Vastuunkantajia missään?

Tulos tai ulos- periaate ei ole yritysmaailmassa kovinkaan vieras. Jos yrityksen tulos ei vastaa tavoitteita, yleensä toimitusjohtaja saa lähteä. Eikä tavatonta ole sekään, että yhtiön hallitus tekee tai joutuu tekemään omat johtopäätöksensä, jos toiminta ei suju niin kuin osakkeenomistajat edellyttävät.
Yleishyödyllisissä yhdistyksissä vastuukysymykset eivät ole aina yhtä selvät, vaikka yhteisten rahojen käytössä pitäisi olla vielä tarkempi kuin omiensa.
Meillä yli 140 000 jäsenen Kennelliitossa on aina mahdollisuus korottaa joko jäsen- tai rekisteröinti- ja muita maksuja, jos ei haluta säästää menoissa. Niinpä nytkin Kennelliiton valtuusto korotti ensi vuoden jäsenmaksua kahdella eurolla.
Olen suhtautunut nihkeästi tuohon jäsenmaksujen korotusautomaattiin lähtien siitä, että korotusten sijasta liitossa pitäisi harrastaa menokuria ja pyrkiä kustannustehokkaaseen toimintaan.
Myös eri toimintojen kannattavuutta ja priorisointia tulisi arvioida ja miettiä, onko meillä tarpeen lähettää puoli tusinaa edustajaa johonkin kansainväliseen kokoukseen, kun yhdellä tai kahdella selvittäisiin. Tai pitääkö jonkun matkustaa satoja kilometrejä viemään syntymäpäiväkukkia? Tai voitaisiinko erilaisten toimikuntien ja työryhmien kokouskuluja leikata käyttämällä nykyaikaisia kokoustamisvälineitä?
Kuntatasolla luottamusmiespäättäjät ovat olleet tyytymättömiä, kun kunnan toimintoja on yhtiöitetty ja päätöksenteko on siirtynyt pois luottamusmiespäättäjien ulottuvilta. Ongelma on tuttu nyt myös Kennelliiton piiristä.
Vielä marraskuun lopussa kerrottiin, että liiton omistaman Showlinkin tappion viime vuodelta odotettiin olevan noin 130000 euroa, mutta nyt tilinpäätös osoittikin yli 170000 euron tappiota. Mitä tapahtui?
Vasta kevään valtuuston jälkeen tiedotettiin, että yhtiön Lohjan toimipisteestä halleineen luovutaan ja henkilökunta siirtyy liiton toimiston yhteyteen Espooseen. Koiramme-lehdessä todettiin yhtiön ehtineen olla Lohjalla vajaat kolme vuotta ja arveltiin Lohjan ”vierailun” aiheuttaneen Kennelliittokonsernille muutaman sadan tuhannen euron tappion.
Syitä tappioihin on sälytetty yhtiön edellisen toimivan johdon harteille, eikä kukaan ole tainnut kysyä, missä yhtiön hallitus oli, kun ratkaisuja Lohjalle muuttamisesta, suuren näyttely-areenan vuokraamisesta ja tilojen remontoimisesta tehtiin - ja kun päätöksiä yhtiön toiminnan tervehdyttämisestä piti tehdä. (Yhtiön hallitukseen kuuluivat vuonna 2009 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Hannele Pörsti ja Marja Talvitie ja vuonna 2010 puheenjohtajana Helena Suni ja jäseninä Eeva Anttinen, Risto Ojanperä, Jarmo Palander ja Marja Talvitie alkuvuodesta 2010 ja Kennelliiton toiminnanjohtaja Pekka Ala-Jaakkola 9.8.2010 lähtien, kuten liiton toimintakertomuksissa todetaan.)
Muistan toki hyvin, miten jotkut meistä Kennelliiton hallituksen jäsenistä saivat lukea suurisuuntaisista Lohja-suunnitelmista ja ison lisähallin vuokraamisesta Länsi-Uusimaa- lehdestä. Ihmetys oli melkoinen, kun olisi olettanut, että näin tärkeä asia olisi käsitelty perin pohjin myös omistajaohjauksesta vastaavassa Kennelliiton hallituksessa.
Samalla tavalla ilmoitusluontoisena asiana olemme kuulleet, että yhtiö haastaa entiset johtajansa oikeuteen vaatien heiltä vahingonkorvauksia. Julkisuudessa asia on kääntynyt niin päin, että Kennelliitto menee käräjille, vaikka Kennelliiton hallitus ei ole tällaista päätöstä tehnyt.
Eli ongelma on meillä sama kuin kunnallishallinnossa: päätökset tehdään yhtiöissä ja niiden hallituksissa, eikä vastuunkantajia enää löydykään. Harvemmin yhdistystoiminnassa edes kysellään, käytetäänkö jäsenten rahoja kustannustehokkaasti tai kuka vastaa, jos tappioita on syntynyt – niin kauan kuin rahaa riittää.