Vaalikuumetta

Eduskuntavaalien mainokset ilmestyivät tänään katukuviin. Kevättä kohti mentäessä vaalikuumetta on ollut ilmassa muuallakin kuin valtakunnanpolitiikassa.
Kansainvälisessä jalkapalloliitossa FIFA:ssa käydään puheenjohtajakampanjaa ennen kesäkuun vaalikokousta, kun vuodesta 1998 liittoa johtanut Sepp Blatter on saanut haastajakseen quatarilaisen Aasian jalkopalloliiton puheenjohtajan. Haastaja peräänkuuluttaa avoimuutta ja lähinäkyvyyttä päätöksentekoon ja luopumista yksinvallasta – eli samoja asioita, joita eri arabimaiden kadulla protestoineet väkijoukot ovat peräänkuuluttaneet parin viime kuukauden aikana.
Kansainvälisessä koiranjalostusjärjestössä eli kattojärjestössämme FCI:ssä käydään sielläkin jo kulissientakaista kampanjaa kesällä Pariisin yleiskokouksessa täytettävistä neljästä hallituspaikasta. Tietääkseni nykyisistä istuvista hallituksen jäsenistä ehdolla ovat Puerto Ricon Rafael de Santiago (FCI:n hallituksessa vuodesta 1999), Slovakian Stefan Stefik (hallituksessa samoin vuodesta 1999) ja Suomen Kari Järvinen (vuodesta 1995).
Uusina FCI:n hallitukseen pyrkivät Alankomaiden Gerald Jipping, Irlannin Sean Delmar, Slovenian Stefan Sinko ja Saksan kennelliiton VDH:n suhteellisen tuore puheenjohtaja Peter Friedrich, jota kaavaillaan kesken kauden eronneen Christofer Habigin tilalle.
Entisinä jatkavat Sveitsin Hans Muller, joka on ollut FCI:n hallituksessa vuodesta 1983, Unkarin Tamas Jakkel (vuodesta 2009), Etelä-Amerikan maita edustava Miguel-Angel Martinez (vuodesta 1995), Euroopan maita edustava Tanskan Jörgen Hindse (vuodesta 1991) ja Aasian maita edustava Japanin Takemi Nagamura (vuodesta 2006).
Puheenjohtajakaavailuissa on arveltu, että Muller jatkaa vielä yhden kauden, kun sopivaa seuraajaakaan ei näyttäisi olevan näköpiirissä perintöprinssinä valitun Habigin jätettyjä FCI:n hallituksen.
Toisin sanoen näyttää siltä kuin FCI jatkaisi vanhojen herrojen kerhona – naisiahan sinne ei ole kelpuutettu Carla Molinarin jälkeen. Ja kun FCI:n säännöissä ei toimikausia ole rajoitettu, herrat istuvat vuodesta toiseen. Voi toki kysyä, miten paljon virtaa ja uudistuskykyä riittää, jos on palvellut jo 20 vuotta!

***
Meidän omissa eduskuntavaaleissamme vaalikampanjat alkavat viimeinkin tiivistyä. Meille rivikansalaisille olisi tarjolla monenlaisia tehtäviä kahvinkaadosta esitteiden jakoon.
Itse olin päättänyt syksyllä olla kerrankin aktiivinen ja tulin siihen tulokseen, että vaalilautakunnassa voisi toimia, ettei ole aina sivusta katsova tarkkailija. Aikailin kuitenkin sen verran ilmoittautumisessa, että paikkoja oli tarjolla enää itä-Helsingissä, joten luovuin suosiolla aikeesta.
Kaivarin kulmilla Ullanlinnan äänestysalueella on perinteisesti äänestetty tuossa kulman takana Tehtaankadun koululla, mutta nyt äänestyslipusta kävikin ilmi, että matka on hieman pitempi Norssiin Ratakadulle. Kävelylenkillä sekin luontuu.
Ullanlinnan poliittinen väri on ollut sininen. Ainoan poikkeuksen muodostivat vuoden 2003 eduskuntavaalit, jolloin väri vaihtui hennon vaaleanpunaiseksi. Selityskin oli yksinkertainen: porukka äänesti Paavo Lipposta estääkseen Keskustan Anneli Jäätteenmäen pääsyn pääministeriksi. Ei onnistunut, tunnetuin seurauksin.
Mikä tulos lieneekään, se lienee kuitenkin varmaa, että Kaivarin kulmilla äänestysprosentti on perinteiseen tapaan korkea, joten ainakin väki täyttää kansalaisvelvollisuutensa.