Kennelliiton hallituksen iltakoulu ja Britannian uutisia

Kennelliiton hallitus kokoontui ns. iltakouluun tiistai-iltana.
Nämä kokoukset eivät ole koskaan lyhyitä, joten aloitettiin klo 16 ja kotona olin vasta paria minuuttia ennen kymmentä – juuri parahiksi ehtiäkseni näkemään, miten Britanniassa konservatiivien David Cameron oli matkalla Buckinghamin palatsiin saamaan kuningattarelta virallisen pyynnön hallituksen muodostamiseksi.
Cameron on Britannian nuorin pääministeri lähes 200 vuoteen ja hallitsee nyt ensimmäistä kertaa yhdessä liberaalidemokraattien kanssa muodostamaa kokoomushallitusta.
Ensimmäiset tiedot ministerinimityksistä kertovat, että hyviä ministereitä on tulossa kuten ulkoministeri William Hague.
Kennelliiton hallituksessa jouduin jälleen jättämään eriävän mielipiteen jalostusstrategiasuunnitelmiin. Mielestäni uusin tekstiesitys ei ollut edelleenkään loppuun harkittu, sillä se sisälsi rotukoirien kasvattamista ja rekisteröimistä koskevia, liian rajoittavia ja liian epämääräisiä vaatimuksia.
Samalla tuomitsin jyrkästi tavan, jolla Kennelliiton hallituksen jäsen ja sen jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja sekä toimikunnan jäsen ovat esiintyneet Helsingin Sanomissa mustamaalaten Kennelliittoa, sen jäsenten harjoittamaa kasvatustoimintaa ja rotukoirajalostusta.
Kysymyksessä oli Helsingin Sanomien kuukausiliitteen viime lauantaina julkaisema artikkeli ”sairaista” rotukoirista, jota lukiessa en voinut ymmärtää, miksi meidän päättäjämme haluavat antaa lehden 1,2 miljoonalle lukijalle sellaisen kuvan, ettei kannata ostaa rekisteröityä rotukoiraa – vaikka silloin ostaja pääosin tietää, mitä paketissa on ostanut.
Meillä on ollut käytössä vapaaehtoisuuteen ja valistukseen perustuva jalostukseen käytettävien koirien terveysohjelma jo vuosikymmeniä, ja niin on ollut myös virallinen perinnöllisten sairauksien vastustusohjelma.
Pohjoismaat Suomi mukaan lukien ovat olleet ja ovat edelleen edelläkävijöitä näissä asioissa, ja tilanne meillä on paljon parempi kuin monissa muissa maissa. Sairaita koiria syntyy. Niin syntyy sairaita ihmisiäkin. Mutta huomattavasti enemmän syntyy terveitä, ja jos koirat joissakin roduissa elävät 14-15-vuotiaiksi, onko niissä niin paljon vikaa?
Vuosikymmeniä viestinnän parissa toimineena en voi ymmärtää, miksi emme voi kertoa julkisuudessa myönteisistä asioista, vaan lyhytnäköisyyttämme likaamme omaa pesäämme vouhottamalla asioista, joille kuvittelemme olevan tilausta.