Tuomarikoulutusta ja golfia

SKKY on aloittanut taas tuomarikoulutusten sarjan, joten keskiviikkoiltana olimme naapurin kanssa Pasilassa kouluttamassa tulevia ulkomuototuomareita griffoneissa, ranskanbulldogeissa ja bostoninterriereissä.
Koiria oli jälleen tuotu paikalle ympäri etelä-Suomea, jotta osanottajat voisivat itsekin katsoa hyviä rotunsa edustajia ja vertailla niitä toisiinsa. Koulutettavia oli jälleen tusinan verran – osa uusia, osa kertaamassa vanhaa. Osa osallistuu innokkaasti keskusteluihin ja esittää kysymyksiä, mutta joukkoon mahtuu aina jokunen, joka antaa ymmärtää, että hän osaa jo…
Sunnuntaina olimme sitten Hasse Lehtisen kanssa useamman tunnin testaamassa uusia tuomaritoivoja näiden tiedoista saksanpystykorvissa. Vaikka näillä ns. saksalaisilla roduilla on yhteinen rotumääritelmä, rotuihin sisältyy kaksi alkuperältään ei-saksalaista rotua, pomeranian ja keeshond, joten kustakin variaatiosta paikalla oli useita koiria.
Kaikki kokelaat selvittivät arvostelukokeen, joten saimme kolme uutta ulkomuototuomaria, joista kaksi, Jussi Liimatainen ja Esa Ruotsalainen, ovat lähtöisin SKKY:stä. Kolmas, Kirsi Honkanen, harrastaa hänkin klein- ja mittelspitzejä. Neljäs hyväksytty oli ns. näytön antanut Juha Putkonen.

Tuon tilaisuuden myötä olin ensimmäistä kertaa Kennelliiton omistaman Show Media-yhtiön vuokratiloissa Lohjalla, mistä ulkopuoliset voivat vuokrata tiloja omiin tilaisuuksiinsa. Vuokra kuulosti kovalta paikan sijainti huomioon ottaen, mutta meidän pitäisi säästyä ylimääräisistä siivouslaskuista, kun pojat imuroivat kiltisti matot tilaisuuden päätteeksi.
Matka tuonne Lohjan perukoille on näin Kaivarin kulmilta katsottuna pitkä ja hankala, jos ei halua lisätä tarpeettomasti ympäristöpäästöjä ja haluaa käyttää julkisia kulkuneuvoja. Tällä kertaa olimme tehneet treffit tilaisuudessa valvojana olleen Nunne Holmin kanssa Lauttasaareen, joten sain kyydin ja säästyin parin kilometrin kävelyltä bussipysäkiltä.
Nunne hoiteli myös suvereenisti tilaisuuden nuorimman osanottajan, kun äiti esitti kehässä keeshondia.
Sunnuntaina ehdin sopivasti kotiin katsomaan Paris-Roubaux- pyöräilykilpailun loppuhuipennuksen viime aikoina kovassa kunnossa olleen Sveitsin Fabian Cancellaran ottaessa ylivoimaisen voiton.
Myöhäisillan tunteina oli vuorossa golfin U.S. Masters, jota on voinut seurata suorana lähetyksenä Nelosen Sport Pro’lla torstai-illasta lähtien. Jännittävän pelin lisäksi silmä lepää Augusta National -golfklubin hienoissa maisemissa, vaikka näytti kuin kevät olisi sielläkin myöhässä, sillä azaleat ja magnoliat eivät tarjonneet aivan samanlaista väriloistoa kuin aikaisempina vuosina.
Tämänvuotisen Mastersin vihreän voittajan takin puki päälleen jo kolmatta kertaa viime vuosien suosikkigolfareihini kuulunut Phil Mickelson, jonka peliä on aina jännittävää seurata: hän ei varmistele, vaan lyö täysillä mahdottomiltakin näyttäviä lyöntejä.
Lauantai-iltana hän teki peräkkäisillä rei’illä eaglet. Sunnuntain alkurei’illä hänellä oli epäonnea, kun birdie-putin puttausvaiheessa pallon jo ollessa liikkeellä reikää kohti sen tielle lensi oksanpätkä, josta pallo pomppasi sivuun. Puntit tasaantuivat 13. reiällä, jonne tultaessa hän löi puiden välistä niin uskomattoman lyönnin, että sitä varmasti näytetään moneen kertaan vielä jälkeen päin.
U.S. Masters on hieno turnaus ja klubilla hieno historia klubin edesmenneen jäsenen, kenraali ja presidentti Eisenhowerin mukaan nimetystä vesiesteestä lähtien. Ainoa asia, joka minua kaihertaa, on, että klubi ei vielä tänä päivänäkään hyväksy naisia jäseneksi. Kuvia ja tuloksia Mastersista voi katsoa tästä linkistä.