Meren tuoksua kaivaten

Joka kesä haistelen, milloin meri alkaa tuoksua mereltä.
Vaikka samanlaista huumaavaa meren ja hummereiden tuoksua meillä ei voi odottaa kuin jossain USA:n Marylandin itärannikolla (missä hummeritkin ovat sen hintaisia, että meikäläisetkin niitä voivat ostaa), ainakin tuota kesän tuoksua kaipaa. Mutta kun ei ole ollut kunnon helteitä ja nytkin sataa kaatamalla.
Meren tuoksua voi kuvitella siis kuvitella vaikkapa katsoessa olympiapurjehduksia. Samalla tulee kerrattua omia purjehdusmuistoja.
Purjehtiminen on liian hieno sana, kun takavuosina kiertelin viikonloppuisin turkkilais-amerikkalaisen arkkitehtituttavan kanssa Helsingin vesillä jollalla, joka ei ollut kyllä mikään olympialaisluokan paatti. Hänen vaimonsa ei nimittäin voinut purjehtia hänen kanssaan, kun tuli merisairaaksi jo Suomenlinnan lautalla.
Jollaa pidettiin Helsingin eteläsatamassa sijaitsevalla Blekholmenilla eli Valkosaarella olevalla Nyländska Jaktklubbenilla, joka on pursiseura eikä jahtiklubi.

Itsekin liityin klubiin jäseneksi. Se on tänä päivänä Suomen suurin purjehdusseura, perustettu vuonna 1861, jolloin keisari Aleksanteri II vahvisti klubin säännöt. Nykyinen paviljonki vihittiin käyttöönsä vuonna 1900. Klubi on myös Helsingin virallinen vierassatama, ja takavuosina mm. Ruotsin kuninkaalliset kuuluivat vakiovieraisiin.
Hyvän tuulen sattuessa läpsyttelimme jollalla Blekholmenilta Harmajan majakan ympäri ja joskus jopa Lauttasaaren länsikärkeen. Kun tukka oli märkänä venettä tasapainotettaessa ja menokin oli ollut reipasta, mikä sitten maistui paremmalta kuin kunnon pihvi joko NJK:n klubin ravintolassa tai Kellarikrouvissa.
Kertaakaan ei vene kaatunut, mutta tiukat oli paikat, kun sihteerin englantilainen, sporttisena itseään pitävä avomies halusi lähteä purjehtimaan töiden jälkeen. Niinhän siinä sitten kävi, että kun hädin tuskin pääsimme saaresta irti, Siljan lautta lähti Ruotsiin, eikä se pieniä paatteja väistellyt, joten rantaan melottiin tuulen puuttuessa, ja kun oli taas päästy väylän keskelle, Vikingin lautta läksi omasta laituristaan – ja taas melottiin. Oli ensimmäinen ja viimeinen purjehdusreissu tässä kokoonpanossa.
Puirjehduspartneri muutti takaisin USA:an ja minä jätin tämän harrastuksen. Sen jälkeen olen piipahtanut silloin tällöin drinkillä NJK:lla, jossa kesäravintolaa hoitaa nyt suuri helsinkiläinen ravintolaketju. Ruoka on hyvää (ja hinnatkin sen mukaiset). Joskus siellä on pidetty Kaivarin koiranäyttelyn illalliset, mutta useimmiten häävieraat ovat viikonloppulauantaisin kansoittaneet koko klubiravintolan. Mutta eipä hienompaa näkyä ole kuin Helsingin eteläsataman valot elokuun illassa – varsinkin, jos on nautittu rapuja ja snapseja.

***
Aktiivikoiraharrastajat ovat tänä viikonloppuna Kuopiossa kolmessa eri koiranäyttelyssä. Arvatkaapa mitä meikäläinen tekee? Yrittää sumplia Kaivopuiston koiranäyttelyn tuomareita ja koiria (joita on lähes 1300, eli erinomainen määrä), kun usealla tuomarilla on ylittynyt nyt hyvin ahtaaksi ja joustamattomaksi tehty koiramäärän raja. Siitä lisää myöhemmin.

Surkeaa katsottavaa ja kuultavaa

Kyllä on surkeaa katsoa suomalaisten esityksiä Lontoon olympialaisissa – ja vielä surkeampaa on kuunnella selityksiä huonoille esityksille. Ihan vihaksi pistää.
Yksi ei ollut edes kiinnostunut omista pisteistään, kun hyvältä tuntui vaikkei menestystä tullut, mutta harjoitusta tuli – ja Rioon tähdätään.
Toiselle ei maistunut aamu-uinti ja tulos oli sen mukainen, vaikka huippu-urheilijat harvemmin kyselevät, mihin aikaan päivästä suoritus on tehtävä.
Yhdellä ja toisella ei ole ollut huippuvire kohdallaan, vaikka kuinka on paapottu ja herkistelty ulkomaisilla leireillä, mutta matkahan on ollut kiva.
Kaiken huippu taisi olla nuori, huulilävistyksillään ylpeilevä daami, joka mokasi oman suorituksensa unohtaessaan kellon käyvän, mikä suoraan sanottuna v-tutti, mutta kokemus oli hyvä ja hänkin on menossa Rioon.
Tenniksessä Jarkko Niemisellä oli taas pelivire kohdallaan ja halut huippujen kohtaamiseen kovat, mutta olihan Wimbledonin keskuskentällä pelattu toisen kierroksen ottelu Andy Murrayn kanssa varsinainen katastrofi – ottelu kesti vain tunnin, mutta kyllähän Nieminen heräsi kamppailemaan suomalaisella sisulla siinä vaiheessa, kun pelattiin ottelupalloa! Näin YLE:n selostaja hehkutti.
Samalla kerrattiin taas, miten Nieminen on voittanut huippuja kuten Andre Agassin Ranskan avoimissa jo usea vuosi sitten. Se unohdettiin mainita, ettei voitto tullut Niemisen ansioilla, vaan pahoista selkävaivoista kärsinyt Agassi ei halunnut tuottaa yleisölle pettymystä, vaan sinnitteli ottelun loppuun.
Onneksi ensimmäisen kierroksen ottelu pelattiin pienellä sivukentällä, jolle mahtui satakunta katsojaa. Siellä ei ollut televisiokameroista tietoakaan, joten suurempi yleisö edes nähnyt matsia.
Kun nämä huippuvireessä olevat herkistelijät selittelevät tekemisiään (ja milloin valitsijat järjestävät heille edes vähän PR-koulutusta?), muutamien lajien edustajat näyttävät olevan erillään koko sakista – purjehtijat, pyöräilijöistä Pia Sundstedt, joka teki maantiepyöräilyissä ammattilaisen työn, nuoret kouluratsastajat jne.
Kesälajeissa taitaa käydä samalla tavalla kuin hiihdon puolella, eli kuin huomaamatta harvinaisempien lajien edustajat kuten lumilautailijat ja kumparelaskijat tekevät omaa työtään ja menestyvätkin - eivätkä taida paljon piitata vanhoista liturgioista.
Toivottavasti huippu-urheilun tilaa pohtiva työryhmä mullistaa systeemin ja panostukset siirtyvät nuoriin lupauksiin, joiden koulutuksessa otetaan huomioon myös psykologinen puoli, koska pään tulee kestää ja itsetunnon olla kohdallaan, kun huipulle pyritään. Ja matkalla täytyy myös oppia, ettei julkisuudessa möläytellä ihan mitä sylki suuhun tuo.

***
Muistattehan olympialaisten ohella, että tänään on Kaivopuiston koiranäyttelyn viimeinen ilmoittautumispäivä. Myöhästyneitä ilmoittautumisia ei oteta vastaan oli selitykset mitkä tahansa, joten nyt on viime hetki toimia.

Upeat avajaiset

Kyllä oli upeat Lontoon kesäkisojen avajaiset eilen illalla!
Olin jo ehtinyt arvailla kyllästyväni olympialaisiin jo ennen kuin ne alkoivat, kun BBC lähetti olympia-aiheisia raportteja viikkokaupalla ympäri vuorokauden. Enkä ole koskaan pitänyt pompöösimäisistä, propagandaväritteisistä näytöksistä (vrt. Pekingin kesäkisat).
Nyt ajattelin katsoa, kun näytöksen ohjaajana oli Slummien miljonääristä Oscarilla palkittu Danny Boyle ja kun etukäteen oli veikkailtu, että avajaisnäytös vetäisi vertoja Sydneyn olympialaisten humoristiselle ja niin aussimaiselle ohjelmalle.
Ja vetihän se. Jopa australialaiset toimittajat joutuivat myöntämään, että Sydney jäi toiseksi.
Ohjelma oli nopeatempoinen, kun stadionilla käytiin läpi niin Britannian historia agraariyhteiskunnasta teollistuneeseen yhteiskuntaan kuin musiikki viimeisten 50 vuoden ajalta, kun briteillä riittää valovoimaisia tähtiä.
Saattoipa olla, että Britannian historiaan vähemmän perehtyneet eivät edes ehtineet huomata kaikkia historian käänteitä – ensimmäisen maailmansodan unikoista alkaen.
Britit osaavat seremonioiden järjestämisen ja monenlaiset pienet huomaavaisuudet. Esimerkiksi Olympialippua stadionille tuomaan oli valikoitu hieno joukko maailmanrauhaan vaikuttavia merkkihenkilöitä YK:n pääsihteeristä, Nobelin rauhanpalkinnon voittajista ja Lähi-idässä israelilaisten ja palestiinalaisten vastakohtaisuuksia musiikin avulla tasoittavasta Daniel Barenbeumista alkaen. Ja oli upeaa, että oman sanomansa toi myös Parkinsonin taudista kärsivä Muhammed Ali.
Syyriassa taistellaan, vaikka olympia-aatteeseen on alun perin kuulunut tulitauko niiden 16 päivän aikana, jolloin kisoja käydään. Kerrotaan, että tulitauko oli voimassa aikanaan Bosnian sodan aikana, jolloin Sarajevossa ei tapettu ihmisiä.
Tuossa avajaisnäytöksessä oli myös paljon minua viehättävää brittihuumoria ja itseironiaa.
Sitä huumoria näytti riittävän myös iäkkäältä kuningatar Elisabethilta, joka oli suostunut näyttelijäksi esiintymään James Bondin eli Daniel Craigin saattelemana helikopterimatkaan Buckinghamin palatsista Itä-Lontoossa olevalle tapahtumapaikalle.
Niin sitten kuningatar hyppäsi laskuvarjolla helikopterista James Bondin kanssa täpötäydelle stadionille ... paitsi, että kysymyksessä oli kuningattareksi pukeutunut miespuolinen tupla, joka kertoi tehneensä 4-5 harjoitushyppyä ennen varsinaista tapahtumaa. Puvun sovituksiin oli mennyt kuukausia, ja kuningattaren meikin teko vei 1,5 tuntia.
Luulenpa, etteivät palatsissa ja sen sisäpihalla tehdyt kuvaukset onnistuneet yhdellä otoksella, kun mukana juoksemassa palatsin käytävillä ja portaikossa nähtiin kuningattaren kaksi corgia. Uskollisten lemmikkien tapaan ne saattoivat kuningattaren matkaan ja jäivät orpoina rappusille odottamaan tämän paluuta.

Nyt sitten täytyy tutkailla, miltä kanavalta ne parhaat urheilutapahtumat näkee. YLE:n kanavilla esitetään tietenkin lajeja, joissa vähemmän menestystä lupaavat suomalaisurheilijat ovat mukana, ja ruotsalaiset näyttävät heille mielenkiintoisia lajeja (vaikka katsoinkin avajaiset Ruotsin SVT1-kanavalta, kun heidän selostajansa eivät olleet yhtä päällekäyviä kuin YLE:n selostajat). Maantiepyöräily lauantaina tuli YLE femmalta, mutta selostus oli onneton, ja niin oli tennisselostuskin – ja miesten otteluja Roger Federerin ja Andy Murrayn otteluista en ole vielä edes löytänyt. Ja sitten on vielä Eurosport, joka sekin esittää vähän eri lajeja, joten sukkulointia riittää.

Kennelklubi ja Kennelliitto

Ritva Raidan poismenosta kertovaa uutista lukeneet ovat jääneet hämilleen, kun tekstissä puhuttiin sekä Kennelliitosta että Kennelklubista. Hänen kerrottiin myös saaneen kennelnimen ennen kuin hän liittyi Suomen Kennelliiton jäseneksi.
Selvyyden vuoksi tässä on paikallaan historian oppitunti.
Suomen ensimmäinen virallinen kennelliitto oli Finska Kennelklubben – Suomen Kenneklubi, jonka säännöt vahvisti Venäjän Suomen suurruhtinaskunnan senaatin talousosasto 31. lokakuuta 1889. Näin Finska Kennelklubbenista - Suomen Kennelklubista tuli Pohjoismaiden vanhin kennelliitto, sillä se ehdittiin perustaa hieman ennen Ruotsin kennelliittoa.
Uutisessa mainittu Kennelklubin Liitto-osasto syntyi vuonna 1921, kun aikalaistietojen mukaan ”kituvaa elämää” viettäneet Foksterrieriklubi, Poliisikoiraklubi ja ”luxus-koiria” edustanut Seurakoiraklubi päättivät yhdistyä yhdeksi Liitto-osastoksi.
Liitto-osasto piti ensimmäisen koiranäyttelynsä Kaivohuoneella Helsingissä vuonna 1922. Näyttelyitä järjestettiin myös Kaartin maneesissa ja myöhemmin vanhassa Messuhallissa.
Kennelklubi oli myös Suomen edustaja kansainvälisessä koiranjalostuksen kattojärjestössä FCI:ssä.
Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1934. Sen perustajat kokivat Kennelklubin säännöiltään jäykäksi ja elitistiseksi. Myös kielipolitiikka näytti olevan mukana (kuten se näyttää olevan joskus vielä tänä päivänäkin, kun toista kotimaista kieltä karsastetaan ja pohjoismaiseen yhteistyöhön etenkin ruotsalaisten kanssa suhtaudutaan varauksella. Se alemmuudentunto, se alemmuudentunto!)
Kennelklubi ja Kennelliitto yhdistyivät nykyiseksi Suomen Kennelliitoksi vuonna 1962 – ilmeisen pitkällisten ja joskus riitaistenkin neuvottelujen jälkeen.
Monet vielä tänä päivänäkin harrastuksessa vaikuttavat merkkihenkilöt tulivat harrastukseen mukaan Kennelklubin kautta ja liittyivät jäseneksi Kennelliittoon vasta myöhemmin. Näin näyttää käyneen Ritvankin kohdalla.
Lisätietoja Kennelklubin ja Kennelliiton historiasta löytyy osoitteesta www.toydogs.net/tiedote/skl120.html

Muistoja Ritvasta

Viime lauantaina tuli kaksi puhelua tuoden ikäviä uutisia: Kennelliiton ja Suomen Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäsen Ritva Raita oli kuollut kotonaan Helsingissä 82 vuoden ikäisenä.
Ritva oli intohimoinen koiraharrastaja jo toisessa sukupolvessa. Hän oli saanut Big Park’s-kennelnimensä jo vuonna 1948 ja kasvatti pääasiassa welsh corgeja. Viime vuosina hänen seuranaan oli valkoinen länsiylämaanterrieri, westie, joskin oli hänellä tiibetinspanielikin joitakin vuosia.
Ritvasta kunniajäsenyys Kääpiökoirayhdistyksessä juontaa juurensa hänen toimintaansa SKKY:n edeltäjän, Suomen Kennelklubin Liitto-osaston monissa tehtävissä naistoimikunnasta ja näyttelytoimikunnasta rahastonhoitajan tehtäviin.
Kasöörinä Ritva oli jämpti ja hän kertoikin useamman kerran, miten piti kukkaron nyörejä kireällä, etteivät ”pojat” (taisi tarkoittaa Hasse Lehtistä ja Börje Ehnbergiä) tuhlanneet kaikkia rahoja.
Liitto-osaston vaiheista ja sodanjälkeisen ajan koirakuuluisuuksista Ritva on kirjoittanut artikkelin Liitto-osaston 50-vuotisjuhlajulkaisuun. Se löytyy myös SKKY:n internetsivuilta osoitteesta http://www.toydogs.net/esittely/yhdistys.htm.
Tuomarina Ritva toimi 60 vuotta, kunnes hänelle pari vuotta sitten myönnettiin emerita-arvo ja hän jäi eläkkeelle tuomaritehtävistä. Kulta-aikoinaan hän oli kysytty tuomari niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja monet olivat ne Australian matkatkin, joita hän tuomaritehtävissä teki.
Ritvalla oli erehtymätön koirasilmä, ja suorasanainenkin hän osasi olla. Omakohtaisena muistonani on, miten ilmoitin vihreänä vasta-alkajana langanlaihan basset hound- junioriuroksen Ritvan kehään. Värväsin Matti Luoson esittämään koiraa, ja sieltähän Matti tuli äkkiä ulos keltaisen nauhan kanssa Ritvan saatesanoin: ”Ja tässä tulee komea kolmonen”. Eikä väärässä ollutkaan, vaikka koirasta tuli muutaman lisäkilon jälkeen Pohjoismainen valio.
Meidän harrastuksemme on paljon värittömämpi Ritvan poismenon jälkeen.