Muistoja Jouko Yrjölästä

Harrastuksemme menetti hienon ihmisen, kun Kennelliiton kunniapuheenjohtaja Jouko Yrjölä kuoli viime viikonvaihteessa.
Kennelliitto on julkaissut asiasta internetsivuillaan virallisen uutisen ja kertonut siinä lyhyesti ”J.A.U”:n pitkästä ja ansiokkaasta toiminnasta liiton johtotehtävissä. En kuitenkaan malta olla lisäämättä henkilökohtaisia muistojani hänestä.
Tutustuin Joukoon lähemmin 1980-luvun alkupuolella, kun hän ja eduskunnan puhemiehen (ja Rottweileryhdistyksen pitkäaikainen) sihteeri Elvi Tikka olivat julkaisseet omaa rotuaan esittelevän kirjan ”Ystäväni rottweiler”. Amerikkalainen kustantaja kiinnostui kirjasta. Jouko kääntyi puoleeni ja pyysi minua tekemään kirjasta englanninkielisen käännöksen. Yhteistyö toimi hyvin ja kirja julkaistiin USA:ssa nimellä ”Our Friend the Rottweiler” vuonna 1985.
Jouko oli tuottelias ja pohdiskeleva kirjoittaja, joka ei epäröinyt esittää valtavirrasta poikkeaviakin mielipiteitä. Olin hyvin imarreltu, kun hän jonkun kerran lainasi minun esittämiäni käsityksiä ja nimitti minua ”suomalaisen kennelmaailman tunnetuimmaksi dissidentiksi”. Aina emme olleet samaa mieltä, mutta usein kuitenkin.
Kennelliiton hallituksessa ja sittemmin sen puheenjohtajana hän osoitti avarakatseista johtajuutta. Hänelle Kennelliitto ei ollut minä eikä kaikkia, jotka sattuivat olemaan jostain asiasta eri mieltä, leimattu heti polttoraudalla Kennelliitto-vastaisiksi.
Kennelliiton kunniapuheenjohtajana hän käytti vanhemman valtiomiehen oikeutta ojentaa ja ohjata oikealle tielle, vaikkakin hän teki sen niin hienovaraisesti ja vertauksin, etteivät kaikki aina tainneet ymmärtää, mikä sanoman osoite oli.
Hyvä esimerkki oli hänen viimeiseksi jäänyt valtuustolle pitämänsä puhe viime vuoden keväällä, jolloin hän jalostusstrategiaesityksen aiheuttaman myllerryksen jälkeen kertoi lapsenlapsestaan, joka lupasi päästää toisen lapsen hiekkalaatikolleen leikkimään – ”niin kauan kuin leikit niitä leikkejä, joita minä määrään!”
Suomen Kennelliiton asema kansainvälisessä harrastuskentässä oli hänelle tärkeä, ja hän oli Pohjoismaisen yhteistyön kannattaja. Kerran jos toisenkin hän korosti tämän päivän päättäjillemme, miten tärkeää vuodesta toiseen jatkuva, johdonmukainen työ kansainvälisen asemamme varmistamiseksi on. Siksi olikin hienoa, että Suomelle myönnettiin ensimmäisen kerran Maailman Voittaja-näyttelyn järjestämisen juuri Joukon puheenjohtajakaudella.
Koko harrastuksemme on köyhä ilman Joukon kaltaisia, avarakatseisia ja eteenpäin katsovia, ilman omia henkilökohtaisia valtapyrkimyksiä toimivia henkilöitä.

***
Onnittelut Gunnel Holmille, joka on valittu Suomen Koirankasvattajat ry:n äänestyksessä vuoden tuomariksi. Aina vaatimaton Nunne ei ole puhunut huomionosoituksesta mitään, vaan sain lukea asiasta Helsingin Seudun Kennelpiirin tiedotteesta. Siinä kerrottiin valinnan julkistamisesta Champion of Champions – gaalan yhteydessä. Perusteluna todettiin, että hän on arvostettu pitkän linjan ulkomuototuomari, joka aina hoitaa arvostelutehtävänsä tyylikkäästi.