Asiakaspalvelua tämäkin

Tässä itsepalveluyhteiskunnassa yrittää välttää asiakaspalvelupuhelimiin soittamista kuin ruttoa – kun tietää, että pitkä projektihan siitä tulee.
Jouduin tekemään töitä toista viikkoa saadakseni television kaapelikanavat toimimaan. Siihen tarvittiinkin kaksi sähköpostia ja kuusi puhelua sekä huoltomiehen käynti, joten aikaa kului laskujeni mukaan noin neljä tuntia.
Kaikki alkoi siitä, kun parin tilaamani kanavan kuva pikseloitui pirstaleiksi ja edellisen kanavan kuva jumittui paikalleen.
Jokaista puheluun vastaamista odottaessa joutui kuuntelemaan hissimusiikkia 15-30 minuuttia ja jokaiselle uudelle vastaajalle joutui asian selittämään alusta lähtien uudelleen.
Yksi tallensi tilaamani kanavat uudelleen ja käski tekemään kanavahaun.
Toinen käski soittamaan tekniseen vikapalveluun, joka käski soittamaan asiakaspalveluun.
Kolmas oli sitä mieltä, että ohjelmakortin sirussa saattoi olla vikaa. En ollut valmis lähtemään siltä istumalta DNA Welhon myymälään korttia vaihtamaan, kun jotkut kanavat näkyivät aivan oikein (meillä on ollut monenlaisia ongelmia sen jälkeen, kun Sanoma Oy myi pääkaupunkiseudun kaapeliyhtiönsä DNA:lle). Sitten käskettiin vaihtamaan antennijohto. Kiltisti juoksin rautakauppaan hakemaan uuden johdon. Ei auttanut.
Neljäs käski tehdä kanavahaun ja palata asiaan.
Viides arveli, että antennijohto (5 m) on liian pitkä ja pitäisi vaihtaa 2,5 metriseen. Kieltäydyin, kun vanha 10 metrin antennijohto oli toiminut mainiosti.
Uskalsin arvella, että kanavanipun signaalissa olisi vikaa, kun kaikki pirstaloituneet kanavat olivat samassa nipussa. Käskettiin soittaa vikapalveluun.
Eilen sitten tuli korjaaja toteamaan, että minun laitteissani ei ole mitään vikaa, mutta taloyhtiön antennivahvistin veteli viimeisiään. Se vaihdettiin ja nyt kanavat näkyvät, mutta olihan se työn takana.

***
Toinen viikon selvittelyprojekti koski Kääpiökoirayhdistykselle tullutta, kertakäyttökortilla maksettua 56,40 euron taksilaskua.
Laskun mukaan ajo oli tehty lauantai-iltana. Kun laskua ihmeteltiin, joku hallituksen jäsenistä ehti jo vitsailla, että olenpa tainnut olla juhlimassa ja ajanut pirssillä yhdistyksen laskuun.
Siinä sitten syynättiin Kaivopuiston näyttelyn taksilaskuja ja sieltähän tuon kortin lasku löytyi: samalla kortilla oli maksettu saman auton taksikuljetus Kaivarista lentokentälle.
Kun matkustaja oli ulkomaalainen, kuski oli ”fiksusti” laskenut, ettei asiakas hoksaa pyytää taitetun kortin kantaosaa ja piti koko kortin itsellään.
Jollakin vippaskonstilla hän oli saanut kortin menemään toistamiseen läpi automaattisessa järjestelmässä, mutta ei hoksannut, että laskussa näkyy kortin numero, ajoaika, kuitin numero ja myös auton numero ja että jotkut asiakkaat tutkivat laskut tarkkaan.
Asia selvisi Helsingin Taksi-Datassa hyvin nopeasti, ja kuljettajallekin meni asianmukainen palaute.
Tästä opimme, että tarkkana saa olla, eikä täällä Suomessa olla niin rehellisiä kuin kuvittelemme.