Muistoja Ritvasta

Viime lauantaina tuli kaksi puhelua tuoden ikäviä uutisia: Kennelliiton ja Suomen Kääpiökoirayhdistyksen kunniajäsen Ritva Raita oli kuollut kotonaan Helsingissä 82 vuoden ikäisenä.
Ritva oli intohimoinen koiraharrastaja jo toisessa sukupolvessa. Hän oli saanut Big Park’s-kennelnimensä jo vuonna 1948 ja kasvatti pääasiassa welsh corgeja. Viime vuosina hänen seuranaan oli valkoinen länsiylämaanterrieri, westie, joskin oli hänellä tiibetinspanielikin joitakin vuosia.
Ritvasta kunniajäsenyys Kääpiökoirayhdistyksessä juontaa juurensa hänen toimintaansa SKKY:n edeltäjän, Suomen Kennelklubin Liitto-osaston monissa tehtävissä naistoimikunnasta ja näyttelytoimikunnasta rahastonhoitajan tehtäviin.
Kasöörinä Ritva oli jämpti ja hän kertoikin useamman kerran, miten piti kukkaron nyörejä kireällä, etteivät ”pojat” (taisi tarkoittaa Hasse Lehtistä ja Börje Ehnbergiä) tuhlanneet kaikkia rahoja.
Liitto-osaston vaiheista ja sodanjälkeisen ajan koirakuuluisuuksista Ritva on kirjoittanut artikkelin Liitto-osaston 50-vuotisjuhlajulkaisuun. Se löytyy myös SKKY:n internetsivuilta osoitteesta http://www.toydogs.net/esittely/yhdistys.htm.
Tuomarina Ritva toimi 60 vuotta, kunnes hänelle pari vuotta sitten myönnettiin emerita-arvo ja hän jäi eläkkeelle tuomaritehtävistä. Kulta-aikoinaan hän oli kysytty tuomari niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja monet olivat ne Australian matkatkin, joita hän tuomaritehtävissä teki.
Ritvalla oli erehtymätön koirasilmä, ja suorasanainenkin hän osasi olla. Omakohtaisena muistonani on, miten ilmoitin vihreänä vasta-alkajana langanlaihan basset hound- junioriuroksen Ritvan kehään. Värväsin Matti Luoson esittämään koiraa, ja sieltähän Matti tuli äkkiä ulos keltaisen nauhan kanssa Ritvan saatesanoin: ”Ja tässä tulee komea kolmonen”. Eikä väärässä ollutkaan, vaikka koirasta tuli muutaman lisäkilon jälkeen Pohjoismainen valio.
Meidän harrastuksemme on paljon värittömämpi Ritvan poismenon jälkeen.