Ei-toivottuja lahjoja

Koin aikamoisen shokin illansuussa lenkillä Kaivopuistossa: puiston luoteiskulmaan oli kohonnut kitsch-tyylinen, pitsimekossa esiintyvää naista esittävä pronssipatsas. Laatasta kävi ilmi, että kysymyksessä oli kuvanveistäjä Pekka Jylhän patsas ”Odotus”, jonka Kesko oli lahjoittanut Helsingin kaupungille äitienpäivänä 2010.
Vaikka tyyli on erilainen, patsas toi mieleeni toisen kauhistuksen kivenheiton päässä Olympialaiturin kupeessa, jossa seisoo samantapainen, aitoon stalinistityyliin tehty naista esittävä graniittipatsas juhlistamassa Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyyttä.
Tuota kauhistusta katsoessa olen joskus salaa toivonut, että joku toisi yön pimeinä tunteina paikalle sen verran järeää kalustoa, että saisivat kipattua patsaan mereen (miesvoimin vappuyönä se ei onnistu, niin jykevää tekoa se on.)
Hiljainen toiveeni on, että äitienpäivän mentyä ohitse tämä uusi patsas siirretään kaikessa hiljaisuudessa kaupungin taidemuseon varastoon, sillä historialliseen Kaivariin se ei sovi.
Patsas pani myös miettimään, mitä ei-toivotuille lahjoille voi tehdä, jos haluaa hoitaa asian diplomaattisesti lahjoittajaa loukkaamatta.
Koiranäyttelytuomareille tämä on tuttu ongelma.
Ranskasta olen saanut lahjaksi viinipulloja ja multakokkareissa olevia hienoja ruusuntaimia, mutta milläs niitä tuo kotiin, jos on mukana pehmeä viikonloppulaukku, eikä ole puutarhaa, johon ruusut istuttaa?
Aina lahjoja ei voi unohtaa hotellihuoneeseen, kun hotelli saattaa ilmoittaa unohtuneesta tavarasta näyttelyn järjestäjälle – ellei varmista, ettei lahja löydy muutamaan päivään.
Näin tein kerran Norjassa, jossa tungin porontaljan leveän sängyn alle, kun ajattelin, etteivät ne sängynalustoja joka päivä imuroi.
Kesähelteellä lahjaksi saatuja poronpaisteja olen unohtanut lentokentän roskikseen – vahingosta viisastuneena, kun kerran huomasin koneen vaihdon yhteydessä Tukholman lentokentällä, että pukupussiin tunkemani poronpaisti olikin ollut pakastettu ja suli täyttä vauhtia. Pesulalaskua tuli!
Lahjojen unohtamisella lentokentälle on niissäkin omat vaaransa, jos lahjoihin on kirjailtu vastaanottajan nimi, ettei kävisi kuten portugalilaiselle naistuomarille Buenos Airesin maailmannäyttelyssä.
Lahja oli ollut painava ja kookas taulu. Tuomari laittautui siitä eroon lentokentällä. Vähän myöhemmin paikalle tuli edesmennyt tohtori Pekka Jäppinen, joka näki paketissa tuomarin nimen, otti paketin talteen ja vei sen mukanaan Lofooteille Norjaan – ja toimitti sen tuomarille muutamaa viikkoa myöhemmin mennessään Portugaliin koiranäyttelyyn. Hämmästys oli ollut melkoinen.