Luontoa ja low-techiä

Kesämökeillään lomailevat siunailevat, miten joku voi jäädä kesällä kaupunkiin, kun oikeaan kesään kuuluu oleilu luonnon helmassa kärpäsineen kaikkineen.
Hyttysiä meillä ei ole näkynyt, mutta luonto tuntuu tunkevan vähän liiankin lähelle. Lähipuistossa iltahämärissä loikkivasta rusakosta ei ole pahemmin haittaa, mutta ne linnut!
Takapihan puuston oksia siistittäessä päästiin eroon variksen pesästä, mutta silti siellä on joka aamuyö ja aamu varsinainen konsertti, kun varikset, lokit ja pienemmät piipertäjät panevat parastaan.
Kadun puolella taas alkaa jo aamuyöstä kaikki desibelirajat rikkova konsertti, kun kimeä-ääninen lintu aloittaa musisointinsa. Puoleen päivään mennessä olen jo saanut niin tarpeekseni tipusta, että kuristaisin, jos tietäisin, missä se vaikuttaa. Linnun lajista ei ole tietoa – pitäisi kai pyytää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan lintuasiantuntijaa Pertti Salolaista tutkimaan asiaa.
Olympiastadionin Bubi-huuhkaja sen sijaan ei ole viime aikoina antanut aihetta uutisotsikoihin, eikä suurisuuntaisia operaatioita Forumin kauppakeskuksen katolta pesästään tippuneiden huuhkajanpoikasten pelastamiseksi ole tietääkseni tarvittu.
Englannissa sen sijaan oli kriisinpoikanen, kun Wimbledonin tenniskisojen aikana puluja karkoittanut Rufus-haukka varastettiin. Onneksi se saatiin takaisin ennen finaalien käynnistymistä, joten puluista ja muista linnuista ei ollut samanlaista haittaa kuin esimerkiksi Ranskan tai Australian avoimissa.
Tuo Rufus-haukka on nimittäin ollut erinomainen low-tech-ratkaisu puluongelmaan. Se on koulutettu haukka, ja sen tehtävänä on ollut jo neljän vuoden ajan lennellä aamuisin kuuden ja kymmenen välillä Wimbledonin tenniskeskuksen yllä karkottamassa pulut alueelta.
Samanlaista ratkaisua voisi kokeilla Helsingin Kauppatorin lokkiongelmaan. Kaikkea on yritetty, jotteivat lokit kiusaisi torilla kävijöitä varastamalla turistien jäätelöt ja viinerit. Joku vuosi sitten kokeiltiin nauhoitettuja lokin hätähuutoja, mutta kokeilusta luovuttiin tehottomana jo muutaman päivän jälkeen.

***
Itse Wimbledon sujui niin kuin pitikin: britit saivat viimeinkin brittipelaajan miesten finaaliin, mutta voiton vei ajoittain todella hienosti pelannut Roger Federer, joka oli jo aiemmin lähettänyt tuon arrogantin serbin Novak Djokovic’in Pierre-villakoira kainalossaan kotimatkalle Monte Carloon. (Tuo valkoinen kääpiövillakoira on kuulemma ostettu Saksasta, mutta sielultaan serbialainen ja matkustaa aina "Nolen" mukana …) Naisten finaalia en vaivautunut katsomaan, kun en voi sietää Serena Williamsia.