Arvot päälaellaan

Minulla on ollut vuosia olohuoneen seinällä kolme Raimo Kanervan (1941-1999) koira-aiheista serigrafiaa, joihin ihastuin käydessäni hänen Tampereen ateljeessaan. Kanervahan kuvasi mielellään myös eläimiä, ja hänellä oli oma omalaatuinen huumorin- ja ironiantajunsa.
Kaikissa kolmessa työssä on oma sanomansa. Koiraharrastaja-aktiivien kannalta se kärjekkäin sanoma on ”Champion”-nimisessä työssä, joka esittää pulleaa kelta-valkoista beagleä seisomassa kahdella jalalla englantilaisista herraklubeista tutussa, topatussa Chesterfield-tyylisessä nahkanojatuolissa.
Koiralla on pipo päässä ja takki päällä, ja rautaristin näköiset prenikat kainalossa. Sen kuono ja etutassut ovat siteissä. Kanerva selitti saaneensa ajatuksen koiraharrastajista, jotka kilpailivat koirineen prenikoista ja mitaleista vaikka tassut verillä.
Tällainen ajatus ei tunnu kovinkaan vieraalta, kun seuraa, miten koirien kanssa kilpaillaan viikonlopusta toiseen (ja joskus useammassakin näyttelyssä samana viikonloppuna ja joskus vuodesta toiseen) erilaisista vuoden koira-pisteistä.
Joku jo väläytteli, että nämä kilpailut voisi kieltää lailla, sillä niin paljon eripuraa ne aiheuttavat eri rotujen harrastajien keskuudessa – eivätkä niissä välttämättä tule esille rodun parhaat koirat, kun kaikilla ei ole aikaa, varaa eikä aina mielenkiintoakaan reissata maata ristiin rastiin.
Amerikkalaistunut ruotsalainen Bo Bengtson arvioi juuri ilmestyneessä Hundsport-lehdessä, että USA:n vuoden koira-kilpailun kärkisijoja tavoittelevan koiran näyttelykampanja maksaa ehkäpä 100000 dollaria vuodessa. Aika nippu euroja meilläkin kuluu matkoihin, ilmoittautumismaksuihin, hotelleihin ja muihin kuluihin, jos aikoo tosissaan kilpailla näistä tärkeistä pisteistä.
Joskus kuitenkin miettii, ovatko arvot keikahtaneet päälaelleen, sillä niin verisen tärkeää kilpailu ja siinä saavutetut voitot näyttävät olevan. Toki näyttelysääntöjen mukaan koirien hyvinvoinnin tulee olla etusijalla, mutta onko aina näin?
Menneellä viikolla on kohistu tapauksesta, jossa yli-innokas kasvattaja toi järjestelytoimikunnan tietämättä Champion of Champions- gaalaan viimeisillään kantavana olevan nartun, joka sitten synnytti tapahtumapaikalla, kun piti osallistua parhaan veteraanin kilpailuun toisella koiralla.
Panin tyytyväisenä merkille järjestelytoimikunnan puheenjohtajan Tapani Turusen asiasta nopeasti julkaiseman tiedotteen, jossa kerrottiin faktat ja todettiin järjestäjien informoineen asiasta Kennelliittoa ja eläinsuojeluviranomaisia. Näin asia tulee käsiteltyä asianmukaisessa järjestyksessä, mutta sanktioita ei määrätä yhdessä yössä puskatuomioistuimessa, oikeusvaltiossa kun eletään.
Silti tapauksen pitäisi antaa ajattelemisen aihetta kaikille aktiiviharrastajille, joiden tulisi olla esimerkkinä koiranhoidossa ja –pidossa sekä uusille tulokkaille että suurelle yleisölle.