Rekisteröinnit 2010 – karmeaa luettavaa

Viime viikolla julkaistut tiedot vuonna 2010 Kennelliiton koirarekisteriin rekisteröidyistä koirista osoittavat jälleen, että Suomen Kääpiökoirayhdistys on vahvistanut asemaansa rekisteröinneiltään suurimpana Kennelliiton jäsenjärjestönä.
SKKY:n rotujen rekisteröinnit kasvoivat viime vuonna edellisvuotta maltillisemmin, eli lähes neljä prosenttia, mutta Kennelliiton kaikista rekisteröinneistä niiden osuus oli yli kahdeksan prosenttia, eli aika isoja maksumiehiä rotujemme harrastajat ovat – varsinkin, kun lähes kaikki maksavat liiton jäsenmaksun ja tyyriitä kennelnimiäkin anottiin taas viime vuonna roppakaupalla.
Päivittäessäni rekisteröintitietoja internetiin huomasin ilokseni, että monen vanhan ja vakiintuneen rodun rekisteröinnit ovat hieman kasvaneet. Toivottavasti koiranostajatkin huomaavat, että kannattaa ehkä katsoa näitä rotuja tämän hetken muotirotujen sijasta.
Karmeaa luettavaa näistä tilastoista myös löytyy. Yli 25 prosentin lisäys rodun rekisteröinteihin ei voi olla terve ilmiö.
Ranskanbulldogit ovat varsinainen murheenkryyni. Rotua rekisteröitiin vielä vuonna 2000 vaivaiset 69 kappaletta. Viime vuonna rekisteröinnit kohosivat jo 556 koiraan.
Eikä siinä kaikki. Näistä 556 koirasta peräti neljännes eli 140 koiraa oli tuontikoiria. Eivätkä nämä tuontikoirat ole lähtöisin vanhoista kennelmaista, joissa on kiinnitetty huomiota myös koiran terveyteen, rodunomaisuuteen ja hyvään luonteeseen.
Valtaosa tuontikoirista näyttää olevan lähtöisin Baltian ja Itä-Euroopan pentutehtailta, ja usein samasta pentueesta tai saman nartun jälkeläisiä on tuotu useita kappaleita. Mitenkähän moni pennun ostaja on käynyt paikan päällä tutustumassa olosuhteisiin ja koiriensa esivanhempiin – etenkin, kun sukutauluissa näyttää olevan paljon aukkoja?
Jos samalta urokselta on tuotu 31 jälkeläistä, tuskin on kysymys mistään suunnitelmallisesta jalostusmateriaalin tuonnista. Kun tilanne on ollut sama jo usean vuoden ajan, rodun kannasta aika suuri osa on näiden fabriikkien koirien varassa.
Me olemme käyneet jo vuosien ajan kampanjaa paperittomien koirien halpatuontia vastaan, mutta joskus tuntuu siltä, että sekin on pienempi paha kuin nämä ”rekisteröidyt” pentutehtailta tuodut koirat.
Kun niistä sikäläiset kasvattajat ovat käärineet hyvät voitot ja meikäläinen koiran ostaja tietää tienaavansa suuren kysynnän takia pennuista 1500-1800 euroa ja ylikin, kiusaus käyttää näitä koiria jalostukseen on suuri.
Siinä ei sitten mietitä, kulkeeko hengitys vai lonksahtevatko polvet, sillä ainahan niitä voi leikkauttaa, vaikka kahteen kertaan, jos vika ei kerralla korjaannu. Eli ainakin eläinlääkäreillä riittää asiakkaita, ja me kaikenlaisten Jalostuksen tavoiteohjelmien ja terveysvaatimusten kanssa painiskelevat joudumme miettimään, ovatko ponnistukset menneet hukkaan.