Pakkoeläkkeelle

Koiraihmisissä on monenlaisia värikkäitä persoonallisuuksia.
Kuten viikonvaihteessa soitellut, jo iäkkäämmänpuoleinen rouva, jolla oli venäjänvinttikoiria. Hänet näki usein minkkiturkin helmat liehuen ulkoiluttamassa koiriaan Kaivarissa. ”Isoille asioille” hän vei koiransa Tehtaankadulle Neuvostoliiton lähetystön eteen, eikä lähetystöä vartioinut poliisikaan voinut muuta kuin myötäillä rouvan ilmoittaessa, että koirat tulevat asioilleen kotimaansa kamaralle!
Sama rouva ja toinen minkkiturkkinen, ”Pullo-Iitana” tunnettu leidi kunnostautuivat aikanaan keräämällä suuren määrän tyhjiä pulloja Kalliossa ja lahjoittamalla rahat Elisabeth Rehnin presidentinvaalikampanjaan.
Nyt rouva soitteli ja muistutti, että yhteinen tuttavamme USA:ssa täyttää kohta 82 vuotta ja kehotti lähettämään pari pakettia Juhla-Mokkaa, syntymäpäiväsankari kun tykkää suomalaisesta kahvista, joka on meikäläisen makuun hieman mautonta ja latteaa.
Ikävuosistaan huolimatta tämä herra, ydinase- ja asevalvonta-asiantuntija, reissaa edelleen pääkaupungin Washingtonin ja Kalifornian Stanfordin yliopiston välillä puhumassa ja luennoimassa oman alansa kysymyksistä.

***
Tuli mieleen, että joillakin aloilla asiantuntemusta arvostetaan ikään katsomatta, mutta koiranäyttelyt ovat ilmeisesti liian tärkeitä ikääntyneille asiantuntijoille!
Viime keväänä nimittäin suomalaiset tuomarit saivat kirjeen, jossa kerrottiin tuomarioikeuksien lakkaavan 80 ikävuoden tultua täyteen.
Monelle ikäraja ei liene ongelma. Tuon päätöksenteon aikaan meillä oli tietääkseni pari 80 vuotta täyttänyttä tuomaria, jotka olivat jo käytännössä jääneet tyylikkäästi eläkkeelle eivätkä olleet vastaanottaneet tuomarikutsuja useampaan vuoteen.
Jotkut toiset ovat tuosta edessä häämöttävästä yläikärajasta närkästyneet. Joku kuuluu tokaisseen, että voivahan sitä sitten arvostella Englannissa. Valitettavasti sekään ei käy, kun Suomen Kennelliiton ja Englannin kennelklubin välisen tuomarisopimuksen mukaan Englanti hyväksyy vain tuomareita, joilla on voimassa olevat tuomarioikeudet.
Ruotsiin muutollakin on uhkailtu, ja sehän onnistuu, kun Ruotsissa ei vastaavaa yläikärajaa ole. Ja tässä tuo meidän yläikärajamme ongelma piileekin.
Me voimme tietenkin päättää omista ikärajoistamme, mutta samalla me asetamme omat tuomarimme eriarvoiseen asemaan muiden maiden tuomareiden kanssa. FCI:n sääntöjen mukaan nimittäin kukin FCI-maa hyväksyy toinen toistensa tuomarioikeudet.
Eli jos joku näyttelytoimikunta Suomessa sattuu kutsumaan 90-vuotiaan tuomarin jostakin toisesta maasta, Kennelliitto ei voi kieltäytyä hyväksymästä tällaista tuomaria rikkomatta FCI:n sääntöjä.
Koko ikärajakysymys olisi tietenkin voitu ja olisi pitänytkin ratkaista tekemällä asiaa koskeva aloite FCI:lle, istuuhan meillä edustaja FCI:n tuomaritoimikunnassa. Näin kaikki tuomarit, niin suomalaiset kuin ulkolaisetkin, olisivat samalla lähtöviivalla.
Kokonaan toinen asia on, kuinka moni veteraani-ikään ehtinyt tuomari haluaa enää edes seistä koko päivää sään armoilla kuraisella urheilukentällä. Hoksottimetkaan eivät ole aina iästä kiinni. Sen osoitti joku vuosi sitten erikoisnäyttelyssämme hyvin iäkäs englantilainen tuomari. Tietäen hänen ikänsä tarkistin englantilaisilta tuttavilta, pärjääkö hän matkustamisessa ja arvostelussa. Vastaus oli: ”She is a tough old boot” eli sitkeä kuin vanha saapas. Oikeassa oli: rouva oli valmis jo ennen nuorempia tuomareita, ja koirat olivat niin jämptisti järjestyksessä kuin pitikin!