Tennismuotia

Yksi varmoista kevään merkeistä ovat tenniksen Ranskan avoimet, jotka järjestetään Pariisin Roland Garros’illa toukokuun kahtena viimeisenä viikkona.
Kateeksi on käynyt, kun on nähnyt lehtereillä hellevarusteissa ja panamahatuissa auringonpaisteessa viihtyvää yleisöä, meillä kun puhaltaa kylmä merituuli.
Alkukierrosten ottelut ovat olleet kesyjä lukuun ottamatta Rafa Nadalin ja John Isnerin viisieräistä kamppailua. Siksi olen seuraillut myös turnauksen värimaailmaa ja viimeisimpiä muotivirtauksia.
Tenniksen neljällä Grand Slam-turnauksella on kullakin oma tyylinsä. Australialaiset käyttävät paljon omia värejään eli turkoosia ja keltaista, Wimbledonissa luotetaan englantilaiseen tyyliin ja perinteiseen valkoiseen ja USA:ssa pallopojat ja virkailijat on puettu Ralph Laurenin Polo-asusteisiin. Ranskalaiset luottavat tietenkin omaan krokotiiliinsa, Lacoste’en.
Joitakin Ralph Laurenin merimiestyylisiä paitoja olen joskus hankkinut, ja yhdet punaiset pitkät housutkin minulla oli, mutta niiden lahkeet ryvettyivät heti alkuun kerosiiniin ja öljyyn lentotukialuksen kannella Adrianmerellä.
Lacosten villapaitoihin ja poolopuseroihin olen luottanut. Ne osoittavat oikeaksi väitteen, ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa: säilyvät kuosissaan uuden veroisina venymättä ja vanumatta vuodesta toiseen.
Ainoa vahinko poolopaidoille on aiheutunut edesmenneestä lhasa apsostani, jolla oli tapana imeskellä vaatteista nappeja irti ja johonkin puseroon onnistui tekemään napin paikalle reiän. Muuta selitystä nappihimolle en keksinyt kuin että sillä oli varmaan ollut ankea lapsuus Amerikassa.
(Muuten, tiedättekö, mikä on poolopaidan ja golfpaidan suurin ero? Poolopaidassa on resorit hihansuissa, mutta golfpaidoissa ei ole ja hihat ovat muutenkin leveämmät, mutta golfmailan swingin kaarikin on isompi kuin hevospoolossa.)
Pelaajien muotikin muuttuu sesongista toiseen. Suosituimmat merkit näyttävät olevan Nike, Adidas , Fila ja Sergio Taccini. Miesten pelihousujen lahkeet ovat pidentyneet vuosien varrella. Tänä vuonna taivaansininen näyttää olevan muodissa oleva pelipaidan väri.
Nuoret naistähdet puolestaan näyttävät satsaavan rimpsuihin ja röyhelöihin, ja joidenkin peliasut ovat kuin alushameita. Korujakin käytetään, ja kynsilakan väri koordinoidaan peliasun mukaan. Onneksi Williamsin sisarukset ovat poissa turnauksesta, sillä heiltä näki mitä vulgaarimpia asuja ja tietenkin paljon koruja. Yhtenä vuonna Serena Williamsin helminauha katkesi pelin tiimellyksessä, ja helmien keräämisessä olikin työtä! Kovin vaatimattomilta olisivat meikäläisen aikanaan käyttämät Slazengerin ja John Newcomben tennisasut näyttäneet.
Mailoissakin on oma muotinsa. Suomalaisomistuksessa olevan Wilsonin ja Headin mailoja näkee edelleenkin, mutta ranskalainen Babolat on yhä useamman tähden suosikkimaila. Nyt vielä Roland Garros'illa käytetään uusia Babolat -palloja, joiden sanotaan olevan kevyempiä ja lentävän eri tavalla kuin entisten pallojen.
Voittajasuosikkeja minulla ei tänä vuonna ole – kunhan voittajia eivät ole tuo arrogantti serbi, Novak Djokovic, tai puolalaistanskalainen Caroline Wozniacki. Luulen lukijan länsirannikolta olevan samaa mieltä.
PS. Eurosportille olen kyllä jo ehtinyt valittaa suomenkielisestä selostajasta Henry Järvisestä, joka takeltelee kovaäänisesti, lausuu nimet päin honkia eikä osaa analysoida pelien kulkua samalla tavalla kuin englantilaiset kollegansa Eurosport-kakkosella. Joskus valittamisesta on apuakin: takavuosina Eurosportin Jari Hedman korjasi äkkiä kielenkäyttöään kuvatessaan naispelaajia. Isä Hessu kertoi panneensa poikansa järjestykseen!