Koiraväkeä KoiraExpossa

Yli 300 kennelorganisaation aktivistia oli ilmoittautunut viikonlopussa järjestettyyn ns. KoiraExpoon, joka pidettiin tällä kertaa Helsinki-Vantaan lentokentän liepeillä Rantasipi Congress Centerissä.
Ohjelmassa oli paljon valinnanvaraa: luentoja yhdistyslaista ja –säännöistä, jalostuksesta, näyttelyiden järjestämisestä, yleishyödyllisten yhdistysten verotuksesta, Kennelliiton paperisodasta jne.
Kun joka paikkaan ei ehtinyt, monien yhdistysten edustajat jakoivat luentoja keskenään niin, että saivat kattavan kuvan kaikesta, mitä puhuttiin. Kääpiökoirayhdistyskin oli maksanut tilaisuuteen toistakymmentä osanottajaa jäsenyhdistystensä ja alajaostojensa keskuudesta.
Kun luennot oli hajautettu eri kokoushuoneisiin ja niiden kestot vaihtelivat, koko väkimäärää ei edes tavannut yhdellä kertaa – ja illan cocktailbuffetissa oli sen verran tungosta, ettei läheskään kaikkia tuttuja päässyt edes tervehtimään (ja kun olkapää ja selkä oireilivat, meikäläinenkin haki istumapaikan).
Tupakkasalongissa ja käytäväkeskusteluissa saadun palautteen mukaan useamman kerran mukana olleet olivat sitä mieltä, että ohjelmaa voisi hieman vaihdella vuodesta toiseen. Ensikertalaiset taas olivat sitä mieltä, että kaikkien yhdistysten jäsenten hallitusten pitäisi osallistua tämäntapaiseen koulutustilaisuuteen.
Kennelliitto oli kutsunut lauantaipäiväksi paikalle myös liiton kunniajäsenet, joille tarjottiin erillinen lounas. Useita harrastuksen veteraaneja olikin läsnä. Lounas oli hyvä, mutta ilmapiiri hieman alakuloinen: jälleen päättyi kennelharrastuksessa yksi aikakausi, kun viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Ritva Raita kukitettiin hänelle myönnetyn emerita-tuomariarvon vuoksi. Ritva ehti arvostella koiria ympäri maailmaa lähes 60 vuotta (virallisen tuomarilistan mukaan hän sai arvosteluoikeutensa vuonna 1955).
Tuomaritehtävät jättävien veteraanien keskuudessa tuo kunniatuomarin eli emeritus- ja emerita-tuomarin arvo on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Jotkut pitävät sitä hienona eleenä eläkkeelle siirtyessään, kun taas toiset eivät halua arvoa suurin surminkaan, vaan mieluummin pitävät tuomarikorttinsa, mutta eivät ota vastaan kutsuja, kun ovat katsoneet, että se aikakausi on ohi.

***
Tuolla salongin puolella kuulin nuorelta ajokoirakaverilta karmivasta tapauksesta. Ajokoira oli metsästysretkellä jäänyt auton alle ja vietiin eläinlääkärille lopetettavaksi, koska sen lantio oli vaurioitunut niin pahasti, ettei paranemismahdollisuuksia ollut. Koiralle annettiin viimeinen piikki, jonka jälkeen omistaja laittoi koiran auton takakonttiin haudatakseen sen omille mailleen. Automatkalla takakontista alkoi kuulua kolinaa ja kauhistuksen kauhistus, koira olikin vielä elossa ja jouduttiin sitten lopettamaan uudestaan. Uskomatonta huolimattomuutta eläinlääkäriltä.

***
Emeritus- ja emerita-arvoihin liittyen: Kennelliiton hallitus käsittelee kerran vuodessa ansiomerkkianomukset, ja ne olivat myös esityslistalla viime torstain pitkässä hallituksen kokouksessa.
En varmaan osaa suhtautua arvomerkkeihin riittävällä kunnioituksella, kun en ole koskaan välittänyt prenikoista ja ainoa saamani kunniamerkki on Suomen Bassetkerhon kultainen ansiomerkki, joka sekin tuli tietämättäni, enkä kehdannut sitä palauttaa, kun olin jo aikaisemmin kieltäytynyt rotujärjestön kunniajäsenyydestä. Perusteluni kieltäytymiselle oli, että en ollut vielä mielestäni haudan partaalla enkä niin seniili, että pitäisi kutsua kunniajäseneksi, ettei aiheuta hämminkiä!
Ehdokkaiden listaa läpikäydessä tuli mieleeni, miten moni ”maan hiljainen” jää ilman kunniamerkkejä, kun he eivät pidä meteliä itsestään. Tai kumpi on arvokkaampaa, työ Kennelliiton, kennelpiirien ja rotujärjestöjen päättävissä elimissä vai pitkäjänteinen työ rodun kasvatuksessa, kun ilman kasvattajia ei ole uusia jäseniä eikä uusia harrastajia.
Samassa kokouksessa oli myös käsiteltävänä pitkä lista syntymäpäiväsankareita. Siinä sitten mietittiin, kenelle lähetetään sähke, kenelle kukkia ja kenelle viedään Aalto-vati tai muu lahjaesine ja kuka vie.
Osallistuin tähänkin keskusteluun mielestäni ihan asiallisesti, vaikka en ole koskaan syntymäpäiviä viettänyt enkä normaalielämässä syntymäpäiväjuhlilla kiertänyt. Mutta tämä on kai perisuomalainen tapa, johon on myönnyttävä!