Tuomarikoulutusta ja vaalikuumetta

Tällä ja viime viikolla useampi ilta on kulunut Kääpiökoirayhdistyksen tuomarikoulutuksissa.

Niissä ja niiden valmisteluissa menee aina oma aikansa, sillä vaikka koulutusmateriaali on pääosin valmiina, aina huomaa viime tipassa, ettei jotain artikkelia tai esitettä olekaan jäljellä riittävästi, joten siinä sitten tulostellaan ja juostaan välillä MultiPrintissä teettämässä lisäkopioita.

Nyt on onneksi saatu kaikki rotumääritelmävideot konvertoitua DVD:lle kiitos Markku Kelokarin, joten ei enää tarvitse hakea vanhaa tekniikkaa, videonauhurit kun ovat joutuneet romukoppaan jo aikoja sitten. Apua löytyy myös koneiden käytössä, kahvinkeitossa ja muussa tarjoilussa.

Koiriaan koulutukseen tuoneista kokeneista kasvattajista on myös suuri apu, eikä tarvitse itse paasata kaikkitietävän asiantuntijan elkein. Sellaisia pitkän linjan kasvattajia kuten Paula Kangassalo, Eija Koskelin ja Marja Kurittu, jotka kaikki ovat omistautuneet jo vuosikymmenien ajan omien rotujensa vaalimiseen.

Myös Koiramme-lehden Vuoden Koira-kilpailun voiton varmistanut lhasa apso Ross oli paikalla tuomarikokelaiden kopeloitavana. Katselin sivusta ja mietin mielessäni, että onpa vahvahermoinen koira, kun ei ollut moksiskaan, vaikka yhtä aikaa useampi koulutettava sitä kopeloi – ja sotki turkkia, turkkikoirien käsittely kun ei kaikilta oikein luonnu.

Koulutettavista taisi olla pitkämatkalaisin Viron kennelliiton valtuuston varapuheenjohtaja Maret Kärdi, joka on ennenkin osallistunut meidän tuomarikoulutuksiimme.

Siinä sivussa kuuli osanottajien kommentteja meidän nykyisestä tuomarikoulutusjärjestelmästämme ja sen tuloksista. Kauhisteltiin, kun jotkut uudet tuomarit laskevat pekingeesin hampaita, vääntävät mopsien suita auki vaikka purennan voisi tarkistaa helpomminkin tai heittävät ulos kehästä rotumääritelmän mitoissa olevia koiria, kun niiden pitäisi olla isompia ja ronskimpia, eli sellaisia, joita ei haluta.

Samoin nykyinen näyttö- ja koearvostelujärjestelmä tuntuu aiheuttavan keskustelua, kun kukaan ei enää oikein tiedä, missä mennään. Siitä ollaan kyllä yhtä mieltä, että kiire on kaikilla uusien laajennus- ja arvosteluoikeuksien haalimisessa. Olisikohan aiheellista tehdä koko järjestelmän remontti, jotta taattaisiin suomalaisten ulkomuototuomarien työn laatu jatkossakin?

Seuraavassa kuvakokoelma koulutustilaisuuksista.

 Myös puhelimet ovat soineet, kun kennelväki valmistautuu marraskuun lopun Kennelliiton valtuuston kokoukseen ja siellä tehtäviin henkilövalintoihin.

Junttakokouksia on pidetty, mutta tulokset kuulostavat laihoilta, eli kukaan ei ota julkisesti kantaa ehdokkaisiin (varsinkin jos ehdokkaat itse ovat paikalla), joten ilmeisesti vaalityötä tehdään ja on tehty jo pitemmän aikaa kulissien takana.

Milloinkahan saadaan aikaan sääntömuutos, jolloin hallitusehdokkaat voitaisiin julkistaa hyvissä ajoin ennen kokousta ja ehdokkaat itse voisivat kertoa taustoistaan sekä tavoitteistaan, mikäli heidät valitaan osallistumaan nyt jo 140000 jäsenisen liiton johtamiseen?

Ehkä silloin voitaisiin varmistaa, että liiton hallitus edustaa riittävän laaja-alaisesti kaikkia harrastajatasoja ja erilaista asiantuntemusta, ja myös hallitusta voidaan uudistaa, koska selväähän on, etteivät vuodesta toiseen samoilla palleilla istuvat hallituksen jäsenet ja toimikuntien puheenjohtajat välttämättä näe oman ”reviirinsä” uudistustarpeita.

Professori kiittää

Emeritus professori Marjatta Snellman (entinen Kärkkäinen), jota on myös koiranjalostuksen asiantuntijaksi kutsuttu, kiitti muutama viikko sitten omalla tavallaan koiraharrastajia ja Kennelliiton jäseniä kunniajäsenyydestään, matka-apurahastaan ja muista saamistaan huomionosoituksista.

Nyt hän esiintyi julkisuudessa vanhan keppihevosensa eli ”sairaiden” koirarotujen ja koiranjalostuksella syntyneiden ”hirviöiden” turvin. Säälinsä saivat myös eläinlääkärit, jotka näitä ovat pakotettuja hoitamaan.

Hurjiltahan iltapäivälehden värikuvat näyttivät. Sanoman levittämistä ei häirinnyt lainkaan tieto siitä, että kuvat olivat ulkomaisesta kuvatoimistosta, joka oli mitä ilmeisimmin käyttänyt lähteenä USA:ssa järjestettävää maailman rumimman koiran kilpailua.

Näin arvovaltaisen professorin sanomisten tieteellistä pohjaa ei saisi kyseenalaistaa, siitä minua muistutettiin muutama vuosi sitten ihmetellessäni hurskastelua, kun professori puhui YLE:n m.o.t.-ohjelmassa näistä samoista teemoista, mutta ei muistanut mainita, miten hän oli itse istunut vuosikausia Kennelliiton Jalostustieteellisessä toimikunnassa vaikuttamassa näidenkin silmätikkuna olevien rotujen jalostuksen ohjaukseen.

Listalla näyttävät olevan edelleenkin samat rodut, joista hän on puhunut vuosikausia. Uutena on cavalierkingcharlesinspanieli, jolle on keksitty syringomyelia niin, että koirat huutavat ja kirkuvat tuskissaan.  Kun toimittajat yleensä oikovat polkuja, nyt todettiin kansainvälisen tutkimuksen mukaan joka toisen cavalierin kärsivän tästä sairaudesta.

Kukaan ei tietenkään kysynyt, miten monta koiraa oli tutkittu populaatioltaan hyvin suuressa ja suositussa rodussa. Eihän Suomessakaan kuvauksia voi tehdä kuin parissa paikassa Etelä-Suomessa, ja monissa muissa maissa ei lainkaan.

Mitenkähän monilla näistä arvovaltaisesti lausutuilla mielipiteillä on tieteellinen todellisuuspohja, ja miten monet ovat jäänteitä vanhoista päähänpinttymistä?

Tästä keskusteltiin taas viikolla, kun olin järjestämässä ulkomuototuomareiden koulutusta näissä lyhytkuonoisissa, suurisilmäisissä, professorin silmätikkuina olevissa roduissa, eli japanese chineissä, griffoneissa ja kingcharlesinspanieleissa. Kaikki ovat vanhoja ja pitkäikäisiä rotuja, joiden piirissä vuosikymmeniä toimineet kasvattajat sanovat kuuntelevansa ihmeissään näitä kauhutarinoita, joista he eivät tunnista omia rotujaan.

Missä ovat ne kaikki kuorsaavat ja korisevat koirat, joilla on vaikeuksia hengittää? Entä ne koirat, joilta silmät putoavat päästä, kuten professori on varoittanut?

Toki yksi kasvattaja tiesi kertoa kingcallesta, jonka silmä vaurioitui – kun koira törmäsi leikin tiimellyksessä orapihlaja-aitaan ja piikki osui silmään. Se olisi voinut käydä myös näiden ”kokonaisvaltaisen koiranjalostuksen” apostolien suosimille sekarotuisillekin!

Itse muistan edesmenneen tohtori Pekka Jäppisen kertoneen ainoasta tietämästään tapauksesta, jossa chinin silmä pullahti ulos. Tapahtumien kulku oli seuraavanlainen: iäkäs, melko tukeva vanha rouva meni marjametsään chini korissa kainalossa. Hän laittoi chinin koreineen mättäälle, kumartui poimimaan marjoja ja kompastui kaatuen koiransa päälle.  Rouvalle ei käynyt kuinkaan, mutta koiraa odotti eläinlääkärireissu.

Joka tapauksessa lehdistöltä on lupa odottaa lähdekritiikkiä näitä tarinoita julkaistaessa, mutta niin myös ”koiranjalostuksen asiantuntijoilta”.

Naurettavia sääntöjä

Jos meillä tehtaillaan jos jonkinlaisia sääntöjä, kyllä ne muutkin osaavat.
Näin marraskuun alussa jokainen itseään kunnioittava britti hankkii rintapieleensä punaisen unikon, jolla Royal British Legion kerää varoja sotien veteraanien ja heidän perheidensä hyväksi.

(Photo: Courtesy of the Royal British Legion)

Viime vuonna keräyksellä oli saatu kasaan 36 miljoonaa puntaa, ja tänä vuonna summan odotetaan nousevan jo 40 miljoonaan puntaan eli yli 45 miljoonaan euroon.
Unikonkukalla muistetaan ensimmäisen maailmansodan aselepopäivää, joka oli 11.11.1918. USA:ssa juhlapäivä tunnetaan veteraanien päivänä. Meillä Suomessa taas kaatuneiden muistopäivää vietetään toukokuussa.
Kun kaikilla briteillä televisiossa esiintyvistä poppareista alkaen on unikko rintapielessään, myös Englannin jalkapallomaajoukkue halusi käyttää peliasuissaan unikkoa ystävyysottelussa Espanjaa vastaan Wembleyn stationilla ensi lauantaina.
Jalkapallon kattojärjestö FIFA sanoi kylmästi ei, koska unikkoja ei ole hyväksytty Englannin viralliseen peliasuun! Luulisi, että FIFA:lla ja sen puheenjohtajalla Sepp Blatterilla olisi tarpeeksi tekemistä järjestöä piinaavien korruptioskandaalien kanssa, mutta näköjään näin ei ole.
Niinhän se taitaa mennä, että jos ei haluta keskustella isoista asioista, yritetään kääntää huomio pikkuasioihin!
***
Päivitys 10.11.: Joskus mahtavan FIFA:nkin johtomiehet joutuvat perääntymään. Eilen kerrottiin Englannin jalkapalloliiton presidentin prinssi Williamin ja Britannian pääministerin David Cameronin puututtua asiaan FIFA:n luvanneen kiltisti, että englantilaiset futistähdet voivat pitää peliasuissaan mustaa surunauhaa ja siinä tuota unikkoa.

Kieltoja, kontrollia ja holhousta

Kennelliiton Koira-Expossakin muutama vuosi sitten puhunut Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen ruotii tuoreessa haastattelussaan suomalaisten vimmattua halua kieltää ja rajoittaa asioita.
Hän sanoo Nykypäivä-lehden haastattelussa suomalaisten olevan hirveitä valittamaan kaikesta.
Hänen mielestään suomalainen kontrollipolitiikka perustuu kommunitaristiseen eli yhteisöeettiseen ajatteluun, jonka mukaan me olemme kaikki samassa veneessä varjelemassa toisiamme pahalta.
Hän näkee kontrollipolitiikan ongelmaksi sen, että ongelmallisen vähemmistön takia maltillinen enemmistö joutuu kärsimään. Yleensä lait koskevat eniten niitä, jotka eivät niitä tarvitsisi, ja kontrolli kohdistuu pääasiassa niihin, jotka ovat jo kontrollissa, hän toteaa.
Kovin tutulta kuulostaa myös meidän aktiivikoiraharrastajien näkökulmasta, kun valmistaudumme Kennelliiton syksyn valtuuston kokoukseen säätämään näyttely- ja koesäännöistä ja muista toimintaamme ohjaavista määräyksistä.
Eikä näitä kaikkia sääntöjä, ohjeita ja määräyksiä edes valtuustoon asti tuoda, vaan niistä päätetään liiton hallituksessa - useimmiten asianomaisia eli rotujärjestöjä ja rotujen harrastajia kuulematta. Harva on se hallituksen kokous, josta ei jotain uusia määräyksiä tulisi - sitä tahtia, ettei tavallinen tallaaja tahdo perässä pysyä.
Hyvä esimerkki on Kennelliiton Koirarekisteriohje. Sitä muokattaessa on vuosien varrella tainnut unohtua, että Kennelliiton tärkeimpänä tehtävänä on puhdasrotuisten koirien rekisteröinti.
Jos koirien rekisteröinnistä tehdään liian monimutkaista, voi käydä niin kuin Tanskassa, missä puhdasrotuisten koirien rekisteröinnit ovat puolittuneet sitten 1980-luvun, vaikka koirien määrä ei ole laskenut.
Selityksenä pidetään rekisteröinti- ja terveysmääräysten ylenmääräistä tiukentamista niin, että monet kokevat puhdasrotuisten, rekisteröityjen koirien kasvattamisen liian rajoittavana.
Meillä tämä samanlainen kielto- ja kontrollipolitiikka on johtanut yhä lisääntyviin terveysrajoituksiin, joita säädettäessä ei ole aina mietitty, mihin rajoitukset lopulta johtavat - paitsi kielteiseen julkisuuteen, kun annetaan kuvaa ”sairaista” rotukoirista.
Professorin sanontaa lainatakseni me olemme varjelemassa toisiamme pahalta, kun rotujärjestöjen innokkaat nokkamiehet säätelevät uusia, rajoittavia PEVISA-määräyksiä. Mietitäänköhän, olisiko viisaampaa turvautua määräysten ja rajoitusten sijaan suosituksiin, joissa on harkittu tarkkaan, mitä vikoja ja sairauksia vastustetaan vapaaehtoisilla tarkastuksilla sen sijaan, että lihotettaisiin eläinlääkärien kukkaroa turhilla pakollisilla tutkimuksilla? Kasvattajahan loppujen lopuksi vastaa myymästään tavarasta, jollaiseksi koirakin lasketaan.
Kontrolli ja kiellot ulottuvat tänä päivänä läpi koko harrastuskentän siinä määrin, että joskus tuntuu kuin vapaaehtoiselle harrastamiselle ei enää olisi sijaa.
Professori Airaksisen sanoin: ”Pikkuasiat pitäisi jättää ihmisille itselleen”, minkä pitäisi päteä myös tähän harrastukseen. Ettei hukuta sääntöviidakkoon.

PS. Tuo professori Airaksisen Nykypäivä-lehden haastattelu on luettavissa lehden digiversiosta. Kielto- ja kontrollipolitiikasta kirjoitin laajemmin seuraavan SKKY:n lehden puheenjohtajan palstalla, joka on luettavissa SKKY:n sivuilta parin viikon kuluttua.

Suunnittelua Sikalassa

Kaivopuiston näyttelyn toimikunta kokoontui maanantai-iltana tutussa paikallisessa kulttuuriravintola Sea Horsessa eli Sikalassa. Paikalla olivat niin Puppu Schauman, Leena Sarvi, Heidi Streng ja Maarit Nordström kuin järjestelypäällikkö Hasse Heikkiläkin.
Sikalan maksapihvejä maistellessa käytiin läpi viime elokuun näyttelyä ja todettiin, etteipä siellä isompia ongelmia ollut: koiria oli viimevuotista enemmän eikä näyttelyssä ole moneen vuoteen ollut niin paljon yleisöä kuin tänä vuonna, joten kelpasi kääpiökoiraharrastajien esitellä rotujaan niillekin, joilla ei omaa koiraa vielä ole.
Presidenttiehdokas Sauli Niinistön visiitti koiransa Lennun kanssa noteerattiin ja mietittiin, saadaanko hänet paikalle myös ensi vuonna, mikäli perhe muuttaa Mäntyniemeen.
Yksi ongelma kyllä huomattiin eli autolla näyttelypaikalle tulevien härski käyttäytyminen, kun ei hallita kaupunkipysäköintiä ja halutaan auto mieluiten nurmikolle kehän viereen.
Kaikki ihmettelivät, miten paljon ystäviä minulla on, kun yksi ja toinen oli vedonnut minun ystävyyteeni saadakseen autonsa parkkeerattua invapaikoitukseen varatulle alueelle.
Seuraavaa vuotta varten Heidi lupasikin laatia pysäköinninvalvojia varten oikein ”ystäväkirjan”, jossa listataan minun kaverini ja ystäväni ja listasta tarkistetaan, kuka on ystävä ja kuka ei. Vähän kuin presidentinlinnan juhlissa: sisälle et pääse, jos ei ole esittää erillistä kutsukorttia!
Totta puhuen sovimme, että poliisi ja pysäköinninvalvojat hälytetään paikalle entistä herkemmin, jos puhe ei auta. Toivottavasti myös Helsingin esittämä pysäköintisakkojen korotus ehtii mennä läpi ennen seuraavaa näyttelyä.
Myös sovittiin, että jos pysäköintisakko ei ole riittävän korkea, tilataan kylmästi paikalle hinausauto, jolloin se tuntuu myös näiden ”maksavien asiakkaiden” kukkarossa. Silti toivoisi, että nämä koiraharrastuksen näkyvät nimet eivät olisi ensimmäisinä näyttämässä huonoa esimerkkiä.
Muuten todettiin, että ensi vuoden järjestelyt ovat hyvällä mallilla ja tuomarilista voidaan julkaista entiseen tapaan heti alkuvuodesta, joten kannattaa laittaa elokuun viimeinen sunnuntai jo valmiiksi kalenteriin.

***
Messukeskuksen Voittaja-näyttelyiden koiramäärät julkistettiin maanantaina. Hulppeita lukuja eli joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna näyttelyihin osallistuu lähes 14000 koiraa, mikä on kuulemma muutama sata enemmän kuin viime vuonna.
Upeita lukuja, kun Voittaja-näyttelyssä on 7200 koiraa, mihin ei edes Hollannissa pidetty Euroopan Voittaja-näyttely pystynyt. Puhumattakaan muista Pohjoismaista, joissa koiranäyttelykäynnit ovat tänä vuonna olleet reippaassa laskussa ilmeisesti yleisen talouden epävarmuuden vuoksi.