltä. Liitto on yksityisoikeudellinen yhteisö, joka ei käytä julkista valtaa. Liittoon kuuluminen on vapaaehtoista. Liitolla on säännöt, joihin jäsenet ovat liittyessään sitoutuneet. Sääntöjen mukaan liittohallitus voi päättää kurinpitolautakunnan ratkaisujen julkaisemisesta. Tämä kaikki on ollut kantelijoiden tiedossa, kun he ovat liittyneet Kennelliittoon. Tämän vuoksi Julkisen sanan neuvosto katsoo, että nimien julkaisua ei voi pitää kohtuuttomana.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Koiramme-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.”
Koko päätöksen voi lukea Julkisen sanan neuvoston internetsivuilta.
Yhteisenä nimittäjänä näille ”asiantuntijalausunnoille” tuntuu olevan, että Kennelliitto toimii lakien (joskus jopa perustuslain!) ja omien sääntöjensä vastaisesti.
Kynnys käräjöintiin tuntuu laskeneen huomattavasti, kun enää ei muisteta vanhaa sääntöä, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita – ja tulee halvemmaksi. Ilmeisesti käräjöitsijöillä ei ole pikkurahan puutetta, kun hävityn oikeusjutun kustannukset voivat olla parinkymmenen tuhannen euron paikkeilla.
Ja kun valitetaan, valitetaan sitten kaikkiin mahdollisiin instansseihin. Nyt on valitettu myös Journalistin ohjeiden noudattamista tulkitsevan Julkisen sanan neuvostoon, koska Kennelliiton jäsenlehti, Koiramme, julkaisee hallituksen päätöksellä liiton kurinpitolautakunnan päätöksiä. Tämä asia ratkesi viime viikolla, kun neuvosto antoi lehdelle vapauttavan päätöksen. Siinä todetaan:
”Julkisen sanan neuvosto ei tulkitse päätöksissään lainsäädäntöä, vaan Journalistin ohjeita. Neuvosto ei myöskään voi ottaa kantaa kurinpitolautakunnan päätösten sisällön oikeellisuuteen, koska se ei kuulu JSN:n toimivaltaan.
Koiramme-lehti on julkaissut Kennelliiton kurinpitolautakunnan päätöksiä, joissa kantelijat mainitaan nimeltä. Liitto on yksityisoikeudellinen yhteisö, joka ei käytä julkista valtaa. Liittoon kuuluminen on vapaaehtoista. Liitolla on säännöt, joihin jäsenet ovat liittyessään sitoutuneet. Sääntöjen mukaan liittohallitus voi päättää kurinpitolautakunnan ratkaisujen julkaisemisesta. Tämä kaikki on ollut kantelijoiden tiedossa, kun he ovat liittyneet Kennelliittoon. Tämän vuoksi Julkisen sanan neuvosto katsoo, että nimien julkaisua ei voi pitää kohtuuttomana.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Koiramme-lehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.”
Koko päätöksen voi lukea Julkisen sanan neuvoston internetsivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
