Olipa hieno uutinen, että Solomon R. Guggenheimin säätiö ja Helsingin kaupunki alkavat selvittämään Guggenheim-museon perustamista Helsinkiin!
Tietenkin joku sanoo heti, että ne rahat voisi käyttää paremminkin, vaikka terveydenhoitoon ja sosiaalihuollon palveluihin. Tähän sanoisin, ettei ainakaan meidän kulmilla voi valittaa julkisesta terveydenhuollosta – mieleisensä lääkärin saa valita, yleensä lääkäriin pääsee jo seuraavana päivänä ja labra-yms. kokeet hoituvat kätevästi kulman takana olevalla Kirralla eli Kirurgin sairaalassa. Ja jos erikoislääkärin palveluja tarvitsee, toisen kulman takana on yksityinen Eiran sairaala.
Vaikka Helsingissä on taloudessa tiukkaa, satsaus museohankkeeseen on varmasti viisas teko, joka maksaa kustannukset takaisin monin kerroin.
Guggenheim-säätiön kiinnostus Helsinkiin on sulka Suomen ja sen pääkaupungin hattuun. Oman panoksensa hankkeeseen lienee tuonut suomalainen Carl Gustaf Ehrnrooth, joka on istunut säätiön hallituksessa jo pari vuotta. Seikka, joka ei taida olla kovin monen taidepiirien ulkopuolisen tiedossa.
New Yorkin kävijöille Frank Lloyd Wrightin suunnittelema Guggenheim-museo on varmaankin tuttu. Euroopassa säätiön museoita on Bilbaossa Espanjan baskimaalla, Venetsiassa ja Berliinissä.
Venetsian museolla on mielenkiintoinen historia myös koiraharrastajien kannalta. Museo ja sen kokoelmathan sijaitsevat Grand Canalin varrella olevassa 1700-luvun Palazzo Venier dei Leonin palatsissa, jossa Guggenheim-suvun perillinen, taidemesenaatti Peggy Guggenheim asui 30 vuotta. Hän osti palatsin palattuaan Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen ja asui siellä kuolemaansa saakka.
Peggy Guggenheimin tuhkat on siroteltu palatsin puutarhaan, missä on myös hänen miehensä, surrealisti Max Ernstin taideteoksia. Siellä on myös muistolaatat 14 lhasa apsolle, jotka on haudattu puutarhaan. Peggy oli intohimoinen lhasa apso-harrastaja. Hän myös kasvatti rotua ja toi koiria mm. Englannista. Pennut lahjoitettiin yleensä tuttaville lemmikeiksi. Viimeisinä vuosinaan hän kyllä risteytti jonkun lhasa apsonsa pekingeesin kanssa valittaen, että ei löytänyt lhasa-urosta nartulleen.
Bilbaossa maailmankuulun amerikkalaisen arkkitehdin Frank Gehryn suunnittelema Guggenheim-museo oli varsinainen piristysruiske pienelle taantuvalle teollisuuskaupungille. Kaupunki on sen verran pieni, että sen keskusta-alueet voi kiertää jalkaisinkin. Turvallistakin siellä on nykyisin, kun baskiseparatistien liike on kuivumassa kokoon (ja ainoastaan meikäläinen hätkähtää kuullessaan laukausta muistuttavan pamahduksen!)
Varsinkin kesäisin Bilbaon kaduilla näkee paljon turisteja. Heidän kohteenaan on tietenkin tuo Guggenheim-museo, jonka terassilla olen museokäynnin jälkeen lounastanut useamman kerran ja nauttinut auringosta.
Bilbaon museota vartioi sen edessä oleva 12 metriä korkea Jeff Koonsin ruostumattomasta teräksestä, mullasta ja erivärisistä kukista tekemä veistos, jota espanjalaiset kutsuvat nimellä ”pupi”. Oikea nimi on ”Puppy”, ja kysymyksessä on värikäs valkoinen länsiylämaanterrieri.
Jos ja kun Helsingin museohanke toteutuu, toivoisin, että sen suunnittelusta vastaisi Frank Gehry, jolle Helsinki on tuttu paikka.
Ja jos minulta kysyttäisiin museon sijaintipaikkaa, ehdottaisin sitä kauppatorin laidalle vaikkapa näkymää rumentavan Stora Enson pääkonttorin paikalle. Jotkut pitänevät tätä pyhäinhäväistyksenä, kun kysymyksessä on Alvar Aallon luomus… mutta kun rakennuslupa tuli, presidenttinä oli Kekkonen ja Stora Enson pääjohtajana Kekkosen kaveri Olavi J. Mattila. Tänä päivänä tuo lupa tuskin heltiäisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Loistavasti kirjoitettu blogi, kaiken kaikkiaan! Tuo tapa, jolla liität koirat pinnalla oleviin asioihin, on tosi kiehtova. Kirjoitan itsekin koirablogia (http://tassunjlkisydmessa.blogspot.com) ja toivottavasti osaan joskus tuoda mielipiteeni koiria koskevista asioista esille yhtä hyvin kuin näissä kirjoituksissa täällä!
VastaaPoistaMinulla on henkilökohtainen muisto,joka liittyy sekä koiraan että Guggenheimiin.
VastaaPoistaOli vuosi 1980. Asuimme silloisen mieheni kanssa Washington,D.C:ssä. Mieheni toimi lehdistö-ja kulttuurisihteerinä Suomen Suurlähetystössä. Eräänä iltana olimme menossa erääseen tilaisuuteen lähetystön naapuriin. Kun olin pysäköimässä autoa, huomasin, että keskellä katua lojui kuollut pieni koira. Mennessäni sitä siirtämään ajoradalta, ajoi yksi auto jarruttamatta sen päälle. Kun pääsin koiran luo, huomasin, että se ei ollutkaan kuollut!
Minulla oli auton takaluukussa suuri, repaleinen, eikä niin puhdaskaan froteepyyhe, jota käytin hevoseni pyyhkimiseen. Käärimme pienen terrierin pyyhkeeseen ja laitoimme koiran tienvarsinurmikolle. Kyselimme ohikulkijoilta, tunsivatko he tämän koiran, mutta ei se ollut kenenkään tuttu. Mieheni meni toimstoonsa lähetystöön soittamaan ASPCA:n eläinambulanssin paikalle.
Koira oli tajuton, mutta hengitti, ja kun kuiskailin sille "good girl", se pikkuisen heilautti häntää. Vähän ennen ambulanssin tuloa eräs ohikulkija tunnisti koiran ja osoitti sen kotitalon lähistöllä. Hän meni ilmoittamaan, ja pian tulikin omistaja, juuri kuin ambulanssikin.
Omistaja kiitteli, pyysi ja sai mieheni kortin. Omistaja lähti ambulanssin kyydissä viemään koiraansa sairaalaan.
Parin päivän kuluttua mieheni sai soittopyynnön. Numerossa vastattiin:"Guggenheim collections", ja mieheni arveli puhelun liittyvän valmisteilla olleeseen suureen kultturitapahtumaan nimeltään Scandinavia Today.
Puhelu yhdistettiin heti eteenpäin, ja vastaaja oli Mr Guggenheim. Asia koski hänen koiraansa, hän kiitti lämpmästi avustamme, ja kertoi, että valitettavasti koiran vammat olivat niin vakavat, ettei sitä voinut pelasataa.
Muutaman päivän kuluttua minulle tuotiin kotiin valtava huonekasvi, kiitoskortti sekä Washingtonin hienoimman pesulan rasia. Siinä laatikossa, huolellisesti silkkipapereihin kiedottuna, oli minun hevosrättini...Mitäköhän pesulan työntekijä on ajatellut kun vaikka Yhdysvaltain presidentin paidan pakkauksen jälkeen on ollut vuorossa reikäinen ja rispaantunut froteepyyhe!