Suruviesti Ruotsista

Kirjoitin edellisessä merkinnässäni yhden aikakauden päättymisestä kennelharrastuksessamme.
Tämä tunne vahvistui, kun kuulin Ruotsista surullisen uutisen suomalaisen cockerspanieli- ja papillonkasvattajan ja ulkomuototuomarin Siv Lundgrenin kuolemasta.
Siffen on tuntematon monille tämän päivän koiraharrastajille, sillä hän muutti joskus 1980-luvun lopulla Ruotsiin ja sittemmin tyttärensä Marian kanssa USA:an. Kymmenkunta vuotta sitten hän ”ilmoittautui” asetuttuaan asumaan Espooseen, mutta jo tuolloin hän oli jättänyt aktiivin kasvatustyön ja ulkomuototuomarin tehtävät. Viime vuodet hän on asunut Ruotsissa, missä Mariakin asuu.
Siffenin Finnwin-papillonit saavuttivat paljon menestystä 1980-luvulla. Usein esittäjänä oli Maria, jonka muistan pienenä, punatukkaisena ja pisamanaamaisena tyttönä. Kantakoirat oli tuotu parhaista kenneleistä, mm. Siv Roosilta Ruotsista.
Tulimme tutuiksi edesmenneen Suomen Seura- ja Kääpiökoirayhdistyksen hallituksessa, jossa oli mukana monia sen ajan kovia nimiä: Hasse Lehtinen, Kari Järvinen, Reijo Hagström, Vihtori Hakiainen (kaikki Kennelliiton kunniajäseniä) sekä sellaiset voimahahmot kuten Bessie Ahonius ja Lövkullan kreivittärenä tunnettu Marjatta Heinonen. Kyllä siinä seurassa meikäläinen tunsi itsensä nöyräksi ja tietämättömäksi pikkutytöksi!
Siffen veti monta vuotta myös SSKY:n alaista perhoskoira-alajaostoa, josta tuli myöhemmin Suomen Papillon- ja Phalèneyhdistys. Tehtävään tarvittiin napakkaa otetta, sillä rodussa oli tuolloin varsinaista pentutehtailua, ja sitähän Siffenillä riitti, sillä hän ei suinkaan pelännyt mielipiteidensä esittämistä eikä tyytynyt myötäilemään tai mielistelemään.
Näitä kennelmaailman suuria persoonallisuuksia jää kaipaamaan.

Arabimaailman myllerrys

Viime viikkoina arabimaailmassa on ollut meneillään poliittinen myllerrys, joka on verrattavissa Berliinin muurin sortumiseen Euroopassa. Kansainväliset uutiskanavat ovat lähettäneet Kairon Tahrir-aukiolta miltei taukoamatta suoraa lähetystä, ja asiantuntijat eri puolilta maailmaa ovat esittäneet omia analyysejaan ja ennusteitaan.
Näitä analyyseja olen jäänyt kaipaamaan meidän omilta sähköisiltä medioiltamme, joiden raportointi on ollut melko niukkaa. Ehkä hyökyaallon vaikutuksia ei ole osattu ennakoida. Eipä silti, muistelen pääministeri Holkerin todenneen International Herald Tribunelle Berliinin muurin sortumisen jälkeen, ettei tapahtuma muuta perusasetelmia Euroopassa!
Samoihin aikoihin minulla on ollut iltalukemisina somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin kirja ”From Islam to America”. Hän kertoo kirjassa suvustaan ja omasta klaanistaan sekä vaiheistaan sen jälkeen, kun hän pakeni isänsä järjestämää pakkoavioliittoa Hollantiin. Siellä hän irtautui islamin ja heimoyhteiskunnan kahleista, suoritti loppututkinnon Leidenin yliopistossa ja valittiin Hollannin parlamenttiin liberaalipuolueen edustajana.
Matka jatkui USA:an, missä hän sanoutui irti islamista New Yorkin vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeen ja missä hän on luennoinut ahkeraan esittäen kriittisiä puheenvuoroja islaminuskosta ja erityisesti naisten asemasta. Hänen esiintymisensä on johtanut tappouhkauksiin, joten hän joutuu elämään turvamiesten ympäröimänä vuorokauden ympäri.
Hirsi Alin kirja herättää paljon ajatuksia siirtolaisten sopeuttamisesta meidän länsimaiseen kulttuuriimme. Siksi olisi paikallaan, että myös meidän siirtolaistemme kotouttamisesta vastaavat viranomaiset tutustuisivat näihin ajatuksiin.