Tuomarikoulutusta ja vaalikuumetta

Tällä ja viime viikolla useampi ilta on kulunut Kääpiökoirayhdistyksen tuomarikoulutuksissa.

Niissä ja niiden valmisteluissa menee aina oma aikansa, sillä vaikka koulutusmateriaali on pääosin valmiina, aina huomaa viime tipassa, ettei jotain artikkelia tai esitettä olekaan jäljellä riittävästi, joten siinä sitten tulostellaan ja juostaan välillä MultiPrintissä teettämässä lisäkopioita.

Nyt on onneksi saatu kaikki rotumääritelmävideot konvertoitua DVD:lle kiitos Markku Kelokarin, joten ei enää tarvitse hakea vanhaa tekniikkaa, videonauhurit kun ovat joutuneet romukoppaan jo aikoja sitten. Apua löytyy myös koneiden käytössä, kahvinkeitossa ja muussa tarjoilussa.

Koiriaan koulutukseen tuoneista kokeneista kasvattajista on myös suuri apu, eikä tarvitse itse paasata kaikkitietävän asiantuntijan elkein. Sellaisia pitkän linjan kasvattajia kuten Paula Kangassalo, Eija Koskelin ja Marja Kurittu, jotka kaikki ovat omistautuneet jo vuosikymmenien ajan omien rotujensa vaalimiseen.

Myös Koiramme-lehden Vuoden Koira-kilpailun voiton varmistanut lhasa apso Ross oli paikalla tuomarikokelaiden kopeloitavana. Katselin sivusta ja mietin mielessäni, että onpa vahvahermoinen koira, kun ei ollut moksiskaan, vaikka yhtä aikaa useampi koulutettava sitä kopeloi – ja sotki turkkia, turkkikoirien käsittely kun ei kaikilta oikein luonnu.

Koulutettavista taisi olla pitkämatkalaisin Viron kennelliiton valtuuston varapuheenjohtaja Maret Kärdi, joka on ennenkin osallistunut meidän tuomarikoulutuksiimme.

Siinä sivussa kuuli osanottajien kommentteja meidän nykyisestä tuomarikoulutusjärjestelmästämme ja sen tuloksista. Kauhisteltiin, kun jotkut uudet tuomarit laskevat pekingeesin hampaita, vääntävät mopsien suita auki vaikka purennan voisi tarkistaa helpomminkin tai heittävät ulos kehästä rotumääritelmän mitoissa olevia koiria, kun niiden pitäisi olla isompia ja ronskimpia, eli sellaisia, joita ei haluta.

Samoin nykyinen näyttö- ja koearvostelujärjestelmä tuntuu aiheuttavan keskustelua, kun kukaan ei enää oikein tiedä, missä mennään. Siitä ollaan kyllä yhtä mieltä, että kiire on kaikilla uusien laajennus- ja arvosteluoikeuksien haalimisessa. Olisikohan aiheellista tehdä koko järjestelmän remontti, jotta taattaisiin suomalaisten ulkomuototuomarien työn laatu jatkossakin?

Seuraavassa kuvakokoelma koulutustilaisuuksista.

 Myös puhelimet ovat soineet, kun kennelväki valmistautuu marraskuun lopun Kennelliiton valtuuston kokoukseen ja siellä tehtäviin henkilövalintoihin.

Junttakokouksia on pidetty, mutta tulokset kuulostavat laihoilta, eli kukaan ei ota julkisesti kantaa ehdokkaisiin (varsinkin jos ehdokkaat itse ovat paikalla), joten ilmeisesti vaalityötä tehdään ja on tehty jo pitemmän aikaa kulissien takana.

Milloinkahan saadaan aikaan sääntömuutos, jolloin hallitusehdokkaat voitaisiin julkistaa hyvissä ajoin ennen kokousta ja ehdokkaat itse voisivat kertoa taustoistaan sekä tavoitteistaan, mikäli heidät valitaan osallistumaan nyt jo 140000 jäsenisen liiton johtamiseen?

Ehkä silloin voitaisiin varmistaa, että liiton hallitus edustaa riittävän laaja-alaisesti kaikkia harrastajatasoja ja erilaista asiantuntemusta, ja myös hallitusta voidaan uudistaa, koska selväähän on, etteivät vuodesta toiseen samoilla palleilla istuvat hallituksen jäsenet ja toimikuntien puheenjohtajat välttämättä näe oman ”reviirinsä” uudistustarpeita.