Syysiltoja Konalassa

Loppuviikon illat kuluivat Kari Järvisen kanssa Konalassa, jossa järjestimme tuomarikoulutuksia ja uusien tuomareiden pätevöimistilaisuuksia.
Konalassa en ollut käynyt vuosiin, mutta matka sujui nopsaan, vaikka oltiinkin ruuhka-aikaan liikkeellä. Ja syysmaisemat Pitäjänmäen läpi ajettaessa olivat hienot varsinkin, kun perjantaina oli kesäisen lämmintä ja aurinko paistoi.
Torstaina emme voineet hyväksyä schipperken koearvosteluun osallistunutta kokelasta. Hylkääminen ei ole koskaan miellyttävää, mutta olemme lähteneet siitä, että meillä on vastuu paitsi rodun kasvattajille ja harrastajille myös tuomareille itselleen. Onhan kaikkien etujen mukaista, että tuomarilla on selkeä käsitys rotutyypistä eikä hän joudu sormi suuhun mennessään kehään arvostelemaan koiria.
Tuomareiden ammattitaidon varmistaminen on tärkeää, kun ajatellaan, miten suuret rahat koiranäyttelyihin koiriaan tuovat koiranomistajat maksavat ilmoittautumismaksuina ja matkakuluina.
Tämän päivän kansainvälisessä maailmassa täytyy myös varmistaa, että meiltä lähtee maailmalle osaavia tuomareita – varsinkin, kun sieltä täältä kuulee, miten suomalaisten tuomareiden taso on viime vuosina laskenut.
Osasyynä lienee viime vuosina käytetty ns. täydennyskoulutus, jonka ansiosta tuomarit saavat nopeaan tahtiin uusien rotujen arvosteluoikeuksia. Kiire kun tuntuu olevan niin monella, eikä aina tulla ajatelleeksi, että laajojen tuomarioikeuksien ohella olisi pidettävä mielessä oman osaamisen syventäminen kussakin rodussa – ettei tule nolatuksi asiantuntevan ”asiakaskunnan” eli kasvattajien ja rodun harrastajien silmissä.
Perjantaina järjestimme sitten erikoiskoulutusta tuleville tuomareille kiinanharjakoirissa. Tekstiä taisi tulla liiankin kanssa, joten ihmekös, että pöydällä oleva nuori koirakin perääntyy ihmeissään.

Koulutuksen jälkeen järjestimme vielä koearvostelutilaisuuden yorkshirenterriereissä. Oli hienoa, että olimme saaneet paikalle niin Kaivopuiston erikoisnäyttelyn voittajakoiran – lentämällä Torniosta asti – kuin muitakin korkeatasoisia koiria.
Ja vielä hienompaa oli, että tuomarikokelaat olivat todella perehtyneet rotuun ja sen hienouksiin, joten tulin kotiin ihan hyvillä mielin.
Nyt sitten voi nauttia aurinkoisesta viikonlopusta, mutta syksyn merkit ovat jo nähtävissä. Puut ovat pääosin vihreitä ja muutamia purjeveneitäkin oli vielä merellä Kaivarin rannassa, mutta paljon veneitä on jo nostettu talviteloilleen.