FCI ja Kiina

Vanhuus ei tule yksin, sanotaan. Ei näköjään, sillä olkapään rasitusvamma on rajoittanut koneen ääressä tehtäviä kirjoitus- ja muita töitä, joten aikaa on kulutettu muissa toimissa.
Ulkoileminen ei ole herkkua, kun jalkakäytävillä on välistä sulaa, välistä petollista mustaa jäätä ja välistä kuhmuraista lunta. Samaan aikaan pitäisi katsoa jalkojaan ja vilkuilla taivaalle, ettei katolta tule jää- ja lumikimpaleita niskaan. Ja sitten törmääkin puomiin, joten joutuu siirtymään sohjoiselle ajotielle autojen sekaan.
Kun on ollut hyvä tekosyy luistaa, olen todennut, että sohvallakin voi löhöä katsoen NHL-matseja Nelosen Pro 1:llä. (Sivun mennen sanoen: nämä televisiokanavat vaihtavat nimiään ja niiden ohjelmat ohjelmapaikkojaan yhtä usein kuin Stockmannin tavaratalo osastojensa sijaintia. Siinä sitten pieni ihminen poukkoilee hyllyjen välissä hakemassa ruokatarvikkeita, jotka eivät enää ole siellä missä olivat ennen. Suunnittele siinä sitten logistiikkaa säästääksesi muutaman askeleen!)

***
Myös kirjoja ja lehtiä on tullut luettua – kuten nyt viimeistä kertaa nykymuodossaan ilmestynyttä kennelliittojen kansainvälisen kattojärjestön FCI:n lehteä.
Lehteä ei tule ikävä, sillä niin kapulakielinen se on ollut, kun kaikki alun alkaenkin pompöösit tekstit on käännetty moneen kertaan FCI:n virallisille kielille englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja espanjaksi.
Viime vuosina lehdessä on julkaistu myös FCI:n hallituksen päätöksiä. Aina niistä ei edes ota selvää, joskus kuitenkin. Kuten nyt, kun FCI:n hallituksen kerrottiin päättäneen tukea Kiinan kennelunionin (China Kennel Union CKU) liitännäisjäsenyyttä FCI:n yleiskokouksessa, kun asia tulee ratkaistavaksi liiton yleiskokouksessa kesällä Pariisissa.
Päätös kuulostaa hätiköidyltä monestakin syystä. Ensinnäkin Kiinan eläinsuojelunormit ja lainsäädäntö ovat kaukana länsimaisesta, kasvatetaanhan siellä koiria turkiksiksi ja koiran pitoa esimerkiksi pääkaupungissa on rajoitettu hyvin kovalla kädellä.
Toiseksi Kiinassa ei ole yhtenäistä kennelliittoa, vaan useita kilpailevia yrityksiä, joista tämä CKU on yksi. Se on ollut alun perin saksanpaimenkoiraharrastajien liitto, mutta rahaa sillä on ollut, kun liitolla on ollut jo vuosikausia hienoja nelivärimainoksia FCI:n lehdessä. Myös parin sadan koiran näyttelyitä se on järjestänyt.
”Asiasta perillä olevien lähteiden mukaan” sen taustavaikuttajana on kiinalainen miljonääri. Ilmeisesti se on myös saanut siunauksen Kiinan kommunistiselta puolueelta, koska FCI:n johtajat kuvattiin kumppanuussopimuksen allekirjoittamismatkalla Pekingin valtion vierastalossa.
Samojen lähteiden mukaan toinen miljonääri pyörittää omaa kennelliittoa, jolla on yhteistyösopimus USA:n kennelklubin AKC:n kanssa niin, että se ostaa rekisteröinti- ja tulosten tallennuspalvelut AKC:ltä. Se järjestää myös näyttelyitä, mutta niihin FCI-tuomareilla ei ole asiaa.
FCI:n ja CKU:n välisestä sopimuksesta tai mahdollisen liitännäisjäsenyyden ehdoista ei ole tietoa. Itseäni huolettaa alkuperältään kiinalaisiksi mainittujen rotujen rotumääritelmien kohtalo, sillä näiden rotujen vastuumaa on Iso-Britannia. Sen mukaisesti myös brittirotumääritelmät ovat käytössä myös FCI:ssä.
Mitä tapahtuu, jos CKU alkaa omimaan näiden rotujen rotumääritelmäoikeudet ja muuttamaan vaikkapa laittomasti Kiinaan liitetyn Tiibetin rotujen rotumääritelmiä? Tuskinpa tämä on hyvä asia.