maanantai 26. huhtikuuta 2010

Jääkiekkofinaaleja

Jääkiekossa suosikkiseurani ovat täällä kotona HIFK ja NHL:ssä Madison Square Gardenissa kotipelejään pelaava New York Rangers. Molemmilla on vahva brändi, molemmat ovat aidosti cool, eikä kumpaakaan voi väittää tylsäksi.
Valitettavasti HIFK:n pelit tyssäsivät nopeasti, eikä Rangers päässyt edes Stanley Cupin pudotuspeleihin.
Nyt jäin kuitenkin koukkuun seuraamaan finaaleja, joissa ovat vastakkain TPS Suomen Turusta ja Hämeenlinnan Pallokerho.
HPK on tylsääkin tylsempi joukkue – yhtä hajuton ja mauton kuin esimerkiksi Tappara.
Mutta tämä tuntuu olevan päivän sana: täytyy olla hajuton ja mauton, mukautua joukkoon ja myötäillä muiden mielipiteitä. Silloin pärjää ja on hyvä joukkuepelaaja. Jotkut kutsuvat tätä "dumb down"-efektiksi.
Ei kuitenkaan jääkiekossa, luojan kiitos. Sen on TPS osoittanut ennakkoluulottomuudellaan, ja sen osoitti Ilari Filppula sunnuntai-illan ratkaisumaalillaan.
Valtteri-veljen Detroit Red Wingsille ei käynyt viime yönä yhtä hyvin. Tuli rökäletappio Phoenixin kojooteille, joita ei ole edes pidetty oikeana jääkiekkoseurana, ja niin kierros etenee ratkaisevaan seitsemänteen otteluun.
Kotona Red Wings pelaa Detroitin keskustassa olevalla Joe Louis Arenalla. Samaan rakennuskompleksiin kuuluu myös Cobo Arena. Siellä pidetään vuosittain maaliskuussa Detroitin Kennel Clubin kaksipäiväinen koiranäyttely, jossa koirat ovat yleisön nähtävänä koko päivän (kuten meilläkin ennen vanhaan).
Muutaman kerran Detroitissa käyneenä voin sanoa, ettei käy Valtteria kateeksi. Detroit on rähjäinen ja keskusta miltei autioitunutta slummia, mutta onneksi Kanadan Windsor on muutaman minuutin matkan päässä joen toisella puolella, ja kuka vain voi, asuu autokaupungin ulkopuolella.
Omaan lätkäfinaalisarjaamme palatakseni: Tepsin valmentajasta Suikkasesta taitaa tulla kulttihahmo, niin värikkäitä hänen kommenttinsa ovat. Muualla maailmassa hänen televisiossa esittämänsä lausunnot lähetettäisiin todennäköisesti pienellä viiveellä, jotta joka kolmas sana saataisiin korvattua piippauksella.
Parkanon paronin tyyli ei onneksi näytä tarttuneen Tepsin poikiin, sillä niin huoliteltuja ja siistejä heidän kommenttinsa ovat. Taitaa olla mediakonsultit asialla, kun voi arvata etukäteen, mitä pojat sanovat. Hyvä niin, kunhan ei olla turhan varovaisia, mauttomia ja hajuttomia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti