Uusi toiminnanjohtaja ja Ranskan avoimia

”Senaattori” Seppo Lahtela kyseli viime syksynä Kennelliiton valtuuston kokouksessa, aiotaanko liiton toiminnanjohtajaksi palkata ammattilainen vai koiraharrastaja.
Vastaus kysymykseen tuli tänään ja on luettavissa Kennelliiton sivuilta.
Vaikka tiedotteessa kerrotaan uuden toiminnanjohtajan koirakytkennöistä, vastaus Sepon kysymykseen on: minun ymmärtääkseni saatiin ammattilainen, joka ymmärtää järjestö- ja yritystoimintaa ja myös talousasioita.
Omalta osaltani toivotan Pekka Ala-Jaakkolan tervetulleeksi ja toivon hyvää yhteistyötä meidän harrastaja-aktiivien kanssa.
Kennelliiton kokoisen järjestön virkamies- tai luottamusmiesjohtaminen ei ole tänä päivänä yksinkertaista hommaa, koska jäseniä on 135000. Näistä muutamalla tuhannella aktiivilla (ja kaksi kertaa vuodessa valtuuston kokouksiin kokoontuvilla yli sadalla valtuuston jäsenellä) on lähes jokaisella selkeät mielipiteet siitä, miten liittoa pitäisi johtaa – eivätkä useimmat ujostele mielipiteensä esiintuomista.
Selvää kuitenkin on, että liiton toimisto-organisaation tai luottamusmiespäättäjien johtamisessa ei tänä päivänä pärjätä kotikutoisella harrastajamaisuudella tai puuhastelulla, sillä niin laajaksi organisaatio ja toiminta ovat kasvaneet ja niin moninaiset ovat myös ympäröivän yhteiskunnan haasteet.
Siviilissä yritysvalmentajana toimiva Outi Piisi-Putta ilmaisi asian hyvin viimeisimmässä Koiramme-lehdessä, kun hän totesi, miten helppoa on vetäytyä sen esiripun taakse, että Kennelliitto on ”vain” aatteellinen yhdistys. Hän muistutti yhdistyksen pyörittävän kymmenen miljoonan vuosibudjettia. Siksi hänen mielestään jäsenillä on täysi oikeus vaatia, että sekä hallituksesta että operatiivisesta johdosta löytyy riittävä määrä kompetenssia tämän kokoisen organisaation pyörittämiseen. ”Hyvä Veli – mentaliteetti olisi vihdoin heitettävä romukoppaan. Miltä tuntuisi välillä satsata osaamiseen ja vastuun kantamiseen?” hän kyseli.
Itse olen niiden parinkymmenen vuoden aikana, jotka olen ollut Kennelliiton valtuuston jäsenenä, peräänkuuluttanut ammattimaisuutta ja toiminnan tehokkuutta, jotta liiton jäsenten jäsenmaksut ja kasvattajien maksamat rekisteröinti- ja muut maksut saataisiin mahdollisimman tehokkaasti käyttöön koko jäsenistön hyväksi.
Aina näkemykseni eivät ole miellyttäneet liiton johtoa, ja muistanpa 1990-luvulta, miten silloisen sääntöjä kirjoittaneen organisaatiotoimikunnan kokouksissa oli ruokatarjoilu karsittu kuiviin sämpylöihin – ”kun Kirsti esti jäsenmaksukorotukset”. Valtuusto esti ne, jotta kulut saataisiin kuriin ja maksunkorotusautomaatti pois päältä.
Olen sanonut ennenkin, että pörssiyhtiöissä omistajille maksetaan osinkoja. Aatteellisissa yhdistyksissä osingot tulevat ”jäsenomistajille” toimivina, tehokkaina ja kohtuuhintaisina palveluina.

***
Totesin edellisessä merkinnässäni, että minulla ei ole suosikkeja meneillään olevissa tenniksen Ranskan avoimissa. En kehdannut sanoa, että suosikki on, mutta pelkäsin hänen häviävän jo ensimmäisellä kierroksella, kun vastaan asettui skotti Andy Murray. Niin kävikin. Ranskan Richard Gasquet hävisi jännittävässä, yli neljä tuntia kestäneessä viiden erän ottelussa, mutta ensimmäiset kaksi ja puoli erää olivat huikean hienoa tennistä. Gasquet on nykyisten takakenttäpuurtajien sijasta taiteilija, jolla on mahtava lyöntivalikoima ja vielä tehokkaampi, hivelevän hieno yhden käden rystylyönti kuin Roger Federerillä.
Tällä kertaa ranskalaiset eivät vetäneet kotiin päin, sillä järjestäjät kieltäytyivät Gasquet’n pyynnöstä ottelunsa sijoittamiseen tiistaille. Ylimääräinen lepopäivä olisi ollut tarpeen, koska hän pelasi - ja voitti - lauantaina Nizzan turnauksen loppuottelun.
Suomen Jarkko Nieminen pelaa tiistaina, mutta uhostaan huolimatta Nieminen on lupaus, jonka juna meni jo muutama vuosi sitten. Siksi ajattelin mennä kaikessa rauhassa frisöörille.

Urheiluviikonloppu

Omatunto kolkuttaa, kun viikonloppuna oli kansainvälinen koiranäyttely vain varttitunnin ratikkamatkan päässä, mutta en selvinnyt sinne asti. Toki internetistä näin kuvat ja tulokset, ja myös puhelinraportteja sekä tästä että muualla Suomessa olleista näyttelyistä tuli.
Mihin viikonloppu sitten hupeni?
Kun kesä on viimeinkin tullut Kaivarin kulmille ja puissa on jo lehdet, vaikka meri ei vielä tuoksukaan oikealta mereltä, päätin hyödyntää lauantaipäivän nauttimalla ulkona auringosta lukemalla rästiin jääneitä 2-3 viikon Time Magazine -lehtiä.
Euroopan finanssikriisi oli tietenkin otsikoissa, samoin Iso-Britannian hallituksen vaihdos ja USA:ssa meneillään olevan Wall Streetin pankkiirien kurinpalautus. Finanssialaa pidetään yleensä miesten bisneksenä, mutta ei niin tarvitse olla. Euroopan valtiovarainministereiden ehdottomaan tähtikaartiin kuuluu Ranskan Christine Lagarde, ja USA:ssa Wall Streetin ”sheriffeinä” kolmen eri finanssivalvontaviraston johdossa on tomeria naisia, kertoo Time.
Kuntosalikeikan lisäksi viikonloppu kului muuten lähinnä penkkiurheilun merkeissä. Naapuri oli katsonut jäytävän puuduttavan valioliigan ottelun Interin ja Bayern Munichin välillä. Itse en edes vaivautunut, kun molemmat ovat niin tylsiä joukkueita. Sen sijaan seurasin Giroa eli Italian ympäriajoa (=ammattipyöräilyä asiaanvihkiytymättömille selitykseksi) sekä Kalifornian ympäriajoa, viimemainittua lähinnä siksi, että reitti kulki monien tuttujen seutujen ohi.
Sunnuntai-iltana en voinut vastustaa kiusausta katsoa jääkiekon MM-loppuottelua. Naapuri oli etukäteen vakuuttunut Venäjän ylivoimaisuudesta, mutta itse elättelin toivoa Tshekin voitosta, ja komeastihan se voittikin, ja jännä oli ottelu.
Sunnuntaina alkoivat myös Ranskan avoimet tenniskisat Roland Garrosilla, joten ohjelmaa riittää Eurosportilla seuraavien kahden viikon aikana, joskaan minulla ei ole voittajasuosikkeja. Ohjelma katkeaa loppuviikosta kolmen päivän kokousputkeen, kun Kennelliiton hallitus ja valtuusto kokoontuvat Hanasaaressa. Näistä lisää viikonvaihteessa.

Juhlavuosia

SKKY:n jäsenyhdistyksistä Suomen Griffonyhdistys juhlii tänä vuonna 40-vuotis- ja Lhasa Apsot ry 30-vuotisjuhliaan.
Kirjoittaessani eilen illalla rotujärjestön tervehdystä Lhasa Apsot ry:n lehteen kävin samalla läpi yhdistyksen ja rodun historiaa Suomessa.
Apsoyhdistyshän ja apsot rotuna kuuluivat aikanaan Suomen Tiibettiläiset ry:n alaisuuteen muiden tiibettiläistä alkuperää olevien rotujen kanssa. Niinpä minäkin olin mukana monessa tiibettiläisten pitkään venyneessä kokouksessa milloin Pasilassa, milloin Riihimäen Asemaravintolassa.
Oltiinpa kerran ylimääräisessä kokouksessakin, joka pidettiin arki-iltana tuntien matkan päässä Kouvolan takana jonkin hiekkakuopan reunalla olevassa ravintolassa. Paikalle piti kuitenkin päästä, kun oli tehtävänä henkilövalintoja, eikä vastapuolelle voitu antaa sitä iloa, ettei kukaan pitempimatkalainen ehtisi töiltään paikalle. Niin sitten pakattiin autot täyteen kokousedustajia.
1990-luvun lopulla oltiin tilanteessa, jossa Suomen Tiibettiläiseen kuului vain kaksi hyvin erilaista, eri roturyhmissä olevaa rotua, eli 2. ryhmän tiibetinmastiffit ja 9. ryhmän lhasa apsot, kun rotujärjestöstä olivat jo irtautuneet omille teilleen tiibetinspanielit ja tiibetinterrierit.
Lhasa Apsot ry päätti anoa rotunsa siirtämistä SKKY:n alaisuuteen. Kennelliiton hallitus hyväksyi siirron viimein vuonna 2002, joten Tiibettiläisille jäi vain tiibetinmastiffeja edustava rotuyhdistys.
Viime vuosina rodun tilanne on ollut vakaa vuotuisten rekisteröintien pyöriessä 70-80 paikkeilla, ja kun rotu ei kuulu muotirotuihin, pentutehtailijoista ei enää ole kovin paljon huolta.
Pari huolenaihetta tulevaisuudessa kuitenkin on. Lhasa apsojen vastuumaa on Iso-Britannia. Nyt kun FCI on tehnyt sopimuksen yhden Kiinaa edustavan kennelklubin kanssa, on täysin mahdollista, että Kiina alkaa tulevaisuudessa vaatimaan alkuperämaan oikeuksia tiibettiläisille roduille, koska se katsoo Tiibetin olevan osa Kiinaa, mikä olisi aikamoinen katastrofi.
Ja toinen huolenaihe on lisääntynyt vimma suomentaa meillä vuosikymmeniä olleiden, vakiintuneiden ja tutuksi tulleiden rotujen nimiä. Tämä muistuttaakin 1920- ja 1930-lukujen suomettumista, kun vierasperäisiä sukunimiä innolla suomennettiin (jolloin minäkin sain nykyisen sukunimeni). Toivottavasti lhasa apso säästyy tältä vimmalta.

Lisää hiekkalaatikkoleikkejä

Kirjoitin aiemmin tässä kuussa Kennelliiton ylimmän johdon hiekkalaatikkoleikeistä, kun jouduin hallituksen käsittelyyn uskallettuani olla eri mieltä rotujärjestöille ja mm. parille kansanedustajalle lausunnolle lähetetystä jalostusstrategiaraakileesta, joka aiheutti vastalausemyrskyn kasvattajien keskuudessa ja joka ei ollut selkeästi Kennelliiton etujen mukainen.
Tuolloin hallitus kirjasi kokouksessaan 8.4.2010 pöytäkirjaan oman mielipiteensä otsikolla ”Kirsti Lummelammen asia”.
Viime viikolla sain kopion toisesta samana päivänä samassa paikassa klo 16.20-17.15 pidetystä hallituksen kokouksesta, jossa oli puheenjohtajana Helena Suni, pöytäkirjanpitäjänä Marja Talvitie ja läsnä minua lukuun ottamatta koko hallitus sekä valtuuston puheenjohtaja Eeva Anttinen.
Tässä kopio pöytäkirjasta ja siihen kirjatusta päätöksestä:
-----
1. Kirsti Lummelampi poistui kokouksesta kohtien 1-2 käsittelyn ajaksi. Pöytäkirjantarkastajiksi valittiin Erkki Aarnio ja Pertti Korhonen.
2.Hallitus keskusteli Kirsti Lummelammen tavasta käsitellä hallituksen asioita hallituksen ulkopuolella. Keskustelun aiheina ja päätöksen perusteina olivat
1.Suomen Koirankasvattajat (SUKOKA) ry:n adressi 4.3.2010, jossa vastustetaan hallituksen lausunnoille lähettämää jalostusstrategialuonnosta ja arvostellaan hallituksen valitseman toimikunnan kokoonpanoa ammattitaidon puutteesta; Lummelampi on allekirjoittaja, vaikka oli hallituksessa päättämässä strategialuonnoksen lausuntokierrokselle lähettämisestä.
2.SKKY TIEDOTE-lehden 1/2010 Puheenjohtajan puheenvuoro
3.SKKY:n www-sivut.

Päätös:
Päätettiin, että Kirsti Lummelampi ei enää nauti hallituksen täyttä luottamusta eikä voi edustaa Kennelliiton hallitusta Kennelliiton ulkopuolisissa tehtävissä.
Tämä kohta tarkistettiin heti.
-----
Mielenkiintoista asiassa on, että siinä on tehty kaksi erilaista päätöstä, ensin ”viralliseen” ja julkiseen pöytäkirjaan kirjattu päätös ja sitten tämä, pöytäkirjantarkastajien 11.5.2010 tarkastama päätös, jossa edellisen päätöksen faktavirheitä on korjattu.
Omien muistiinpanojeni mukaan virallisessa kokouksessa käsiteltiin aivan muita asioita klo 16.20-17.15, mutta ilmeisesti olen erehtynyt ja samaan aikaan on voitu pitää toinenkin kokous.
Kun minulle luettiin yllä oleva päätös lähes samanlaisessa muodossa, tiedustelin, mitä ”edustustehtäviä” päätöksellä tarkoitettiin.
Sain kuulla, että en voi edustaa Kennelliittoa hallituksen ulkopuolella enkä etenkään Pohjoismaisen Kennelunionin työvaliokunnassa, jossa olen toiminut viimeiset kolme vuotta ja johon minut nimitettiin uudeksi kolmivuotiskaudeksi viime joulukuussa. (Ja paljon PKU:ssa onkin saatu aikaan, mutta sehän on toisarvoinen asia tällaisten arvovaltakysymysten rinnalla.)
Nyt sitten odottelen virallista, julkista hallituksen päätöstä, jolla minut erotetaan PKU:n työvaliokunnan edustajan tehtävästä, sillä eihän näin tärkeitä nimitysasioita voi hoitaa tiskin alta - vai voiko suuressa 135000 jäsenen liitossa, jonka arvoihin kuuluvat avoimuus, demokraattisuus, vuorovaikutteisuus ja kansainvälisyys?
PS. Tuon puheenjohtajan puheenvuoron voi lukea tästä.

Kennelliiton hallituksen iltakoulu ja Britannian uutisia

Kennelliiton hallitus kokoontui ns. iltakouluun tiistai-iltana.
Nämä kokoukset eivät ole koskaan lyhyitä, joten aloitettiin klo 16 ja kotona olin vasta paria minuuttia ennen kymmentä – juuri parahiksi ehtiäkseni näkemään, miten Britanniassa konservatiivien David Cameron oli matkalla Buckinghamin palatsiin saamaan kuningattarelta virallisen pyynnön hallituksen muodostamiseksi.
Cameron on Britannian nuorin pääministeri lähes 200 vuoteen ja hallitsee nyt ensimmäistä kertaa yhdessä liberaalidemokraattien kanssa muodostamaa kokoomushallitusta.
Ensimmäiset tiedot ministerinimityksistä kertovat, että hyviä ministereitä on tulossa kuten ulkoministeri William Hague.
Kennelliiton hallituksessa jouduin jälleen jättämään eriävän mielipiteen jalostusstrategiasuunnitelmiin. Mielestäni uusin tekstiesitys ei ollut edelleenkään loppuun harkittu, sillä se sisälsi rotukoirien kasvattamista ja rekisteröimistä koskevia, liian rajoittavia ja liian epämääräisiä vaatimuksia.
Samalla tuomitsin jyrkästi tavan, jolla Kennelliiton hallituksen jäsen ja sen jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja sekä toimikunnan jäsen ovat esiintyneet Helsingin Sanomissa mustamaalaten Kennelliittoa, sen jäsenten harjoittamaa kasvatustoimintaa ja rotukoirajalostusta.
Kysymyksessä oli Helsingin Sanomien kuukausiliitteen viime lauantaina julkaisema artikkeli ”sairaista” rotukoirista, jota lukiessa en voinut ymmärtää, miksi meidän päättäjämme haluavat antaa lehden 1,2 miljoonalle lukijalle sellaisen kuvan, ettei kannata ostaa rekisteröityä rotukoiraa – vaikka silloin ostaja pääosin tietää, mitä paketissa on ostanut.
Meillä on ollut käytössä vapaaehtoisuuteen ja valistukseen perustuva jalostukseen käytettävien koirien terveysohjelma jo vuosikymmeniä, ja niin on ollut myös virallinen perinnöllisten sairauksien vastustusohjelma.
Pohjoismaat Suomi mukaan lukien ovat olleet ja ovat edelleen edelläkävijöitä näissä asioissa, ja tilanne meillä on paljon parempi kuin monissa muissa maissa. Sairaita koiria syntyy. Niin syntyy sairaita ihmisiäkin. Mutta huomattavasti enemmän syntyy terveitä, ja jos koirat joissakin roduissa elävät 14-15-vuotiaiksi, onko niissä niin paljon vikaa?
Vuosikymmeniä viestinnän parissa toimineena en voi ymmärtää, miksi emme voi kertoa julkisuudessa myönteisistä asioista, vaan lyhytnäköisyyttämme likaamme omaa pesäämme vouhottamalla asioista, joille kuvittelemme olevan tilausta.