Juhlavuosia

SKKY:n jäsenyhdistyksistä Suomen Griffonyhdistys juhlii tänä vuonna 40-vuotis- ja Lhasa Apsot ry 30-vuotisjuhliaan.
Kirjoittaessani eilen illalla rotujärjestön tervehdystä Lhasa Apsot ry:n lehteen kävin samalla läpi yhdistyksen ja rodun historiaa Suomessa.
Apsoyhdistyshän ja apsot rotuna kuuluivat aikanaan Suomen Tiibettiläiset ry:n alaisuuteen muiden tiibettiläistä alkuperää olevien rotujen kanssa. Niinpä minäkin olin mukana monessa tiibettiläisten pitkään venyneessä kokouksessa milloin Pasilassa, milloin Riihimäen Asemaravintolassa.
Oltiinpa kerran ylimääräisessä kokouksessakin, joka pidettiin arki-iltana tuntien matkan päässä Kouvolan takana jonkin hiekkakuopan reunalla olevassa ravintolassa. Paikalle piti kuitenkin päästä, kun oli tehtävänä henkilövalintoja, eikä vastapuolelle voitu antaa sitä iloa, ettei kukaan pitempimatkalainen ehtisi töiltään paikalle. Niin sitten pakattiin autot täyteen kokousedustajia.
1990-luvun lopulla oltiin tilanteessa, jossa Suomen Tiibettiläiseen kuului vain kaksi hyvin erilaista, eri roturyhmissä olevaa rotua, eli 2. ryhmän tiibetinmastiffit ja 9. ryhmän lhasa apsot, kun rotujärjestöstä olivat jo irtautuneet omille teilleen tiibetinspanielit ja tiibetinterrierit.
Lhasa Apsot ry päätti anoa rotunsa siirtämistä SKKY:n alaisuuteen. Kennelliiton hallitus hyväksyi siirron viimein vuonna 2002, joten Tiibettiläisille jäi vain tiibetinmastiffeja edustava rotuyhdistys.
Viime vuosina rodun tilanne on ollut vakaa vuotuisten rekisteröintien pyöriessä 70-80 paikkeilla, ja kun rotu ei kuulu muotirotuihin, pentutehtailijoista ei enää ole kovin paljon huolta.
Pari huolenaihetta tulevaisuudessa kuitenkin on. Lhasa apsojen vastuumaa on Iso-Britannia. Nyt kun FCI on tehnyt sopimuksen yhden Kiinaa edustavan kennelklubin kanssa, on täysin mahdollista, että Kiina alkaa tulevaisuudessa vaatimaan alkuperämaan oikeuksia tiibettiläisille roduille, koska se katsoo Tiibetin olevan osa Kiinaa, mikä olisi aikamoinen katastrofi.
Ja toinen huolenaihe on lisääntynyt vimma suomentaa meillä vuosikymmeniä olleiden, vakiintuneiden ja tutuksi tulleiden rotujen nimiä. Tämä muistuttaakin 1920- ja 1930-lukujen suomettumista, kun vierasperäisiä sukunimiä innolla suomennettiin (jolloin minäkin sain nykyisen sukunimeni). Toivottavasti lhasa apso säästyy tältä vimmalta.