Uusi toiminnanjohtaja ja Ranskan avoimia

”Senaattori” Seppo Lahtela kyseli viime syksynä Kennelliiton valtuuston kokouksessa, aiotaanko liiton toiminnanjohtajaksi palkata ammattilainen vai koiraharrastaja.
Vastaus kysymykseen tuli tänään ja on luettavissa Kennelliiton sivuilta.
Vaikka tiedotteessa kerrotaan uuden toiminnanjohtajan koirakytkennöistä, vastaus Sepon kysymykseen on: minun ymmärtääkseni saatiin ammattilainen, joka ymmärtää järjestö- ja yritystoimintaa ja myös talousasioita.
Omalta osaltani toivotan Pekka Ala-Jaakkolan tervetulleeksi ja toivon hyvää yhteistyötä meidän harrastaja-aktiivien kanssa.
Kennelliiton kokoisen järjestön virkamies- tai luottamusmiesjohtaminen ei ole tänä päivänä yksinkertaista hommaa, koska jäseniä on 135000. Näistä muutamalla tuhannella aktiivilla (ja kaksi kertaa vuodessa valtuuston kokouksiin kokoontuvilla yli sadalla valtuuston jäsenellä) on lähes jokaisella selkeät mielipiteet siitä, miten liittoa pitäisi johtaa – eivätkä useimmat ujostele mielipiteensä esiintuomista.
Selvää kuitenkin on, että liiton toimisto-organisaation tai luottamusmiespäättäjien johtamisessa ei tänä päivänä pärjätä kotikutoisella harrastajamaisuudella tai puuhastelulla, sillä niin laajaksi organisaatio ja toiminta ovat kasvaneet ja niin moninaiset ovat myös ympäröivän yhteiskunnan haasteet.
Siviilissä yritysvalmentajana toimiva Outi Piisi-Putta ilmaisi asian hyvin viimeisimmässä Koiramme-lehdessä, kun hän totesi, miten helppoa on vetäytyä sen esiripun taakse, että Kennelliitto on ”vain” aatteellinen yhdistys. Hän muistutti yhdistyksen pyörittävän kymmenen miljoonan vuosibudjettia. Siksi hänen mielestään jäsenillä on täysi oikeus vaatia, että sekä hallituksesta että operatiivisesta johdosta löytyy riittävä määrä kompetenssia tämän kokoisen organisaation pyörittämiseen. ”Hyvä Veli – mentaliteetti olisi vihdoin heitettävä romukoppaan. Miltä tuntuisi välillä satsata osaamiseen ja vastuun kantamiseen?” hän kyseli.
Itse olen niiden parinkymmenen vuoden aikana, jotka olen ollut Kennelliiton valtuuston jäsenenä, peräänkuuluttanut ammattimaisuutta ja toiminnan tehokkuutta, jotta liiton jäsenten jäsenmaksut ja kasvattajien maksamat rekisteröinti- ja muut maksut saataisiin mahdollisimman tehokkaasti käyttöön koko jäsenistön hyväksi.
Aina näkemykseni eivät ole miellyttäneet liiton johtoa, ja muistanpa 1990-luvulta, miten silloisen sääntöjä kirjoittaneen organisaatiotoimikunnan kokouksissa oli ruokatarjoilu karsittu kuiviin sämpylöihin – ”kun Kirsti esti jäsenmaksukorotukset”. Valtuusto esti ne, jotta kulut saataisiin kuriin ja maksunkorotusautomaatti pois päältä.
Olen sanonut ennenkin, että pörssiyhtiöissä omistajille maksetaan osinkoja. Aatteellisissa yhdistyksissä osingot tulevat ”jäsenomistajille” toimivina, tehokkaina ja kohtuuhintaisina palveluina.

***
Totesin edellisessä merkinnässäni, että minulla ei ole suosikkeja meneillään olevissa tenniksen Ranskan avoimissa. En kehdannut sanoa, että suosikki on, mutta pelkäsin hänen häviävän jo ensimmäisellä kierroksella, kun vastaan asettui skotti Andy Murray. Niin kävikin. Ranskan Richard Gasquet hävisi jännittävässä, yli neljä tuntia kestäneessä viiden erän ottelussa, mutta ensimmäiset kaksi ja puoli erää olivat huikean hienoa tennistä. Gasquet on nykyisten takakenttäpuurtajien sijasta taiteilija, jolla on mahtava lyöntivalikoima ja vielä tehokkaampi, hivelevän hieno yhden käden rystylyönti kuin Roger Federerillä.
Tällä kertaa ranskalaiset eivät vetäneet kotiin päin, sillä järjestäjät kieltäytyivät Gasquet’n pyynnöstä ottelunsa sijoittamiseen tiistaille. Ylimääräinen lepopäivä olisi ollut tarpeen, koska hän pelasi - ja voitti - lauantaina Nizzan turnauksen loppuottelun.
Suomen Jarkko Nieminen pelaa tiistaina, mutta uhostaan huolimatta Nieminen on lupaus, jonka juna meni jo muutama vuosi sitten. Siksi ajattelin mennä kaikessa rauhassa frisöörille.